Jättäjän

"jättäjä joutuu menemään kaksinkertaisen tuskan läpi: ensin omansa kun päätyy ehkä pitkänkin prosessin jälkeen eroon ja jättämiseen plus sitten päätöksen julkituomisen jälkeen sen toisen tuskan katseleminen on kaikkea muuta kuin helppoa!"

No jopas on pirun vaikeaa :o Tuollaisesta varmaan pääsisi pois sillä ettei jättäisi alun pitäenkään!
Säälipisteitä et minulta ainakaan saa.

Catsy_666 kirjoitti:

"jättäjä joutuu menemään kaksinkertaisen tuskan läpi: ensin omansa kun päätyy ehkä pitkänkin prosessin jälkeen eroon ja jättämiseen plus sitten päätöksen julkituomisen jälkeen sen toisen tuskan katseleminen on kaikkea muuta kuin helppoa!"

No jopas on pirun vaikeaa :o Tuollaisesta varmaan pääsisi pois sillä ettei jättäisi alun pitäenkään!
Säälipisteitä et minulta ainakaan saa.

Lue lisää

Olen jättänyt useamman kerran. Joskus on tuntunut pahalta, joskus helpotukselta. Muutama esim.

1) en rakastanut enää. Jätti minut emotionaalisesti täysin kylmäksi. Ahdisti painostamalla ja olemalla koko ajan niin kiinni. Läheisriippuvaisuutta. Eron jälkeen minulla totaalisen paska olo, uhkailuja ja huutoa, vihaa ja paskaa niskaan.

2) väkivaltainen ihminen. Ero tuntui suurelta helpotuksenhuokaukselta. Jätetty vinkui ja inisi ja katui mutta minä haistatin pskat.

Miksei saisi jättää? Jos ei rakasta toista, jos tuntuu ettei tässä suhteessa pääse minnekään, miksei saisi päästää irti? Alussa päätös ehkä tuntuu itsestä ja toisesta hirveältä, mutta kun kykenee näkemään selvästi ja tarkastelemaan suhdetta kauempaa, usein eropäätös saattaakin olla helpotus.

pauline kirjoitti:

Olen jättänyt useamman kerran. Joskus on tuntunut pahalta, joskus helpotukselta. Muutama esim.

1) en rakastanut enää. Jätti minut emotionaalisesti täysin kylmäksi. Ahdisti painostamalla ja olemalla koko ajan niin kiinni. Läheisriippuvaisuutta. Eron jälkeen minulla totaalisen paska olo, uhkailuja ja huutoa, vihaa ja paskaa niskaan.

2) väkivaltainen ihminen. Ero tuntui suurelta helpotuksenhuokaukselta. Jätetty vinkui ja inisi ja katui mutta minä haistatin pskat.

Miksei saisi jättää? Jos ei rakasta toista, jos tuntuu ettei tässä suhteessa pääse minnekään, miksei saisi päästää irti? Alussa päätös ehkä tuntuu itsestä ja toisesta hirveältä, mutta kun kykenee näkemään selvästi ja tarkastelemaan suhdetta kauempaa, usein eropäätös saattaakin olla helpotus.

Lue lisää

Menehän itseesi ja mieti hetki .....voivoi

"Jättäjä on yleisesti paheksuttu otus, jolla ei ole sanan sijaa - vain jätetty saa itkeä, raivota ja kaivata, käyttäytyä melkeinpä miten vaan naurettavasta säälittävään."

Itse olen jostain syystä ollut "jättäjä" viimeisintä suhdetta lukuunottamatta. Kun erosin ekasta monivuotisesta kumppanistani, hän todellakin alkoi käyttäytyä kuin pikkukakara, esimerkiksi soitteli sinne ja tänne ja kertoi salaisimpia asioitani, mustamaalasi minut päästä varpaisiin - ja samalla ruinasi takaisin luokseni! Hänen käytöksensä painettiin villasella, sillä olihan sille hyvä syy; minun masennustani tuolloin ei otettu oikein todesta. Kuitenkin koin, että olin mokannut pahan kerran ja monella tavalla, mutta suhteen venyttäminen entisestään olisi vain pahetanut tilannetta. (Nykyään olemme tämän eksän kanssa ihan hyvissä väleissä.)

Seuraavasta vakavasta suhteesta kävelin myös pois, mutta sen verran säyseästi, että ystävyys entisen puolison kanssa ei edes rakoillut. Kuitenkin, nämä suhteet ja niiden päättymiset ovat tehneet hurjan kipeää myös minulle. Ne ovat myös muuttaneet minua kyynisemmäksi sekä murentaneet uskoa itseeni. Joskus jopa ajattelen, että kärsin ansaitsemaani rangaistusta nyt, kun minut törkeästi jättänyt psykopaatti (monien ihmisten arvio) ruikuttaa oven takana herättäen ristiriitaisimpia tunteita ikinä, sillän tämän talon rappukäytävä ei ole edes ainoa, missä hän käy näyttelemässä.

Luulen, että jokainen tapaus on kuitenkin yksilöllinen. Kipeitä tunteita on varmasti kaikilla, ja kaikilla on myös oikeus niihin. Uuden rakkaan kainalossa on vain helpompi fiilistellä kuin yksin.

todellisuudenkaipuu kirjoitti:

Menehän itseesi ja mieti hetki .....voivoi

että jättäjän osa ei ole helppo eikä tuskaton.tunnet syyllisyyttä ja olo ahdistunut mutta jos ei ole itsellä hyvä olla kyllä toinen sen huomaa ja vaistoaa tilanteen,silloin on väärin molempia kohtaan yrittää teeskennellä että kaikki hyvin.
Minä en ainakaan haluaisi suhdetta jossa ollaan koska ei hennota jättää.

Catsy_666 kirjoitti:

"jättäjä joutuu menemään kaksinkertaisen tuskan läpi: ensin omansa kun päätyy ehkä pitkänkin prosessin jälkeen eroon ja jättämiseen plus sitten päätöksen julkituomisen jälkeen sen toisen tuskan katseleminen on kaikkea muuta kuin helppoa!"

No jopas on pirun vaikeaa :o Tuollaisesta varmaan pääsisi pois sillä ettei jättäisi alun pitäenkään!
Säälipisteitä et minulta ainakaan saa.

Lue lisää

Kommentistasi päätellen et ole joutunut tilanteeseen jossa joudut miettimään, jättääkkö toinen vai jatkaako vain sen takia ettei halua loukata toista, vaikka oma onnellisuus on aikoja sitten hävinnyt johonkin. Eihän kukaan tahallaan halua ketään satuttaa, mutta eihän omille tunteilleen mitään voi. Joskus ne vaan hiipuvat pikkuhiljaa halusi tai ei. Eikä aina tarvii olla uusi ihastus näköpiirissä. Jos niitä tunteita ei enää ole, niin kyllä aika hyvin saa teeskennellä, etteikö toinen huomaa että jokin on pielessä.Luulisi ettei se ero tai jättäminen voi ihan hirveenä yllätyksenä tulla tossa tilanteessa. Tai turvautuuko sitä ajattelemaan, että kyllä se tästä vielä hyväksi muuttuu. No, sellannen ihanne-ero et molemmat huomaa, ettei juttu enää toimi on tietty aika harvinaista. Muttei mahdoton..
En oo jättäny eikä oo jätetty

holycow ammuugasi tämmöistä:

"että jättäjä joutuu menemään kaksinkertaisen tuskan läpi: ensin omansa kun päätyy ehkä pitkänkin prosessin jälkeen eroon ja jättämiseen plus sitten päätöksen julkituomisen jälkeen sen toisen tuskan katseleminen on kaikkea muuta kuin helppoa! Kaikkea muuta. Puhun tässä nyt nimenomaan tällaiseta pitkästä suhteesta, enkä jostain, mikä loppui ennenkuin tajusi minkään alkaneenkaan".

Tähän kommendeeraisin...

Niin, ehkä vain jätetyn odotetaan käyvän lävitse jonkinlaisen irtipäästämis rituaalin. Tai jätetty voi KOKEA, että vain HÄN joutuu sen rähmällään lävitse ryömimään. Mutta, kyllä, näkisin myös, että tuo jättäjä käy lävitse tuon saman prosessin. Olipa sitten kyse pitkästä suhteesta tai suhteesta joka ei vielä edes ymmärtänyt alkaa...

eodem kirjoitti:

holycow ammuugasi tämmöistä:

"että jättäjä joutuu menemään kaksinkertaisen tuskan läpi: ensin omansa kun päätyy ehkä pitkänkin prosessin jälkeen eroon ja jättämiseen plus sitten päätöksen julkituomisen jälkeen sen toisen tuskan katseleminen on kaikkea muuta kuin helppoa! Kaikkea muuta. Puhun tässä nyt nimenomaan tällaiseta pitkästä suhteesta, enkä jostain, mikä loppui ennenkuin tajusi minkään alkaneenkaan".

Tähän kommendeeraisin...

Niin, ehkä vain jätetyn odotetaan käyvän lävitse jonkinlaisen irtipäästämis rituaalin. Tai jätetty voi KOKEA, että vain HÄN joutuu sen rähmällään lävitse ryömimään. Mutta, kyllä, näkisin myös, että tuo jättäjä käy lävitse tuon saman prosessin. Olipa sitten kyse pitkästä suhteesta tai suhteesta joka ei vielä edes ymmärtänyt alkaa...

Lue lisää

sitten jättäjä käy tuon eroprosessin läpi, jos on jo heti löytänyt uuden naisen?

ja miten kirjoitti:

sitten jättäjä käy tuon eroprosessin läpi, jos on jo heti löytänyt uuden naisen?

vastaisit tuohon?

miten_ kirjoitti:

vastaisit tuohon?

ettei kukaan osaa vastata tuohon kysymykseen. Kuinka jättäjä käy eroprosessin läpi jos on heti löytänyt uuden??
Voiko sitä surutyötä tehdä kun uusi suhde päällä? Ja miten?

nyt kumma kirjoitti:

ettei kukaan osaa vastata tuohon kysymykseen. Kuinka jättäjä käy eroprosessin läpi jos on heti löytänyt uuden??
Voiko sitä surutyötä tehdä kun uusi suhde päällä? Ja miten?

Lue lisää

uuden tyttöystävän kanssa, joka on (myös) siinä ihana ja aikuinen ihminen, että ymmärtää toisella olevan menneisyytensä. Sitäpaitsi mun tapauksessa hän tiesi tilanteen ihan tarkkaan, koskapa olin itse täysin avoin ja rehellinen asioistani.

Surutyötä on tehty jo paljon ENNEN jättämistä, jättäminen ei tullut minulle yllätyksenä, ajankohta tosin tuli: oli pakko vaan toimia. Enkä kadu sekuntiakaan! Tein oikein itseäni kohtaan, mutta tein oikein myös eksääni kohtaan - olen täysin varma siitä. En mäkään tahtoisi, että nykyinen olisi kanssani vaan tavan tai sen takia, että ei pysty jättämään.

Tahdon että me olemme yhdessä juuri niin kauan kuin vapaasti ja pakotta rakastamme toisiamme... emme me tiedä etukäteen kuinka kauan se kestää, sillä ei ole mitään merkitystä! Vain tämä hetki, rakastaminen NYT on tärkeää!

läpi kirjoitti:

uuden tyttöystävän kanssa, joka on (myös) siinä ihana ja aikuinen ihminen, että ymmärtää toisella olevan menneisyytensä. Sitäpaitsi mun tapauksessa hän tiesi tilanteen ihan tarkkaan, koskapa olin itse täysin avoin ja rehellinen asioistani.

Surutyötä on tehty jo paljon ENNEN jättämistä, jättäminen ei tullut minulle yllätyksenä, ajankohta tosin tuli: oli pakko vaan toimia. Enkä kadu sekuntiakaan! Tein oikein itseäni kohtaan, mutta tein oikein myös eksääni kohtaan - olen täysin varma siitä. En mäkään tahtoisi, että nykyinen olisi kanssani vaan tavan tai sen takia, että ei pysty jättämään.

Tahdon että me olemme yhdessä juuri niin kauan kuin vapaasti ja pakotta rakastamme toisiamme... emme me tiedä etukäteen kuinka kauan se kestää, sillä ei ole mitään merkitystä! Vain tämä hetki, rakastaminen NYT on tärkeää!

Lue lisää

"Tahdon että me olemme yhdessä juuri niin kauan kuin vapaasti ja pakotta rakastamme toisiamme... emme me tiedä etukäteen kuinka kauan se kestää, sillä ei ole mitään merkitystä! Vain tämä hetki, rakastaminen NYT on tärkeää!"

Ajatus hetkessä elämisestä on tärkeää, mutta kyllä turvalliseen parisuhteeseen kuuluu vähän pidemmälle ajattelu kuin NYT.

Tämä on ainakin oma mielipiteeni ja vaadin sitä myös suhteessani puolin ja toisin. Suhteestahan voi laatia vaikka kirjallisen sopimuksen, jossa suhteen mahdollinen ero myös käsitellään.

läpi kirjoitti:

uuden tyttöystävän kanssa, joka on (myös) siinä ihana ja aikuinen ihminen, että ymmärtää toisella olevan menneisyytensä. Sitäpaitsi mun tapauksessa hän tiesi tilanteen ihan tarkkaan, koskapa olin itse täysin avoin ja rehellinen asioistani.

Surutyötä on tehty jo paljon ENNEN jättämistä, jättäminen ei tullut minulle yllätyksenä, ajankohta tosin tuli: oli pakko vaan toimia. Enkä kadu sekuntiakaan! Tein oikein itseäni kohtaan, mutta tein oikein myös eksääni kohtaan - olen täysin varma siitä. En mäkään tahtoisi, että nykyinen olisi kanssani vaan tavan tai sen takia, että ei pysty jättämään.

Tahdon että me olemme yhdessä juuri niin kauan kuin vapaasti ja pakotta rakastamme toisiamme... emme me tiedä etukäteen kuinka kauan se kestää, sillä ei ole mitään merkitystä! Vain tämä hetki, rakastaminen NYT on tärkeää!

Lue lisää

" Sitä mennään
läpi 7.3.2008 klo 05.03

uuden tyttöystävän kanssa, joka on (myös) siinä ihana ja aikuinen ihminen, että ymmärtää toisella olevan menneisyytensä."

Ei hyvä tavaton sentään! Suhteen alkuun kuuluu SUHTEEN RAKENTAMINEN, eikä vanhan purku! Ei taloakaan aleta rakentamaan ennenkuin vanha talo on purettu pois. Taloa voi tosin paikkailla, mutta ihmissuhdetta ei voi paikkailla toisella suhteella.

järkyttynyt kirjoitti:

" Sitä mennään
läpi 7.3.2008 klo 05.03

uuden tyttöystävän kanssa, joka on (myös) siinä ihana ja aikuinen ihminen, että ymmärtää toisella olevan menneisyytensä."

Ei hyvä tavaton sentään! Suhteen alkuun kuuluu SUHTEEN RAKENTAMINEN, eikä vanhan purku! Ei taloakaan aleta rakentamaan ennenkuin vanha talo on purettu pois. Taloa voi tosin paikkailla, mutta ihmissuhdetta ei voi paikkailla toisella suhteella.

Lue lisää

>> Ei taloakaan aleta rakentamaan ennenkuin vanha talo on purettu pois.

läpi kirjoitti:

uuden tyttöystävän kanssa, joka on (myös) siinä ihana ja aikuinen ihminen, että ymmärtää toisella olevan menneisyytensä. Sitäpaitsi mun tapauksessa hän tiesi tilanteen ihan tarkkaan, koskapa olin itse täysin avoin ja rehellinen asioistani.

Surutyötä on tehty jo paljon ENNEN jättämistä, jättäminen ei tullut minulle yllätyksenä, ajankohta tosin tuli: oli pakko vaan toimia. Enkä kadu sekuntiakaan! Tein oikein itseäni kohtaan, mutta tein oikein myös eksääni kohtaan - olen täysin varma siitä. En mäkään tahtoisi, että nykyinen olisi kanssani vaan tavan tai sen takia, että ei pysty jättämään.

Tahdon että me olemme yhdessä juuri niin kauan kuin vapaasti ja pakotta rakastamme toisiamme... emme me tiedä etukäteen kuinka kauan se kestää, sillä ei ole mitään merkitystä! Vain tämä hetki, rakastaminen NYT on tärkeää!

Lue lisää

kuolleen suhteen päättäjä saa jotenkin aina vihat niskaansa ... Eikö kärsivän hevosenkin lopettaja tee oikein? Oikeammin kuin ne sivusta katsojat, joista ei ole hommaan.

Minusta vaikuttaa siltä, että olet pyrkinyt ottamaan eksäsi tunteet ja hyvinvoinnin hyvinkin asiaksesi. Ja toiminut tosiaan ihan oikein. Sankarillisestikin ehkä - ei tainnut olla helppo ratkaisu?

Olenko oikeilla jäljillä??

miten yleensä kirjoitti:

kuolleen suhteen päättäjä saa jotenkin aina vihat niskaansa ... Eikö kärsivän hevosenkin lopettaja tee oikein? Oikeammin kuin ne sivusta katsojat, joista ei ole hommaan.

Minusta vaikuttaa siltä, että olet pyrkinyt ottamaan eksäsi tunteet ja hyvinvoinnin hyvinkin asiaksesi. Ja toiminut tosiaan ihan oikein. Sankarillisestikin ehkä - ei tainnut olla helppo ratkaisu?

Olenko oikeilla jäljillä??

Lue lisää

jättäjästä sankari. Voi tsiisus!

Moni, joka menee heti uuteen suhteeseen jättää edellisen kokonaan käsittelemättä. Ei ehkä osaa edes olla yksin eikä käsitellä asioita. Jos uusi suhde on vain jokin korvike, niin eikö se ole myös väärin tätä uuttaa kohtaan mitä??

Itse en kyllä myöskään pystyisi elämään vain tässä hetkessä. Kyllä suhteeseen kuuluu myös jatkumo ja tulevaisuuden suunnitelmat. Eihän sitä voi elää niin että ajattelee että no tänään ollaan yhdessä mutta huomisesta en tiedä!!

järkyttynyt kirjoitti:

" Sitä mennään
läpi 7.3.2008 klo 05.03

uuden tyttöystävän kanssa, joka on (myös) siinä ihana ja aikuinen ihminen, että ymmärtää toisella olevan menneisyytensä."

Ei hyvä tavaton sentään! Suhteen alkuun kuuluu SUHTEEN RAKENTAMINEN, eikä vanhan purku! Ei taloakaan aleta rakentamaan ennenkuin vanha talo on purettu pois. Taloa voi tosin paikkailla, mutta ihmissuhdetta ei voi paikkailla toisella suhteella.

Lue lisää

...minä en halua että vanhaa taloani puretaan yhtään mihinkään ja tilalle rakennetaan mitään pelkästään ja kokonaan uutta!!! Sehän olisi menneisyyteni kieltämistä! Minä tahdon olla sujut sen kanssa (ja olenkin jo!), käsitellä asiat ja laittaa ne pois omille paikoilleen historiaani. En koko loppuikääni todellakaan meinaa vatkata mennyttä! Olemme sitäpaitsi puolisoni kanssa keskustelleet KUMMANKIN menneisyydestä, käsitelleet KUMMANKIN exäsuhteita, se on ollut toiseen tutustumisessa ihan älyttömän tärkeää!

Mitä tulee tuohon rakentamiseen, niin minä tahdon että taloani remontoidaan huolella - vanha huomioonottaen ja sitä kunnioittaen, MUTTA kuitenkin lahot, toimimattomat ja aikansa eläneet rakenteet uusien ja hyvällä maulla kaikessa rauhassa sisustaen ja laittaen kokonaisuutta kuntoon.

Vaikka rakastankin NYT tässä hetkessä se ei TIETENKÄÄN poissulje suhteen tulevaisuuden ajattelemista. Minä omasta puolestani tahdon olla kauan tämän ihanan ihmisen kanssa! Minä en vaan tahdo etukäteen yhtäkään lupausta vaan ihan yksinkertaisesti yhdessä elämistä eteenpäin TÄMÄNpäivän varoilla - ei huomiselta lainaten.

Sen takia sen suhdepettymyksen kourissa sitten itketäänkin tuskissaan kun LUULTIIN suurempaa ja epätodellisempaa kuin mihin oli rahkeet, valmiudet ja yhtään kenenkään tunteet.

nyt sitten kirjoitti:

jättäjästä sankari. Voi tsiisus!

Moni, joka menee heti uuteen suhteeseen jättää edellisen kokonaan käsittelemättä. Ei ehkä osaa edes olla yksin eikä käsitellä asioita. Jos uusi suhde on vain jokin korvike, niin eikö se ole myös väärin tätä uuttaa kohtaan mitä??

Itse en kyllä myöskään pystyisi elämään vain tässä hetkessä. Kyllä suhteeseen kuuluu myös jatkumo ja tulevaisuuden suunnitelmat. Eihän sitä voi elää niin että ajattelee että no tänään ollaan yhdessä mutta huomisesta en tiedä!!

Lue lisää

"Moni, joka menee heti uuteen suhteeseen jättää edellisen kokonaan käsittelemättä."

Mistäs ihmeestä tuon tiedät? Vai puhutko omasta kokemuksestasi? Kannattaisi ehkä puhuakin vain omasta puolestaan.

Tai ehkä käsitin väärin sen, mitä tarkoitit "käsittelemisellä". Haluatko ehkä valottaa sitä?

"Jos uusi suhde on vain jokin korvike, niin eikö se ole myös väärin tätä uuttaa kohtaan mitä??"

Varmasti on! Mutta ei kai kukaan tässä sellaisesta ollut mitään kirjoittanutkaan ennen tuota huomautustasi.

"Itse en kyllä myöskään pystyisi elämään vain tässä hetkessä. Kyllä suhteeseen kuuluu myös jatkumo ja tulevaisuuden suunnitelmat."

Siis hetkinen ... Elätkö menneisyydessä? Vaiko tulevaisuudessa? Itse en ainakaan omaa mitään sellaisia erityiskykyjä: pystyn ihan totta elämään vain juuri nyt. Tulevaisuus juoksee karkuun niin sanotusti ...

Ei kai tulevaisuutta suunnitella tulevaisuudessa? Itse ainakin suunnittelen tässä ja nyt. Juuri sillä mitä ja miten olen nyt, valmistan sitä tulevaisuutta. Siksi "tässä ja nyt" on niin tärkeää minulle.

"no tänään ollaan yhdessä mutta huomisesta en tiedä!!"

Tulevaisuuden ennustaminen on ainakin minulle ollut aina kauhean hankalaa. Tiedän kyllä erään tapauksen, joka suunnitteli kuukausia etukäteen tietyn tunnekohtauksen saamista tiettynä hetkenä tietyssä tilanteessa. Itse en kykene sellaiseen.

Voin suunnitella kaikenlaista, mutten kuitenkaan omia tai toisen tunteita. Voin suunnitella kylläkin sellaisia asioita, joilla pyrin edesauttamaan tiettyjen tunteiden pysyvyyttä tai kehittymistä. Mutta ihan oikeasti: huomisesta en tiedä.

kraist! kirjoitti:

"Moni, joka menee heti uuteen suhteeseen jättää edellisen kokonaan käsittelemättä."

Mistäs ihmeestä tuon tiedät? Vai puhutko omasta kokemuksestasi? Kannattaisi ehkä puhuakin vain omasta puolestaan.

Tai ehkä käsitin väärin sen, mitä tarkoitit "käsittelemisellä". Haluatko ehkä valottaa sitä?

"Jos uusi suhde on vain jokin korvike, niin eikö se ole myös väärin tätä uuttaa kohtaan mitä??"

Varmasti on! Mutta ei kai kukaan tässä sellaisesta ollut mitään kirjoittanutkaan ennen tuota huomautustasi.

"Itse en kyllä myöskään pystyisi elämään vain tässä hetkessä. Kyllä suhteeseen kuuluu myös jatkumo ja tulevaisuuden suunnitelmat."

Siis hetkinen ... Elätkö menneisyydessä? Vaiko tulevaisuudessa? Itse en ainakaan omaa mitään sellaisia erityiskykyjä: pystyn ihan totta elämään vain juuri nyt. Tulevaisuus juoksee karkuun niin sanotusti ...

Ei kai tulevaisuutta suunnitella tulevaisuudessa? Itse ainakin suunnittelen tässä ja nyt. Juuri sillä mitä ja miten olen nyt, valmistan sitä tulevaisuutta. Siksi "tässä ja nyt" on niin tärkeää minulle.

"no tänään ollaan yhdessä mutta huomisesta en tiedä!!"

Tulevaisuuden ennustaminen on ainakin minulle ollut aina kauhean hankalaa. Tiedän kyllä erään tapauksen, joka suunnitteli kuukausia etukäteen tietyn tunnekohtauksen saamista tiettynä hetkenä tietyssä tilanteessa. Itse en kykene sellaiseen.

Voin suunnitella kaikenlaista, mutten kuitenkaan omia tai toisen tunteita. Voin suunnitella kylläkin sellaisia asioita, joilla pyrin edesauttamaan tiettyjen tunteiden pysyvyyttä tai kehittymistä. Mutta ihan oikeasti: huomisesta en tiedä.

Lue lisää

"Itse en kyllä myöskään pystyisi elämään vain tässä hetkessä. Kyllä suhteeseen kuuluu myös jatkumo ja tulevaisuuden suunnitelmat."

"Siis hetkinen ... Elätkö menneisyydessä? Vaiko tulevaisuudessa? Itse en ainakaan omaa mitään sellaisia erityiskykyjä: pystyn ihan totta elämään vain juuri nyt."

Kyky sitoutua suhteeseen on se pointti, jota tässä haetaan. Se ei suinkaan tarkoita elämistä menneessä eikä tulevassa. Eikö poissulje tässä ja nyt elämistä.

joojajuu kirjoitti:

"Itse en kyllä myöskään pystyisi elämään vain tässä hetkessä. Kyllä suhteeseen kuuluu myös jatkumo ja tulevaisuuden suunnitelmat."

"Siis hetkinen ... Elätkö menneisyydessä? Vaiko tulevaisuudessa? Itse en ainakaan omaa mitään sellaisia erityiskykyjä: pystyn ihan totta elämään vain juuri nyt."

Kyky sitoutua suhteeseen on se pointti, jota tässä haetaan. Se ei suinkaan tarkoita elämistä menneessä eikä tulevassa. Eikö poissulje tässä ja nyt elämistä.

Lue lisää

joojajuu on juuri oikeilla jäljillä.

joojajuu kirjoitti:

"Itse en kyllä myöskään pystyisi elämään vain tässä hetkessä. Kyllä suhteeseen kuuluu myös jatkumo ja tulevaisuuden suunnitelmat."

"Siis hetkinen ... Elätkö menneisyydessä? Vaiko tulevaisuudessa? Itse en ainakaan omaa mitään sellaisia erityiskykyjä: pystyn ihan totta elämään vain juuri nyt."

Kyky sitoutua suhteeseen on se pointti, jota tässä haetaan. Se ei suinkaan tarkoita elämistä menneessä eikä tulevassa. Eikö poissulje tässä ja nyt elämistä.

Lue lisää

Ärsyynnyin kenties haluttomuudesta ymmärtää tuossa aikaisemmin. Siitä sarkastiset heitot.

Kyllä, itsekin haluan nimenomaan sitoutua suhteeseen ja minusta tuossa aikaisemminkin kirjoittanut ajoi ihan samaa asiaa takaa.

kraist! kirjoitti:

Ärsyynnyin kenties haluttomuudesta ymmärtää tuossa aikaisemmin. Siitä sarkastiset heitot.

Kyllä, itsekin haluan nimenomaan sitoutua suhteeseen ja minusta tuossa aikaisemminkin kirjoittanut ajoi ihan samaa asiaa takaa.

Lue lisää

Minusta sitoutuminen edellyttää nimenomaan sen miettimistä, miten rakennan suhdetta NYT. Millä asenteella suhtaudun siihen toiseen, miten hoidan suhdetta. Sillä petaan sitä huomista, jossa olemme yhdessä edelleen - vieläpä kohtuullisen toimivassa suhteessa.

Yritän ymmärtää eksääni. Onneksi aiheesta on myös kirjallisuutta (narsistinen persoonallisuushäiriö). Omat aikaisemmat kokemukset "jättäjän roolissa" auttavat myös.

Minulla ei ole toivoakaan, että hän ymmärtäisi minua (tai "ykköstä" ja "kolmosta", minä olin "kakkonen"), mutta se että tajuan hänenkin olevan menneisyytensä uhri ja loppujen lopuksi onneton, auttaa kun pahin vihantunne yrttää ottaa vallan.

Kaikkea parasta sinulle!

Mikäli sinulla ja exälläsi oli kuitenkin myös syvä ystävyys mukana (jota ei kaikissa suhteissa vaan ole), uskon hänen ymmärtävän kaiken keskellä sinua. Jos on kyse terveestä kumppanuudesta ja terveistä ihmisistä, tapa kommunikoida rakentavasti löytyy vielä ajan myötä.

Puolin ja toisin tulee sanottua koviakin sanoja, mutta se on sallittua - ja pintaa. Syvemmät asiat, kaikki syyt ja muu kasvaminen asiaan tapahtuu vain pitkän prosessin kautta.

Minusta tuo loppulauseesi "kiitos että olit", oli ihanasti sanottu. Toivon sinulle voimaa, sekä raakaa että pitkävaikutteista! Kumpaakin tarvitaan ja kummallakin puolella.

holycow kirjoitti:

Mikäli sinulla ja exälläsi oli kuitenkin myös syvä ystävyys mukana (jota ei kaikissa suhteissa vaan ole), uskon hänen ymmärtävän kaiken keskellä sinua. Jos on kyse terveestä kumppanuudesta ja terveistä ihmisistä, tapa kommunikoida rakentavasti löytyy vielä ajan myötä.

Puolin ja toisin tulee sanottua koviakin sanoja, mutta se on sallittua - ja pintaa. Syvemmät asiat, kaikki syyt ja muu kasvaminen asiaan tapahtuu vain pitkän prosessin kautta.

Minusta tuo loppulauseesi "kiitos että olit", oli ihanasti sanottu. Toivon sinulle voimaa, sekä raakaa että pitkävaikutteista! Kumpaakin tarvitaan ja kummallakin puolella.

Lue lisää

Mielenkiintoinen ajatus; pahat sanat erossa ovat pintaa ja syvemmät asiat tulevat myöhemmin. Eli siis ne merkitykselliset. Meitä vaan niin usein arvostellaan tuon pintapuolisen käytöksen valossa.

kirjoitit aivan kertakaikkisen loistavasti ja viisaasti! Rehellisesti, avoimesti ja TOTTA. Kiitos!

>vastuu myöskin suhteen päättymisestä siirretään >jotenkin kummallisesti jättäjälle, vaikka >todellisuudessa jätetty on ollut hyvin tietoinen >suhteen tilasta - ehkä jo pidempään - ja ehkä >omalla tai molemmat omalla >välinpitämättömyydellään tai muulla on saanut >aikaan eron.
Nimenomaan! Jos suhteesta tulee kummallekin automaatti on tehtävä ratkaisuja, on PAKKO miettiä tarkkaan onko suhteessa vartta vielä jatkoon. Jos on, silloin nostellaan katit pöydälle ja aletaan ratkoa ongelmia yhdessä. Määritellään koko projekti uudestaan. Se onnistuu harvemmin, koska yleensä tulehtumat, välinpitämättömyys ja saamattomuus päästetään aivan liian pitkälle. Pahimmassa tapauksessa alkaa aggressiivinen syyttelykierros, joka on hyvin viheliäistä ja haavoittavaa kummallekin.

Ellei suhteessa enää ole vartta, se ei enää elä, O.N. erottava. Kummankin takia. Päästettävä kumpikin uusiin mahdollisuuksiin ja omaan elämäänsä, oli se sitten mitä tahansa uudesta suhteesta vapaaseen yksinoloon.

Yleensä jättäjä on se, joka on muutenkin ollut ikäänkuin vastuunkantajana suhteessa - jonkun on tehtävä paskaduunitkin, mutta ennen kaikkea seisoa itsensä ja linjansa takana. Se joka sanoo sitä pakenemiseksi ei tiedä mistä puhuu, ei todellakaan. (Sanoipa exänikin ymmärtävänsä ratkaisuni, vaikka tuska on hänellä vieläkin paikoitellen kova.)

>on helppo paeta vastuuta syyttämällä ja >parjaamalla viimeisen siirron tekijää, jos on >teeskennellyt sokeaa, kuuroa ja passiivista koko >suhteen ajan.... (hieman katkeruutta ilmassa siis >täälläkin päässä)
Hmmm... katkeruutta voi olla jättäjälläkin!! Juuri tuosta mainitsemastasi syystä, että MIKSI et SINÄ voinut tehdä tätä siirtoa yhtä hyvin - vai olisko pitänyt VIELÄ jatkaa ja pitkittää peliä? Että miksi PAKOTIT mut tähän?

Mutta kaikesta selvitään! Jos on tahtoa löytyy tapakin.

holycow kirjoitti:

kirjoitit aivan kertakaikkisen loistavasti ja viisaasti! Rehellisesti, avoimesti ja TOTTA. Kiitos!

>vastuu myöskin suhteen päättymisestä siirretään >jotenkin kummallisesti jättäjälle, vaikka >todellisuudessa jätetty on ollut hyvin tietoinen >suhteen tilasta - ehkä jo pidempään - ja ehkä >omalla tai molemmat omalla >välinpitämättömyydellään tai muulla on saanut >aikaan eron.
Nimenomaan! Jos suhteesta tulee kummallekin automaatti on tehtävä ratkaisuja, on PAKKO miettiä tarkkaan onko suhteessa vartta vielä jatkoon. Jos on, silloin nostellaan katit pöydälle ja aletaan ratkoa ongelmia yhdessä. Määritellään koko projekti uudestaan. Se onnistuu harvemmin, koska yleensä tulehtumat, välinpitämättömyys ja saamattomuus päästetään aivan liian pitkälle. Pahimmassa tapauksessa alkaa aggressiivinen syyttelykierros, joka on hyvin viheliäistä ja haavoittavaa kummallekin.

Ellei suhteessa enää ole vartta, se ei enää elä, O.N. erottava. Kummankin takia. Päästettävä kumpikin uusiin mahdollisuuksiin ja omaan elämäänsä, oli se sitten mitä tahansa uudesta suhteesta vapaaseen yksinoloon.

Yleensä jättäjä on se, joka on muutenkin ollut ikäänkuin vastuunkantajana suhteessa - jonkun on tehtävä paskaduunitkin, mutta ennen kaikkea seisoa itsensä ja linjansa takana. Se joka sanoo sitä pakenemiseksi ei tiedä mistä puhuu, ei todellakaan. (Sanoipa exänikin ymmärtävänsä ratkaisuni, vaikka tuska on hänellä vieläkin paikoitellen kova.)

>on helppo paeta vastuuta syyttämällä ja >parjaamalla viimeisen siirron tekijää, jos on >teeskennellyt sokeaa, kuuroa ja passiivista koko >suhteen ajan.... (hieman katkeruutta ilmassa siis >täälläkin päässä)
Hmmm... katkeruutta voi olla jättäjälläkin!! Juuri tuosta mainitsemastasi syystä, että MIKSI et SINÄ voinut tehdä tätä siirtoa yhtä hyvin - vai olisko pitänyt VIELÄ jatkaa ja pitkittää peliä? Että miksi PAKOTIT mut tähän?

Mutta kaikesta selvitään! Jos on tahtoa löytyy tapakin.

Lue lisää

kommentoi suhteenlopetuslausettani sanomalla: "Oikeestaan mä oonki vittuillu viimisen puoli vuotta just siks, että mä saisin sut lopettaan tän suhteen." Hänellä oli myös selkäni takana jo uusi nainen.

holycow kirjoitti:

kirjoitit aivan kertakaikkisen loistavasti ja viisaasti! Rehellisesti, avoimesti ja TOTTA. Kiitos!

>vastuu myöskin suhteen päättymisestä siirretään >jotenkin kummallisesti jättäjälle, vaikka >todellisuudessa jätetty on ollut hyvin tietoinen >suhteen tilasta - ehkä jo pidempään - ja ehkä >omalla tai molemmat omalla >välinpitämättömyydellään tai muulla on saanut >aikaan eron.
Nimenomaan! Jos suhteesta tulee kummallekin automaatti on tehtävä ratkaisuja, on PAKKO miettiä tarkkaan onko suhteessa vartta vielä jatkoon. Jos on, silloin nostellaan katit pöydälle ja aletaan ratkoa ongelmia yhdessä. Määritellään koko projekti uudestaan. Se onnistuu harvemmin, koska yleensä tulehtumat, välinpitämättömyys ja saamattomuus päästetään aivan liian pitkälle. Pahimmassa tapauksessa alkaa aggressiivinen syyttelykierros, joka on hyvin viheliäistä ja haavoittavaa kummallekin.

Ellei suhteessa enää ole vartta, se ei enää elä, O.N. erottava. Kummankin takia. Päästettävä kumpikin uusiin mahdollisuuksiin ja omaan elämäänsä, oli se sitten mitä tahansa uudesta suhteesta vapaaseen yksinoloon.

Yleensä jättäjä on se, joka on muutenkin ollut ikäänkuin vastuunkantajana suhteessa - jonkun on tehtävä paskaduunitkin, mutta ennen kaikkea seisoa itsensä ja linjansa takana. Se joka sanoo sitä pakenemiseksi ei tiedä mistä puhuu, ei todellakaan. (Sanoipa exänikin ymmärtävänsä ratkaisuni, vaikka tuska on hänellä vieläkin paikoitellen kova.)

>on helppo paeta vastuuta syyttämällä ja >parjaamalla viimeisen siirron tekijää, jos on >teeskennellyt sokeaa, kuuroa ja passiivista koko >suhteen ajan.... (hieman katkeruutta ilmassa siis >täälläkin päässä)
Hmmm... katkeruutta voi olla jättäjälläkin!! Juuri tuosta mainitsemastasi syystä, että MIKSI et SINÄ voinut tehdä tätä siirtoa yhtä hyvin - vai olisko pitänyt VIELÄ jatkaa ja pitkittää peliä? Että miksi PAKOTIT mut tähän?

Mutta kaikesta selvitään! Jos on tahtoa löytyy tapakin.

Lue lisää

tuota että jätetty on ollut tietoinen suhteen tilasta. Voi olla nimittäin niinkin että jätetty on ollut esim. kriisissä, syystä tai toisesta, eikä ole kyennyt näkemään suhteen tilaa. Puhun omasta kokemuksesta. Olen tullut jätetyksi juuri tuona kriisin aikana, silloin kun olisin eniten tukea tarvinnut. En ala tässä kertomaan sen tarkemmin mistä kriisitilanteesta oli kyse, mutta näin kuitenkin oli. Enkä myöskään väitä, että tuolloinen kriisi olisi ollut eromme syy, halusin vaan korjata seikan, että jätetty on ollut tietoinen suhteen laadusta!

kyllä allekirjoita kirjoitti:

tuota että jätetty on ollut tietoinen suhteen tilasta. Voi olla nimittäin niinkin että jätetty on ollut esim. kriisissä, syystä tai toisesta, eikä ole kyennyt näkemään suhteen tilaa. Puhun omasta kokemuksesta. Olen tullut jätetyksi juuri tuona kriisin aikana, silloin kun olisin eniten tukea tarvinnut. En ala tässä kertomaan sen tarkemmin mistä kriisitilanteesta oli kyse, mutta näin kuitenkin oli. Enkä myöskään väitä, että tuolloinen kriisi olisi ollut eromme syy, halusin vaan korjata seikan, että jätetty on ollut tietoinen suhteen laadusta!

Lue lisää

niin, myös jättäjä voi olla kriisissä ja monenlaisten paineiden alaisena, joiden kanssa ei ole enää voimavaroja roikkua epämääräisessä suhteessa, varsinkin jos on itse siinä vakavalla mielellä mukana. Joskus on vaan liikaa vaadittu, olla epätietoisuudessa, onko suhdetta ylipäätään vai ei.. silloin on vain pakko tehdä joku liike, jotta tilanne selvenee... jos se ei auta, on vain pakko lähteä... niin tuskallista kun se voi ollakin.

joskus tuntuu, että jotkut haluaisivat sekä syödä kakun ja katsella koko ajan muita kakkuja ja pitää kakun.. valmiina odottamassa... ei sellaista kauhean kauan jaksa.