Veljeni vihaa koiria. Se juontaa juurensa siihen, että suuri koira kaatoi hänet kumoon, kun hän oli pieni lapsi. Viha on siis ylitsepääsemätön.
Kuinkas ollakaan, veljeäni kohtasi suurin onni, sillä hänen perheeseen syntyi lapsi ja nyttemmin tuo pieni lapsi on todettu koira-allergiseksi - veljelläni on nyt siis ihan oikea ja todellinen syy vihata koiria ja pysyä kaukana koirista. Minulla on siis koira.
En tiedä miten lapsen allergia on varmennettu. Kyseessä on vanhempieni mukaan kuitenkin todellinen allergia, mutta luulen veljeni suurentelevan asiaa.
Lapselle tulee veljeni mukaan allergiaa jo koiraperheellisen vaatteista. Minä en siis voi kyläillä heillä ilman, että pesetän vaatteeni ensin. Ja ne pitää pesettää vanhemmillani, jotta vaatteet kuivuvat koirapölyttömässä ilmassa.
Veljeni perheineen ei tietenkään voi kyläillä luonani (olen sentään lapsen kummi).
Koirani on ollut hoidossa vanhemmillani aina kun minä olen mieheni tai kavereiden kanssa ollut matkoilla (muutaman kerran vuodessa). Enää tämä ei kuulemma veljelleni käy, koska muuten he eivät voi vierailla mummolassa, koska mummolakin saastuu koira-allergeeneillä. Myös isovanhempien pitää pestä vaatteet kun ovat olleet kylässä meillä.
Minusta tuntuu, että minua suorastaan terrorisoidaan. Minut ollaan sulkemassa sukuni ulkopuolelle siksi että minä omistan koiran. Tämä on sen verran tuore asia, ettei vanhempieni kanta ole vielä selvä. Minä olen kuitenkin tehnyt selväksi, etten tällaista sulata. Voiko lapsella olla niin kova allergia, että jopa vaatteet pitää tyyliin desinfioida? Vaikka lapsella sellainen olisi, niin minusta ei ole kohtuullista edellyttää minulta tällaista elämän hankalaksi tekemistä. Kukaan ei voinut olettaa että lapsella voisi olla näin vakava allergia.
Kummilapseni toisella kummilla oli myös koira, mutta he syystä tai toisesta luopuivat siitä. En todellakaan usko, että syynä oli kummilapsen allergia, vaan joku ihan muu syy. Tiedän tasan tarkkaan, että veljeni mielellään kuvittelee, että syy oli hänen lapsensa allergia, kun tapaukset ajallisesti sattuivat lähekkäin. Hän ei koskaan ole vaatinut minua luopumaan koirastani, mutta hänen asenteesta (minä olen koiranomistajana uhka hänen lapselleen) olen lukevinani sen, että "x:kin antoi koiransa pois".
Koirani on minulle tärkeimpiä asioita maailmassa - tärkeämpi kuin tuo kummilapseni. Ja kuvittelisin, että minulla tulee aina olemaan koira. Mikäli tämä näin jatkuu, niin luulen etten voi muuta, kun olla pitämättä yhteyttä kuin puhelimitse veljeeni. Pahennusta entisestään on herättänyt se, että olemme harkinneet toisen koiran ottamista - tätä itse asiassa kummilapsen vuoksi eivät hyväksy edes vanhempani!
Mitä mieltä olette? Onko joku muu ollut yhtä ihmeellisessä ja raivostuttavassa tilanteessa?
Kuinkas ollakaan, veljeäni kohtasi suurin onni, sillä hänen perheeseen syntyi lapsi ja nyttemmin tuo pieni lapsi on todettu koira-allergiseksi - veljelläni on nyt siis ihan oikea ja todellinen syy vihata koiria ja pysyä kaukana koirista. Minulla on siis koira.
En tiedä miten lapsen allergia on varmennettu. Kyseessä on vanhempieni mukaan kuitenkin todellinen allergia, mutta luulen veljeni suurentelevan asiaa.
Lapselle tulee veljeni mukaan allergiaa jo koiraperheellisen vaatteista. Minä en siis voi kyläillä heillä ilman, että pesetän vaatteeni ensin. Ja ne pitää pesettää vanhemmillani, jotta vaatteet kuivuvat koirapölyttömässä ilmassa.
Veljeni perheineen ei tietenkään voi kyläillä luonani (olen sentään lapsen kummi).
Koirani on ollut hoidossa vanhemmillani aina kun minä olen mieheni tai kavereiden kanssa ollut matkoilla (muutaman kerran vuodessa). Enää tämä ei kuulemma veljelleni käy, koska muuten he eivät voi vierailla mummolassa, koska mummolakin saastuu koira-allergeeneillä. Myös isovanhempien pitää pestä vaatteet kun ovat olleet kylässä meillä.
Minusta tuntuu, että minua suorastaan terrorisoidaan. Minut ollaan sulkemassa sukuni ulkopuolelle siksi että minä omistan koiran. Tämä on sen verran tuore asia, ettei vanhempieni kanta ole vielä selvä. Minä olen kuitenkin tehnyt selväksi, etten tällaista sulata. Voiko lapsella olla niin kova allergia, että jopa vaatteet pitää tyyliin desinfioida? Vaikka lapsella sellainen olisi, niin minusta ei ole kohtuullista edellyttää minulta tällaista elämän hankalaksi tekemistä. Kukaan ei voinut olettaa että lapsella voisi olla näin vakava allergia.
Kummilapseni toisella kummilla oli myös koira, mutta he syystä tai toisesta luopuivat siitä. En todellakaan usko, että syynä oli kummilapsen allergia, vaan joku ihan muu syy. Tiedän tasan tarkkaan, että veljeni mielellään kuvittelee, että syy oli hänen lapsensa allergia, kun tapaukset ajallisesti sattuivat lähekkäin. Hän ei koskaan ole vaatinut minua luopumaan koirastani, mutta hänen asenteesta (minä olen koiranomistajana uhka hänen lapselleen) olen lukevinani sen, että "x:kin antoi koiransa pois".
Koirani on minulle tärkeimpiä asioita maailmassa - tärkeämpi kuin tuo kummilapseni. Ja kuvittelisin, että minulla tulee aina olemaan koira. Mikäli tämä näin jatkuu, niin luulen etten voi muuta, kun olla pitämättä yhteyttä kuin puhelimitse veljeeni. Pahennusta entisestään on herättänyt se, että olemme harkinneet toisen koiran ottamista - tätä itse asiassa kummilapsen vuoksi eivät hyväksy edes vanhempani!
Mitä mieltä olette? Onko joku muu ollut yhtä ihmeellisessä ja raivostuttavassa tilanteessa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Näin yhtäkkiä ajateltuna, tuntuu,
että sinua kyllä terrorisoidaan.
Mutta toisaalta, jos on lapsi on vaikeasti allerginen,
niin tuon veljesi reagoinnin tavallaan ymmärtää.
Kuitenkin on tunne,
että hän ylireagoi nyt asialla.
Onhan tietysti mahdollista,
että lapsi on niin pahasti allerginen,
että jopa koiranomistajan vaatteetkin allergisoivat.
Tunnen ihmisen, joka on koira-,sekä kissa-allerginen,
mutta pystyy olemaan samassa tilassa näitten kanssa, kunhan ei silitä,
eikä rapsuttele koiraa tai kissaa.
Poikani on koiralle allerginen,
mutta omistaa kuitenkin koiran.
Karvanlähdön aikaan syö lääkkeitä muutaman viikon.
Muulloin ei ole oireita.
Ei kai tuokaan ihan viisasta ole,
mutta koira on hänelle ollut aina parasta,
mitä on.
Keskusteleppa tuon veljesi kanssa asiasta oikein
vakavasti ja selvitä,
mikä tämä tilanne on.
Onko tuo hänellä koiravihaa-,pelkoa,
vai inhoa koiraa kohtaan,
mikä tämän asenteen aiheuttaa.
On sangen ikävää, ettet voisi olla kummilapseesi yhteydessä tämän takia.
Sekin kontakti on teille kummallekin tosi tärkeä.
Jospa pääsisitte jonkunnäköiseen yhteisymmärrykseen veljesi kanssa.
se velies kuvittelee,, saatha sää perustaa vaikka kennelin eikä se sille kuulu.. tosin allergia voi olla niin paha ettei kestä koiria ollenkaan,mun tietääkseni aika harvinaista, mutta mahollista.
Silti tullee mieleen että tahallaan yrittää painostaa ja liiottelee pahasti, ku jos lapsi on ihan pieni eikä se oo altistunu jollekki nii pahasti että sais siitä jotain oireita niitä testejä ei yleensä tehä.. mun mielestä. ku tietääkseni niillä testeillä vaan varmistetaan että onko oireet mitä jollekki tullee ,syntyneet allergiasta. ja testeillä selvitetään mistä allergiasta..
minulla on allerginen sukulainen, mutta eivät koirani häiritse jos en vie niitä käymään heillä.
vaatteista ei tuu mitään ellei sitten piä mun vaatteita päällään..
siskoni tai niitten lasten takia en koiristani luopuisi. jos lapsi on niin pahasti allerginen ku veljesi väittää, lapsella pitäs olla lääkkeet allergiaansa, koska niin allerginen ei luultavasti voi poistua edes kotoaan ilman lääkkeitä..
tämä on mun mielipide ja sanon suoraan, ota toinen koira jos haluat, se ei kuulu sun suvulle millään lailla. teki sun veljeski lapsen kysymättä sulta ;P
Kummilapseni lääkityksestä en tiedä, en ole siis kysynyt onko hänellä allergialääkitys päällä. Koirien lisäksi lapsella on monia ruoka-aineallergioita, joten voi olla, että niiden hoitoon riittää pelkkä ko. ruoka-aineiden välttäminen.
Enpä taida edes viitsiä kysyä lääkityksestä. Tilanne on nyt sen verran tulehtunut ja pelkään, että veljeni tulkitsee kysymykseni tyyliin, että "ai sinunko koirasi vuoksi lapseni pitäisi vetää päivittäin pillereitä?". no periaatteessa kyllä, mikäli haluavat minua kasvokkain tavata. Kyllä minä vaatteeni voin pestä ennen tapaamista ja jättää koiran tietysti kotiin, mutta tuo "pesettäkää vaatteennen mummolassa" on vähän liikaa.
muuhunkin allergiaan, silloin on mahdollista, että hänellä todella on koira-allergiakin.
Vaikkakin yleisempää on kissa-allergia, jos on ruoka-aineille allerginen.
Mutta puhukaa hyvät ihmiset asiasta keskenänne.
Tätini lapsista monella on jos jotakin ruoka-allergiaa ollut, mutta heillä on aina ollut koiria eikä niistä tullut mitään..
ettei veljesi vain laittaisi jotain ruoka-allergiaa koirasi piikkiin jos on tuomonen koira terroristi?
tosin voihan lapsi olla koiralle pahastikkin allerginen, mutta ihottuman voi välttää sillä ettei ole koiriin yhteyksissä. jos esim.astmaa, luulen että hajusteet ovat pahenpi ongelma, tietääkseni koira-allergia ilmenee yleensä henhitysvaikeuksina (astmakohtaus),nenän tukkoisuutena, silmien turpoamisena/vuotamisena ja/tai ihottumana..
ihottuma on tietääkseni yleisin koira-allergiaoire ja liittyy monesti atooppiseen ihoon, ja toinen on hengenahdistus.
mutta tuo vaatteitten pesettäminen mummolassa on jo pahasti hätävarjelun liioittelua, koska koiran karvathan eivät aiheuta allergiaa vaan hilse, lima ja raapimisjälki.. ja vaikka pesettäisit vaatteesi mummolassa, niin hiuksissa, iholla ja kengissä pölyjä kanntautuu.
minkä ikäinen lapsi on kyseessä?
tuo pahasti allergiseksi väitetty lapsi lähentelee yhtä vuotta, eli on vielä ihan pieni.
uskoa että se ois koiralle allergiatestattu ku niillä itellä ei oo koiraa..
en sitte tiiä, mutta liiottelulta tuo musta tuntuu.
koiraa en pois antais ku saattaa lieventyä kovasti ajan kuluessa.. ja muutenki, kyse kuitenki on sun koirasta, ja jos ongelma on pois vaatteitten vaihtamisella nii ite en koirasta luopuis..
kai se veljes joskus tajuaa ettei voi toimia ku pikkulapsi ja vaatia sua koirastas luopumaan jos herraa ittiään ei miellytä.
ja jos annat koiran sen takia pois, keksii veljes varmaa uuen syyn pomputtaa.
Itselläni on neljä koiraa ja siskoni lapsista on yksi koiralle allerginen. Olen lisäksi siskoni toisen(ei koira-allergisen) lapsen kummi. Käyn tervehtimässä siskoni ja hänen lapsiaan usein, koirista kaksi on vielä usein mukanakin. Tosin en vie koiria sisälle siskoni kotiin, mutta ulkona käyn lasten kanssa välillä koiria ulkoiluttamassa. Mitään ongelmia ei virailuistani ole siskoni lapsille koitunut. Onpa hän jättänyt joskus lapsensa hoitoon luokseni päivän ajaksi. Silloinkin on selvitty päivä ilman ongelmia, tosi allergisella lapsella on lääkitys monen muun allergian takia. Siskoni vieläpä vierailee lastensa kanssa meillä. Siskoni on terveysalan ammattilainen. Hänen mielestään turha hysteria on pahasta. Koiralle allerginen lapsi saa saman määrän allergeenejä yleisissä tiloissa ja kulkuneuvoissa, kuin kummin vaatteissa. Mitenkä veljesi hoitaa sen, kun lapsi menee kouluu ja luokkatovereiden kotona on koiria?
anoppi niin allerginen jotta ei tuppaa meille,kuin harvoin....luojankiitos:=)samaa sanoi vaimonikin:=)
Minä en kyllä koirastas luopuisi ellei omat muksut tulisi niin allergisiksi jotta lääkärikin suositteleisi.Sitäpaitsi lapset jotka kasvavat eläinten joukossa eivät saa yleensä astmaa j amuita allergioita niin paljon kuin ne lapset jotka kasvatetaan"steriilissä"ympäristössä.Etsi tutkimus siitä ja iske veljelle näppeihin:=)
kertoa tarina liian steriilistä kodista.
Kälyni oli vauhko silloin, kun heidän poikansa oli pieni. Siellä desinfioitiin lattiaa myöten kaikki paikat.
Sitten he tulivat meille mökille juhannuksen viettoon.
Lapset menivät hiekkalaatikolle, jossa myös koirat temmelsi heidän kanssaan.
Jonkun ajan kuluttua sieltä juostiin sanomaan, että tämä vieras poika on ihan liikkumattomana
siellä.
Poika vietiin sairaalaan, jonne jäi muutamaksi päiväksi seurantaan.
Pojalla oli yleinen myrkytys. Kälyni kauhistukseksi lääkäri oli lähtiessä sanonut, että tämä lapsi parhaiten paranee tunkiolla.
Poika oli täysin vastustuskyvytön kaikille pöpöille. Hiekkalaatikolta sitten sai pöpön.
En luopuisi kyllä koirastani painostuksesta. Mitä jos vaihdat vaatteet heidän eteisen ulkopuolellaan ja pidät vaatteita vain siellä? Voi huh-huh. Nyt kyllä soittaisin ao. lääkärille ja varmistaisin asian vakavuuden.
kauan sitten.
Tuosta kertomastani pojasta on kasvanut mies. Tosin edelleen allerginen.
Tässä lääkäri syyllisti äitiä, joka oli pitänyt
lapsen liian steriilissä ympäristössä.
Lapsen kuuluu saada normaali olotila, eikä steriili tynnyri.
Eli lääkärin mielestä syyllinen oli äiti siihen, että lapsesta tuli noin allerginen kaikelle.
Heilläkin olisi ollut jopa hyväksi, että olisi ollut koira kaverina kotona.
Tuon lapsen piti oppia sietämään bakteereita.
Eihän elämästä muuten tule mitään, maailma on täynnä erilaista pöpöä.
Kyllä tuo aloittajan veli tässä karhunpalveluksen tekee, jos rupeaa lasta noin eristämään. Uskomaton juttu, että vaatteet pitäisi pestä ennen heille menoa.
Lievästi sanottuna todella ylireagointi asiaan, jos allergiaa ei edes ole varmistettu.
Niin tuolla äiti,lapsi tarinalla ei ole aloittajan jutun kanssa mitään tekemistä.
Se on vaan esimerkki, kuinka voi käydä lapsen, joka pidetään liian "pumpulissa".
ihan minun suullani. Täällä myös aivan samanlainen ongelma :( Sisarukseni ja heidän vaimonsa/miehensä ja lapsensa ovat niin kauhean allergisia koirille, että olen suoraan sanoen eristetty suvustani (myös tyttären perhe, koska heilläkin on koira). Olenkin ihmetellyt miksi minä, tyttäreni ja lapsenlapseni olemme säästyneet tuolta tappavalta koira-allergialta??? Emme voi vierailla sisarusteni luona, eivätkä he voi vierailla meillä, en myöskään voi vierailla äitini luona koska koirapöly kuulema saastuttaisi äitini kodin, eivätkä muut voisi siellä enää käydä.
Olen kuitenkin iloinen siitä että en itse ole allerginen eläimille, koska rakastan niitä. Ja olen myös onnellinen siitä että tyttäreni ja lapsenlapseni ovat myös terveitä :)
Piru tuntuu olevan myös meidän suvussa irti, allergian muodossa...vai mahtaneeko olla??? Eiväthän sisarukseni voi olla yhteydessä minuun edes sähköpostin välityksellä... luulisi kun on kaikenlaiset palomuurit ja virustorjunnat ettei niistä koirapölykään pääse läpi??? No ehkä ihminen ei tarvitse sukuaan, onhan niitä muitakin ystäviä ja sanonta "mitä enemmän tunnen ihmisiä, sitä enemmän rakastan koiraani" :) Voimia sinulle, et ole yksin.
Kuullostaa minunkin mielestäni kohtuuttomalta. Mutta minkäs teet, jos lapsi on OIKEASTI (?) noin allerginen. Etusijalla kuitenkin on lapsen terveys. Mutta kuten aikaisemmin viestiketjussa joku mainitsi, on minunkin käsitykseni mukaan näin kova allergia äärimmäisen harvinainen. Ja kuten joku aiemmin mainitsi myös, niin miten lapsen koulunkäynnin kannalta. Jollakin luokkakaverilla aivan varmasti on koira kotonaan. Sääliksi käy lasta. Elämä ei tule olemaan kovin helppoa noin kovasti allergisena: aina saa varautua allergiakohtauksiin ja pitää lääkityksen päällä. Minkä ikäinen kummilapsesi on? Joskus pienten lasten allergiat helpottuvat iän myötä.
Kurjaa mutta ikävä kyllä lapsi ja myös aikuinen ihminen voi olla niin allerginen koiran hilseelle että se vähä mikä vaatteissa kulkeutuu saattaa aiheuttaa todella pahoja allergisia reaktioita.
Tämä asia kannattaa ottaa vakavasti, ettei tapahdu mitään ikäviä yllätyksiä.
On olemassa jopa sellaisia päiväkoteja joissa on pahasti allergisia lapsia ja sinne ei oteta töihin ihmisiä joilla on kotonaan esim. lemmikki, oli se sitten koira, kissa, jyrsijä taihi hevonen, myös tupakoimattomuus on näissä kriteeri.
Jos vain voit keskustele asiasta veljesi kanssa ihan rauhallisesti ja yritä selvittää minkä tasoisesta allergiasta on kyse.
Se mikä lasta vaivaa, on veljesi pohjaton viha koiria kohtaan. Ongelma on velipoikasi päässä, josta lapsi joutuu kärsimään, eristämällä se koirallisesta tädistä ja kummistaan.
Äitini oli aikoinaan perhepäivähoitaja ja meillä kotona oli usein hoidossa allergisia lapsia. Äidilläni itsellään on astma, joten kotimme sopi hyvin näiden lasten hoitopaikaksi.
Yhteen aikaan hoidossa oli erittäin allergiset veljekset, pojat olivat todella pahasti allergisia nimenomaan koirille. Koiran nuolaisu olisi aiheuttanut vakavan reaktion, joten kaikkialle heidän mukanaan täytyi kuljettaa adrenaliini-piikkiä. Jos tuota piikkiä olisi joutunut käyttämään, samalla olisi pitänyt soittaa ambulanssi...
Hiuksissa tai vaatteissa kulkeutunut normaali ja vähäinen eläinpöly ei aiheuttanut mitään oiretta. Eihän niin allerginen voi olla missään ihmisjoukossa tai elää jokapäiväistä elämää samatta kohtausta....
Jos lapsi on todellakin niin allerginen, mitä veljesi antaa ymmärtää, adrenaliinit kulkevat lapsen mukana ihan joka paikkaan!
Et varmastikaan ole nähnyt tai kuullut mitään sellaista...;)
Kerro veljellesi, että koira on sinulle yhtä tärkeä, kuin lapsi on hänelle.
Toisen koiran ottamisesta aiheutuneet mutinat voi laskea toisesta korvasta ulos, etsit vaan matkojen ajaksi koirille toisen hoitopaikan.
Voit myös soittaa jonkin sairaalan allergia-osastolle ja kysellä vähän tästä lietsotusta ylihysteeriasta...;)
veljesi perhe harrastaa on simputusta!
oma kummipoikani on koirille allerginen niin pahoin että tarvitsee adrealiini pikkin jos taputtelee koiraa. Kuitenkin voin kyläillä heillä ihan normaalisti vaatteissa joissa ei ole eläintenkarvoja. Minulla on sentään 3 koiraa, 3 kissaa ja kani.
Jos lapsi olisi noin allerginen kuin veljesi väittää, kuinka perhe hoitaa ruokakaupassa käynnin? Töissä käynnin? Yleisen liikkumisen julkisilla paikoilla, sairaaloissa, virastoissa? Kysäises huviksesi.. Joka paikassa on meitä koiran ja kissan omistavia ihmisiä liikkeellä ja me kuljetamme mukanamme eläinpölyn hiukkasia jotka ohikulkiessamme voivat ja tarttuvatkin kanssa ihmisten vaatteisiin.
Asia on niin, että ihmisiä on erilaisia.
Toiset on niin fanaattisia, kun ovat ylipäätään kiihkoon ja fanaattisuuteen taipuvaisia.
miten se, että koira on innoissaan tönäissyt ja lapsi kaatunut, voi olla mihinkään koiravihaan aiheena aikuisella ihmisellä?? Lapset kaatuu milloin mistäkin syystä alvariinsa. Vihaako polkypyöriäkin siitä että on kaiketi kaikkien muiden tavoin sen kanssa alkuun jonninkerran kaatunut ;)
Outoa. Ehkä se on sillä vaan luonne tuommoinen. Ei siinä koirassa ole ollut mitään ihme vikaa ja aihetta vihaan.
Allergiasta ...
Jos ihminen ylipäätään on koiralle todettu allergiseksi, ei se likikään aina mitenkään päin silti anna tuollaiseen melttoamiseen aihetta.
Joillakuilla ON niin vakava allergia asiaan tai toiseen, mutta ei siis missään nimessä voi mennä yleistämään, jos lapsella todetaan koira-allergia, täytyy alkaa vallan hysteerikseksi automaatilla.
Se riippuu lapsen reagoinnin vakavuudesta luonnollisesti. Ja vanhempien luonnetyypistä ...
Samoin mikäli on sattunut sellainen lapsen lääkäri, joka on myös koiravihaaja, ja messunnut kuin joku lahkolaismessuaja tulta ja tulikiveä koirista ...
Niitä on erilaisia niitäkin.
Pölyallergisiakin on maailma täynnä, mutta ei silti normaali ihminen ala joka herran päivä imuroida, pölypyyhkiä ja huhtoa kuin heikkopäinen. Yksinkertaisesti tietty määrä altistusta on normaalia, ja mitä vähemmän sitä on, sitä vähemmän sitä sitten sietää, kun sen allergeenin kanssa joutuu tekemisiin vahingossa joskus. Eli on vähän kysymys siedättämisestä...
Lapsi tulee joutumaan elämässään väistämättä koira-allergeenienkin kanssa tekemisiin mm tarhassa ja koulussa, työssä ja joka puolella yhteiskuntaa aivan varmasti. Ei voi vaatia kaikkia muita esim koulussa tai työssä luokkaan/työpaikalle tulevia pesettämään pesulassa vaatteitaan ja käyttämään vain siellä säilytettäviä tavaroita...
Lapsella tietysti VOI olla ultrapaha allergia, mutta myöskin ihmisluonnon tietäen varmasti moni veljesi asemassa revittelee tälläisella asialla repien siitä kaiken hyödyn irti omasta motivaatiostaan. Sinä hänet parhaiten tunnet...
Ei se toisen koiran ottaminen ja pitäminen ole mitenkään erilaista ja toisten hyväksytettävissä kuin sen yhdenkään pito. Sinä päätät siitä pidätkö koiraa vaiko et, ei ketkään muut.
Nuo muut päättävät myös itse omista valinnoistaan ja suhtautumistavoistaan. Mutta sinun osasi lapsen elämässä on kuitenkin rajoitettu, ja lapset lentävät pesästä. Kummius on nykymaailmassa sellaista mitä nykynuoriso ei välitä tuontaivaallista.
Ikävä juttu.
että tulisin allergiseksi koirille. se olisi ainoa keino päästä eroon poikaystäväni ongelmakoirasta. hän ei nää pikkupiskissään mitää vikaa mutta koiralla on vakavia käytösongelmia kouluttamattomuuden takia. jos tulisin allergiseksi hän saattaisi antaa sen pois, ja kaiken kukkuraksi pääsisin lopullisesti eroon koirista sillä en pidä niistä ja ihmiset tuntuu katsovan kieroon kun sanon että koirat ovat minusta kaikki turhia enkä halua olla niiden kanssa tekemisissä. jos voisin sanoa olevani allerginen, saisin hyvän tekosyyn olla osallistumatta näiden eläinten elämään.
ja olen sitä mieltä että jokainen saa olla sitä mieltä mitä haluaa,olen enemmän kissaihminen ja minulla on monta tuttavaa jotka eivät voi sietää kissoja ja pystyn ihan elämään sen kanssa. mutta koiraihmiset tuntuvat ottavan koirainhoni henkilökohtaisesti...