Mä olen nyt melkein puol vuotta kokoajan yrittäny unohtaa, yrittäny olla ajattelematta menneitä katsonu eteenpäin ja tehny kaikkeni että pääsisin yli, mutta ei. Joka päivä hän on mun mielessä enemmän tai vähemmän. Jokapäivä mä näen jonkun joka muistuttaa häntä kävelee samalla tavalla pitää samanlaisia vaatteita tai muuten vaan omistaa samnalaisia piirteitä. Eikö tää ikävä koskaan lopu. Ei pitäsi koskaan rakastua eikä rakastaa sitä kuitenkin rakastaa liikaa...
Ei tästä mitään tuu
Yksinäinen M84
8695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samaa mieltä, koskaan ei pitäisi rakastua, se vaan satuttaa.. Rakkaus on ihanaa, mutta satuttaa sitäkin enemmän.. Meillä meni poikki n.1kk sitten, mutta aamulla ennen kuin silmäni avaan, on hän jo mielessä. Kai tämä menee joskus ohi, mutta vie aikaa ja tuo vaan tuskaa..
ei luista naisasiat, ei mua kukaan haluu, vaik oon komee uros! Lähetääks kaljalle?
Ei se ihan noin välttämättä oo, muijat vaan odottaa että jätkä tekis alotteen ja sittenki ku sen alotteen on tehny ja vaikka se muija olis kiinnostunukki niin yleensä se leikkii vielä vaikeesti tavoteltavaa...
Ja sekös meitä sitte helpottaaki, ku itseluottamus on muutenki nollassa...
missäspäin mailmaa asut?
Helsingissä asun, että ei pitäis olla ongelmaa, mutta on...totta!
sillonko mä laitoin poikki mun exänkaa niin se sattui vissin enemmän häneen kuin minuun, minusta meillä ei oikein meenyt kovin hyvin ja laitoin poikki, minuunkin sattuu vieläkin ja siitä on n.1-2,5 kk
ei kovin kauan mutta nyt mulla on uus ja se auttaa unohtamaan vanhat ainakin minusta.
tsemppiä ja koita kestää
pidä hauskaa ja hanki uus jos se vaikka auttaa
Jos ja kun ihmiset jättää toisiaan, jättäkää edes suht järkevällä tavalla, eli puhutte toistenne kanssa asiat selviksi, sen jälkeen on kummankin paljon helpompi jatkaa arkea, joko ystävinä tai aivan eriteillä.
Kaikista veemäisintä on luovuttaa ensimmäiseen vastoinkäymiseen suhteen aikana, aina kannattaa yrittää ja keskustella sen toisen kanssa, jos siitä sen jälkeen ei mitään tule sanokaa suoraan mitä ajattelette.
Älkää ihmiset valehdelko, tai olko antamatta toiselle selitystä, ne koskevat kaikista eniten!
Tiedätkös.. et sä rakasta enää, säälit vaan itteäs, vaikka rumalta ja ilkeeltä kuulostaakin. Säälit ja voivottelet, koska uskot tai luulet, ettei toista samanlaista tule koskaan vastaan. Siinä kohdassa rakkaus unohtu. Jos rakastaisit, tietäisit, että ehkä on parempi näin, ainakin toinen teistä on onnellinen. Siitä saisit voimaa jatkaa eteenpäin. Rakkaus on kauneimmillaan suurinta epäitsekkyyttä, mitä voi olla. Sitä, että on valmis luopumaan omasta onnestaan toisen takia. Et oo ite valmis sitä tekemään, joten elät martyyrina ja sorrettuna ja uhrina. Joten nostapas katsees sieltä maasta ja elä. Sulla ei oo kun yks elämä. Mikä sääli tuhlata sekin itsesääliin..
Joo ...
Itte oon rakastanut pari vuotta jo yhtä jätkää, jonka pyynnöstä ollaan vaan kavereita, ja nyt sitten rakastuin toiseen poitsuun ja ... noh, hän on mun hyvä kaveri, eikä muuta ole/tule olemaan ... Sattuu niin pirusti ...
Oli mulla tässä välissä yks jätkäkaveri yli vuoden, noh, pari kuukautta sitten meni poikki, ja melkeimpä joka päivä itkettää ...
Saa mailia, jos kiinnostaa puhua enemmin:
[email protected]