voiko tämä

Vaikka järki sanoo että ero on ainoa vaihtoehto, sydän ei välttämättä ole aivan samaa mieltä ja alkuun tuntuu pahalta olla. Varsinkin jos toinen osapuoli hankkii nopeasti uuden kumppanin. Anna itsellesi aikaa, äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Sinulla on ihana poika ja kukaan ei häntä sinulta vie, olet aina hänen rakas äiti. :)

Muistan tuon tunteen kuin eilisen päivän vaikka siitä on aikaa jo 8 vuotta.

Pieni poikani oli syntynyt ja lapsen isän kanssa olimme ja emme olleet yhdessä. Lopulta repäisin irti itseni tuosta onnettomasta suhteesta.

Mutta... mies löysi heti itselleen lohduttajan, kulki omia polkujaan ja kävi lasta katsomassa kun huvitti. Olin itse nuori ja ihan rikki piene lapsen kanssa. En päässyt mihinkään ja tunsin olevani vanki. Olin kateellinen miehelle ja hänen uudelle suhteelleen.

Itse olin yksin ja todella yksinäinen ja se vastuu lapsesta tuntui painavalta. Itkin iltaisin ja toivoin että joku ottaisi syliin ja pitäisi hyvänä ja että joskus joku jakaisi kaiken vastuun kanssani.

Se aika oli vaikea. Nyt olen naimisissa. Mies lentää kukasta kukkaan, jos enää edes saa niitä kukkia. Monesti parisuhteessa ollut, eroonnut ja nyt sinkkumies.

Kun itse olen nyt saanut kumppanin, joka hellii ja huolehtii perheestään, en voi muutakuin arvostaa ja rakastaa häntä joka päivä enemmän. Ehkä kaikella oli tarkoitus. Tiedän, se ei lohduta nyt sinua. Ei minuakaan noina vaikeina hetkinä, kun minulle sanottiin, että kyllä sinä vielä hyvän miehen saat rinnallesi. En uskonut niin koskaan käyvän.

Mutta tuo paha olo kesti kauan minulla, vaikken rakastanut lapseni isää. Toisilla kestää kauan, toisilla vähemmän.

Toivon sinulle kaikkea hyvä ja jaksamista. On vain pakko elää päivä kerrallaan ja yrittää sinnitellä. Sitten se olo helpottuu ja näät kaiken taas toisin.