Kyllikki Forsellin kiitetty elämänkertakirja
Anekdooteista mielipiteisiin
Pää kuin arkisto, kieli kuin sapeli
Teatterineuvoksen elämän värikkäät vaiheet
Kyllikki Forssell- Raila Kinnunen: Suurella näyttämöllä,
WSOY
Kyllikki Forssellin elämänkertakirjan alku soljuu kuin puro,
joka virtaa sivu-uomien kautta, kirkkaana ja helisevänä,
löytää voimansa lapsuuden porvariskodin sattumuksista ja
kiertyy jo varhain tiedoksi siitä, että tytön tuleva ura on
teatterissa. Parikymmentä elokuvaakin mahtuu teatterineuvoksen
taipaleelle ja tunnettuja näyttelijöitä aina Tauno Palosta Hannes
Häyrisen kautta Leo Riuttuun. Onpa Forssellin roolisuoritusta verrattu Ida Albergin vastaavaan, vaikka Albergin esityksen katsojien on pitänyt olla melkein sylilapsia.
Pidin Forsellin tavasta kunnioittaa työtovereitaan. Mukaan mahtuu hassuja anekdootteja ja tietysti myös kirvelevää elämän
makua, mutta Forssell on oppinut elämältä myös sen että pahimmilta vaikeuksilta on suljettava silmänsä, ainakin kun tekee elämänkertakirjaa. Siinä mielessä kooste ei juurikaan poikkea
tyypillisistä elämänkerroista, joissa vältetään elämän särmien tuomista liian vahvoina näkyville.
Yhdyn kirjan ylistäjien suureen kuoroon. Forssell kertoo elävästi ja taidolla, sekä anekdootteja teatterimaailmasta, että myös mielipiteitä, joskus varsin sattuviakin. Luulisin, että aloittelevan teatterilaisen olisi syytä lukea kirjan hyvin tarkkaan ja hyvin hitaasti, myös rivien välistä.
Forssell pahoittelee sitä, että monen henkilön ajatuksien muistiin merkitseminen jäi aikeeksi, ei vähiten hänen oman isänsä, joka
oli olympiatason ratsastaja ja upseeri. Mutta kirjaan on kuitenkin
saatu seulottua melkoisen edustava otos viime vuosisadan teatterimaailmasta ja Forssellin monenkirjavasta perhe-elämästä.
Anekdooteista mielipiteisiin
Pää kuin arkisto, kieli kuin sapeli
Teatterineuvoksen elämän värikkäät vaiheet
Kyllikki Forssell- Raila Kinnunen: Suurella näyttämöllä,
WSOY
Kyllikki Forssellin elämänkertakirjan alku soljuu kuin puro,
joka virtaa sivu-uomien kautta, kirkkaana ja helisevänä,
löytää voimansa lapsuuden porvariskodin sattumuksista ja
kiertyy jo varhain tiedoksi siitä, että tytön tuleva ura on
teatterissa. Parikymmentä elokuvaakin mahtuu teatterineuvoksen
taipaleelle ja tunnettuja näyttelijöitä aina Tauno Palosta Hannes
Häyrisen kautta Leo Riuttuun. Onpa Forssellin roolisuoritusta verrattu Ida Albergin vastaavaan, vaikka Albergin esityksen katsojien on pitänyt olla melkein sylilapsia.
Pidin Forsellin tavasta kunnioittaa työtovereitaan. Mukaan mahtuu hassuja anekdootteja ja tietysti myös kirvelevää elämän
makua, mutta Forssell on oppinut elämältä myös sen että pahimmilta vaikeuksilta on suljettava silmänsä, ainakin kun tekee elämänkertakirjaa. Siinä mielessä kooste ei juurikaan poikkea
tyypillisistä elämänkerroista, joissa vältetään elämän särmien tuomista liian vahvoina näkyville.
Yhdyn kirjan ylistäjien suureen kuoroon. Forssell kertoo elävästi ja taidolla, sekä anekdootteja teatterimaailmasta, että myös mielipiteitä, joskus varsin sattuviakin. Luulisin, että aloittelevan teatterilaisen olisi syytä lukea kirjan hyvin tarkkaan ja hyvin hitaasti, myös rivien välistä.
Forssell pahoittelee sitä, että monen henkilön ajatuksien muistiin merkitseminen jäi aikeeksi, ei vähiten hänen oman isänsä, joka
oli olympiatason ratsastaja ja upseeri. Mutta kirjaan on kuitenkin
saatu seulottua melkoisen edustava otos viime vuosisadan teatterimaailmasta ja Forssellin monenkirjavasta perhe-elämästä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Kannatti lukea.
Upea nainen ja vielä täydessä vedossa!