Herään puoliunesta, taksin pysähtyessä eduskuntatalon portaiden eteen.
Kuitattuani maksun, nousen näitä, minulle jo liiankin tutuksi tulleita portaita…
Ketään muita ei näytä tulevan samaan aikaan.
Heilautan viisimetriset ovet auki, koska kukaan ei täällä kertaa minulle niitä avaa.
Käytävillä ei näy ketään, silti tuntuu kuin sadat silmäparit seuraisivat jokaista askeltani.
- Se on Hän, katsokaa sieltä Hän saapuu…
Hyräilen mielessäni Finlandiaa, astuessani istuntosaliin.
Olen valmistellut puheeni huolella, tällä kertaa en tule säästelemään sanojani.
Oppositio saa kuulla kunniansa, ja tiedänpä muutamien kansanedustajien niskan punoittavan, jahka pääsen täräyttelemään täysilaidalta.
Punainen matto narskahtelee lakeerikenkieni alla, astuessani puhujanpönttöön.
Valot on säädetty sopiviksi, annan katseeni kiertää koko laajan salin ympäri, ja aloitan.
Puheeni alkuosa käsittelee lievästi valtakuntamme epäkohtia, josta kiihdytän sitä hiljalleen
piukeaan asiakeskeiseen vääntöön, joka huipentuu hillittömään infernoon, jossa en säästä mitään enkä ketään. Pyydän kommentteja.
Jäätävä hiljaisuus vallitsee salissa.
Hymyilen ivallisesti, tiesinhän tämän, minkäs ne minulle voivat!
Koska vastaväitteitä ei kuulu, aloitan uuden puheenvuoron jossa käsittelen Presidentin, Pääministerin ja Eduskunnan Puhemiehen viimeaikaisia edesottamuksia.
Myös työttömyyden torjuntaan kehittämiäni ajatuksia tuo juurta jaksaen julki.
Jälkikäteen aprikoin mielessäni, olinko aivan korrekti, kun ehdotin entistä Pääministeriä
Siirtymään yhdessä Presidentin kanssa Kyöpelinvuorelle neuvonpitoon.
Minkäs hekään ulkonäölleen voivat… Mutta huvittavalle se tuntui!
Taisinpa siinä itsekin nauraa käkätellä minuuttitolkulla.
Ja lisäksi, hävettää se pierunpaukahdus joka samalla pääsi karkaamaan!
Tai, jos rehellisiä ollaan, ei se tainnut ainoaksi jäädä…
Reagoimattomuus alkoi ruveta ärsyttämään, moinen välinpitämättömyys.
Ajattelin tehdä hieman Medialle jauhettavaa!
Tyynesti astuin hieman sivuun korokkeelta, laskin housuni, käännyin ja kumarsin syvään istuntosalille.
Siinä kyyröttäessäni huomasin, että täytyy sanoa vaimolle, että pesee kalsarini useimmin…
Reaktio oli varsin lakoninen!, sekös minut kiihdytti varsinaiseen raivoon.
Sanan säilä heiluu niin että silmissäni hämärsi. Tunnen kasvavani puhujana muita, uutta Pääministeriäkin pitemmäksi. Aivan fyysisestikin.
Enpä säästele Ulkoministeriön nuljuja virkamiehiäkään.
Haluan tuoda julki monia tiliepäselvyyksiä, Valtiontilintarkastajiakaan en unohda.
Ja heidän ns. tilintarkistusmatkojaan.
Ajantajukin pyrkii karkaamaan hallinnastani.
Vihdoin, silmätessäni rannekelloani, huomasin sen osoittavan puoli kuutta
Kiitän, ja siirryn ulos kateederilta.
Puheeni väkevyyttä osoittaa se, että lehterillä kuuluisi nuppineulankin putoavan.
Askeleeni, jos mahdollista on vieläkin korskeampi kuin tulomatkalla.
Sulkiessani istuntosalin oven, palaan takaisin maan pinnalle, kokoan itseni.
Hohhoijaa, pyrkii hieman väsyttämäänkin. Urakka ohi taas kerran…
Onpa taas vaimolle kertomista!
Minulla, eduskunnan yövartijalla.
Kuitattuani maksun, nousen näitä, minulle jo liiankin tutuksi tulleita portaita…
Ketään muita ei näytä tulevan samaan aikaan.
Heilautan viisimetriset ovet auki, koska kukaan ei täällä kertaa minulle niitä avaa.
Käytävillä ei näy ketään, silti tuntuu kuin sadat silmäparit seuraisivat jokaista askeltani.
- Se on Hän, katsokaa sieltä Hän saapuu…
Hyräilen mielessäni Finlandiaa, astuessani istuntosaliin.
Olen valmistellut puheeni huolella, tällä kertaa en tule säästelemään sanojani.
Oppositio saa kuulla kunniansa, ja tiedänpä muutamien kansanedustajien niskan punoittavan, jahka pääsen täräyttelemään täysilaidalta.
Punainen matto narskahtelee lakeerikenkieni alla, astuessani puhujanpönttöön.
Valot on säädetty sopiviksi, annan katseeni kiertää koko laajan salin ympäri, ja aloitan.
Puheeni alkuosa käsittelee lievästi valtakuntamme epäkohtia, josta kiihdytän sitä hiljalleen
piukeaan asiakeskeiseen vääntöön, joka huipentuu hillittömään infernoon, jossa en säästä mitään enkä ketään. Pyydän kommentteja.
Jäätävä hiljaisuus vallitsee salissa.
Hymyilen ivallisesti, tiesinhän tämän, minkäs ne minulle voivat!
Koska vastaväitteitä ei kuulu, aloitan uuden puheenvuoron jossa käsittelen Presidentin, Pääministerin ja Eduskunnan Puhemiehen viimeaikaisia edesottamuksia.
Myös työttömyyden torjuntaan kehittämiäni ajatuksia tuo juurta jaksaen julki.
Jälkikäteen aprikoin mielessäni, olinko aivan korrekti, kun ehdotin entistä Pääministeriä
Siirtymään yhdessä Presidentin kanssa Kyöpelinvuorelle neuvonpitoon.
Minkäs hekään ulkonäölleen voivat… Mutta huvittavalle se tuntui!
Taisinpa siinä itsekin nauraa käkätellä minuuttitolkulla.
Ja lisäksi, hävettää se pierunpaukahdus joka samalla pääsi karkaamaan!
Tai, jos rehellisiä ollaan, ei se tainnut ainoaksi jäädä…
Reagoimattomuus alkoi ruveta ärsyttämään, moinen välinpitämättömyys.
Ajattelin tehdä hieman Medialle jauhettavaa!
Tyynesti astuin hieman sivuun korokkeelta, laskin housuni, käännyin ja kumarsin syvään istuntosalille.
Siinä kyyröttäessäni huomasin, että täytyy sanoa vaimolle, että pesee kalsarini useimmin…
Reaktio oli varsin lakoninen!, sekös minut kiihdytti varsinaiseen raivoon.
Sanan säilä heiluu niin että silmissäni hämärsi. Tunnen kasvavani puhujana muita, uutta Pääministeriäkin pitemmäksi. Aivan fyysisestikin.
Enpä säästele Ulkoministeriön nuljuja virkamiehiäkään.
Haluan tuoda julki monia tiliepäselvyyksiä, Valtiontilintarkastajiakaan en unohda.
Ja heidän ns. tilintarkistusmatkojaan.
Ajantajukin pyrkii karkaamaan hallinnastani.
Vihdoin, silmätessäni rannekelloani, huomasin sen osoittavan puoli kuutta
Kiitän, ja siirryn ulos kateederilta.
Puheeni väkevyyttä osoittaa se, että lehterillä kuuluisi nuppineulankin putoavan.
Askeleeni, jos mahdollista on vieläkin korskeampi kuin tulomatkalla.
Sulkiessani istuntosalin oven, palaan takaisin maan pinnalle, kokoan itseni.
Hohhoijaa, pyrkii hieman väsyttämäänkin. Urakka ohi taas kerran…
Onpa taas vaimolle kertomista!
Minulla, eduskunnan yövartijalla.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tää kundi tyhjälle salille, vai?
Ei. Kyllä täällä väkeä on. Kuuntelemme päästämättä pihaustakaan (suu ja hylkyaukko tiukasti teipattuina). Parempi olla ärsyttämättä "Handea". Hänellä on kontollaan kaikenlaista. Katso vaikka "Lentäjä" ja "Omituinen mopomies". Nimim. todistajansuojeluohjelmassa mukana.
Ass, näin ystävien kesken...
Ei. Kyllä täällä väkeä on. Kuuntelemme päästämättä pihaustakaan (suu ja ass tiukasti teipattuina). Parempi olla ärsyttämättä "Handea". Hänellä on kontollaan kaikenlaista. Katso vaikka "Lentäjä" ja "Omituinen mopomies". Nimim. todistajansuojeluohjelmassa mukana.
Te vielä siellä istutte, lähdin pois jo puoli kuudelta...
toi voi olla ansa.
!!!
www
sss
...
Veikko Huovismaista tuossa jutussa oli.
Tämä on ilotulittavampaa. Voi myös johtua siitä, on pakattu tiiviimmin. Tunnelman Hans Ass osaa kuitenkin luoda muutamalla rivillä näihin lyhyisiin erikoisiin.
Tismalleen oikeassa, kuten joskus muulloinkin.
Tilastahan tässä nimenomaan on kysymys, itsestänikin joskus hyvä tarinanalku on pätkäistävä ennen aikojaan poikki.Palsta loppuu
Sitäpaitsi kuka niitä pitkiä jorinoita aina jaksaa edes lukea...
Kaikki on nykyisin niin hektistä. Mihinkään ei syvennytä kunnolla. Ihmiset eivät jaksa lukea pitkiä jorinoita. Mutta ei se ole ajassa. Eikä se ole sisäsyntyistä. Ihmiset on opetettu lyhytjännitteisiksi. Kuitenkin vasta pitkä jänne (kuten Robin Hood of Locksly:n jousessa) kykenee lopulta takaamaan nuolen sattumisen maaliinsa.
Minä ainakin haluaisin lukea pitkiä perusteellisia tarinoita, jotka on taustoitettu hyvin, joihin on luotu autenttinen tunnelma, joissa on mielenkiintoinen juoni parine käänteineen ja joiden henkilöhahmot ovat riittävän syviä.
Tilanahtaus huomioonottaen onnistut kyllä yleensä tässä puolessa hämmästyttävänkin hyvin. Enkä minäkään mitään päätaloa kaipaa, missä voirasian sisällön värin ja pehmeyden kuvailemiseen ei riitä aukeama.
Viisaita sanoja, ollaksesi luopio...
???
Viidakon koulima mies, sissikapteeni, erätulien sytyttäjä.
Omaan haukansilmät, oivan nokkeluuden sekä...
puhelinluettelon.
!!!
vaan, että nimen vaihto, tässä vaiheessa on myöhäistä.
Ehkäpä jo ensi yönä ovellesi koputetaan...
Lähden illalla Ouluun. Tuskin tulen takaisin.
Seeellvä, nyt on sekin suunta varmistettu.
Pidätkö muuten nahkiaisista...
Teikäläiselle lienee muikkukukko tutumpi. Kahden kilon kukko tungettuna kaverin kitusiin - savolainen kosto.
Savolainen hirmuinen kosto on sitoa kaveri tuoliin ja pakottaa kuuntelemaan savolaisten "hauskoja" sutkauksia 15 minuutin ajan.
En pidä kala-lintusekoituksista. Johtunee siitä että en ole savolainen...
Ymmärsin hänen lukeutuneen Handen kannattajiin, ainakin aiemmin? Mistäs nyt tuulee?
Pahuuttaan, onpahan vain välillä hiukan pirullinen...
Kainuussa harrastetaan avokukkoja, kansi puuttuu päältä. Pohjoiskarjalainen kukko lienee umpikukko, jolle on tehty avanne.
Kutsu pois tappajasi, niin minä lakkaan ampumasta puskasta. Ratkaistaan kiista vaikkapa autokilpailulla.
Millaista kilpailua ehdottaisit?
Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen sellainen hassunkurinen velmuilu: Ajetaan kumpikin Alfalla
vuoronperään mutkikasta asfalttitietä.
Toinen on aina köytettynä ranteistaan auton vetokoukkuun. (2m löysää narua) Kummalla meistä on mitatulla matkalla suurempi keskinopeus on voittaja.
Sitten huonot uutiset, mitattava matka on 50 km
ja minä olen ensin ajovuorossa...
TUO OLI SODANJULISTUS!!
Vielä teoreettinen.
Oi, sinä pysähtyneisyyden ajan pyöräteline!
He, he, he (sainpas solvattua takaisin)