ja yksinäisyydessäni olen kaivannut sinua ja seuraasi. Tunnen niin vahvasti sinua kohtaan, etten enää tiedä mitä sanoisin ja tekisin. Olen pelännyt että sanon jotain väärin ja pilaan kaiken. Tajuan nyt, että olen hiljaisuudellani pilannut kaiken.
Kun mietin meidän yhteistä taivaltamme, en koskaan olisi uskonut sellaisen olevan mahdollista. Jo pelkkä ensi tapaamisemme oli kohtaloa. Sen jälkeen kaikki on ollut vielä uskomattomampaa enkä edelleenkään voi olla uskomatta kohtaloon. Joku voi nauraa tälläiselle ajatukselle, mutta itse uskon että kun se oikea joskus tulee vastaan. Sen tietää.
Olet aina tuntunut oikealta minulle. Ensi hetkestä lähtien se tunne on ollut sydämessäni. Olen uskonut ja toivonut että joskus vielä olemme kokonaan yhtä. Olisimme vain sinä ja minä omina itsenämme. Voisimme unohtaa kaiken muun ja katsoa avoimin silmin eteenpäin. Tuleeko se aika vielä joskus? Sitä haluaisin enemmän kuin mitään muuta. Sinua haluan ja kaipaan enemmän kuin mitään muuta.
Uskon että kaikella on merkityksensä. Jos kaksi ihmistä kaipaa toisiansa ja haluaa olla toistensa kanssa, joskus se aika koittaa. Aina se ei ole helppoa, mutta jos kohtalo on tarkoittanut meidät yhteen, joskus vielä olemme yhdessä. Kaikki lähtee omasta sisimmästä ja halusta tehdä asioille jotakin.
Kukaan ei osaa lukea toisten ajatuksia, eikä tiedä mitä toinen sisimmässään haluaa. Miksi toimimme ja käyttäydymme niinkuin teemme. Sen tietää vain jokainen itse. Ja jos uskaltaisimme nämä ajatukset kertoa myös sille toiselle suoraan, kaikki olisi paljon yksinkertaisempaa.
Haluaisin kaiken jakaa kanssasi ja olla mukana elämässäsi oikeasti. Olet koskettanut minua syvemmin kuin olisin koskaan uskonut olevan mahdollista. Sen takia vetäydyn niin helposti kuoreeni. En uskalla antaa tunteilleni valtaa, kun pelkään etten koskaan saa olla oikeasti kanssasi. Sen takia olen käyttäytynyt niinkuin olen tehnyt ja pyydän sitä anteeksi sinulta.
Pelkään nytkin sitä, viestiini vastataan ilkeästi. Sen takia en yleensä uskalla kirjoittaa mitään. Otan kaiken liian tosissani ja täällä olevat viestit satuttavat liikaa. En tahallani ole hiljaa, en vain uskalla avautua. Tunteeni ovat syvällä sisälläni, odottaen että aukaiset sen lukon. Oikeasti.
Kun mietin meidän yhteistä taivaltamme, en koskaan olisi uskonut sellaisen olevan mahdollista. Jo pelkkä ensi tapaamisemme oli kohtaloa. Sen jälkeen kaikki on ollut vielä uskomattomampaa enkä edelleenkään voi olla uskomatta kohtaloon. Joku voi nauraa tälläiselle ajatukselle, mutta itse uskon että kun se oikea joskus tulee vastaan. Sen tietää.
Olet aina tuntunut oikealta minulle. Ensi hetkestä lähtien se tunne on ollut sydämessäni. Olen uskonut ja toivonut että joskus vielä olemme kokonaan yhtä. Olisimme vain sinä ja minä omina itsenämme. Voisimme unohtaa kaiken muun ja katsoa avoimin silmin eteenpäin. Tuleeko se aika vielä joskus? Sitä haluaisin enemmän kuin mitään muuta. Sinua haluan ja kaipaan enemmän kuin mitään muuta.
Uskon että kaikella on merkityksensä. Jos kaksi ihmistä kaipaa toisiansa ja haluaa olla toistensa kanssa, joskus se aika koittaa. Aina se ei ole helppoa, mutta jos kohtalo on tarkoittanut meidät yhteen, joskus vielä olemme yhdessä. Kaikki lähtee omasta sisimmästä ja halusta tehdä asioille jotakin.
Kukaan ei osaa lukea toisten ajatuksia, eikä tiedä mitä toinen sisimmässään haluaa. Miksi toimimme ja käyttäydymme niinkuin teemme. Sen tietää vain jokainen itse. Ja jos uskaltaisimme nämä ajatukset kertoa myös sille toiselle suoraan, kaikki olisi paljon yksinkertaisempaa.
Haluaisin kaiken jakaa kanssasi ja olla mukana elämässäsi oikeasti. Olet koskettanut minua syvemmin kuin olisin koskaan uskonut olevan mahdollista. Sen takia vetäydyn niin helposti kuoreeni. En uskalla antaa tunteilleni valtaa, kun pelkään etten koskaan saa olla oikeasti kanssasi. Sen takia olen käyttäytynyt niinkuin olen tehnyt ja pyydän sitä anteeksi sinulta.
Pelkään nytkin sitä, viestiini vastataan ilkeästi. Sen takia en yleensä uskalla kirjoittaa mitään. Otan kaiken liian tosissani ja täällä olevat viestit satuttavat liikaa. En tahallani ole hiljaa, en vain uskalla avautua. Tunteeni ovat syvällä sisälläni, odottaen että aukaiset sen lukon. Oikeasti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
voinut vielä kertoa..Ootkos n vai m ?
tarvitsee kuitenkin päästä siihen lukkoon käsiksi avatakseen sen. Etäisyytesi, jonka hiljaisuutesi aiheuttaa, estää sen.
mut minä olen nainen.
naisesta lähes yksi-yhteen samankaltaisesti kuin mitä sinä tuossa koskettavassa viestissäsi kuvailit.
Toivon erittäin hartaasti, ettei KUKAAN vastaisi sinulle ilkeästi, sillä tuo tekstisi on niin sielusta ja aidoista tunteista peräisin, että olisi kohtuutonta, jos joku löisi sen leikiksi!
Vaikka en tietenkään voi olla mitenkään varma, onko viestisi minulle, niin ainakin tunnen suurta sympatiaa ja myötätuntoa sinua kohtaan. Olet oman mittapuusi mukaan rohkeasti avautunut meille kaikille, josta suuri kiitos!
Pakko on kuitenkin todeta, että vaikka viestisi takaa löytyy suuria tunteita, kaipausta ja ikävää, on se kuitenkin hyvin yleisluontoista ja yksilöimätöntä. Siksi mitään pelkoa ei ole siitä, että joku tunnistaisi sinut.
Toivon sydämestäni, että keksit jonkin keinon päästä eteen päin ihan konkreettisestikin teidän (meidän) tarinassa. On tuskallista vain kaivata, kun on niin suuri varmuus siitä, että on löytänyt "sen oikean"!
johonkin viestiin?
mahdollista..? Ei... sanavalinnat ja muu on vain pelkkää sattumaa, vaikkakin ihan kuin sinun kynästäsi piirrettyä :)
Kaunis viesti, jollekkin, mutta ... ajttelitko
koskaan mitä teit sille toiselle?
että olisit se ihminen jonka kanssa tunsin ensi hetkestä yhteenkuuluvuutta.Sait nauramaan ja elämän loistamaan.Kanssasi oli hyvä olla ne pienet asiat joita teimme teki onnenliseksi.Meilla meni hyvin tunsin löytäneeni sielunkumppanin.Nyt en ole kuullut mitään ja kaipaan aivan suunnattomasti sinua.Niin paljon sanomatta jäi ja kokematta, mutta ehkä tulee aika kun koemme.Rakkaus ei kuole.
Sinua haluan,,mäkin luulen,että oot mies.
mutta julmempi et olisi voinut olla toista kohtaan.
mennä lukkoja availemaan jos ei anneta mitään kehotusta muuten kun täällä tuntemattomana. Sehän on jo murtoyritys muuten, rikollinen teko :)
ei ole antanut toiselle mitään mahdollisuutta.
Todella syvällinen kirjoitus ja tunteita herättävä.
Itse olen samankaltaisessa tilanteessa, vetäydyin myös omaan olooni, mahdollisuus onneen ja rakkauteen jäi saavuttamatta.Olisin ollut valmis, niinkin pitkän ihastumiseni jälkeen, kulkemaan hänen rinnallaan, ehkä emme olleet oikeita toisillemme.
Olet ollut hiljaa - liian kauan - ja se satuttaa.
esteenä.
löydät lukkoosi oikean helmesi, jolla on sopiva avain ja saat tuntea rakkauden lämmön ja voiman.
Kirjoituksesi oli todella tunteella kirjoitettu, herätti omat muistot mieleen ja sai liikuttuneeksi.
En koskaan unohda erästä iltaa jolloinka viimeisen kerran halasin miestä, jota kohtaan on edelleen kauniita tuntemuksia.
Sattumien ja summien kautta yhteydenpitomme päättyi ikävästi tunteet eivät siittä huolimatta ole kuolleet. Hänelle esitin anteeksi pyynnön mutta vastausta en koskaan saanut, tosin en sitä kyllä odottanutkaan vaan omalta osalta lukitsin hänet kauniiksi muistoksi ja heitin avaimen menemään.
En ole se jota ajattelit kirjoittaessasi viestiäsi, etkä sinä se jota minä ajattelen. Viestisi kuitenkin kosketti syvältä, muistutti ajasta jolloin hän ja minä pidimme yhteyttä. Pahoittelen, että käytän viestiäsi omana purkautumiskanavanani, mutta ehkä minun on aika tavallaan jättää jäähyväiset. Ja toivon, että saan potkaistua sinut, ap. viestin kirjoittaja, irti hiljaisuudestasi. Mikään ei ole niin karua kuin se, että joku josta pitää ja välittää, vain hiljenee ja katoaa johonkin.
---
On jotenkin outoa, että sanat, jotka joskus tulivat niin helposti, ovat nykyään niin työläitä kirjoittaa. Aiemmin pystyin kertomaan sinulle lähes kaikesta, nykyään en pysty kirjoittamaan sinulle edes yhtä tekstiviestiä. Hiljaisuutesi satuttaa niin paljon, se kertoo torjunnasta, kylmyydestä, siitä ettet halua nähdä tai kuulla minusta enää. En jaksa enää yrittää pitää yhteyttä, tunnen itseni vain typeräksi roikkujaksi, joka ei tajua päästää jo irti.
En tiedä mitä tapahtui, en tiedä sanoinko tai teinkö jotain väärin että katosit. Olisin halunnut olla ystäväsi, tiesin kyllä että ainakaan silloin emme olisi voineet olla muuta. Jos koskaan. Äh, hitot, satunnainen kaveruuskin olisi riittänyt, ja se että kuulisin sinusta edes joskus. Olen yrittänyt ottaa kontaktia silloin tällöin, mutta kaipa se on viimein myönnettävä, että sinä et kaipaa minua niinkuin minä kaipaan sinua.
Olen pahoillani että meille kävi näin, että hukkasimme jotain kaunista. Kiitos kaikesta, olit rakas monin tavoin. :)
Olet suojellut itseäsi tehokkaasti, niin tehokkaasti, että olet sulkenut toisen pois, ul-
kopuolelle kokonaan.
Koskaan ei voi olla eikä syntyä mitään ilman puheyhteyttä, siitä kaikki lähtee.Oli kysymys ystävyydestä,kaveruudesta, välittämisestä, rakkaudesta., mistä hyvänsä.
Kuten itse sanoit, kukaan ei osaa lukea toisen ajatuksia,niistä on puhuttava, hiljalleen edeten.
Vaikka tunnut kovasti välittävän, olet kohdellut
toista pöyristyttävällä tavalla, ainakin jos
oletetaan hänen yrittäneen pitää yhteyttä ja
sinun olleen hiljaa..?? jos hiljaisuudellasi tuota tarkoitat.
unelmamieheni, jota kaipaan. Hänessä on kaikki mitä mieheltä voi toivoa; komea, herkkä, tunteellinen, sanat eivät riitä häntä kuvailemaan. Hän voisi kirjoittaa asioista noin kauniisti.
Jos olisitkin hän, voisin tunnustaa, että olen omassa rauhassani miettinyt samaa. Tämän täytyy olla kohtalon johdatusta. Muutoin tätä ei olisi koskaan tapahtunut. Sen tietää kun lopulta kohtaa sen oikean. Sinä olet minulle se oikea. Minäkin kaipaan sinua ihan valtavasti koko ajan ja haluan sinut. Mitään näin vahvaa en ole koskaan tuntenut toista kohtaan. Ei ole mitään anteeksi pyydettävää, myös minä olen mokannut.