En enää rakasta äitiäni

En voi sille mitään. Äiti on aina vihainen, eikä luota keneenkään. Hän kasvoi huonossa perheessä, eikä hänen itsetunnostaan ole mitään jäljellä.

Äitini mielestä en osaa tehdä mitään oikein. Jos en tee joskus jotakin palvelusta äidilleni, hän vaipuu itsesääliin ja toistelee, miten kukaan ei pidä häntä edes ihmisenä.

En kestä sitäkään kun hän puhuu raakuuksia. Kun joku on pettänyt hänet tai tehnyt jotakin kamalaa, äiti saattaa puhua, että voisi ampua tämän pyssyllä kuoliaaksi. Sitten se aina uhkaileekin, että lähtee joskus, eikä enää palaa. Tai syö unilääkkeitä purkillisen.
4940
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Viestissäsi oli paljon samaa kuin mun tilanteessani kaksi vuotta sitten. Olen sua vuoden vanhempi, joten uskoisin tietäväni, miltä susta tuntuu. Mun äitini tausta on samanlainen, sen isä varsinkin oli tyranni, joka ei arvostanut tyttölapsia. Tästä seurasi tietysti äitini itsetunnon tuhoutuminen. Pari vuotta sitten äiti alkoi purkaa sitä kaikkea muhun. Aikaisemmin tilanne oli vielä ihan siedettävä, mutta jotenkin mun aikuistuminen aiheutti sen, että äiti kaatoi ongelmansa mun niskaani. Sulla voi olla sama juttu, äitisi pitää sua jo niin aikuisena, ettei enää "suojele" sua pahalta maailmalta vaikenemalla taustastaan. Se, mitä äitisi tarvitsisi, on terapia eli ammattiapu. Sä tuskin pystyt äitisi itsetuntoa kokoamaan (eikä se sun hommasi olekaan!!!) Keskustella tietenkin voisit yrittää. Esim vihjaista hienovaraisesti, että "täytyisköhän sun käsitellä näitä asioita jonkun kanssa, joka osaa auttaa?"

Itse suljin ensin äitini maailmastani. Laitoin oven kiinni, menin kavereille joskus jopa viikoiksi, en puhunut äidille enää. Sain kyllä omaa rauhaa, mutta äiti meni vain huonommaksi. Lopulta se ihan murtui ja itki keittiössä "Kukaan ei rakasta mua, parempi jos kuolisin pois". Siinä vaiheessa tajusin tehneeni väärin, vaikka koko nainen lähinnä vain iljetti. Koitin olla sitten jatkossa ystävällinen, kysellä ihan vain "miten päivä on mennyt?" Kävin äidin kanssa välillä elokuvissa tai syömässä, ostin yllättäen kukkia tai hierontalahjakortin. Samalla vihjailin jatkuvasti, että "voisiko jokin tai joku auttaa sua sun elämän setvimisessä ja järjestämisessä." Lopulta se tajusi itse mennä psykologin juttusille. Ihan suoraan en olisi voinut hänelle sitä ehdottaa, olisi vain loukkaantunut...

Toivottavasti tästä kaikesta löpinästä on edes jotakin hyötyä sulle, vaikka sitten vain vertaistukea, jos ei muuta. Muista kuitenkin, että tämä tilanne ei johdu susta, se ei johdu myöskään sun äidistäsi, vaan niistä olosuhteista, joissa se on kasvanut. Tietenkin on väärin, että sä joudut tästä kärsimään. Äitisi ei välttämättä huomaa, mitä tekee sulle, kun purkaa omaa pahaa oloaan sinuun. Toivottavasti tilanteeseen tulee jonkinlaista parannusta.

Äänestä

Äiti tarvitsee muualat tukea ja apua eikä lapsiltaan.

Opettele sanomaan"EN OLE SINUN ISÄ ENKÄ ÄITI EIKÄ OLE MINUN VIKA ETTÄ SINULLA ON HUONO LAPSUUS, HALUATKO MINULLE SAMANLAISEN. SINUN TUKEMINEN PILAA MINUN ELÄMÄN, HAE TUKI MUUALTA NIIN OLEN SINUN TYTÄR."

Uudestaan tämä sama kun äiti takertuu, ettei ala inhottaa. Inhottaa siksi kun et saa äitiä pysyy riittävän kaukana.

Äänestä
  • Aivan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa!!!
    Ettei vain olisi roolit vaihtuneet teillä.Hommaa itsellesi apua ja äkkiä.Muut saa autaa äitiäsi siinä samalla.En koskaan haluaisi että minun laseni näkisi minua tuolaisessa tilassa haukkumassa muita yms.
    Apua hän tarvitsee oikeasti!!!

    Niin kuin sinäkin

    Äänestä

Rakasta sinä häntä, vaikka hän olisi kuinka pahalla päällä. Hän on kokenut paljon hylkäämisiä ja tarvitsee sinunkin rakkautta, jotta hän voisi eheytyä, joten
rakasta sinä häntä niin moni asia muuttuu vielä
paremmaksi....

kts,
www.kotisatama.net
www.tv7.fi
www.radiodei.fi

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Aliisa89 kirjoitti:

En voi sille mitään. Äiti on aina vihainen, eikä luota keneenkään. Hän kasvoi huonossa perheessä, eikä hänen itsetunnostaan ole mitään jäljellä.

Äitini mielestä en osaa tehdä mitään oikein. Jos en tee joskus jotakin palvelusta äidilleni, hän vaipuu itsesääliin ja toistelee, miten kukaan ei pidä häntä edes ihmisenä.

En kestä sitäkään kun hän puhuu raakuuksia. Kun joku on pettänyt hänet tai tehnyt jotakin kamalaa, äiti saattaa puhua, että voisi ampua tämän pyssyllä kuoliaaksi. Sitten se aina uhkaileekin, että lähtee joskus, eikä enää palaa. Tai syö unilääkkeitä purkillisen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu