Sairausloma raskauden aikana

Itse ekassa raskaudessa varmaan ekan kerran oli rv:lla 21 saikulla ja sit pysyvästi jäin saikulle rv 28. Olen fyysisesti raskaassa hoitotyössä. Nyt olen rv:lla 14 ja öistä aion neuvotella taas oh:n kanssa etten tarttis tehdä niitä vkon 20 jälkeen. Niin, olen muuten keisairleikattu ja toivon, ettei sen takia tai muunkaan takin tuu mitään ihmeitä tähän raskauteen ja sinne samoille viikoille voin olla töissä. Mutta jos alkaa supistuksia tulee ja se tekee muutoksia kohdunkaulaan jne. niin sitten saikulle lepäämään. Jotenkin tuntuu, että tän toisen kanssa on jo mahakin enemmän näkyvissä jo aikaisemmilla viikoilla, niinhän sitä sanotaan, että tokassa näkyy jo aiemmin, en tiedä sitten miten sekin vaikuttaa töissä jaksamiseen ja tuleva kesä, jos on kuuma. Luulen, että kesäkuun puolessa välissä ollaan jo kotona.

Jotkut ovat "elämänsä kunnossa" koko raskausajan, joten eivät vain yksinkertaisesti tarvitse mitään sairaslomaa, ja pystyvät tosiaan nauttimaan koko raskausajasta. Joillakin taas on kaikenlaista vaivaa pitkin raskautta niin että nauttimisesta ei voi puhua, vaikka sitä sairaslomaa saisikin.

Eli jos sinä koet tarvitsevasi sairaslomaa, olet siihen oikeutettu, vaikka siskosi tekisi samoilla viikoilla ylitöitä ja tanssisi vapaa-aikoina balettia.

Itse olin jo viikosta 7 kolme viikkoa sairaslomalla huonovointisuuden takia. Ei tullu töistä mitään, ku yökki kokoajan. Sitten olen joutunut olemaan useamman viikon päänsärkyjen takia. On ollu flunssaa... Nyt on kurkku kipeä. Tuntuu että oon ollu saikulla enemmän ku töissä! Nyt ois viis viikkoa töitä ennen vuosilomia ja perään äippälomat. Ajattelin jäädä silti pari viikkoa ennen sairaslomille. Koska työni on fyysisesti raskasta ja joudun nostelemaan paljon. Nyt on alkanu väsyttää, niin että viimeviikolla meinasin nukahtaa töissä. En halua itseäni kiusata, vaan nauttia tästä ajasta. Tämä on esikoiseni ja haluan että tästä jää hyvät muistot, jotta sitä innolla sitten toista lähtee yrittämään. =)Välillä tuntuu joku pisto omassatunnossa, mutta sen äkkiä pyyhkii pois. Minkäs sille mahtaa jos ei pysty olemaan töissä. Meillä niin iso firmakin, että pärjäävät hyvin ilman minua!

Olen myös erittäin alussa vkoja jotain 6. Työni on erittäin raskasta ja ns. miesvaltainen ala. Työtehtäväni ovat vaativia.
Erityisäitiyspäivärahaa tulen luultavasti hakemaan mutta erittäin rankkaa on juuri tämä alku kun tietää ettei jaksa ja vatsa sanoo samaa. Vuotoja on alkanut tulemaan mutta tuntuu olevan yhteiskunnan käsitys se että ekalla kolmanneksella äidin ja "pikkuisen" pitää pärjätä tilanteesta kuin tilanteesta.

Se kiire ja työn ylivoimaisuus menevät nykyään ihmisen jaksamisen edelle. Inhottaa, surettaa, potuttaa se että sairaslomaa myöntävillä on tiukat käsitykset siitä onko ihminen kykenevä työhän.

Minä koko ikäni työssä olleena ei voi käsittää miten tiukalle ihminen laitetaan ja rivien välistä lääkärissä voi lukea että ethän sinä ole sairas.

Onko näin että ne "turhaa" sairaslomaa hakevat pitäisi möyhiä että ne työssä käyvät jotka tosiaan tarvitsisivat sitä hengähdystä saisivat luvan levätä. Lääkäreillä tuntuu olevan kiintiöt kuinka paljon päivässä tai viikossa voi myöntää sairaslomaa huolimatta yksilön jaksamisesta.

minä kyllä olen sitä mieltä että sairaslomalla saa olla. itse olen maatalon emäntänä ja odotan kolmatta lasta rvko 14, ja tämän huushollin pyörittämine yksin on aika saavutus, joten en koe yhtään olevani huonompi vaikka jään lepo lomalle, koska se lataa akkuja ja omapahan lupa lötköillä hiukan, kyllä noita töitä saa niska limassa paiskia.

Itse olen kans siivous hommissa ja olen ollut jo muutaman kerran töistä pois.Viikkoja on nyt 25. Mun mielestä raskaan työn takia poissaolemisen ymmärtää, meillä esimies sanoi että pidä lomaa niin kauan kun tarvii ja olin 2 viikkoa töistä poissa saman syyn vuoksi kuin sinä, eli väsytti koko ajan eikä mitään jaksanut töiden jälkeen tehä. Pahinta oli kun homat alkoivat kärsimään väsymyksen takia. Joten suosittelen saikkua jos yhtään tuntuu siltä.

saikkua ennen ä-lomaa, koska liikkuminen tuli tukalaksi - hermopinteitä lantiossa. Oli ihmeen vähän syyllinen olo, koska olin etukäteen niin usein kuullut, että saikkua voi joutua ottamaan. Tokihan elättelin toiveita, että minun ei tarvitsisi ja saikulle jäädessäni jossittelin, että jos olisin tehnyt työtä, jossa ei tarvitsisi säntäillä paikasta toiseen pitkin päivää ja joutua milloin tahansa fyysistä reaktiokykyä vaativiin tilanteisiin, istumatyötä siis, olisinko sairaslomaa "ansainnut". Täytyy kai ajatella kuitenkin niin, että lomahan annetaan niistä hommista, jossa olet, eikä muusta, joten kannattaa ottaa asia vastaan positiivisin mielin ilman syyllisyyttä. Mutta fiilis saikun pituuden (=koko loppuaika töissä) kuultuani oli aika mielenkiintoinen; koskaan ennen en ole ollut saikulla kolmea päivää pidempään, joten pientä asennoitumista se vaati, ja omalla kohdallani tämä taisi näkyä siinä, että selittelin asiaa ihan liikaa. Opehommissa kun "kaikki" on aina vaiheessa ja aina "voisit tehdä enemmän" tai "informoida asioista paremmin" tai revetä vielä siihen tai tuohon, vaikka et oikeasti voisikaan, niin riittämättömyyden tunteeseen syyllistyvälle moinen loma oli tietynlainen opettelun paikka. Näin jälkikäteen ajatellen kuitenkin täysin perusteltu ja teki varmasti hyvää vauvalle. :D

Onnea raskauteesi ja hyviä lomia!

Olen 32-vuotias äiti Keski-Suomesta. Odotan nyt toista lastani ja raskausviikot ovat tällä hetkellä 11 6. Ensimmäinen lapseni on 10-vuotias edellisestä avioliitostani. Tämä uusi raskaus on todellinen "onni" minulle ja nykyiselle miehelleni. Yli kahden vuoden odotus palkittiin nyt helmikuun alussa iloisella yllätyksellä. Odotusaika on mennyt onnellisessa huumassa, tosin myös huolta on ollut matkan varrella sikiön hyvinvoinnista.
Etenkin huolta on aiheuttanut viikko sitten otettu sikiöseulonta. Siinä todettiin pikkuisellamme hieman niskaturvoketta, joka tosin on aika normaalia raskauden tässä vaiheessa. Tämä tulosten odottaminen on vaan niin kamalaa, kun toivoo, että kaikki olisi vaavilla kunnossa. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Nyt olen tämän viikon sairaslomalla väsymyksen ja pyörryttämisen vuoksi. Olo ollut tosi uupunut töissä ja en ole juurikaan ehtinyt lepäämään töiden jälkeenkään. Veriarvot onneksi ok. Onko kukaan teistä ollut väsymyksen takia sairiksella?

Itse jäin viikko aikaisemmin äippäloman alkua äitiyslomalle. Kun sain ajan terveyskeskuslääkärille, tuntui että hän ei ottanut minua ollenkaan tosissaan. Ei hipaissutkaan minua, vaikka olisin toivonut tutkimusta, sillä lähinnä kipujen takia tätä sairaslomaa pyytämään lähdin. Olin yötöissä ja oli nuo kovat helteet silloin, mikä vaikeutti nukkumista päivisin. Loppujen lopuksi lääkäri kirjoitti sairaslomaa raskauden aikaiseen väsymykseen ja minä menin itku silmässä tihrustellen, kun harmitti se, ettei kipujani noteerattu. Jotenkin sairaslomalle jääminen tuntui luovuttamiselta ja häviöltä, varsinkin kun sairaslomaa kirjoitettiin väsymykseen, ei kipuihin (liitoskivut).
Yökkö kaverit olivat sitä mieltä monesti, että mitä minä enää edes teen yö-töissä, kun raskaus jo niin pitkällä, mutta se oli ainut aika, jolloin kykenin liikkumaan ja toimimaan ilman helle-rasitetta :D. Toimi minulle paremmin, kuin päivä- ja ilta-vuorot. Toimi niin kauan, kun rupesi lantioon koskemaan, mikä vaikeutti nukkumista vielä helteen lisäksi.
Jos tuntuu ettet jaksa (henkisesti tai fyysisesti), hae sairaslomaa, nauti odotuksesta! Jos lyhyestä sairaslomasta ei hyötyä, yritä sopia parempia työaikoja..:) Jaksuja!

itse olen psykiatrisella puolella töissä ja meillä työnantaja suosittelee, että heti plussaamisen jälkeen jätetään yövuorot pois ja on mahdollisuus päästä työkiertoon helpompaan ja turvallisempaan yksikköön töihin. Meillä valvotaan yksin ja työnantaja sanoi, että on niin iso riski olla raskaana tekemässä yövuoroja kun asiakkaan on niin arvaamattomia. Turvalaitteet ja hälytysnapit on toki tehokkaita ja muiden yksiköiden yököt tulevat paikalle sekunneissa hälytyksen saatuaan. Mutta siltikin se voi olla jo liian myöhäistä. Hänellä omaa kokemusta sen verran, että hänen entinen työkaverinsa menetti kaksosista toisen mahaan kohdistuneen potkun takia.