Jos ja kun joudumme olemaan samassa tilassa ja tekemisissä toistemme kanssa, anna minun olla ja pysy kaukana. En kadu, mutta en halua sotkea kenenkään suhdetta, rikkoa perhettä enkä olla kolmaspyörä tai leikkikalu. Jotain rajaa kiitos.
Varatulle
Pakki päälle
232205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
sä muka tätä kautta viestit? OOtkos n vai m ? ja missä?
kannattaisiko asia esittää kyseiselle henkilölle ihan tuolla IRL = in real life?
jos tuijotukseni on loukannut. Seuraavan kerran, jos sellaista tulee, en katso sinuun päinkään. Ja tuskinpa tuleekaan, ei ole tietääkseni mitään syytä meillä enää nähdä. Se olisi ehkä sinun syytä tietää, että en olisi ikinä voinut alentaa sinua sellaiseen asemaan...ja jatkaa elämää, katsoa peiliin tai silmiin ketään. Vaikka huono mennä vannomaan, kun tunteet on ja liha on heikko. Pidän sinusta todella ja kovaa, eikä tunnu kivalta. Mutta koitan nyt elää valintojeni kanssa, muistoissa pysyt, unohdus tulee joskus jos on tullakseen.
Sanot tuossa ettet kadu, joten oletko tehnyt jo jotakin, miksi saa sinut noin sanomaan? Nyt sitten kadutkin tai pelkää jotakin, vai ymmärsinkö väärin? Onko sinulla tunnon tuskia sen vuoksi?
"anna mun olla, mä en haluu rikkoo"
"ANNA MUN OLLA, MÄ EN HALUU RIKKOO"
ai et joku tulee väkisin sun luo ja pakottaa sut rikkoon sen kotielämän?
luuletko itsestäs liikaa vai liian vähän?
kaikenlaisia idiooteja sitä onkin. mitä sä luulet ton sun rauivoamisesi auttavan?
Työpaikkaromanssi?
aika jännä että joku ajattelee noin
aika jyrkät arvomaailmat jos pitää ihmisiä oikeen välttää. Vai käykö hän ihan käsiksi,
sehän on seksuaalista häirintää.
Itse olen siinä tilanteessa että en kylläkään tiedä, ainakaan vielä, en varmaan tule tietämäänkään sen naisen perhettä ja tilannetta, tai ylipäätään mitään hänestä.
Mutta näin kun kärjistetyksi ap. on asian esittänyt niin rikkoisin perheen ja olisin kolmaspyörä. En tosin vaan leikkikalu
Koska on sellaisia perhevälejä kuten omani jotka ovat niin olemattomia ja suorastaan vääristyneitä että ihan hyvin voi rikkoa, ja se on jopa kaunista.
mutta PALJON asiaa!!! Olen kanssasi samaa mieltä
Mun mielestäni tossa ei kyllä ollut mitään asiaa.kirjottaja ei tuntunut edes ymmärtävän mitä ketjun alottaja tarkotti. Ei ilmeisesti ole koskaan ollut siinä tilanteessa että on toivottomasti rajkastunut yksipuolisesti.
kirjoittaa tollasta tänne. Saat monen ihmisen suhteen jäihin tuon vuoksi. Sano edes alkaako nimes T:llä?
Joku jo sanoki täs ketjus et: sut on VARMAAN pakotettu toimimaa vastoi sun tahtoos, kuule eiks se o nii et ken leikkii ryhtyy se leiki kestäköö...seurauksinee, ei ymmärrystä ei!
Oma lehmä ojassa!? Jonku puoliso pelkää maanantaita, kun siippa taas menee duuniin ja samaan tilaan potentiaalisen kolmannen pyörän kanssa :D :D
Voevoe!!
Sanon, siksi hassua, että vaikutti minusta erästä tilannetta sivusta seuranneena tutulta ja ajattelin juuri samaa kuin sinäkin. sanasta sanaan. Haiskahtaa ja pahasti!
Laulussa sanotaan "pyssyllä ei miestä saa"
Älä vain epähuomiossa nosta käsiä ylös, se tarkoittaa "antaudun".
voi kukaan rikkoa, joka on kunnossa. Rikkinäiset voi mennä rikki, ei ehjät suhteet muista välitä.
Ei tietenkään voi, mutta hänhän vain sanoi ettei edes halua aiheuttaa mitään sotkua.
Ymmärrän sua oikein hyvin, toisin kuin nämä muut sulle vastanneet. Tuntuu ihmisillä olevan ihan käsittämättömän idioottimaisia asenteita. Mä ymmärrän sua,koska olen itse ollut aivan samassa tilanteessa, ja mä olen siis mies.
Ihmiset ei tunnu todellakaan ymmärtävän sitä, että jos on yksipuolisesti varattuun rakastunut, niin on todella raastavaa nähdä toista kokoajan. Toisaalta jokainen rakastunut haluaisi nähdä toista ja olla lähellä, toisaalta se usein näkeminen satuttaa kun tietää tunteiden olevan yksipuoleisia eikä voi tehdä asialle mitään.
Säkin kirjotit ettet halua sotkea kenenkään suhdetta. Eli siis sä välität siitä sen verta paljon ettet halua aiheuttaa mitään sotkua etkä hjalua mennä siihen heidän väliin. Tuo on aivan oikein. Ja sitähän sä vaan sanoit. Musta se osottaa, että sä oikeesti välität siitä, kunasetat sen onnen omasi edelle.
Mä en tajua minkä takia sulle täällä vastaavat vääntää ja lääntää asian sellasisiksi kuin noissa muissa viesteissä n'äkyy. Täysin idioottimainen ja kusipäinen asenne joillain.
Sä sanoit myös ettet halua olla kolmas pyörä, kukapa rakastunut haluaa. Sitäkään noi sulle vastyanneet idiootit ei tunnu ymmärtävän, että kolmanneksi pyöräksi itsensä tunteminen satuttaa. kukaan ei kolömanneksi pyöräksi halua, mutta jos siksi joutu niin se satuttaa.
Jos on oikeen totaalisen rakastunut ja toinen onkin sitten varattu ja sun tunteet on yksipuolisia, niin kyllä se satutta ihan helvetisti. mä tiedän sen kokemuksesta.
Joskus tuollaisessa tilanteessa on pakko ottaa etäisyyttä ja tarkotuksella vältellä sitä toista. Muuten oman elämän jatkamisesta ei tule mitään.
Mä itse rakastuin vuosia sitten aivan totaalisesti yhteen tyttöön, mutta se oli varattu. Tieto siitä, että se oli varattu repi mua palasiksi. Kun nähtiin jatkuvasti, niin siitä tuli tosi vaikeeta. Mä en missään nimessä hjalunnu satuttaa sitä mitenkään, siksi tein selväksi etten yrittä sotkea sen seurustelua, en yritä tunkea kolmanneksi vaikka olinkin siihen rakastunu. Mä hjalusin että se ois onnellinen. Mua se tilanne kuitenkin söi kokoajan ja rrepi palasiksi. tuntu todella pahalta saada aina muistutus siitä et se on jonkun toisen kanssa. Toisaalta mä tietenkin olsiin halunnu olla sen seurassa, mut toisaalta se satuttti ku nähtiin joka päivä ja joka päivä sai tuntea olevansa vaan kiolmas pyörä...
Lopulta mäö en enää kestäny sitä ja aloin amsentua pahemman kerran. Lopulta mun oli pakko tehdä selväksi että ois parempi kun ei enää nnähtäs. Musta itsestäni tuntu todella pahalta tehdä niin, ja mä tiesin et mulla tulis olemaan ikävä. Mutta se oli ainut ratkasu. Ainut keino jatjkaa omaa elämää oli varmistaa etteti me enää oltas tekemisissä, eikä nähtäs... En mä ole unohtanu sitä tai tunteinai sitä kohtaan vieläkään ja ikävä vakltaa mielen aina joskus. Mut se kun ei olla nähty todella pitkään aikaan on mahdollistanu mun oman elämän jatkamisen, eli lopulta päätös oli ihan oikea vaikka se pahalta tuntukin.
Sä käyt mitä ilmeisemmin läpi ihan samantapasta vaihetta, eli mä kyllä ymmärrän sua...
rakkauttakin on erilaista...
olen rakastunut sormukselliseen naiseen
en siis vaan ihastunut, en ole ihastuneen sekaisin hänestä.
Vaikka tilanne olisi mikä, en koskaan sanoisi hänelle noin.
Eikä minua satuta hänen näkemisensä.
Häntä tosin alkoi ilmeisesti satuttamaan
koska viesti sen minulle selkeästi ja koska välitän tästä ihmisestä, olen antanut hänelle niin paljon etäisyyttä ja omaa tilaa kuin mahdollista.
Ja olen totaalisen rakastunut hänestä, mutta rakkaus on kuin viiniä, tämä maistuu pehmeältä.
Minulla ei ole mustasukkaisuuden fiiliksiä tässä, ei ollenkaan. Hän elää omaa elämäänsä ja jos haluaa niin olen siinä joskus mukana.
Mutta sen verta paljon hän merkkaa että olen karsinut erään toisen elämästäni pois, ihastumisen joka oli luultavasti molemmanpuoleista, koska se oli juurikin tuota kärsimystä ja kamppailua mitä kuvailit.
Se on kahdesta ihmisestä kiinni millaista se on...
Ei siinä minunkaan kohdallani ole ollut kyse vain ihastumisesta, vaan totaalisesta rakastumisesta ja sehän se ongelma nimenomaan on ollut. Sormuksellinen on hänkin nyt, muttei ollut sillon kun häneen rakastuin, varattu oli kyllä.
"Vaikka tilanne olisi mikä, en koskaan sanoisi hänelle noin."
Se on helppo sanoa nyt noin netissä, mutta et varmaankaan ole ollut hänen kanssaan vuosia lähes joka päivä tekemisissä ja samalla tiennyt omien tunteidesi olevan yksipuolisia ja tuntenut omien tunteiden vaan vahvistuvan mitä enemmän on tekemisissä... Et ilmeisesti ole tuntenut miltä tuntuu kun sydän särkyy palasiksi.. Kyllä sitä jonkin aikaa kestää, muttei loputtomiin.
Ennenpitkää on pakko yrittää jatkaa omaa elämää, pakko yrittää ravistella itsensä irti ettei itse luhistuisi ihan täysin. Mun sydän särky ihan täöysin jo sillon kun nähtiin jatkuvasti.. Ja ainakaan itselläni se itsensä irti ravistelu ei olisi mitenkään onnistunut jos oltaisiin oltu aina vaan jatkuvasti tekemisissä, välitin ja välitän kai yhä hänestä ihan liikaa että se onnistus. Mulla ei yksinkertasesti ollut muuta vaihtoehtoa kuin varmistaa ettei enää olla tekemisissä..
Joskus toisesta välittäminen tarkottaa sitä, että antaa sen mennä ja elää omaa elämäänsä, vaikka se satuttas itseään. Ja toisaalta joskus pitää ajatella itseään ja pakottaa itsensä jatkaan omaa elämää vaikka se ois sit kuinka vaikeeta tahansa ja vaatis toisesta luopumisen kokonaan..
Ymmärrän, että yksipuolisen rakkauden kanssa on helisemässä henkisesti.
Oliko tilanne niin, että toinen esitti ensin vapaata? Tapailit häntä siis vaikka hän oli varattu? Jos tiesit hänen olevan varattu ja tapailit siitä huolimatta, kävikö legendaariset eli olit niin omasta ja hänen viehätysvoimasta soikeana että uskoit, että te tulette tietenkin olemaan yhdessä?
Ja todellisuus hahmottui vasta myöhemmin. Sitä vain tarkoitin, että ihastuksen huumassa sitä joskus koukuttaa itsensä p*skaan, josta ei pääse sitten koukun vuoksi myöhemmin irti. Pitäisi uskoa ja ennen aloitusta nämä varattu-suhteiden mahdollisuudet.
En minäkään halua sotkea/rikkoa/... Mutta sinä saat minusta huolimatta olla ja liikkua missä vain tilassa milloin vain haluat.
myös livenä sille varatulle? Jos olet on tietysti ymmärrettävää että koet noin. Jos taas et ole kertonut, että läheisyys satuttaa ja haluat jatkaa omillasi eteenpäin, ei toinen välttämättä edes tiedä satuttavista tunteista.
Kukaan ei kuitenkaan pakota sinua "rikkomaan" kenenkään suhdetta. Jos toinen painostaa ja yrittää lämmitellä suhdettanne edelleen (esim. ystävyyttä) sanot suoraan ja tarvittaessa useasti ja niin että muutkin kuulee. Jos et halua olla kolmas pyörä niin älä ole. Älä ole tahdoton ja muiden vietävissä. Tämä pätee muissakin asioissa elämässä. Vaadi oikeanlaista kohtelua itsellesi.
Ja niin tuosta rikkomisesta vielä, jos sen varatun suhde menee rikki on se hänen oma mokansa. Hän on se rikkoja, et sinä. Myös hän on vastuussa tekemisistään ja tekemättä jättämisistä.