Hei,
Meillä on mieletön lemmikkieläinkuume. Ajatuksena olisi saada perheelle yhteinen harrastus. Koiran olemme hylänneet, koska se on niin vaativa, ettei sitä voi jättää hetkeksikään omaan oloonsa. Jyrsijää en taas itse halua mutta tyttöni 13 v haluaisi minihamsterin, josta taas en keksi mitään iloa muuta kuin sen, että sainhan edes jonkun. (Akvaario on).
Kissa on MIELESTÄNI helppo, jos ottaa oikean rodun. Mutta mikä se oikea on ja onko se sittenkään niin helppo kuin luulen.
Kodissamme on paljon kaikenlaista arvokastakin tavaraa, jonka toki haluamme säilyvän hejänä. Samoin ei ole kiva, jos huonekalut raavitaan puhki. Matkustamme myös jonkun verran. Omia ratkaisuja ongelmaan on, että kissalle hankitaan oma pikku "mökki" sisälle, jossa se saa rauhassa raapia kynsiään, toiselle asunnolle sen voi kai huoletta häkissä kuljettaa ja eivät kai kaikki rodut ole niin villejä, että he rikkovat ja hyppivät joka paikkaan. Työskentelen itse pääasiassa kotona mutta jos pitää lähteä toiselle toimistolle, voin ottaa sen mukaani. Mieheni on sitä mieltä, että kissassa on kaikenmaailman tauteja, ne haisevat, rikkovat ja särkevät koko huushollin mielenrauhan. Eli ne eivät aiheuta kuin mielipahaa. Tätä en halua tietenkään. Tarvitsen siis kipeästi kannanottoja ja kokemuksia, jotta osaisin vähän koota ajatuksiani. Uskoisin, että kissoja on jalostettu niin pitkälle, että niistä on saatu ihmisysvävällisiä, rauhallisia, siistejä sisäkatteja. Ulos en kissaani päästäisi ilman valvontaa lainkaan, sillä rakastan pikkulintujani ja oraviani pihalla. En myös halua hiirikissaa.
Odotan asiallisia vastauksia.
Meillä on mieletön lemmikkieläinkuume. Ajatuksena olisi saada perheelle yhteinen harrastus. Koiran olemme hylänneet, koska se on niin vaativa, ettei sitä voi jättää hetkeksikään omaan oloonsa. Jyrsijää en taas itse halua mutta tyttöni 13 v haluaisi minihamsterin, josta taas en keksi mitään iloa muuta kuin sen, että sainhan edes jonkun. (Akvaario on).
Kissa on MIELESTÄNI helppo, jos ottaa oikean rodun. Mutta mikä se oikea on ja onko se sittenkään niin helppo kuin luulen.
Kodissamme on paljon kaikenlaista arvokastakin tavaraa, jonka toki haluamme säilyvän hejänä. Samoin ei ole kiva, jos huonekalut raavitaan puhki. Matkustamme myös jonkun verran. Omia ratkaisuja ongelmaan on, että kissalle hankitaan oma pikku "mökki" sisälle, jossa se saa rauhassa raapia kynsiään, toiselle asunnolle sen voi kai huoletta häkissä kuljettaa ja eivät kai kaikki rodut ole niin villejä, että he rikkovat ja hyppivät joka paikkaan. Työskentelen itse pääasiassa kotona mutta jos pitää lähteä toiselle toimistolle, voin ottaa sen mukaani. Mieheni on sitä mieltä, että kissassa on kaikenmaailman tauteja, ne haisevat, rikkovat ja särkevät koko huushollin mielenrauhan. Eli ne eivät aiheuta kuin mielipahaa. Tätä en halua tietenkään. Tarvitsen siis kipeästi kannanottoja ja kokemuksia, jotta osaisin vähän koota ajatuksiani. Uskoisin, että kissoja on jalostettu niin pitkälle, että niistä on saatu ihmisysvävällisiä, rauhallisia, siistejä sisäkatteja. Ulos en kissaani päästäisi ilman valvontaa lainkaan, sillä rakastan pikkulintujani ja oraviani pihalla. En myös halua hiirikissaa.
Odotan asiallisia vastauksia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sen verran tietoutta, että kissa pienenä on aikas hurjapää ja usein kestää hetken aikaa ennenkuin kissa on "oppinut" siihen ettei joitakin asioita saa tehdä! Voi olla aluksi hyvä että jos otatte kaikki kallisarvoiset tavaranne pois näkyviltä. Oma kissani on tehnyt jos mitäkin "pahaa" talossani.. raapinut sohvaa, verhoja ja mm rikkonut kokovartalopeilin! Vaihtoehtona on tietenkin jos hankitte jo aikuisen kissan. Täältä saa ainakin tietoutta:
http://www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/
Jos nyt hankitte kissanpennun, niin suosittelisin ottamaan jokin seurallisen kissan...Esimerkiksi jokin rotukissa voisi olla hyvä teille, koska kuvauksesi on melko vaativa. Täältä saat tietoutta:
http://www.surok.fi/
Henkilökohtaiset kokemukset kertovat että naaras kissat ovat leppoisampia/helpompia kouluttaa kuin kollit. Onnea etsinnöille!
Ensinnäkin: yhtäkään kissaa ei voi kouluttaa. Kissalla ei ole samanlaista tarvetta miellyttää isäntäänsä/emäntäänsä kuin koiralla.
Toisekseen: naaraskissat eivät ole lainkaan sen leppoisampia tai oppivaisempia kuin uroskissat. Meillä on sekä naaras- että uroskissa, ja uros on kyllä tasan tarkkaan se leppoisampi ja kiltimpi. Naaras on ärhäkämpi, mutta fiksumpi. Yksilöllistä on tuo erilaisten juttujen oppiminen kissoilla, ei mitenkään sukupuolesta riippuvaa. Kaikista kissoista ei todellakaan tule sylikissoja.
Kumpikaan kissoistamme ei ole milloinkaan rikkonut mitään (naaraalla ikää on 2 vuotta, ollut meillä 2-viikkoisesta, uroksella ikää vähän päälle vuosi, ollut meillä 13-viikkoisesta). Ainoa hajotettu juttu on sänkymme pääty, mutta kissoilla onkin ollut lupa terottaa kyntensä siihen. Sohvaan eivät edes yritä terottaa kynsiään, koska molemmat on pennusta asti opetettu terottamaan kynnet vain siihen sallittuihin paikkoihin.
Verhoissa kumpikaan ei ole ikinä kiipeillyt. On pelkästään omistajan vika, jos kissa tekee tuhojaan. Rajat kissallekin pitää asettaa, mutta samalla lailla se ei ikinä tule tottelemaan kuin koira. Sanotaan, että kissa vastaanottaa viestin, mutta palaa asiaan vasta myöhemmin =).
Taisi osua arkaan paikkaan.. jos yhtään luit viestiäni, niin olisit huomannut että kyseessä oli mielipide.. En tietenkään voi tietää miten juuri SINUN kissasi ovat käyttäytyneet.. Eikös tämä olekkaan keskustelufoorumi johon voi laittaa OMIA kokemuksia? =) Taisi olla vähän huono päivä sinulla kun noin vihaisesti kirjottelet!!
>>Ensinnäkin: yhtäkään kissaa ei voi kouluttaa.
>>koska molemmat on pennusta asti opetettu..
Kuinka Tabby nämä molemmat väitteet voivat pitää paikkansa?
Eikö kouluttaminen ole samaa kuin opettaminen??
Tuttavani on kouluttanut kissansa vesipistoolin avulla ja hyvin ovat oppineet. Eivät enää hypi pöydälle.
Hesassa näin viime kesänä kuinka kissat tekivät kaikenlaisia akrobaattitemppuja kouluttajansa käskystä.
Kissa voi olla kyllä hitaampi oppimaan kuin koira, mutta oppii se kun jaksaa kouluttaa.
Kissan kanssa opetuksesta puhuttaessa ei voi käyttää sanaa koulutus. Kissaa on mahdotonta kouluttaa, opettaa kylläkin voi. Nämä kaksi sanaa tarkoittavat melkoisen eri asioita. Kannattaa lukea Helena Telkänrannan Matka kissan mieleen -kirja, niin tosiasiat selviävät sinullekin.
Kissaa ei missään nimessä saa kouluttaa kuten koiraa, vaan jos sen haluaa tekevän esim. temppuja, ne on opetettava sille hitaasti ja täysin kissan omasta tahdosta.
Kissa on koiraa fiksumpi juuri siinä mielessä, että se ei päättömästi tottele omistajaansa. Koira puolestaan haluaa aina miellyttää omistajaansa, joka asiassa. Mielestäni se on varsin ärsyttävä piirre. Koulutin koiran täydellisesti noin kuukaudessa, jossa ajassa se oppi istumaan, seuraamaan, antamaan tassua, pyörimään käskystä, "tanssimaan" käskystä, kävelemään nätisti vierellä vetämättä... Koira oli aika mahdoton tapaus, kun omistaja ei ollut sitä kouluttanut. Vaan eipä se sitten muiden kanssa osannutkaan käyttäytyä, minun kanssani vain =).
Molemmat kissamme osaavat joitakin perusasioita, ne tietävät sen, ettei sohvaa merkkailla raapimalla, kirjahyllyyn ei kiivetä. Oikeastaan muuta niiltä ei ole kiellettykään.
Kouluttaminen tarkoittaa alistamista, opettaminen on täten totaalisesti eri asia. Yritäpä alistaa kissaa, niin saatat saada sen lähtemään kotoaan. Kissa tuntee omat etunsa sen verran hyvin, että lähtee kyllä liian määräilevästä perheestä. Siksi pidänkin kissoista enemmän kuin koirista: kissoilla on jokaisella kunnon persoonallisuus =)!
Tietysti luin viestisi kokonaan, enhän mä siihen muuten olisi vastannutkaan =).
Tietysti voi esittää omia kokemuksia, ja pitääkin esittää, mutta ei pidä esittää niitä kuin ne olisivat etologien tutkimustuloksia. Kissat kuitenkin kaikki ovat yksilöitä, ja esimerkiksi käyttäytymistä tutkittaessa on tutkittava montaa kissayhteisöä ja satoja kissayksilöitä, jotta voidaan puhua yhtään mitään niiden tyypillisestä käyttäytymisestä.
Ei ollut huono päivä, ei todellakaan. Enkä mä kirjoittele vihaisesti. Se on sitten eri asia, jos otat kritiikin vastaan piikit pystyssä olettaen, että se on vihaisesti kirjoitettu. Silloin moka on sun =).
hYVÄ HUOMAUTUS, KOULUTUS JA OPPIMINEN TAITAA PIENELLÄ VIVAHTEELLA OLLA ERI ASIA AINAKIN TÄSSÄ TAPAUKSESSA.
Vinkki nro 1: älä ota kissaa jos miehesi mielestä niistä ei ole kuin harmia ja mielipahaa. Hän on kissavihaaja ja jos siihen tuot kissan, kokemuksesta tiedän että ennenpitkää olette tilanteessa"joko kissa tai mies lähtee"....
Otimme siis pari kääpiöhamsteria ja on ne ihan suloisia katsella. Vaan eipä niistä juuri muuta iloa taida olla. Pidän mieheni kun lähteä se taitaisi, jos se kissa tulisi.
Mulla on ollut neljä kääpiöhamsua, ja ihan hauskoja olivat =). Kivoja katsella, äärettömän kilttejä ja seurallisia. Kokemattoman ei ehkä kuitenkaan kannata yrittää pitää kääpiöhamsterin poikasia kädessä, ovat melkoisia kirppuja =).
Tarviiko eläimen aina olla ns. hyötyeläin? Ei minulle ainakaan =).
Vuokraemännän kanssa ollaan sovittu, että meillä on tässä asunnossa vain kissoja, muuten ottaisin jyrsijänikin tänne, samaten kilpparit. Kissat tulevat etenkin marsujemme kanssa toimeen vallan mainiosti, marsut asustelevat vanhempieni luona toisessa kaupungissa. Hamsterit eivät juurikaan kiinnostaneet silloin, kun niitä vielä oli. Gerbiilit ovat kaikkein kiinnostavimpia, mutta selvästi haisevat kissojen mielestä pahalle =).
Ei kannata ottaa kissaa vain sen takia että se on helppo. Kissa otetaan sen takia et se halutaan ja eikä mikään muu tule edes mieleen. Helpouden takia ei kissaa oteta!!! Suututtaa tollanen ajattelutapa!!!
Kissan ystävä, luuletko todella, että olen niin idiootti, että ainoa syy hankkia kissa on se, että se on helppo. Mieti itse.
Kiitos asiallisista palautteista. Asia on nyt ainakin vuoden harkinnassa eli ei se ole mikään hetken mielijohde. t. thule
on helppo kotieläin mutta se ei saa olla syy ottaa kissa lemmikiksi. Kissan hankinnan on lähdettävä koko perheen toiveista, eikä se saa aiheuttaa ristiriitoja perheen sisällä, kärsijänä muuten on viaton kissa.
Kissa on siisti eläin, eikä se haise toisin kuin esim. useimmat koirat (varsinkin kun turkki kastuu). Kissa ei kuolaa kuten monet isot koirarodut ja nykyiset hiekkamerkit pitävät myöskin ulosteiden hajut poissa.
Kissa on petoeläin ja sen käytös sen mukaista, se kiipeilee mielellään, "teroittaa" kynsiään ja merkkaa reviiriään muutenkin kuin pissaamalla (leikkaamaton kissa) seinille tai huonekaluihin. Nämä ongelmat on kuitenkin estettävissä hankkimalla kiipeilyteline, leikkaamalla kynsiä säännöllisesti ja leikkauttamalla kissa.
Meilläkin on arvotavaroita, mutta ne on lasivitriineissä kissojen ulottumattomissa ja pölyltä piilossa. Kissoja taloudessamme on toista kymmentä ja todella vähän ovat meidän kissat tuhojaan tehneet (osittain syystä, että niillä on toisistaan "painiseuraa"). Ajoittain on pentujakin, eivätkä nekään paikkoja ole tuhonneet.
Rotukissoissa ei tauteja juurikaan ole, varsinkaan jos kissan ottaa vastuulliselta kasvattajalta - ei pentutehtailijalta. Enemmän ulkona liikkuvat koirat voivat tauteja kuljettaa mukanaan, eikä jyrsijät ole sen terveempiä kuin kissat.
Kissaa ei kannata ottaa lemmikiksi jos sille pitää rakentaa oma "häkki", eihän siitä sitten ole iloa lemmikkinä jyrsijöitä enempää. Vai tarkoititko kenties "mökillä" raapimapuuta? Ainoastaan ulkoiluun suositellaan rakennettavaksi häkki ja sekin vain kissan turvallisuuden takaamiseksi.
Matkustamista kissa ei estä, ei edes ulkomaan matkoja, sillä kissa on helppo kuljettaa maukana boxissa, kunhan rokotussäännökset on selvillä (ulkomaille) ja madotukset takaisin tultaessa suoritettu. Pienestä pitäen mukana kuljetettu kissa oppii kulkemaan perheen matkassa ja usein jopa menee valmiiksi boxiin odottamaan kun huomaa, että johonkin ollaan lähdössä.
Miksei ihan vain tavallinen kotikissa? Rotukissasta on turha maksaa jos ei sen kanssa tahdo näyttelyyn tms. Otimme viime vuonna poikakissan joka on nyt 10 kk. Maksoimme siitä 5€, mikä mielestäni oli silloin ihan kohtuullinen hinta tuosta ihana pörrökasasta. Kissa ristittiin Ritvaksi... Jos haluat sääsätää esim. sohvasi, on olemassa ainakin eläinkaupoissa myynnissä eläinkarkoitetta, jotta kissa ei raavi sohvaa. Oma raapimispuu sille on ehdottomasti oltava, ja eihän kissa pahalla raavi, se vain merkkaa reviiriään. Meidän Ritvan aiheuttamat tuhot:
- muutama lasi mennyt rikki tiskipöydälle hypättäessä
- Hajottanut mummolassa kaksi kelloa(ei pidä liikkuvista jututista)
- pudottanut taulun
Vähän toki se on sohvaa kynsillä kokeillut ja kerran pissanut minun jalalle kun laatikko oli liian likainen...
Tyrmään heti nuo miehesi väitteet, kissat ei haise. Kissa on todella siisti eläin jos sitä ei vieroteta emostaan liian aikaisin, sillä emoltaan se oppii pesemisen ja laatikolla käynnin. Pari kertaa olen joutunut meidän kisun pepun ihan vedellä pesemään.. Toki kissan ruuan hajusta tuskin kukaan pitää, mutta kissanhan voi opettaa jo pienestä syömään samaa ruokaa kuin muu perhe. Tärkeintä on, ettei anna vain yhtä ruokaa, koska muuten kissa on niin nirso ettei mikään enää kelpaa.
Tietty poikakissan leikkaus on tärkeä tehdä ajoissa, ettei se ala kuskeskelemaan nurkkiin.
Aikuinen kissa pärjää viikonlopun yksin, jos sille jättää tarpeeksi kuivaruokaa. Pentua ei kyllä kannata jättää yksin. Ja pienestä asti kannattaa kissa totuttaa olemaan autossa(ei missään laatikossa vaan oman huovan päällä takapenkillä ensin valjaissa) koska sitten jos yhtäkkiä lähdette ajamaan 100 km niin se huuto ja parkuna, voi voi....
Paha sitten onkin sanoa sopiiko kissa vai ei.. Kannattaa miettiä tarkkaan olisiko se pieni hamsteri kuitenkin helppohoitoisempi.
Kissaan liittyvät työtkään ei ole toki kovin suuri...
-laatikko puhtaaksi 2x päivä
-puhdas vesi päivittäin
-tietty ruuan antaminen
Vielä yksi vinkki, sellaisella veden suihkutus pullolla saa hyvin koulutettua kissanm, esim ettei saa käydä tiski-/ruokapöydällä jne...=)
kissan ottamista kannattaakin miettiä tarkkaan. Siinä voi olla pitkäikäinen kumppani seuraavat 15-20 vuotta, mutta itse henkilökohtaisesti pidän pitkäikäisistä eläimistä, sillä niihin ehtii kiintyä ja muodostaa oman suhteen. Niiden kanssa voi seurustella ja ne lohduttavat kun on surullinen.
Kissa voi tuhota paikkoja ja sekin tulee ottaa huomioon, sillä kissa ei elä talossa jälkiä jättämättä. Silti monet tuhot voidaan estää, ennalta ehkäisemällä ne = Hankitaan kissalle oma kiipeily/raapimispuu, mielellään useita sekä muita virikkeitä ja leluja. Seurustellaan kissan kanssa ja/tai hankitaan sille lajitoveri. Arvoesineet kannattaa sulkea kaappeihin tai korkeille hyllyille, jonne kissa ei pääse. Kissalle on myös asetettava kieltoja, esim. ruokapöydälle meno voidaan kieltää torumalla kissaa sitkeästi. Joskus vesipullolla suihkaisu tehoaa. Kissa on oppivainen eläin, mutta toisinaan tarvitsee kärsivällisyyttä.
Kissat ovat yksilöitä. Toiset sylissä viihtyjiä, toiset omien polkujen tallaajia. Toiset tykkäävät matkustamisesta, mutta toiset taas haluavat olla paikoillaan tutussa ympäristössä. Pentuna otettu kissa voidaan kyllä totuttaa matkusteluun ja kissan seurallisuuteen vaikuttaa se, miten hyviä kokemuksia sillä on ihan pentuajalta, millaiset perintötekijät sillä on ja miten moniin ihmisiin se on tutustunut 2-7 viikon aikana.
Se haluaako rotukissan vai maatiaiskissan on ihan oma asia, eikä siihen voi muut vaikuttaa. Rotukissat maksavat enemmän, mutta ne on aina hyvin hoidettuja ja lähtöisin kodeista, joissa niiden kaikista tarpeista on huolehdittu ja niitä on rakastettu. Ne ovat terveitä ja saattavat olla seurallisempiakin, mutta yleistää ei tietenkään voi. Itselläni on sekä yhtä rotua omaava kissa, että maatiainen. Kummatkin persoonallisia ja rakkaita, mutta jos kolmas tulisi, se olisi ehdottomasti rotukissa, ja sama rotu.
Kissa ei syö samaa ruokaa kuin ihmiset! Sitä on ruokittava mielellään eläinkauppojen laadukkailla raksuilla ja purkkiruuilla, lisänä lihaa ja kalaa. Ruokintaohjeita löytyy mm. Mirjam Nummisen Mirjamin kissanhoito-oppaasta ja esim. Suomi24 kissojen ruokinta -palstalta.
Minun kissani eli 22 vuotiaaksi, ja koko elämänsä eli kertaakaan sairastamatta onnellisena... Samoin kahdella ystävälläni..
se mielestäsi syy ns. leikkiä kissan hengellä? Kissa on lihansyöjä ja moni ulkokissa täyttää kissanomistajan kissalle syöttämän huonon ruokavalion aukkoa hiirillä, sillä hiiressä on kaikki mitä kissa tarvitsee. Sisäkissat eivät eläisi tuollaisella ruokavaliolla kovin pitkään. Kissa ei voi päättää ruoastaan, vaan ihmisen on huolehdittava lemmikilleen sopivasta ruokavaliosta. Pelkillä hiirillä kissa ei pärjää - ei edes kovin saalistaja. Järkeä saa vapaasti käyttää ja luulisi jo ihmisten tietävän, että kissa on tosiaan täysi lihansyöjä, toisin kuin koira ja ihminen.
En puhunut hiiristä mitään...