Kirjoitan tän tekstin tähän, jos siit olis jollekki jotain apua. :D
Pääasia on pitäminen. Jos pidät itsestäsi, tai ainakin annat anteeksi puutteesi ja opettelet viihtymään vähän paremmin omissa nahoissasi, muilla on paljon mukavampaa ja helpompaa olla seurassasi.
Pitämisessä on toinenkin puoli. Ihminen voi rakastaa ja vihata samaa henkilöä - tuttu kokemus niissä perheissä, joissa ylenpaattinen läheisyys johtaa yhteentörmäyksiin, että niissä perheissä, joissa rakkautta on tarjolla rajallisesti. Pitäminen merkitsee myös anteeksi antamista ja sitä, että yrittää toimia ensikerralla paremmin.
Yritä välttää liikaa itsekritiikkiä samoin kuin puolisosi tai perheesi arvostelemista. Kun sinulla on huomautettavaa, ota asia esille rakentavassa muodossa; älä syytä äläkä rankaise, enempää itseäsi kuin muitakaan. Lakkaa hellimästä kielteisiä asenteita itseäsi kohtaan ja anna itsellesi kiitosta aina kun se on paikallaan. Hyväksy heikkoutesi (ja muiden heikkoidet) ja pyri pääsemään niistä eroon. Iloitse ansioistasi ja opettele ottamaan kehut vastaan luontevasti.
Pääasia on pitäminen. Jos pidät itsestäsi, tai ainakin annat anteeksi puutteesi ja opettelet viihtymään vähän paremmin omissa nahoissasi, muilla on paljon mukavampaa ja helpompaa olla seurassasi.
Pitämisessä on toinenkin puoli. Ihminen voi rakastaa ja vihata samaa henkilöä - tuttu kokemus niissä perheissä, joissa ylenpaattinen läheisyys johtaa yhteentörmäyksiin, että niissä perheissä, joissa rakkautta on tarjolla rajallisesti. Pitäminen merkitsee myös anteeksi antamista ja sitä, että yrittää toimia ensikerralla paremmin.
Yritä välttää liikaa itsekritiikkiä samoin kuin puolisosi tai perheesi arvostelemista. Kun sinulla on huomautettavaa, ota asia esille rakentavassa muodossa; älä syytä äläkä rankaise, enempää itseäsi kuin muitakaan. Lakkaa hellimästä kielteisiä asenteita itseäsi kohtaan ja anna itsellesi kiitosta aina kun se on paikallaan. Hyväksy heikkoutesi (ja muiden heikkoidet) ja pyri pääsemään niistä eroon. Iloitse ansioistasi ja opettele ottamaan kehut vastaan luontevasti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pidän itsestäni, ymmärrän heikkouteni, tiedostan vahvuuteni, jne...
Mutta aina ei ole helppoa siitä huolimatta. Katsos kun suurimmalla osalla ihmisistä on jotain minunlaisiani vastaan. On hyvin ristiriitaista pitää itsestään, kun samalla ihmiset vilkuilee, supisee selän takana ja kauhistelee... Tai vaatii, että tekisin asiat yleisen käytännön mukaan, vaikken osaa. Haluaisin tehdä omalla tavalla. On se vaikeaa.
En edes tiedä, onko vika minun itsetunnossani, vai missä, joten en pysty muuttamaan tilannetta.
no nii.. ei sekää helppoo ole, mut siin tapaukses varmaan kannattaa ajatella et mitä sitten mitä muut ajattelee, ku eihän onni sais ikin olla kiinni muiden hyväksynnästä. Ja niil "vilkuilijoilla" saattaa olla henk. ongelmia ja ne purkaa sit vaa tuijottamalla muita ilkeesti..
Totta kai sitä itse hyväksyiskin ittensä jos muutkin tekis niin. Mutta jos muut ei hyväksy sua, niin eihän se auta että itte hyväksyy ittensä. Ei itsensä hyväksymisellä saa tyttöystävää/poikaystävää, kavereita, ihailua jne. Tietysti se on tyhmää jos ei hyväksy itseään jos oikeasti siihen ois aihetta (on hyvän näkönen ja mukava jne.).
Itsetuntohan on paljonkin ulkoisista tekijöistä rakentuva. Jokainen voi väh. arvata, ettei tunnu järin ihanalta kun kukaan ei huomioi, arvosta jne.
... mutta omalla asenteella siitäkin pääsee yli, sillä maailma ei ole, ainakaan vielä, niin kamala paikka, etteikö täältä löytyisi joku joka arvostaa toista ihan ihmisenä.
Sanottakoon nyt vielä että jokaisella ihmisella on aihetta hyväksyä ja pitää itsestään (pikku vinkki ylemmälle).
Katsokaapa kadulle ja käytäville niin huomaatte, ettei sieltä yhtään kukaan edukseen erotu...
mutta kun näkee jonkun täydellisen tytön niin ajattelee että on hänen vastakohtansa ja niin edelleen välillä taas haluisin pitää itestäni mut en aina pysty siihen ja mulle on aika moni sanonu et oon nätti mut sit aina ajattelen et ei toi oo tosissaan ja en sais vähätellä itteeni mutta mulla ei vaan itseluottamus aina riitä:( ja se on aika huono juttu koska pidän aina itseäni muita huononpana mutta en voi tästä muuksi muuttua ja en jaksa enää haaveilla elän nyt tälläsenä ku oon ja enkä voi sille mitään :)
kukaan ei tykkää musta, kyl se on huomattu, ni miten vois sitte hyväksyä ittensä. helppohan se on sanoa et hyväksy omat heikkoutesi ym.
Mun ainaki on henk. helpompaa elää ku hyväksyn itteni enkä anna muiden katseiden pilata päivää. Tein pitää lopettaa tuollanen negatiivinen ajattelu ja uskoo siihen et täs maailmas on muitaki teinlaisia! Ihailu ei merkitse mitään eikä tuo onnea! Oikee ystävä on sellanen joka hyväksyy sut just sellasena ku olet eikä sellane joka kattoo et minkä näköne oot ja miettii sit et haluuko ees tutustuu! Ja pojille ihan vain tiedoks täs maailmas on monen monta tyttöö joille luonne ja elämän asenne on tärkeitä ja ulkonäkö vaa sivuseikka! Hyväksyy ittenni tai edes yrittäkää! Tein on varmast hyvii puolii vaikka toisin saatatte luulla!
musta tuntuu ettei mulla oo hyvii puoli ollenkaan ku kukaan ei välitä musta, sen takia onki niin vaikee hyväksyy ittensä, vaikkka eihän se pelkästään siitä johu.
Pidin itsestäni. Sitten huomasin, että muut eivät pidä minusta sellaisena kun olen. Enää en asian johdosta pidä itsekkään itsestäni niin paljon.
En ole kiva ihminen.