IIJR13, elikkä..

On se kumma. Mietippä miten olisi mennyt jos suomenruotsalaisia tai vapaaehtoisia ruotsista eivät olisi tulleet lainkaan. Kirjoittaisimme ehkä täällä toisillemme venäjäksi.

Anonyymi kirjoitti:

On se kumma. Mietippä miten olisi mennyt jos suomenruotsalaisia tai vapaaehtoisia ruotsista eivät olisi tulleet lainkaan. Kirjoittaisimme ehkä täällä toisillemme venäjäksi.

Lue lisää

Korkeintaan sinun kuvitelmissasi.

Anonyymi kirjoitti:

Korkeintaan sinun kuvitelmissasi.

Ei, vaan todellisuudessa! Eikä arvatenkaan Venäjän Tiltulla ole mitään sitä vastaan!

Anonyymi kirjoitti:

Ei, vaan todellisuudessa! Eikä arvatenkaan Venäjän Tiltulla ole mitään sitä vastaan!

Irstaileva isoisä täällä taas vauhdissa. Kommentoi asioita, joista ei ymmärrä mitään.

...luvut kaatuneita vai kokonaistappiot?

Kaatuneet haavoittuneet kadonneet KARKURIT??

..nuo... kirjoitti:

...luvut kaatuneita vai kokonaistappiot?

Kaatuneet haavoittuneet kadonneet KARKURIT??

Nuo luvut tarkoittavat nimenomaan kaatuneita. Voit itse käydä katsomassa sodissa menehtyneiden tiedostoa, haku onnistuu myös joukko-osaston perusteella:

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/

Ja ellet satu tietämään: menehtyminen tarkoittaa samaa kuin kuolema.

>Turha lässytää siitä JR 13:sta. Kun katsoo sodissa menehtyneitten tiedostoa, niin talvi- ja jatkosodassa JR 13:n riveissä kaatui 1308 suomalaista.<

Oletko ihan aasi? Talvisodan JR13 on Eri kuin Jatkosodan JR13. Opettele perusasiat ensin.


Tuolla on jotain:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomen_puolustusvoimat

http://www.winterwar.com/Numbers.htm

Halåå kirjoitti:

>Turha lässytää siitä JR 13:sta. Kun katsoo sodissa menehtyneitten tiedostoa, niin talvi- ja jatkosodassa JR 13:n riveissä kaatui 1308 suomalaista.<

Oletko ihan aasi? Talvisodan JR13 on Eri kuin Jatkosodan JR13. Opettele perusasiat ensin.


Tuolla on jotain:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomen_puolustusvoimat

http://www.winterwar.com/Numbers.htm

Lue lisää

Talvisodan JR13 on Eri kuin Jatkosodan JR13.

Talvisodan JR13 oli koottu Turun seudulta ja kuului 5.D:aan. Komentajana oli ev.ln. Vaala

Jatkosodan JR13 kuului 17.D:aan.

Summassa petti 6./3. Divisioonaan tilapäisesti kuulunut ja JR16:sta tilalle vaihdettu, suomenruotsalainen, Vaasan seudulta muodostettu JR9, (joka alunperin kuului 8.D:aan ja jonka numerointi muuttui JR22:ksi

JR16 joutui Pajarin johdolla Tolvajärvelle.

Halåå kirjoitti:

Talvisodan JR13 on Eri kuin Jatkosodan JR13.

Talvisodan JR13 oli koottu Turun seudulta ja kuului 5.D:aan. Komentajana oli ev.ln. Vaala

Jatkosodan JR13 kuului 17.D:aan.

Summassa petti 6./3. Divisioonaan tilapäisesti kuulunut ja JR16:sta tilalle vaihdettu, suomenruotsalainen, Vaasan seudulta muodostettu JR9, (joka alunperin kuului 8.D:aan ja jonka numerointi muuttui JR22:ksi

JR16 joutui Pajarin johdolla Tolvajärvelle.

Lue lisää

Entäpä jos verrataankin JR 13:n "tuhoisia tappioita" 1944 taisteluissa?

Samassa Jarl Gallenin kirjassa on usean pataljoona tappiot taulukoituna. Kirjahan on muuten ruotsinkielinen ja sitä ei ole suomennettu, eikä varmaan koskaan suomennetakaan. Numerot puhuu selvää kieltä ilman tulkkaustakin.

Suomen ruotsalaisista kerrottaessa on aina sama juttu: taisteluiden rajuutta ja tappioita korostetaan ja suorastaan liioitellaan. Sillä selitetään jatkuvasti koetut "vetäytymiset". Tuo tuntuu kovin tarkoitushakuiselta esim. II/JR 13 osalta. MIKSI II/JR 13 kutistui liki sataan mieheen vain muutamassa päivässä?

Tuore pataljoona oli kutistuneet noin sataan mieheen? Kävihän ne tosin Näätälässä, Kaplaimäellä ja Vierumäellä ensin ja siellä tuli toki tappioitakin.

Erikoinen juttu kun kokonaistappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 468 miestä ja Kaipolaan tuli vain satakunta miestä. Pataljoona lienee ollut likimain määrävahvuinen saapuessaan Itä-Karjalasta reilu viikko aikaisemmin.

Missähän lienee olleet loput? Karkureista ei ole erikseen mainintoja... ne taidettiin koota vähin äänin takaisin ruotuun.


II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:

Jarl Gallen Tre Bataljoner 1950

Sivulla 359 on kokonaistappiotilasto ja sieltä lukemat:

Kaatuneet 6 upseeria ja 64 miehistöä
Haavoittuneet 16 upseeria ja 399 miehistöä
Kadonneet 0 upseeria ja 5 miehistöä
Summa 22 upseeria ja 468 miehistöä

Kokonaistappiot on siis (kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet) yhteensä 22 upseeria ja 468 miehistöä, (aliupseerit ja miehistö on aina samassa lukemassa).

Huomattavaa on II/JR13 kadonneitten todella pieni määrä 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana eli vain 5 miehistöön kuulunutta eikä yhtään upseeria. Vertailun vuoksi III/JR13 kadonneet 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 3 upseeria ja 69 miehistöön kuulunutta.

II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:

II/JR 13 kaatuneet komppanioittain ja tunnetuin lyhennyksin etsittynä. Mukana ei siis ole kaikki tukiyksiköt yms. II/JR 13. Joukko-osastokoodit 7620 - 7627 ovat II/JR 13

(Joukko-osastokoodit tästä kirjasta: Kopsa Pentti Kenttäposti 1941-1945 Ase- ja huoltolajit, Peiteluvut joukkoina, Kenttäpostijärjestelmä, 1991)

4./JR 13 ei joukko-osastokoodia

1 kaatunut

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=4./JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1


5./JR 13 joukko-osastokoodi 7622

17 kaatunutta

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=5./JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1

6./JR 13 joukko-osastokoodi 7623

16 kaatunutta

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=6./JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1


1 kaatunut

2.KKK/JR 13 joukko-osastokoodi 7625

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=2.KKK/JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1


9 kaatunutta

II Krh.j/JR 13 joukko-osastokoodi 7621

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=II KRH.J/JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1

Yhteensä 44 kaatunutta

Hieman tappioista kirjoitti:

Entäpä jos verrataankin JR 13:n "tuhoisia tappioita" 1944 taisteluissa?

Samassa Jarl Gallenin kirjassa on usean pataljoona tappiot taulukoituna. Kirjahan on muuten ruotsinkielinen ja sitä ei ole suomennettu, eikä varmaan koskaan suomennetakaan. Numerot puhuu selvää kieltä ilman tulkkaustakin.

Suomen ruotsalaisista kerrottaessa on aina sama juttu: taisteluiden rajuutta ja tappioita korostetaan ja suorastaan liioitellaan. Sillä selitetään jatkuvasti koetut "vetäytymiset". Tuo tuntuu kovin tarkoitushakuiselta esim. II/JR 13 osalta. MIKSI II/JR 13 kutistui liki sataan mieheen vain muutamassa päivässä?

Tuore pataljoona oli kutistuneet noin sataan mieheen? Kävihän ne tosin Näätälässä, Kaplaimäellä ja Vierumäellä ensin ja siellä tuli toki tappioitakin.

Erikoinen juttu kun kokonaistappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 468 miestä ja Kaipolaan tuli vain satakunta miestä. Pataljoona lienee ollut likimain määrävahvuinen saapuessaan Itä-Karjalasta reilu viikko aikaisemmin.

Missähän lienee olleet loput? Karkureista ei ole erikseen mainintoja... ne taidettiin koota vähin äänin takaisin ruotuun.


II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:

Jarl Gallen Tre Bataljoner 1950

Sivulla 359 on kokonaistappiotilasto ja sieltä lukemat:

Kaatuneet 6 upseeria ja 64 miehistöä
Haavoittuneet 16 upseeria ja 399 miehistöä
Kadonneet 0 upseeria ja 5 miehistöä
Summa 22 upseeria ja 468 miehistöä

Kokonaistappiot on siis (kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet) yhteensä 22 upseeria ja 468 miehistöä, (aliupseerit ja miehistö on aina samassa lukemassa).

Huomattavaa on II/JR13 kadonneitten todella pieni määrä 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana eli vain 5 miehistöön kuulunutta eikä yhtään upseeria. Vertailun vuoksi III/JR13 kadonneet 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 3 upseeria ja 69 miehistöön kuulunutta.

II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:

II/JR 13 kaatuneet komppanioittain ja tunnetuin lyhennyksin etsittynä. Mukana ei siis ole kaikki tukiyksiköt yms. II/JR 13. Joukko-osastokoodit 7620 - 7627 ovat II/JR 13

(Joukko-osastokoodit tästä kirjasta: Kopsa Pentti Kenttäposti 1941-1945 Ase- ja huoltolajit, Peiteluvut joukkoina, Kenttäpostijärjestelmä, 1991)

4./JR 13 ei joukko-osastokoodia

1 kaatunut

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=4./JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1


5./JR 13 joukko-osastokoodi 7622

17 kaatunutta

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=5./JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1

6./JR 13 joukko-osastokoodi 7623

16 kaatunutta

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=6./JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1


1 kaatunut

2.KKK/JR 13 joukko-osastokoodi 7625

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=2.KKK/JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1


9 kaatunutta

II Krh.j/JR 13 joukko-osastokoodi 7621

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=II KRH.J/JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1

Yhteensä 44 kaatunutta

Lue lisää

Vertailun vuoksi JR 6:n, JR 13:n, JR 48:n ja JR 61:n tappiot samana aikana.

Paina F5 jos lukemat ei heti tule näkyviin.

*./JR 6 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 244 kaatunutta

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=*./JR 6&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1

*./JR 13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 196 kaatunutta

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=*./JR 13&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1

*./JR 48 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 239 kaatunutta

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=*./JR 48&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1

*./JR 61 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana: 91 kaatunutta
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=16&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=5&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=8&joukkoos=*./JR 61&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1

Lopuun vielä Vilho Tervasmäen kirjasta, Aaverykmentti kolmella kannaksella JR 5:n tie Jatkosodassa 1941-1944, WSOY 1983, kuinka Suomen ruotsalaisten suorituksia kehutaan.

II/JR 13 oli alistettuna JR 5:lle ja Kaplainmäen sekä Vierumäen taistelut käydään läpi tappioineen. Kirjan sivulla 210 on tästä juttua:

"Niiden viiden vuorokauden aikana, jolloin pataljoona taisteli Kaplainmäellä ja Vierumäellä, se teki tehtävänsä kiitettävästi suurista tappioista huolimatta. Pataljoonasta kaatui näiden päivien aikana 42 miestä, joista 3 oli upseereita sekä haavoittui 227 miestä, joista upseereita oli 7. Kokonaistappiot 269 miestä olivat lähes puolet pataljoonan taisteluvahvuudesta."
Jarl Gallen, Tre Bataljoner, 1950.

Kirjan lukemista voisi päätellä, että II/JR 13 tappiot kaatuneina oli melko pienet Talin osalta. Mistä se "Talin tiikerit" -nimitys mahtoi siis tulla?

Sivulla 359 on kokonaistappiotilasto ja sieltä lukemat:

II/JR13 tappiot 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana:

Kaatuneet 6 upseeria ja 64 miehistöä
Haavoittuneet 16 upseeria ja 399 miehistöä
Kadonneet 0 upseeria ja 5 miehistöä
Summa 22 upseeria ja 468 miehistöä

Kokonaistappiot on siis (kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet) yhteensä 22 upseeria ja 468 miehistöä, (aliupseerit ja miehistö on aina samassa lukemassa).

Huomattavaa on II/JR13 kadonneitten todella pieni määrä 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana eli vain 5 miehistöön kuulunutta eikä yhtään upseeria. Vertailun vuoksi III/JR13 kadonneet 16.6.-5.8.1944 välisenä aikana oli 3 upseeria ja 69 miehistöön kuulunutta.

<<Turha lässytää siitä JR 13:sta. Kun katsoo sodissa menehtyneitten tiedostoa, niin talvi- ja jatkosodassa JR 13:n riveissä kaatui 1308 suomalaista.
Tuntemattoman sotilaan rykentissä eli JR 8:ssa kaatuneita oli 1409 eli eipähän tuo JR 13 niin kovin huono näyttänyt olevan.<<

Onko joku jossain edes väittänyt "Tuntemattoman rykmenttiä" JR 8 jotenkin hyväksi?

Tunnettuhan se voi olla, mutta että vielä hyväkin... niin se on jo ihan eri asia!

Mitä selität. Puhuttiin kesästä 1944 ääliö. Rajajääkäripataljoona 2 jäi käytännössä mottiin JR 13:n ja JR 48:n pelkuruuden takia. Linna ei ollut 'porukassaan' enää vuodesta 1943 lähtien.

Lauri Jäntti, 419 Viipurissa kadonneen mysteerion virittäjä.

Jäntin 1. kirjassa tuo luku kerrottiin ja siitä se lähti elämään ollen yli 50 vuotta ns. virallisena totuutena jopa virallisissa sotahistoriikeissa!

Kirjahan oli tämä:

Jäntti Lauri Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, Wsoy, 1955

ja tuodaan esiin vastustajan voimia, eikä keskitytä VAIN yhden suomalaisen pataljoonan nimissä tuohon operaatioon.

Venäläisillä oli tuolla Suomenveden ja Repolanjärven
välisellä rintamaosuudella -päähyökkäysaueella 13 divisioonaa ja siitä edelleen Vuokseen 17 divisioonaa. Joten ei ihme että tuo mainitsemasi yksi ainoa pataljoona oli mahdottoman edessä.

voimat? kirjoitti:

ja tuodaan esiin vastustajan voimia, eikä keskitytä VAIN yhden suomalaisen pataljoonan nimissä tuohon operaatioon.

Venäläisillä oli tuolla Suomenveden ja Repolanjärven
välisellä rintamaosuudella -päähyökkäysaueella 13 divisioonaa ja siitä edelleen Vuokseen 17 divisioonaa. Joten ei ihme että tuo mainitsemasi yksi ainoa pataljoona oli mahdottoman edessä.

Lue lisää

Suomella oli Talin- Ihantalan suunnassa lopuksi kuusi divisioonaa ja kaksi prikaatia eli seitsemän divisioonan voimat. Lisäksi oli erillisiä pataljoonia ja patteristoja sekä saksalainen rynnnäkkötykkiprikaati ( 30 vaunua). Suunta oli lmavoimien painopiste.

On aivan järjetöntä asettaa yksi pataljoona vastuuseen rintaman ongelmista. Vastaavalla tavalla hajosi myös suomenkielisiä pataljoonia. Voi olla, etä II/JR 13:n taisteluhenki rakoili tavallista enemmän. Siihen on aina muitakin syitä kuin äidinkieli.

Sotaeversti kirjoitti:

Suomella oli Talin- Ihantalan suunnassa lopuksi kuusi divisioonaa ja kaksi prikaatia eli seitsemän divisioonan voimat. Lisäksi oli erillisiä pataljoonia ja patteristoja sekä saksalainen rynnnäkkötykkiprikaati ( 30 vaunua). Suunta oli lmavoimien painopiste.

On aivan järjetöntä asettaa yksi pataljoona vastuuseen rintaman ongelmista. Vastaavalla tavalla hajosi myös suomenkielisiä pataljoonia. Voi olla, etä II/JR 13:n taisteluhenki rakoili tavallista enemmän. Siihen on aina muitakin syitä kuin äidinkieli.

Lue lisää

>Voi olla, etä II/JR 13:n taisteluhenki rakoili tavallista enemmän. Siihen on aina muitakin syitä kuin äidinkieli.<

Mikäs näitä asemiinsa paikalleen jääneitä Er.P 14:sta suomalaisia vaivasi?

Er.P 14 piti asemansa annetun tehtävän mukaisesti iltaan saakka, vieläpä varmistaen livohkaan lähteneen ruotsinkielisen porukan jättämän aukon.


Tämä oli se viimeinen niitti jonka jälkeen JR13/II siirrettiin Etuilijan edestä Saimaan kanavan taakse lapiohommiin. Konekiväärit ja kranaatinheittimet paiskattiin suonsilmäkkeisiin ja lähdettiin lippahivoon. Orvar Nilssonin kirjassa on hyvä kuvaus tästä karkumatkasta. Ruotsalaiset ihmetteli suomenruotsalaisten jatkuvaa ja liian herkästi tapahtuvaa irtaantumista taisteluista, siis jo ennen kuin taistelu ede kunnolla alkoi! Nilsson sanoi kirjassaan ettei yksi komppania mitään voi kun koko pataljoona juoksee!

http://www.saunalahti.fi/eiry/ajank2003.html#osa_50

Tapaus kuusi: 28.6.44 (osa 7, s. 378). II/JR 13 lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa, vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen.

Historia: ”Puolen päivän aikaan alkoi myös kapteeni Laxen suunnitella Talinmyllyn tien varrella olevan, heikoksi kutistuneen II/JR 13:kin siirtämistä taemmas. Kello 13.15 pataljoona irroittautui ja vetäytyi häiriöittä uusiin asemiin Lapinhoikan suon pohjoisreunaan. Silloin todettiin, että vihollinen oli jo lähellä selustassa pisteen 44 maastossa ja löi pohjoiseen yrittäneen luutnantti Hård af Segerstadin ruotsinmaalaisen osaston tappioita tuottaen takaisin. Tämän johdosta pataljoona lähti sadan miehen vahvuiseksi kutistuneena kello viisitoista vetäytymään metsiä myöten itään päin ja jätti jälkeensä konekiväärinsä ja kranaatinheittimensä Kun everstiluutnantti Saarelainen sai tietää II/JR 13:n jättäneen asemat pataljoonansa (ErP. 14) oikealla sivustalla, hän antoi käskyn miehittää myös II/JR 13:n lohkon, mutta vihollinen oli jo ehtinyt ottaa tämän lohkomaaston haltuunsa.”

Aseet pöheikköön ja pakoon, vaikka rinnakkaispataljoona Er.P 14 oli jo levittäytynyt pakenevan porukan ja vihollisen väliin. Yhtä hyvin vihollinen, jonka pakenijat tapasivat, oli Er.P 14:n selän takana, mutta tämä piti asemansa annetun tehtävän mukaisesti iltaan saakka, vieläpä varmistaen livohkaan lähteneen ruotsinkielisen porukan jättämän aukon.

Jälleen suomalainen joukko joutui ottamaan vastuun pakoon lähteneen ruotsinkielisen joukon tehtävästä, joka ei edes naapurilleen ilmoittanut lähdöstään. Eräs ruotsinkielisten legendaarinen torjuntavoitto, josta on tehtävä sankarielokuva. Suomalaissa joukoissa ei siinny vastaavaa käyttäytymistä.

Havaintoja ruotsinkielisten yksiköiden käyttäytymisestä.

Ruotsinkielisten yksiköiden ”pieneksi kutistuminen” ei johtunut taistelutappioista, vaan selustaan poistuneista miehistä. Vasta viisi päivää rintamalla olleet tuoreet pataljoonat olivat kutistuneet noin sataan mieheen ja noin kymmeneen mieheen. (Sitä ennen ne olivat olleet selustan varustelutöissä Syvärillä ja matkalla sieltä Kannakselle.) Miksi suomalaiset Er.P 14 ja ja II JR 48 eivät olleet kutistuneet, vaikka ne olivat olleet taisteluissa jo yhtä mittaa 18 vuorokautta. Huomattakoon, että Er.p 14 ja ”kutistunut” ruotsinkielinen II JR 13 olivat olleet rinnakkain samoissa taisteluissa jo 4 vuorokautta. Tänä aikana Er.P 14 teki muun muassa hyökkäyksen, johon II/JR 13 ei käskystä huolimatta osallistunut.

Aina kun ruotsinkielinen joukko jätti asemansa, suomalainen joukko joutui ottamaan vastuun senkin tehtävästä. Päinvastaista tapausta ei ole ainoatakaan.. Tämä havainto ilmeisesti selittää sen, että ruotsinkieliselle rykmentille ei annettu itsenäistä tehtävää vaativassa liikuntasodassa: Vitjasta oli helppo lähteä koska vaan, kun rintamavastuu oli suomalaisella joukolla.

Ratkaiseva erilaisuus näiden joukkojen välillä oli se, että kun suomalaiset pakenivat, se tapahtui näkyvän todellisen uhan edessä (panssarit, pommitus, rynnäkkö). Ruotsinkieliset pakenivat kuviteltua uhkaa, joka tilanteen kehittyessä saattoi muodostua. (Edellä kohdat kaksi, kolme, viisi ja kuusi.)

Nuo sotahistorian tiedot vahvistavat sen toteamuksen, että kesän 1944 torjuntavoitto Kannaksella saavutettiin ruotsinkielisten aiheuttamista vaikeuksista huolimatta.

Sotaeversti kirjoitti:

Suomella oli Talin- Ihantalan suunnassa lopuksi kuusi divisioonaa ja kaksi prikaatia eli seitsemän divisioonan voimat. Lisäksi oli erillisiä pataljoonia ja patteristoja sekä saksalainen rynnnäkkötykkiprikaati ( 30 vaunua). Suunta oli lmavoimien painopiste.

On aivan järjetöntä asettaa yksi pataljoona vastuuseen rintaman ongelmista. Vastaavalla tavalla hajosi myös suomenkielisiä pataljoonia. Voi olla, etä II/JR 13:n taisteluhenki rakoili tavallista enemmän. Siihen on aina muitakin syitä kuin äidinkieli.

Lue lisää

kunnan olleen 10 päivää täydennettävänä ja lepäämässä rajujen taisteluiden uuvuttamana sodan alkutaipaleilla, Valkeasaaren - Polviselän suunnalla. Nyt sen vahvuuteen kuului viisi divisioonaa. Kaarti XXX AK miehet olivat kommunistisen puolueen ja nuorisojärjestö Komsomolin
jäseniä, siis erikoisjoukoista oli kysymys.
Suomalaiset divisioonat olivat taisteluissa kuluneita, ja esimerkiksi 18 divisioonan taisteluvahvuudesta puuttui 63% jonka kolmessa pataljoonassa luku oli 35%.

Yhtämittaiset taistelut olivat kuluttaneet jääkäripataljoonien vahvuudet 200-250 mieheen ja Oechillä uskoi vielä aamulla 28.6 saarrostusoperaatioon onnistumiseen siihen oli osallistunut 21 kulunutta pataljoonaa. Vihollisen tulivoima oli se suurin syy operaation epäonnistumiseen. Operaation tappiot olivat suuret, Oechin useiden pataljoonien vahvuudet olivat pudonneet tuossa operaatiossa jo alle sadan miehen.

Samana amunakello 9 neuvostoliittolaiset aloittivat 130 pommi ja maataistelukoneiden voimin myllerryksensä alueella. Päivän mittaan taivaalla otettiin raskaasti yhteen. Ilmataisteluissa ammutiin alas 49 neuvostokonetta. Saksalaiset Stugat tekivät selvää Talin sillasta. Pahimmillaan
pakokauhu huvenneissa pataljoonissa oli todellinen, jääkäripataljoonistakin hiippaili miehiä taaemmaksi.

Huolestutavin tilanne oli Leitimojärven länsipuolella. Järven itäpuolella neuvostojoukkojen hyökkäyskiila ylitti jo Portinhoikasta Ihantalaan johtavan tien ja tunkeutui Vakkilan lähelle Saimaan kanavaa.

Talin myllyn luona vihollinen laajensi läpimurtopussin kaulaa molemmin puolin.
NYT SUOMALAISET olivat itse jäämässä loukkuun hyökkäyskiilan juuressa.
Suomalaisten voimat eivät riittäneet divisioonan vahvuisen noin 10 000 miehen saarrostamiseen.
Seuravana yönä taisteltiin Leitimojärven pohjoispuolella louhikoissa paikoin joukkojen ollessa sikin sokin.
Neuvoteltuaan Laatikaisen kanssa Oesch päättikin suoristaa rintaman. Alivoimaiset ja kuluneet puolustajat vetäytyivät suoremmalle linjalle Lavola-Ventelänselkä-Vakkila-Ihantalnjärvi-Salojärvi -Kokkoselkä-Nuoskuanselkä ja siitä edelleen 3.D:n
puolustusasema VKT-asema.

Joukkojemme vetäytyminen oli resurssien järkevää optimointia.

Sotaeversti kirjoitti:

Suomella oli Talin- Ihantalan suunnassa lopuksi kuusi divisioonaa ja kaksi prikaatia eli seitsemän divisioonan voimat. Lisäksi oli erillisiä pataljoonia ja patteristoja sekä saksalainen rynnnäkkötykkiprikaati ( 30 vaunua). Suunta oli lmavoimien painopiste.

On aivan järjetöntä asettaa yksi pataljoona vastuuseen rintaman ongelmista. Vastaavalla tavalla hajosi myös suomenkielisiä pataljoonia. Voi olla, etä II/JR 13:n taisteluhenki rakoili tavallista enemmän. Siihen on aina muitakin syitä kuin äidinkieli.

Lue lisää

Esimerkiksi kuuluun Heiskasen 11.D - Kiiladivisioonaan kuulunut eversti Ahon johtama JR 50 menetti 500 miestä yhden vuorokauden aikana Talin taisteluissa. RajaJP 2 YHDESSÄ YÖSSÄ 100 miestä.


(Täällä palstalla on näitä provokaattoreita ajamassa
vain omaa asiaansa.)

komppanioita kirjoitti:

Esimerkiksi kuuluun Heiskasen 11.D - Kiiladivisioonaan kuulunut eversti Ahon johtama JR 50 menetti 500 miestä yhden vuorokauden aikana Talin taisteluissa. RajaJP 2 YHDESSÄ YÖSSÄ 100 miestä.


(Täällä palstalla on näitä provokaattoreita ajamassa
vain omaa asiaansa.)

Lue lisää

Hiukan epäilen tuota lukua 500 miestä vuorokaudessa...
Mutta ilmeisesti puhutaan taas kuolleet, kadonneet, haavoittuneet yms yhdessä.

JR50 kaatuneiden osalta määrät näyttäisivät tältä.

27.6 kuoli 14
28.6 kuoli 148
29.6 kuoli 38
30.6 kuoli 6
1.7-15.7 kuoli 15

Täytyy myöntää, että hiukan tuo suomenruotsalainen suitsutus meni överiksi,
kun nämä sillanpääasemia varmistaneet JR50 komppaniat käytännössä jätettiin oman onnensa
nojaa rintaman oikaisussa ja ne tuhoutuivat tarpeettomasti.
Tosin näin kävi monelle muullekin jalkaväkipataljoonalle Tali-Ihantalan alueella taistelussa mekanisoitua ylivoimaa vastaan.

Sentään muistivat edes kerran mainita tuossa "dokumentissä",
että JR50 sotilas ampui vihollisen.


Elokuvat ovat elokuvia, ja sellaiseksi tämänkin "dokumentin" voi laskea.
Suomenruotsalaiset saivat tällä kertaa näytellä päärooleissa. Samoinkuin Väinö Linnan tuntematon sotilas jatkui sosiaalipoliittisena "realismin" kuvauksena Pohjantähti-trilogiassa.

Tali-Ihantalassa kokonaisuuden kannalta tietysti ratkaisevassa osassa ovat panssarit, tykistö, osasto-Kuhlmey ja omat ilmavoimat. Ilman niitä jalkaväki ei olisi pystynyt pidättelemään monikertaista ylivoimaa edes nyrkeillä, kauhuilla ja käsiaseilla.
Siinä suhteessa tuo "dokumentin" realistisuus kertoo tärkeimmistä elementeistä tosin korostaen kielipoliittisia tarkoitusperiä.

Mutta se kaikista ratkaisevin on unohtunut monta kertaa. Jos itänaapurilla ei olisi ollut niin kiire jakamaan Eurooppaa liittoutuneiden maihinnousun edistyessä, ei Suomen armeija olisi loputtomiin pystynyt pitämään asemiaan.

On hyvin tärkeää muistuttaa, että ei ollut kyse torjuntavoitoista siinä mielessä, että olisimme pystyneet "torjumaan" vihollisen. Kyse on vihollisen voiman kuluttamisesta siinä määrässä, että puolustus pystyttiin säilyttämään samalla kun naapurin kiire saaliinjaolle muualle lisääntyi.

Tässäkin dokumentissäkin torjuntavoitto on myytin luomista, kun muut samanaikaisesti etenevät tapahtumat ovat suotuisia. Myyttien synnyttäminen on osa identiteetin luomista ja siinä pitää jokaiselle antaa oma osuutensa sankaruudesta ja kunnostautumisesta.

Tosiasia on kuitenkin se, ettei pieni kansakunta pysty lyömään suurta kansakuntaa.
Suuri kansakunta taas ei välttämättä halua lyödä pientä kansakuntaa, koska siitä seuraa kosolti kansainvälisiä ongelmia.

Ja mitä tästä taas opimme ? Emme yhtikäs mitään, mutta pyyhitään kuitenkin pöytä tyhjäksi hylsyistä kun Tali-Ihantala on taas kerran taisteltu lävitse ja valmistaudutaan joulun viettoon rauhallisin mielein. Joulu on vain kerran vuodessa, vaikka juhannus tulee joka vuosi.

Ja kenestä seuraavaksi tehdään ylistyskuva ? Olisiko tällä kertaa JR200 vuoro ?
Vai riittääkö uuden joulupukki 2.0 ärjympi versio korvaamaan pohjoisen luonteenkuvauksen..

No, jokatapauksessa det var v*tt*kiva igen, että Suomi pelastui...itseltään tai joltain muulta..

komppanioita kirjoitti:

Esimerkiksi kuuluun Heiskasen 11.D - Kiiladivisioonaan kuulunut eversti Ahon johtama JR 50 menetti 500 miestä yhden vuorokauden aikana Talin taisteluissa. RajaJP 2 YHDESSÄ YÖSSÄ 100 miestä.


(Täällä palstalla on näitä provokaattoreita ajamassa
vain omaa asiaansa.)

Lue lisää

Kun yllä olevia tekstejä lukee tulee mieleen kysymys illä kielellä se Kannaksen läpijuoksu tehtiin ja kuinka on mahdollista että yleensä hävisimme sodan?

Venäläisten motittaminen pihtiliikkellä oli lähellä Tali-Ihantalassa
27-28.5.1944.

http://suomalaisuus.suntuubi.com/?cat=14
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/T_I_torjuntavoitto.htm

Kesken kiihkeimmän taistelun pihtiliike on todellakin
vain 500-2000 metriä vajaa pussin sulkemisesta
27-28.6.1944.

Mutta sitten tapahtu jotain odottamatonta, eli kartalla Osasto Bjorkmanin edessä oleva II/JR13 karkaa, vaikka sen pitäisi sulkea oma puolensa tuosta pussin suusta. RajaJP2 jää taistelemaan edelleen.
Huomatkaa, että ErP 14 ja JR25 taistelevat edempänä kuin II/JR13.

http://jussina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/files/2010/08/Ihant_280644_VT119.jpg

Kaikista pahinta tässä tapauksessa on se, että vihollisen saapumista osataan odottaa.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527041
27.6.1944 klo 10.30 JR50 torjuu vihollista Leitimojärven länsipuolella.
27.6.1944 klo 10.50 Oman tykistön tulellla häiritään Leitimojärven itäpuolelle suuntaavan vihollisen marssia.

Juuri siis tämä vihollisen joukko on tulossa avuksi ja siksi motti pitäisi sulkea Leitimojärven itäpuolella.

II/JR50 ja III/JR50 estävät vihollisen etenemistä Konkkalanvuorilla ja Sorjosenpellolla vihollisen jatkuvassa tulessa Leitimojärven länsipuolella.

27.6.1944 Klo 18.30 I/JR50 siirtyy Leitimojärven pohjoispuolelle
jossa JP2, JP3, JP4 ja JR30 ovat valmiina sulkemaan pussin suun.

27.6 pihtiliike on vaarassa epännistua.

Mitä V*tt*a kirjoitti:

Venäläisten motittaminen pihtiliikkellä oli lähellä Tali-Ihantalassa
27-28.5.1944.

http://suomalaisuus.suntuubi.com/?cat=14
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/T_I_torjuntavoitto.htm

Kesken kiihkeimmän taistelun pihtiliike on todellakin
vain 500-2000 metriä vajaa pussin sulkemisesta
27-28.6.1944.

Mutta sitten tapahtu jotain odottamatonta, eli kartalla Osasto Bjorkmanin edessä oleva II/JR13 karkaa, vaikka sen pitäisi sulkea oma puolensa tuosta pussin suusta. RajaJP2 jää taistelemaan edelleen.
Huomatkaa, että ErP 14 ja JR25 taistelevat edempänä kuin II/JR13.

http://jussina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/files/2010/08/Ihant_280644_VT119.jpg

Kaikista pahinta tässä tapauksessa on se, että vihollisen saapumista osataan odottaa.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527041
27.6.1944 klo 10.30 JR50 torjuu vihollista Leitimojärven länsipuolella.
27.6.1944 klo 10.50 Oman tykistön tulellla häiritään Leitimojärven itäpuolelle suuntaavan vihollisen marssia.

Juuri siis tämä vihollisen joukko on tulossa avuksi ja siksi motti pitäisi sulkea Leitimojärven itäpuolella.

II/JR50 ja III/JR50 estävät vihollisen etenemistä Konkkalanvuorilla ja Sorjosenpellolla vihollisen jatkuvassa tulessa Leitimojärven länsipuolella.

27.6.1944 Klo 18.30 I/JR50 siirtyy Leitimojärven pohjoispuolelle
jossa JP2, JP3, JP4 ja JR30 ovat valmiina sulkemaan pussin suun.

27.6 pihtiliike on vaarassa epännistua.

Lue lisää

28.6.1944 Kello 13.15 II/JR13 katoaa kuin pieru saharaan.
Tosin kohta Lapinhoikan suota karatakseen etulinjasta.
http://suomalaisuus.suntuubi.com/?cat=14

Mutta ketkä sitten vielä yrittävät Hynnisen alaisuudessa sulkea pussinsuuta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527051
28.6.1944 klo 06.30 Käsky I/JR50 tavoitteena Kalliopelto, Talinmylly ja Aniskalan tienhaaran valtaus.
28.6.1944 klo 08.45 I/JR50 osallistuu Hynniselle alistettuna hyökkäykseen.

Elokuvissa nämä Talin tiikerit marssivat panssaridivisioona kanssa
kohti peltoa, jossa on siilipuolustuksessa venäläisiä panssareita.
Entäs todellisuudessa..?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527052
28.6.1944 klo 09.10 I/JR50 3. komppania saavuttaa Aniskala-Kuuselan tien.
Sitä vastoin I/JR50 2. komppania ei pääse tielle asti, vaan joutuu 100 metriä ennen Aniskala-Kuuselan tietä pellolla liikkuvan panssarin takia hetkeksi pakokauhun valtaan, kunnes saa rivinsä järjestykseen.
Tappioita kärsien I/JR50 pitää kuitenkin kolmen tunnin ajan Aniskala-Kuuselan tietä hallussaan, kunnes saa luvan perääntyä tieltä puolustusasemaan.

Tali-Ihantala ratkaisun hetki on 28.6.1944 klo 09.10-12.00.

Eli tämä on juuri se kriittinen hetki, jolloin Talin Tiikerit, II/JR13 ei lähde hyökkäykseen asemistaan, eikä suorita sille kuuluvaa tehtävää sulkeakseen pussin suun omalta puoleltaan kohti Aniskala-Kuuselan tietä.
I/JR50 pitää hallussaan Aniskala-Kuuselan tietä, mutta Talin Tiikerit eivät hievahdakaan asemistaan.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527054
28.6.1944 klo 13.00 I/JR50 on puolustusasemissa tien lähellä tuhoten mm. panssaritorjuntatykin.

Eli juuri tuolla kriittisellä hetkellä 28.6.1944 Kello 13.15 II/JR13 karkaa kohti Lapinhoikan suota, vaikka siinä vaiheessa 100 miehen kokoisella II/JR13 on käyttökelpoista tykistöä, jota tarvittaisiin vihollisen motittamiseksi ja niiden motin teossa puuttuvien 500-2000 metrin sulkemiseksi pihtiliikkeessä.

Oikeasti Talin tiikerit ovat tässä vaiheessa ylittämässä Lapinhoikansuota, eli siis todella kaukana etulinjasta.

Talin Tiikerit siis hylkäävät tykistönsä juuri kriittisellä hetkellä ja lähtevät karkuun etulinjasta kohti Lapinhoikan suota. Ja tätä häpeä hetkeä ei ankkalampi saa millään keinolla pyyhittyä Suomen historiasta.

28.6.1944 klo 20.00 pussin suuta ei siis ole saatu suljettua ja selustaan pääsee vihollisen joukkoja, joita torjutaan vastahyökkäyksellä. I/JR50 johtava maj. Sarta haavoittuu ja johtoon siirtyy kapt. Hetemäki.

Ainut kerta kun vihollisen pistoolilla ampuva kapt. Hetemäki on kuvattu "Tali-Ihantala" elokuvassa kertoo siis, ketkä siellä oikein tappelivat viimeiseen asti kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta yrittäen motittaa venäläisiä. Tässä vaiheessa Talin Tiikerit ovat jo jossain hyvin kaukana etulinjasta.

29.6.1944 klo 16.00 I/JR50 vetäytyy tuoden haavoittuneet ja niin paljon materiaalia kuin suinkin pystyvät, siis 9 kk, pk, JPr:n viestikalustoa.
Kaatuneet joudutaan jättämään kentälle.

29.6.1944 klo 21.00 Hynninen antaa I/JR50 luvan palata
ja klo 21.50 I/JR50 aloittaa paluumarssin Vakkilan suuntaan.

Tällä hetkellä siis venäläisten motittamiseen tähdännyt pihtiliike on epäonnistunut ja JR50, kuten moni muukin Tali-Ihantalassa oleva joukko-osasto joutuu viivyttämään ylivoimaista vihollista.

Pihtiliikkeen epäonnistumisen takia rintamalinja oikaistaan ja II/JR50 ja III/JR50 on vaarassa jäädä mottiin itse.

Mitä V*tt*a kirjoitti:

28.6.1944 Kello 13.15 II/JR13 katoaa kuin pieru saharaan.
Tosin kohta Lapinhoikan suota karatakseen etulinjasta.
http://suomalaisuus.suntuubi.com/?cat=14

Mutta ketkä sitten vielä yrittävät Hynnisen alaisuudessa sulkea pussinsuuta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527051
28.6.1944 klo 06.30 Käsky I/JR50 tavoitteena Kalliopelto, Talinmylly ja Aniskalan tienhaaran valtaus.
28.6.1944 klo 08.45 I/JR50 osallistuu Hynniselle alistettuna hyökkäykseen.

Elokuvissa nämä Talin tiikerit marssivat panssaridivisioona kanssa
kohti peltoa, jossa on siilipuolustuksessa venäläisiä panssareita.
Entäs todellisuudessa..?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527052
28.6.1944 klo 09.10 I/JR50 3. komppania saavuttaa Aniskala-Kuuselan tien.
Sitä vastoin I/JR50 2. komppania ei pääse tielle asti, vaan joutuu 100 metriä ennen Aniskala-Kuuselan tietä pellolla liikkuvan panssarin takia hetkeksi pakokauhun valtaan, kunnes saa rivinsä järjestykseen.
Tappioita kärsien I/JR50 pitää kuitenkin kolmen tunnin ajan Aniskala-Kuuselan tietä hallussaan, kunnes saa luvan perääntyä tieltä puolustusasemaan.

Tali-Ihantala ratkaisun hetki on 28.6.1944 klo 09.10-12.00.

Eli tämä on juuri se kriittinen hetki, jolloin Talin Tiikerit, II/JR13 ei lähde hyökkäykseen asemistaan, eikä suorita sille kuuluvaa tehtävää sulkeakseen pussin suun omalta puoleltaan kohti Aniskala-Kuuselan tietä.
I/JR50 pitää hallussaan Aniskala-Kuuselan tietä, mutta Talin Tiikerit eivät hievahdakaan asemistaan.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527054
28.6.1944 klo 13.00 I/JR50 on puolustusasemissa tien lähellä tuhoten mm. panssaritorjuntatykin.

Eli juuri tuolla kriittisellä hetkellä 28.6.1944 Kello 13.15 II/JR13 karkaa kohti Lapinhoikan suota, vaikka siinä vaiheessa 100 miehen kokoisella II/JR13 on käyttökelpoista tykistöä, jota tarvittaisiin vihollisen motittamiseksi ja niiden motin teossa puuttuvien 500-2000 metrin sulkemiseksi pihtiliikkeessä.

Oikeasti Talin tiikerit ovat tässä vaiheessa ylittämässä Lapinhoikansuota, eli siis todella kaukana etulinjasta.

Talin Tiikerit siis hylkäävät tykistönsä juuri kriittisellä hetkellä ja lähtevät karkuun etulinjasta kohti Lapinhoikan suota. Ja tätä häpeä hetkeä ei ankkalampi saa millään keinolla pyyhittyä Suomen historiasta.

28.6.1944 klo 20.00 pussin suuta ei siis ole saatu suljettua ja selustaan pääsee vihollisen joukkoja, joita torjutaan vastahyökkäyksellä. I/JR50 johtava maj. Sarta haavoittuu ja johtoon siirtyy kapt. Hetemäki.

Ainut kerta kun vihollisen pistoolilla ampuva kapt. Hetemäki on kuvattu "Tali-Ihantala" elokuvassa kertoo siis, ketkä siellä oikein tappelivat viimeiseen asti kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta yrittäen motittaa venäläisiä. Tässä vaiheessa Talin Tiikerit ovat jo jossain hyvin kaukana etulinjasta.

29.6.1944 klo 16.00 I/JR50 vetäytyy tuoden haavoittuneet ja niin paljon materiaalia kuin suinkin pystyvät, siis 9 kk, pk, JPr:n viestikalustoa.
Kaatuneet joudutaan jättämään kentälle.

29.6.1944 klo 21.00 Hynninen antaa I/JR50 luvan palata
ja klo 21.50 I/JR50 aloittaa paluumarssin Vakkilan suuntaan.

Tällä hetkellä siis venäläisten motittamiseen tähdännyt pihtiliike on epäonnistunut ja JR50, kuten moni muukin Tali-Ihantalassa oleva joukko-osasto joutuu viivyttämään ylivoimaista vihollista.

Pihtiliikkeen epäonnistumisen takia rintamalinja oikaistaan ja II/JR50 ja III/JR50 on vaarassa jäädä mottiin itse.

Lue lisää

28.6.1944

Tuolla kriittisellä hetkellä Vihman 6.D oli vasta ryhmittymässä Laguksen kuihtuneen panssaridivisionaan avuksi, vaikkakin elokuvassa Vihma kaatuu kuukautta liian aikaisin.


Onkin siis kovin kummallista tämä Talin Tiikereiden ylistyslaulu dokumentti, kun tosiasiassa Talin Tiikereiden II/JR13 pako kriittisellä hetkellä aiheutti venäläisten motittamiseen tähdänneen pihtiliikkeen epäonnistumisen ja
oli todella vähällä romahduttaa puolustuksen Tali-Ihantalassa.
Jokatapauksessa satoja miehiä kaatui turhaan motin tekoyrityksessä, kun II/JR13 ei tehnyt osuuttaan motin teossa.

Vielä enemmän tietysti ihmetyttää tämä suitsutus, jossa historiallisia faktoja vääristellään tietoisesti ja erehdytetään elokuvan keinoilla katsojia luulemaan Talin Tiikereiden tehneen tekoja, jotka oikeasti suorittivat aivat muut joukko-osastot, kuin II/JR13, joka hylkäsi tykistönsä juuri silloin kun sitä kipeimmin olisi kaivattu motin sulkemisessa.

Kunniamaininnan Marskiltakin saanut Tienhaarassa kapeikon ylitystä yrittäneen vihollisen kilometrien päästä etulinjasta tykistöllä torjunut JR61 on tässä suhteessa esimerkillinen, vaikka mistään etulinjan taistelusta ei voida puhuakaan, kun ammuttaan tykistöllä kapeaa kannasta kaukaa.
Asia selviää tutkimalla karttaa Viipurin länsipuolelta.

Talin Tiikereistä, II/JR13 ei siis voida puhua samana päivänä kuin JR61.
JR61 sentään torjui vihollisen hyökkäyksen. Samaa ei voi puhua II/JR13, joka hylkäsi tykistönsä ja tämän lisäksi pakeni etulinjasta kriittisellä hetkellä.

Kun kokonainen joukko-osasto pakenee etulinjasta, kyse on pelkuruudesta.
Kun pelkuri joukko-osasto paollaan asettaa vaaraan puolustuksen romahtamisen, niin kyse on jostain paljon suuremmasta.

Tali-Ihantalassa kansa taisteli ja jopa hevos- ja huoltomiehetkin taistelivat, mutta ainut joka ei taistellut tunnetaan nimellä Talin Tiikerit, II/JR13.

Muistan sen joka kerta kun näen Tali-Ihantala dokumenttielokuvan, jossa historiallisia faktoja vääristellään. Sen verran voisitte ensialkuun editoida tuota "dokumenttia" ja antaa Vihman kuolla 5.8.1944.

Mitä V*tt*a kirjoitti:

28.6.1944

Tuolla kriittisellä hetkellä Vihman 6.D oli vasta ryhmittymässä Laguksen kuihtuneen panssaridivisionaan avuksi, vaikkakin elokuvassa Vihma kaatuu kuukautta liian aikaisin.


Onkin siis kovin kummallista tämä Talin Tiikereiden ylistyslaulu dokumentti, kun tosiasiassa Talin Tiikereiden II/JR13 pako kriittisellä hetkellä aiheutti venäläisten motittamiseen tähdänneen pihtiliikkeen epäonnistumisen ja
oli todella vähällä romahduttaa puolustuksen Tali-Ihantalassa.
Jokatapauksessa satoja miehiä kaatui turhaan motin tekoyrityksessä, kun II/JR13 ei tehnyt osuuttaan motin teossa.

Vielä enemmän tietysti ihmetyttää tämä suitsutus, jossa historiallisia faktoja vääristellään tietoisesti ja erehdytetään elokuvan keinoilla katsojia luulemaan Talin Tiikereiden tehneen tekoja, jotka oikeasti suorittivat aivat muut joukko-osastot, kuin II/JR13, joka hylkäsi tykistönsä juuri silloin kun sitä kipeimmin olisi kaivattu motin sulkemisessa.

Kunniamaininnan Marskiltakin saanut Tienhaarassa kapeikon ylitystä yrittäneen vihollisen kilometrien päästä etulinjasta tykistöllä torjunut JR61 on tässä suhteessa esimerkillinen, vaikka mistään etulinjan taistelusta ei voida puhuakaan, kun ammuttaan tykistöllä kapeaa kannasta kaukaa.
Asia selviää tutkimalla karttaa Viipurin länsipuolelta.

Talin Tiikereistä, II/JR13 ei siis voida puhua samana päivänä kuin JR61.
JR61 sentään torjui vihollisen hyökkäyksen. Samaa ei voi puhua II/JR13, joka hylkäsi tykistönsä ja tämän lisäksi pakeni etulinjasta kriittisellä hetkellä.

Kun kokonainen joukko-osasto pakenee etulinjasta, kyse on pelkuruudesta.
Kun pelkuri joukko-osasto paollaan asettaa vaaraan puolustuksen romahtamisen, niin kyse on jostain paljon suuremmasta.

Tali-Ihantalassa kansa taisteli ja jopa hevos- ja huoltomiehetkin taistelivat, mutta ainut joka ei taistellut tunnetaan nimellä Talin Tiikerit, II/JR13.

Muistan sen joka kerta kun näen Tali-Ihantala dokumenttielokuvan, jossa historiallisia faktoja vääristellään. Sen verran voisitte ensialkuun editoida tuota "dokumenttia" ja antaa Vihman kuolla 5.8.1944.

Lue lisää

Suhteellisesti laskettuna jopa 17% Suomen ruotsinkielisistä maavoimien JV-joukkojen vahvuudesta oli karkureina Uumajan lohkolla Ruotsissa! Näin oli tilanne kesällä 1944.

Tästä Henrik Meinander ja muutkin historioitsijat kernaasti vaikenee ja ehkä syystäkin. General fron Terjärv eli Frans Uno Fagernäs kuulemma tunsi syvää häpeää kielisoutureitten tekosista. Tämä Meinander vetää hurrit Suomen pelastajiksi jokaisessa Suomen historiaa käsittelevässä kirjassaan, mutta hän EI kerro miten asiat oikeasti meni Tienhaarassa tai Kannaksella tai Suomi-hurrien kotirintamalla eli ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.

Tämä 17%:n lukema saadaan kun verrataan ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuksia kesällä 1944 ja Uumajassa loisineita ruotsinkielisiä soutureita keskenään!

Ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuudesta oli (suhteellisesti) noin 17% Uumajassa! Kuulostaako pahalta? Tässä on pieni laskelma, jossa voi olla pientä tarkistamisen varaa lähinnä pataljoonien oletetuissa vahvuuksissa ja ehkä määrissäkin.

Ruotsinkielisiä oli tuohon aikana noin 9.5% Suomen koko väestöstä. Heitä lienee ollut samassa suhteessa myöskin sodassa. Monet ruotsinkieliset palvelivat tykistössä, ilmavoimissa ja merivoimissa. Nyt on kyse vain jalkaväkijoukoista.

1944 kesällä 17.D oli pääosin ruotsinkielinen. Se koostui kahdesta rykmentistä eli JR13 ja JR61 sekä erillispataljoonasta Er.P 27.

Kesällä 1944 ruotsinkielisiä jalkaväkijoukkoja oli siis 2 rykmenttiä ja 1 erillinen pataljoonaa eli kaikkiaan 7 pataljoonaa. Nyt arvioidaan kesän 1944 "kovissa" taisteluissa jo kuluneen pataljoonan vahvuudeksi vaikkapa noin 500 miestä. Määrävahvuushan on noin 1000 miestä. 7 (pataljoonaa) * 500 = 3500 ja kun tuohon määräään verrataan 600 ruotsinkielistä karkuria Uumajan lohkolla, niin sehän tekee 17%.

17% ruotsinkielisiä karkureita Uumajan lohkolla verrattuna ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuteen kesällä 1944!
Kuten tästä tarkastelusta huomaat, niin Uumajan lohkolle Ruotsiin karanneita ruotsinkielisiä asevelvollisia on suhteellisesti hurjan paljon enemmän kuin on heidän prosentuaalinen osuutensa Suomen väestöstä!
Kylläpä näyttääkin aika karsealta kun asiaa tarkastellaan hieman eri tavalla ja oikeassa kontekstissä eli suhteutettuna siihen paljonko heitä oikeasti oli! Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (katso kirjan sivut 339-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!

Suomen ruotsalaisista monet palveli tykistössä ja siksi heidän sodassakaatumisprosenttinsa on selvästi alle maan keskiarvojen.

Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -kirjassa on kuntien suhteellisista miestappioista lista.

http://ryyti.blogspot.com/2008/01/sota-on-julmaa-tai-sitten-ei.html

http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html

http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/jatkaakseni-keskustelua.html

http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.html

Lopuun on lisättävä, että Vilho Tervasmäen kirjassa, Aaverykmentti kolmella kannaksella JR 5:n tie jatkosodassa 1941-1944, WSOY 1983, Suomen ruotsalaisten suorituksia kehutaan. II/ JR 13 oli alistettuna JR 5:lle ja Kaplainmäen sekä Vierumäen taistelut käydään läpi tappioineen. Kirjan sivulla 210 on tästä juttua:

"Niiden viiden vuorokauden aikana, jolloin pataljoona taisteli Kaplainmäellä ja Vierumäellä, se teki tehtävänsä kiitettävästi suurista tappioista huolimatta. Pataljoonasta kaatui näiden päivien aikana 42 miestä, joista 3 oli upseereita sekä haavoittui 227 miestä, joista upseereita oli 7. Kokonaistappiot 269 miestä olivat lähes puolet pataljoonan taisteluvahvuudesta."

Jr 13 kirjoitti:

Suhteellisesti laskettuna jopa 17% Suomen ruotsinkielisistä maavoimien JV-joukkojen vahvuudesta oli karkureina Uumajan lohkolla Ruotsissa! Näin oli tilanne kesällä 1944.

Tästä Henrik Meinander ja muutkin historioitsijat kernaasti vaikenee ja ehkä syystäkin. General fron Terjärv eli Frans Uno Fagernäs kuulemma tunsi syvää häpeää kielisoutureitten tekosista. Tämä Meinander vetää hurrit Suomen pelastajiksi jokaisessa Suomen historiaa käsittelevässä kirjassaan, mutta hän EI kerro miten asiat oikeasti meni Tienhaarassa tai Kannaksella tai Suomi-hurrien kotirintamalla eli ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.

Tämä 17%:n lukema saadaan kun verrataan ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuksia kesällä 1944 ja Uumajassa loisineita ruotsinkielisiä soutureita keskenään!

Ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuudesta oli (suhteellisesti) noin 17% Uumajassa! Kuulostaako pahalta? Tässä on pieni laskelma, jossa voi olla pientä tarkistamisen varaa lähinnä pataljoonien oletetuissa vahvuuksissa ja ehkä määrissäkin.

Ruotsinkielisiä oli tuohon aikana noin 9.5% Suomen koko väestöstä. Heitä lienee ollut samassa suhteessa myöskin sodassa. Monet ruotsinkieliset palvelivat tykistössä, ilmavoimissa ja merivoimissa. Nyt on kyse vain jalkaväkijoukoista.

1944 kesällä 17.D oli pääosin ruotsinkielinen. Se koostui kahdesta rykmentistä eli JR13 ja JR61 sekä erillispataljoonasta Er.P 27.

Kesällä 1944 ruotsinkielisiä jalkaväkijoukkoja oli siis 2 rykmenttiä ja 1 erillinen pataljoonaa eli kaikkiaan 7 pataljoonaa. Nyt arvioidaan kesän 1944 "kovissa" taisteluissa jo kuluneen pataljoonan vahvuudeksi vaikkapa noin 500 miestä. Määrävahvuushan on noin 1000 miestä. 7 (pataljoonaa) * 500 = 3500 ja kun tuohon määräään verrataan 600 ruotsinkielistä karkuria Uumajan lohkolla, niin sehän tekee 17%.

17% ruotsinkielisiä karkureita Uumajan lohkolla verrattuna ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuteen kesällä 1944!
Kuten tästä tarkastelusta huomaat, niin Uumajan lohkolle Ruotsiin karanneita ruotsinkielisiä asevelvollisia on suhteellisesti hurjan paljon enemmän kuin on heidän prosentuaalinen osuutensa Suomen väestöstä!
Kylläpä näyttääkin aika karsealta kun asiaa tarkastellaan hieman eri tavalla ja oikeassa kontekstissä eli suhteutettuna siihen paljonko heitä oikeasti oli! Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (katso kirjan sivut 339-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!

Suomen ruotsalaisista monet palveli tykistössä ja siksi heidän sodassakaatumisprosenttinsa on selvästi alle maan keskiarvojen.

Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -kirjassa on kuntien suhteellisista miestappioista lista.

http://ryyti.blogspot.com/2008/01/sota-on-julmaa-tai-sitten-ei.html

http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html

http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/jatkaakseni-keskustelua.html

http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.html

Lopuun on lisättävä, että Vilho Tervasmäen kirjassa, Aaverykmentti kolmella kannaksella JR 5:n tie jatkosodassa 1941-1944, WSOY 1983, Suomen ruotsalaisten suorituksia kehutaan. II/ JR 13 oli alistettuna JR 5:lle ja Kaplainmäen sekä Vierumäen taistelut käydään läpi tappioineen. Kirjan sivulla 210 on tästä juttua:

"Niiden viiden vuorokauden aikana, jolloin pataljoona taisteli Kaplainmäellä ja Vierumäellä, se teki tehtävänsä kiitettävästi suurista tappioista huolimatta. Pataljoonasta kaatui näiden päivien aikana 42 miestä, joista 3 oli upseereita sekä haavoittui 227 miestä, joista upseereita oli 7. Kokonaistappiot 269 miestä olivat lähes puolet pataljoonan taisteluvahvuudesta."

Lue lisää

>>Nyt arvioidaan kesän 1944 "kovissa" taisteluissa jo kuluneen pataljoonan vahvuudeksi vaikkapa noin 500 miestä.

Mitä V*tt*a kirjoitti:

28.6.1944 Kello 13.15 II/JR13 katoaa kuin pieru saharaan.
Tosin kohta Lapinhoikan suota karatakseen etulinjasta.
http://suomalaisuus.suntuubi.com/?cat=14

Mutta ketkä sitten vielä yrittävät Hynnisen alaisuudessa sulkea pussinsuuta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527051
28.6.1944 klo 06.30 Käsky I/JR50 tavoitteena Kalliopelto, Talinmylly ja Aniskalan tienhaaran valtaus.
28.6.1944 klo 08.45 I/JR50 osallistuu Hynniselle alistettuna hyökkäykseen.

Elokuvissa nämä Talin tiikerit marssivat panssaridivisioona kanssa
kohti peltoa, jossa on siilipuolustuksessa venäläisiä panssareita.
Entäs todellisuudessa..?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527052
28.6.1944 klo 09.10 I/JR50 3. komppania saavuttaa Aniskala-Kuuselan tien.
Sitä vastoin I/JR50 2. komppania ei pääse tielle asti, vaan joutuu 100 metriä ennen Aniskala-Kuuselan tietä pellolla liikkuvan panssarin takia hetkeksi pakokauhun valtaan, kunnes saa rivinsä järjestykseen.
Tappioita kärsien I/JR50 pitää kuitenkin kolmen tunnin ajan Aniskala-Kuuselan tietä hallussaan, kunnes saa luvan perääntyä tieltä puolustusasemaan.

Tali-Ihantala ratkaisun hetki on 28.6.1944 klo 09.10-12.00.

Eli tämä on juuri se kriittinen hetki, jolloin Talin Tiikerit, II/JR13 ei lähde hyökkäykseen asemistaan, eikä suorita sille kuuluvaa tehtävää sulkeakseen pussin suun omalta puoleltaan kohti Aniskala-Kuuselan tietä.
I/JR50 pitää hallussaan Aniskala-Kuuselan tietä, mutta Talin Tiikerit eivät hievahdakaan asemistaan.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527054
28.6.1944 klo 13.00 I/JR50 on puolustusasemissa tien lähellä tuhoten mm. panssaritorjuntatykin.

Eli juuri tuolla kriittisellä hetkellä 28.6.1944 Kello 13.15 II/JR13 karkaa kohti Lapinhoikan suota, vaikka siinä vaiheessa 100 miehen kokoisella II/JR13 on käyttökelpoista tykistöä, jota tarvittaisiin vihollisen motittamiseksi ja niiden motin teossa puuttuvien 500-2000 metrin sulkemiseksi pihtiliikkeessä.

Oikeasti Talin tiikerit ovat tässä vaiheessa ylittämässä Lapinhoikansuota, eli siis todella kaukana etulinjasta.

Talin Tiikerit siis hylkäävät tykistönsä juuri kriittisellä hetkellä ja lähtevät karkuun etulinjasta kohti Lapinhoikan suota. Ja tätä häpeä hetkeä ei ankkalampi saa millään keinolla pyyhittyä Suomen historiasta.

28.6.1944 klo 20.00 pussin suuta ei siis ole saatu suljettua ja selustaan pääsee vihollisen joukkoja, joita torjutaan vastahyökkäyksellä. I/JR50 johtava maj. Sarta haavoittuu ja johtoon siirtyy kapt. Hetemäki.

Ainut kerta kun vihollisen pistoolilla ampuva kapt. Hetemäki on kuvattu "Tali-Ihantala" elokuvassa kertoo siis, ketkä siellä oikein tappelivat viimeiseen asti kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta yrittäen motittaa venäläisiä. Tässä vaiheessa Talin Tiikerit ovat jo jossain hyvin kaukana etulinjasta.

29.6.1944 klo 16.00 I/JR50 vetäytyy tuoden haavoittuneet ja niin paljon materiaalia kuin suinkin pystyvät, siis 9 kk, pk, JPr:n viestikalustoa.
Kaatuneet joudutaan jättämään kentälle.

29.6.1944 klo 21.00 Hynninen antaa I/JR50 luvan palata
ja klo 21.50 I/JR50 aloittaa paluumarssin Vakkilan suuntaan.

Tällä hetkellä siis venäläisten motittamiseen tähdännyt pihtiliike on epäonnistunut ja JR50, kuten moni muukin Tali-Ihantalassa oleva joukko-osasto joutuu viivyttämään ylivoimaista vihollista.

Pihtiliikkeen epäonnistumisen takia rintamalinja oikaistaan ja II/JR50 ja III/JR50 on vaarassa jäädä mottiin itse.

Lue lisää

Täällähän on siis TOINENKIN, TÄHÄN HIEMAN "SuRulliseen" SUOMEN RUOTSALAISEEN sotahistoriaan perehtynyt sotahistorian harrastaja. HIENOA!

Muistahan lukea mahdollisimman monesta lähteestä tapahtumien kulku JA PYSY TOTUUDESSA. Vain tosiasiat kertovat parhaiten kuinka "kielipuolemme" käyttäytyivät sodassa. Valheella on lyhyet jäljet, joten mainitse aina lähteet jutuillesi. Totuus tehoaa parhaiten!

Minua itseäni ärsytti suunnattomasti, kun Åken Etuilijan edessä ja Tali -tiikerit -filmejä aikoinaan mainostettiin, kun Suomen ruotsalaiset tahot mainosti kaikissa haastatteluissa kuinka Tienhaaran voitto on jäänyt unohduksiin ja että kuinka Suomen ruotsalaiset pelastivat koko Suomen miehitykseltä! Tai kuinka "Talin tiikerit" panivat lujasti hanttiin venäläisille. Ei se tainnut mennä ihan noinkaan...

Oikeasti Suomen ruotsalaiset oli sotien jälkeen hiljaa sotahommistaan kun selvisi, että UUMAJASSA oli tuhansia rantaruotsalaisia sotaa paossa ja että 800:sta sotilaskarkuriksi luokitellusta miehestä 3/4 -osaa eli 600 miestä oli kotoisin ruotsinkieliseltä alueelta, Kokkolasta - Kristiinankaupunkiin väliseltä alueelta. Nyt Suomen ruotsalaispiireissä luultiin aikaa menneen tarpeeksi ja mainetta haluttiin kohentaa tällaisilla sankaritarinoilla. Mutta tämäkin puoli asioista on syytä mainita kun puhutaan ranta h u r r i e n tekemisistä ja TEKEMÄTTÄ JÄTTÄMISISTÄ.



Entäpä JR 48?

Sitä on suotta moitittu kun se hajosi lopussaan. Se olikin taistellut suurhyökkäyksen alusta saakka ja oli jo aivan lopussa.

Mitä V*tt*a kirjoitti:

28.6.1944 Kello 13.15 II/JR13 katoaa kuin pieru saharaan.
Tosin kohta Lapinhoikan suota karatakseen etulinjasta.
http://suomalaisuus.suntuubi.com/?cat=14

Mutta ketkä sitten vielä yrittävät Hynnisen alaisuudessa sulkea pussinsuuta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527051
28.6.1944 klo 06.30 Käsky I/JR50 tavoitteena Kalliopelto, Talinmylly ja Aniskalan tienhaaran valtaus.
28.6.1944 klo 08.45 I/JR50 osallistuu Hynniselle alistettuna hyökkäykseen.

Elokuvissa nämä Talin tiikerit marssivat panssaridivisioona kanssa
kohti peltoa, jossa on siilipuolustuksessa venäläisiä panssareita.
Entäs todellisuudessa..?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527052
28.6.1944 klo 09.10 I/JR50 3. komppania saavuttaa Aniskala-Kuuselan tien.
Sitä vastoin I/JR50 2. komppania ei pääse tielle asti, vaan joutuu 100 metriä ennen Aniskala-Kuuselan tietä pellolla liikkuvan panssarin takia hetkeksi pakokauhun valtaan, kunnes saa rivinsä järjestykseen.
Tappioita kärsien I/JR50 pitää kuitenkin kolmen tunnin ajan Aniskala-Kuuselan tietä hallussaan, kunnes saa luvan perääntyä tieltä puolustusasemaan.

Tali-Ihantala ratkaisun hetki on 28.6.1944 klo 09.10-12.00.

Eli tämä on juuri se kriittinen hetki, jolloin Talin Tiikerit, II/JR13 ei lähde hyökkäykseen asemistaan, eikä suorita sille kuuluvaa tehtävää sulkeakseen pussin suun omalta puoleltaan kohti Aniskala-Kuuselan tietä.
I/JR50 pitää hallussaan Aniskala-Kuuselan tietä, mutta Talin Tiikerit eivät hievahdakaan asemistaan.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527054
28.6.1944 klo 13.00 I/JR50 on puolustusasemissa tien lähellä tuhoten mm. panssaritorjuntatykin.

Eli juuri tuolla kriittisellä hetkellä 28.6.1944 Kello 13.15 II/JR13 karkaa kohti Lapinhoikan suota, vaikka siinä vaiheessa 100 miehen kokoisella II/JR13 on käyttökelpoista tykistöä, jota tarvittaisiin vihollisen motittamiseksi ja niiden motin teossa puuttuvien 500-2000 metrin sulkemiseksi pihtiliikkeessä.

Oikeasti Talin tiikerit ovat tässä vaiheessa ylittämässä Lapinhoikansuota, eli siis todella kaukana etulinjasta.

Talin Tiikerit siis hylkäävät tykistönsä juuri kriittisellä hetkellä ja lähtevät karkuun etulinjasta kohti Lapinhoikan suota. Ja tätä häpeä hetkeä ei ankkalampi saa millään keinolla pyyhittyä Suomen historiasta.

28.6.1944 klo 20.00 pussin suuta ei siis ole saatu suljettua ja selustaan pääsee vihollisen joukkoja, joita torjutaan vastahyökkäyksellä. I/JR50 johtava maj. Sarta haavoittuu ja johtoon siirtyy kapt. Hetemäki.

Ainut kerta kun vihollisen pistoolilla ampuva kapt. Hetemäki on kuvattu "Tali-Ihantala" elokuvassa kertoo siis, ketkä siellä oikein tappelivat viimeiseen asti kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta yrittäen motittaa venäläisiä. Tässä vaiheessa Talin Tiikerit ovat jo jossain hyvin kaukana etulinjasta.

29.6.1944 klo 16.00 I/JR50 vetäytyy tuoden haavoittuneet ja niin paljon materiaalia kuin suinkin pystyvät, siis 9 kk, pk, JPr:n viestikalustoa.
Kaatuneet joudutaan jättämään kentälle.

29.6.1944 klo 21.00 Hynninen antaa I/JR50 luvan palata
ja klo 21.50 I/JR50 aloittaa paluumarssin Vakkilan suuntaan.

Tällä hetkellä siis venäläisten motittamiseen tähdännyt pihtiliike on epäonnistunut ja JR50, kuten moni muukin Tali-Ihantalassa oleva joukko-osasto joutuu viivyttämään ylivoimaista vihollista.

Pihtiliikkeen epäonnistumisen takia rintamalinja oikaistaan ja II/JR50 ja III/JR50 on vaarassa jäädä mottiin itse.

Lue lisää

>>Talin Tiikerit siis hylkäävät tykistönsä juuri kriittisellä hetkellä ja lähtevät karkuun etulinjasta kohti Lapinhoikan suota.

No miten se meni kirjoitti:

>>Talin Tiikerit siis hylkäävät tykistönsä juuri kriittisellä hetkellä ja lähtevät karkuun etulinjasta kohti Lapinhoikan suota.

Förlot till mig..

Jalkaväen "tykistö", no olkoon sitten heittimet,
jos se paremmin sopii asiayhteyteen.
Kirjat taitavat puhua raskaista aseista, joten siis kk, pk, norsupyssy, heittimet yms..

Ska det vara ny bättre ?

Mutta vad som helst.. niin Talin Tiikerit eli II/JR13 karkasi etulinjasta.
Sitä kai edelleen saa kutsua karkaamiseksi ?

Eller finns det nånting annat sätt att berättä det?

Mitä V*tt*a kirjoitti:

Venäläisten motittaminen pihtiliikkellä oli lähellä Tali-Ihantalassa
27-28.5.1944.

http://suomalaisuus.suntuubi.com/?cat=14
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/T_I_torjuntavoitto.htm

Kesken kiihkeimmän taistelun pihtiliike on todellakin
vain 500-2000 metriä vajaa pussin sulkemisesta
27-28.6.1944.

Mutta sitten tapahtu jotain odottamatonta, eli kartalla Osasto Bjorkmanin edessä oleva II/JR13 karkaa, vaikka sen pitäisi sulkea oma puolensa tuosta pussin suusta. RajaJP2 jää taistelemaan edelleen.
Huomatkaa, että ErP 14 ja JR25 taistelevat edempänä kuin II/JR13.

http://jussina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/files/2010/08/Ihant_280644_VT119.jpg

Kaikista pahinta tässä tapauksessa on se, että vihollisen saapumista osataan odottaa.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2527041
27.6.1944 klo 10.30 JR50 torjuu vihollista Leitimojärven länsipuolella.
27.6.1944 klo 10.50 Oman tykistön tulellla häiritään Leitimojärven itäpuolelle suuntaavan vihollisen marssia.

Juuri siis tämä vihollisen joukko on tulossa avuksi ja siksi motti pitäisi sulkea Leitimojärven itäpuolella.

II/JR50 ja III/JR50 estävät vihollisen etenemistä Konkkalanvuorilla ja Sorjosenpellolla vihollisen jatkuvassa tulessa Leitimojärven länsipuolella.

27.6.1944 Klo 18.30 I/JR50 siirtyy Leitimojärven pohjoispuolelle
jossa JP2, JP3, JP4 ja JR30 ovat valmiina sulkemaan pussin suun.

27.6 pihtiliike on vaarassa epännistua.

Lue lisää

Aivan höpö höpö juttua. Pussi piti sulkea Kuuselan tasalla ja siitä sitten jatkaa hyökkäystä Talinmyllulle ja edelleen palauttaa pääpuolustuslinja Talin Marjamäessä.
Pusin piti sulkea JP2, JP3, JP4 ja JP5 sekä Björkmannin osastosta III/JR48 ja Rj.P 2.

Laxenin II/JR13 ja Saarelaisen ErP 14 tehtävä oli pitää asemansa ja siten estää vihollisen eteneminen Talin - Ihantalan tietä Talinmyllyltä pohjoiseen ja vasta sitten kun pussi on kiinni Kuuselassa yhtyä hyökkäykseen Talinmyllylle.
Lukekaa PsPr sotapäiväkirjan annetut käskyt ja JP4 sotapäiväkirja, niin pääsette oikeaan tietoon käsiksi.

Mitä V*tt*a kirjoitti:

28.6.1944

Tuolla kriittisellä hetkellä Vihman 6.D oli vasta ryhmittymässä Laguksen kuihtuneen panssaridivisionaan avuksi, vaikkakin elokuvassa Vihma kaatuu kuukautta liian aikaisin.


Onkin siis kovin kummallista tämä Talin Tiikereiden ylistyslaulu dokumentti, kun tosiasiassa Talin Tiikereiden II/JR13 pako kriittisellä hetkellä aiheutti venäläisten motittamiseen tähdänneen pihtiliikkeen epäonnistumisen ja
oli todella vähällä romahduttaa puolustuksen Tali-Ihantalassa.
Jokatapauksessa satoja miehiä kaatui turhaan motin tekoyrityksessä, kun II/JR13 ei tehnyt osuuttaan motin teossa.

Vielä enemmän tietysti ihmetyttää tämä suitsutus, jossa historiallisia faktoja vääristellään tietoisesti ja erehdytetään elokuvan keinoilla katsojia luulemaan Talin Tiikereiden tehneen tekoja, jotka oikeasti suorittivat aivat muut joukko-osastot, kuin II/JR13, joka hylkäsi tykistönsä juuri silloin kun sitä kipeimmin olisi kaivattu motin sulkemisessa.

Kunniamaininnan Marskiltakin saanut Tienhaarassa kapeikon ylitystä yrittäneen vihollisen kilometrien päästä etulinjasta tykistöllä torjunut JR61 on tässä suhteessa esimerkillinen, vaikka mistään etulinjan taistelusta ei voida puhuakaan, kun ammuttaan tykistöllä kapeaa kannasta kaukaa.
Asia selviää tutkimalla karttaa Viipurin länsipuolelta.

Talin Tiikereistä, II/JR13 ei siis voida puhua samana päivänä kuin JR61.
JR61 sentään torjui vihollisen hyökkäyksen. Samaa ei voi puhua II/JR13, joka hylkäsi tykistönsä ja tämän lisäksi pakeni etulinjasta kriittisellä hetkellä.

Kun kokonainen joukko-osasto pakenee etulinjasta, kyse on pelkuruudesta.
Kun pelkuri joukko-osasto paollaan asettaa vaaraan puolustuksen romahtamisen, niin kyse on jostain paljon suuremmasta.

Tali-Ihantalassa kansa taisteli ja jopa hevos- ja huoltomiehetkin taistelivat, mutta ainut joka ei taistellut tunnetaan nimellä Talin Tiikerit, II/JR13.

Muistan sen joka kerta kun näen Tali-Ihantala dokumenttielokuvan, jossa historiallisia faktoja vääristellään. Sen verran voisitte ensialkuun editoida tuota "dokumenttia" ja antaa Vihman kuolla 5.8.1944.

Lue lisää

II/JR13:sta tehtävä ei ollutsulkea motituspussia, vaan estää vihollisen lisäjoukkojen eteneminen Tali - Ihantala tietä Ihantalaan. Varsinainen motitus piti tehdä Jääkäripataljoonien 2, 3, 4 ja 5 sekä pataljoonien III/JR48 ja Rj.P 2 voimin. Jääkäripataljoonat etenivät Aniskala - Kuusela tien lounaispuolella olevan aujion laitaan ja ei vät siitä päässeet enää eteenpäin kovista yrityksistä huolimatta. JR50:n pataljoona vaidelliin sitten vaidettiin siten hyäkkäusvastuuseen, mutta se tyssäsi heti alkuunsa.
Nuo tapahtumat voi lukea tästä (28.6. klo 8.15 pataljoona Sarto):
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5774540508&aineistoId=2378083217
Tuosta alkoi pussin länsipuolen haasteet.

Sen mitä 28.6. klo 9.10 alkaen tapahtui itäpuolella, voi lukea aika seikkaperäisesti tästä:
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6151850939&aineistoId=2388169654

Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella Tienhaarassa jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tienhaaran_taistelu


"TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ".

Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944

Kirjassa kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3.Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana, että "TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ".

Everstiluutnatti Antti Juutilaisen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?

Juutilainen kertoo Rinta Rinnan kirjassaan sivuilla 247-248 näin:

"Eversti Marttinen halusi miestensä kuullen varata kunnian taistelusta rykmentilleen, mutta hän tiesi, ettei taistelua olisi voitettu ilman tukevia aselajeja. Luutnantti Matti Jokinen, joka oli Kenttätykistörykmentti 8:n 3.Patterin päällikkönä, on haastattelijoilleen kertonut, miten hän kohtasi miehiään kiittämään tulleen eversti Marttisen kesäkuun 25. päivänä II Pataljoonan komentopaikalla. Rykmentinkomentaja sanoi patterinpäällikölle hiljaisella äänellä: "Totuuden nimessä haluan sanoa, että kyllä se oli suurelta osalta tykistön ansiota, että hyökkäykset lyötiin takaisin."

Juutilainen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?

Kummallista kyllä Koskimaan kirjoittamassa SUORASSA lainauksessa EI OLE MITÄÄN EPÄSELVYYTTÄ, VENKOILUA TAI EHDOLLISTAMISTA, VAIN NUO SANAT!

Antti Juutilaisen kirjoittama Rinta Rinnan, Suomenruotsalaisten sotatiet 1939-1944, WSOY, ilmestyi vuonna 1997. Kirjan lähdeluettelossa on Matti Koskimaan haastattelu ja hänen kirjoittamansa kirja Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, WSOY 1996.
Samaten lähteenä on Matti Koskimaan Veitsen terällä, WSOY 1993.

Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3. Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana Tienhaaran taisteluista silminnäkijäkuvaus. Kyseisen kirjan lopussa on sivulla 170,
kohdassa III, Kirjalliset kertomukset ja haastattelut, mainittu lähteenä 60. Jokinen, M everstiluutnantti.

Sivulla 49 hän itse, Jokisen siis, kertoo eversti Marttisen visiitistä II Pataljoonan komentopaikalle näin:

"Hetken kuluttua Marttinen jo työntyykin hirsien välistä "kotaamme". Tervehditään, onnitellaan. Marttinen pitää lyhyen ja ytimekkään puheen II Pataljoonalle sekä sen komentajalle ja päälliköille hyvin suoritetusta taistelusta, jonka seurauksena hänestä on tullut Suomen armeijan nuorin eversti. Puheensa päätteeksi hän kääntyy minun, ainoan paikalla olevan tykkimiehen, puoleen ja sanoo: "TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ". Komentajamme toivotti meille hyvää jatkoa ja työntyi ulos sateeseen kiertääkseen yksin yön aikana jokaisen vartiomiehen luona tätä kiittämässä. Aamuun mennessä hän oli kiertänyt kaikki komento- ja vartiopaikat.

JR 61 kirjoitti:

Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella Tienhaarassa jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tienhaaran_taistelu


"TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ".

Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944

Kirjassa kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3.Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana, että "TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ".

Everstiluutnatti Antti Juutilaisen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?

Juutilainen kertoo Rinta Rinnan kirjassaan sivuilla 247-248 näin:

"Eversti Marttinen halusi miestensä kuullen varata kunnian taistelusta rykmentilleen, mutta hän tiesi, ettei taistelua olisi voitettu ilman tukevia aselajeja. Luutnantti Matti Jokinen, joka oli Kenttätykistörykmentti 8:n 3.Patterin päällikkönä, on haastattelijoilleen kertonut, miten hän kohtasi miehiään kiittämään tulleen eversti Marttisen kesäkuun 25. päivänä II Pataljoonan komentopaikalla. Rykmentinkomentaja sanoi patterinpäällikölle hiljaisella äänellä: "Totuuden nimessä haluan sanoa, että kyllä se oli suurelta osalta tykistön ansiota, että hyökkäykset lyötiin takaisin."

Juutilainen kertomus vastaan Koskimaan suora lainaus: Kummallinen ero, TAHALLAANKO tai MIKSI?

Kummallista kyllä Koskimaan kirjoittamassa SUORASSA lainauksessa EI OLE MITÄÄN EPÄSELVYYTTÄ, VENKOILUA TAI EHDOLLISTAMISTA, VAIN NUO SANAT!

Antti Juutilaisen kirjoittama Rinta Rinnan, Suomenruotsalaisten sotatiet 1939-1944, WSOY, ilmestyi vuonna 1997. Kirjan lähdeluettelossa on Matti Koskimaan haastattelu ja hänen kirjoittamansa kirja Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, WSOY 1996.
Samaten lähteenä on Matti Koskimaan Veitsen terällä, WSOY 1993.

Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3. Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana Tienhaaran taisteluista silminnäkijäkuvaus. Kyseisen kirjan lopussa on sivulla 170,
kohdassa III, Kirjalliset kertomukset ja haastattelut, mainittu lähteenä 60. Jokinen, M everstiluutnantti.

Sivulla 49 hän itse, Jokisen siis, kertoo eversti Marttisen visiitistä II Pataljoonan komentopaikalle näin:

"Hetken kuluttua Marttinen jo työntyykin hirsien välistä "kotaamme". Tervehditään, onnitellaan. Marttinen pitää lyhyen ja ytimekkään puheen II Pataljoonalle sekä sen komentajalle ja päälliköille hyvin suoritetusta taistelusta, jonka seurauksena hänestä on tullut Suomen armeijan nuorin eversti. Puheensa päätteeksi hän kääntyy minun, ainoan paikalla olevan tykkimiehen, puoleen ja sanoo: "TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ". Komentajamme toivotti meille hyvää jatkoa ja työntyi ulos sateeseen kiertääkseen yksin yön aikana jokaisen vartiomiehen luona tätä kiittämässä. Aamuun mennessä hän oli kiertänyt kaikki komento- ja vartiopaikat.

Lue lisää

tätäkin asiaa jauhamaan loputtomiin?

"Kesällä 1944 ruotsinkielisiä jalkaväkijoukkoja oli siis 2 rykmenttiä ja 1 erillinen pataljoonaa eli kaikkiaan 7 pataljoonaa. Nyt arvioidaan kesän 1944 "kovissa" taisteluissa jo kuluneen pataljoonan vahvuudeksi vaikkapa noin 500 miestä. Määrävahvuushan on noin 1000 miestä. 7 (pataljoonaa) * 500 = 3500 ja kun tuohon määräään verrataan 600 ruotsinkielistä karkuria Uumajan lohkolla, niin sehän tekee 17%. "

Vääristellä voi monella tapaa. Tuo laskutapa on osoitettu moneen kertaan vailla perää olevaksi.

Ruotsiin paenneissa oli varmaan enemmistö jalkaväkeä, mutta sinne meni myös kutsuntoja pakenevia, palvelukseen astumista vältteleviä sekä muiden aselajien miehiä joukoista ja koulutuskeskuksista..
Karkurien leimaaminen yksin rintamayksiköiden jv-miehiksi on pelkkää vääristelyä.
Kai siitä jonkin tason tyydytyksen saa.

selväksi, että karkurit olivat paljolti muita kuin rintamajoukkojen jalkaväkimiehiä.
Todettakoon, että ruotsinkielisen 17.D:n karkurimäärä oli noin puolet suomenkielisten divisioonien määristä.

Tuli tästäkin kirjoitti:

selväksi, että karkurit olivat paljolti muita kuin rintamajoukkojen jalkaväkimiehiä.
Todettakoon, että ruotsinkielisen 17.D:n karkurimäärä oli noin puolet suomenkielisten divisioonien määristä.

Lue lisää

>>Todettakoon, että ruotsinkielisen 17.D:n karkurimäärä oli noin puolet suomenkielisten divisioonien määristä.

17.D kirjoitti:

>>Todettakoon, että ruotsinkielisen 17.D:n karkurimäärä oli noin puolet suomenkielisten divisioonien määristä.

"Mutta monetko niistä pakeni Ruotsiin?"

Sinähän sitä jauhat. Näytä nyt tietosi.

"Entä ammuttujen karkureiden määrä?"

Et siis tiedä sitäkään? Mitä sitten oikein vouhkaat?

"kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!"

Entä sitten? Näitäkö lisäilet rintamalta karanneiksi jalkaväkimiehiksi?

"Kummallista ettei länsirannikon ruotsinkielisten sotilaskarkuruudesta 1944-45 Ruotsiin ole tehty perusteellista tutkimusta, ei ainakaan suomeksi."

Tee sinä. Ei asia tunnu juuri muita kiinnostavan.Siinähän voit purkaa hurrikaunaasi.

karkuruus jäi merkitykseltään mitättömäksi. Kyllä sitä on käsitelty ruotsinkielisesä kirjallisuudessa.

Suomenkielisten karkurien tarinoita on myös tallennettu aika paljon. Useimmat eivät jostain syystä ole olleet halukkaita siitä kertomaan.

Riikinruotsalaiskomppaniassa ihmeteltiin II/JR 13 vetäytymis/pakenemis herkkyyttä T-Ihantalassa.

Surullista, että ihan “historiikkiin” jää korjaamatta asiavirheitä. Ehkä on vain valitettavia kirjoitusvirheitä.
II/JR13 on 23.6.1944 kiinni Vierumäen taisteluissa.
IV AK on jo saanut tiedustelutietoa vihollisen joukkojen keskityksistä Talin - Repolan alueelle.
23.6. Klo 13.55 4.D saa IV AK.sta puhelinkäskyn irrottaa II/JR13. Vielä 15.30 uusi käsky irroittamisesta ja siirtämisestä Ihantalan järven eteläpuolelle AK:n reserviksi.
24.6. Klo 16:30 II/JR13 komentaja Laxen ilmoittautuu 4.Dn komentajalle ja lähtee marssille Ihantalaan. Irrottautumista viivytti erittäin haastavat viivytystaistelut koko 4:D:ssä. Eritoten JR25 ja JR5 sekä ErP 14. Tapahtumien kulun voi lukea tästä 4.D:n sotapäiväkirjasta.
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5803900145&aineistoId=2362119638

25.4.1944 II/JR13 on IV AK:n reservinä Ihantalanjärven ereläpuolella.

25.6.1944 klo 9.25 VKT- linja Marjamäessä murtuu.
(spk 4.D esikunta)
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5803899821&aineistoId=2362119638

Klo 9.55 Laxenille varmistus ja miehityskäsky.
IV AK:n käsky Laxenille edetä Ihantalasta Taliin ja palauttaa menetetty pääpuolustuslinja.

Klo 12.20 II/JR13 ilmoittaa hyökkäysvalmistelut tehty. Hyökkäys ensitilassa H- hetki klo 13.00.
EI SIIS HYÖKKÄÄ VAI?
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5803899821&aineistoId=2362119638
Laxen etenee Talin tietä ja saa viholliskosketuksen pisteen p33 kohdalla.

KETKÄ JÄTTÄVÄT ASEMANSA ja juoksevat metsiä pitkin
Tässä vastaus: PsPr esikunnan sotapäiväkirja Os. Björkman
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6151850939&aineistoId=2388169654

VETÄYTYYKÖ joku ilman käskyä eikä käskyn mukaan?
Saarelaisen ja Laxenin piti Björkmannin käskyn mukaan "yhdessä vetäytyä" Talinmyllyn pohjoispuolelta Lapinhoikansuon pohjoispuolelle, jossa piti olla omia joukkoja. Ei ollut ja syy löytyy tuosta yllä olevasta sotapäiväkirjasta.
Laxen vetäytyi annetun käskyn mukaa, mutta jostakin syystä yhteispeli ei pelannut ja Saarelainen ei noudattanut Björkmannin käskyä, vaan jäi vielä hetkeksi omiin ja Laxenin.
klo 11.30 Saarelainen sai tiedon Björkmannin vetäytymiskäskystä vetäytyminen klo 13.15
Nämä tiedot löytyvät seuraavista sotapäiväkirjoista:
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6151850939&aineistoId=2388169654
ErP14 esikunta:
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5805170979&aineistoId=2364725022

MIKSI vetäytyy metsiä myöden?
Jo aikaisemmasta PsPr esikunnan päiväkirjasta löytyy maininta, että yksi joukko oli jo aiemmin joutunut vetäytymään "metsiä myöden", kun vihollinen oli päässyt etenenään Tali-Ihantala tielle ja näin katkaissut mainitulta kompanialta vetäytymisen ihantalan suuntaan (tarkoituksella en meinitse pataljoonia, jotta turhat syyttelyt eivät saa uutta tuulta).

Laxen kohtasi saman ongelman. Tie poikki (vihollisen hallussa) Lapinhoikansuon pohjoisreunasta Leipäsuon lounasosaan saakka ( n. 600-700 m), jonne Ruskevvuorelta asemansa jätttäneet saatiin käännytettyä takaisin puolustukseen.
Nämä tiedot löytyvät edelleen PsPr E kirasta ja II/JR13 päiväkirjasta.
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5773253452&aineistoId=2373694786

Oikeasta tiedosta kiinnostuneet, - lukekaa nuo sotapäiväkirjat, niin tiedätte mitä oikeasti tapahtui. Jonkun verraan niissä esiintyy sellaista, että ei niin kunniakas tapahtuma jätetään kirjaamatta, mutta se kuitenkin löytyy naapuri divisioonan, rykmentin, pataljoonan, komppnian päiväkirjoista, koska kaikkiin tapahtumiin piti jonkun aina reakoida. Etenkin puolustuksen murtumisiin, asemien jättämisiin jne.. Muuten puhuisimme nyt venäjää.

JA SINÄ MUKA VÄÄRENTELET SITÄ ILMAN PALKKAA?

Viipurin valtauksen (20.6.1944) jälkeen seuraavat viisi neukkuhyökkäystä epäonnistuivat ja Suomi sai selkeät torjuntavoitot:

- Tienhaarassa
- Viipurin lahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa

Ennen torjuntavoittoja hyökkääjä vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista ennakkoehtona rauhanteosta! Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!

Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi aselevon 4.9.1944 ja Välirauhan 19.9.1944. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!

Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Anonyymi kirjoitti:

Viipurin valtauksen (20.6.1944) jälkeen seuraavat viisi neukkuhyökkäystä epäonnistuivat ja Suomi sai selkeät torjuntavoitot:

- Tienhaarassa
- Viipurin lahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa

Ennen torjuntavoittoja hyökkääjä vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista ennakkoehtona rauhanteosta! Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!

Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi aselevon 4.9.1944 ja Välirauhan 19.9.1944. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!

Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!

Lue lisää

"Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi aselevon 4.9.1944 ja Välirauhan 19.9.1944. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!"

Ja taas valehtelet!

Moskovan välirauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliitto halusi perustaa Suomen maaperälle sotilastukikohdan. Kun sota oli hävitty, Suomella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin taipua. Laajan ja raskaasti aseistetun tukikohdan perustaminen oli Suomelle sekä nöyryytys että turvallisuusriski.

Pääkaupungin keskeiset osat oli mahdollista tuhota yhdellä tykinlaukauksella, jos Neuvostoliitto niin haluaisi. Valtio, jonka kanssa oli juuri sodittu lähes viisi vuotta, toi aseensa Suomen maaperälle. Karjala, Petsamo ja osa Sallaa ja Kuusamoa oli menetetty. Lähes puoli miljoonaa suomalaista oli menettänyt kotinsa ja piti asuttaa uudelleen. Ja Lisäksi Suomen maksettavaksi oli määrätty hirvittävät sotakorvaukset.

Maan itsenäisyys olikin vakavasti uhattuna. Paasikivi ja Mannerheim tuskailivat kulissien takaisissa keskusteluissa, että käytännössä Suomi on miehitetty maa, vaikka julkisuudessa sitä ei uskallettu sanoa. Moskovan neuvotteluissa ulkoaisainkomissaari Vjatseslav Molotov näin myös suoraa uhkasi. Jos Suomi ei hyväksy sellaisenaan saneltuja rauhanehtoja, Suomen valtuuskunta saa lähteä kotimatkalle ja maa miehitetään.

”Tämä on hirmuinen sopimus ja hirmuista politiikkaa”, tuskaili Paasikivi. ”Kysymys on siitä, voiko Suomen kansa kansana elää”, kirjoitti rauhanehdoista järkyttynyt Paasikivi.

Mannerheimin arvion mukaan Porkkalan alueella mahtuisi kaksi puna-armeijan armeijakuntaa eli yli 100 000 neuvostosotilasta.

Anonyymi kirjoitti:

"Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi aselevon 4.9.1944 ja Välirauhan 19.9.1944. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!"

Ja taas valehtelet!

Moskovan välirauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliitto halusi perustaa Suomen maaperälle sotilastukikohdan. Kun sota oli hävitty, Suomella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin taipua. Laajan ja raskaasti aseistetun tukikohdan perustaminen oli Suomelle sekä nöyryytys että turvallisuusriski.

Pääkaupungin keskeiset osat oli mahdollista tuhota yhdellä tykinlaukauksella, jos Neuvostoliitto niin haluaisi. Valtio, jonka kanssa oli juuri sodittu lähes viisi vuotta, toi aseensa Suomen maaperälle. Karjala, Petsamo ja osa Sallaa ja Kuusamoa oli menetetty. Lähes puoli miljoonaa suomalaista oli menettänyt kotinsa ja piti asuttaa uudelleen. Ja Lisäksi Suomen maksettavaksi oli määrätty hirvittävät sotakorvaukset.

Maan itsenäisyys olikin vakavasti uhattuna. Paasikivi ja Mannerheim tuskailivat kulissien takaisissa keskusteluissa, että käytännössä Suomi on miehitetty maa, vaikka julkisuudessa sitä ei uskallettu sanoa. Moskovan neuvotteluissa ulkoaisainkomissaari Vjatseslav Molotov näin myös suoraa uhkasi. Jos Suomi ei hyväksy sellaisenaan saneltuja rauhanehtoja, Suomen valtuuskunta saa lähteä kotimatkalle ja maa miehitetään.

”Tämä on hirmuinen sopimus ja hirmuista politiikkaa”, tuskaili Paasikivi. ”Kysymys on siitä, voiko Suomen kansa kansana elää”, kirjoitti rauhanehdoista järkyttynyt Paasikivi.

Mannerheimin arvion mukaan Porkkalan alueella mahtuisi kaksi puna-armeijan armeijakuntaa eli yli 100 000 neuvostosotilasta.

Lue lisää

” Tämä on hirmuinen sopimus ja hirmuista politiikkaa”, tuskaili Paasikivi. ”Kysymys on siitä, voiko Suomen kansa kansana elää”, kirjoitti rauhanehdoista järkyttynyt Paasikivi.”

Saattoi sanoakin, mutta totuus paljastui muutama kuukausi tapahtuman jälkwwn!

”Mannerheimin arvion mukaan Porkkalan alueella mahtuisi kaksi puna-armeijan armeijakuntaa eli yli 100 000 neuvostosotilasta.”

Aivan, mutta niin suureksi ei neukun jättimoka koskaan kasvanut.

Porkkalaa vaatimalla neukkujohto iski kirveensä pahan kerran kiveen! Koko tukikohta oli kallis ylläpitää ja lisäksi täysin turha! Aseteknologian kehitys johti siihen, ettei Suomenlahden sulkeminen enää vaatinut molempien rantojen halussapitoa! Niinpä 10.000 ihmistä (sotilaat + perheet) oli tallessa piikkilankakiekiössä katselemassa kaukaa Helsingin valoja, eli paikkaa, johon heillä ei ollut pääsyä. Kymmenen vuotta häkissä kipristeltyään neukku luopui paikasta 1955 ja luikki kotiinsa! Suomen lehdistössä naureskeltiin vuosia paikasta paljastuneita onnettomia neukkurakennelmia!