mies haukkuu mut riidellessä paskaks ämmäks lehmäks ja ties miks ku en tee asioita niin ku se haluaa esim pistä joskus jotain korkokenkiä ku mennään kaupoille kun se pyytää/vaatii siitä tulee kauhee sota:( tääkin olis vältetty jos olisin tehny ku se tahto..ehkä vika onki mussa:(en sais ottaa niit tosissaa ku hän ei niitä tarkota ei voi itselleen mitään kun pinna palaa, sairastaa masennusta jne. Sit pyydellään anteeks ku oon lähtemässä ja kaikki menee jos mä lähden kyynel silmissä rukoilee etten jättäis sitä. Tää on jo neljäs kerta marraskuun alusta ku oon lähteny.. olis paljon helpompaa jos se jättäis mut sais mielenrauhan vaik sitä paljon rakastankin. Mut se ei sitä usko ku lähden ja väittää et mul on joku toinen. sit taas palaan ja alle vkon päästä meno jatkuu..nalkutusta ym mitä mä ny taas teen?? miten jätttää ihminen ketä rakastaa kenen kanssa on ihanimpia aikoja ku kenenkään kanssa mutta myös ne kaikkein kamalimmat;( kun se käskee mun kuolla. tuntuu että oon jääny koukkuun tähän surkeeseen olotilaan..en jaksa sen mielialan heilahteluita eka oon rakas hani ja hetken päästä paska ämmä..se vetoo aina siihen sairauteen et mun pitäis ymmärtää.. ajattelen oonko mä sitten itsekäs paska jos tästä nyt lopullisesti lähden, sit tulee ajatuksii et ei ne pahat päivät ny niin pahoja ollukkaan valehtelen itselleni;(
mies menee niin surkeeks ja haluaa vielä yrittää et ei oo mitään järkee erota jos molemmat kert rakastaa toisiaan. et mä merkitsen sille tosi paljon ja on pahoillaan:( voiko ton kaiken laittaa sen sairauden piikkiin???
mies menee niin surkeeks ja haluaa vielä yrittää et ei oo mitään järkee erota jos molemmat kert rakastaa toisiaan. et mä merkitsen sille tosi paljon ja on pahoillaan:( voiko ton kaiken laittaa sen sairauden piikkiin???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa kyllä kuule sen verran pahalta, että en psytyis laittaan kaikkea sairauden piikkiin. Onko miehellä edes minkäänlaista lääkitystä? Käykö juttelemassa missään? Jos ei, niin nyt olisi korkea aika tehdä jotain..
Itse seurustelen miehen kanssa, joka sairastaa Ptsd:tä (kts.wikipedia jos et tiedä) ja saattaa joskus voida erittäinkin huonosti. On tämän takia myös erittäin viinaanmenevä ja joskus agressiivinen, mutta ei ikinä mua kohtaan. Mieheni etu tässä kaikessa on kai se, että on käynyt paljon lääkärissä ja tuntee itsensä ja oireensa erittäin hyvin.
Tiedän myös tuon tunteen,että mitä järkee ertota,kun molemmat rakastaa... Olen itse tullut siihen tulokseen,että rakkaus ei aina riitä ,jos muuten ei asiat ole kohdillaan. Yrittäisit jonain hyvänä hetkenä keskustella asiasta kunnolla poikaystäväsi kanssa, jos hänkin ymmärtäis vähän paremmin miltä susta tuntuu. Ei kaikkea voi pistää esimsairauden piikkiin, sun ei ole pakko kestää mitään,mitä et halua.