minulle ihan sama onko joku lesbo mutta mietin nyt että mikä saa naisen haluamaan naisen? Mistä se johtuu? Onko siihen selitystä? Tietämäni lesbot on miesmäisiä, miksei ne voi olla neitimäisiä eikä esittää mitään "jätkää". Yksi tapaus oli että kaverini seurusteli miehen kanssa ja tuli yksikaksi "kaapista ulos". Nyt on tosi jätkää, hiukset lähti yms. ja pyörii piireis. Jotenki en ymmärrä tätä....
Mikä tekee naisesta lesbon tai siis....
nainen
563677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Painopiste voisi olla lauseessasi _tietämäni_ lesbot ovat miesmäisiä.
Kas kun meistä naisellisista lesboista 'se' ei näy päällepäin, niin etpä mistään tiedä, kuinka paljon meitä on!
Tuohon olisi kiva kanssa saada vastaus? Taidan miettiä nyt ihan mahdottomia eikä siihen ole vastausta?
voisit miettiä miksi (hetero)nainen haluaa miehen. ei siihen ole mitään selitystä. ulkonäkökysymyksistä on ollut tällä palstalla puhetta paljonkin, kelaahan taaksepäin otsikoita niin löydät. jotenkin kyllästyttää jo oman tyylin/ulkonäön selittely, no, sanon nyt vielä kerran että että ainakaan omalla kohdallani poikamainen tyyli ei ole mitenkään harkittu enkä ole miettinyt miksi olen tällainen, en myöskään esitä mitään. tämä vain sopii minulle ja tuntuu kotoiselta. hameissa tuntisin itseni pelleksi. ehkä kaverisi on nyt kaapista tultuaan vapautunut olemaan se mikä oikeasti on. mitä tarkoitat, että hän "pyörii piireissä"? tarkoitatko lesbopiirejä? eikö se ole hyvä että hän on löytänyt kaltaistaan seuraa, tuskin se sinulta on pois.
KLIP_miksi (hetero)nainen haluaa miehen. ei siihen ole mitään selitystä._KLIP
Ekana tulee mieleen lapset..
... muuta ei sit tulekaan ;)
niitä lapsia voi tehdä vaikkei miehiä haluaisikaan.
"Aivan yhtä hyvin...
voisit miettiä miksi (hetero)nainen haluaa miehen. ei siihen ole mitään selitystä."
Oletko tosissasi?
Ennen kun tästä taas mennään tuohon miesvihan puolelle ja porukka repii pelihousujaan, L varmaan tarkoitti, että naisista pitävät naiset saattaa ihmetellä miksi joku haluaa miehen samalla tavalla kun miehistä pitävä nainen ihmettelee miksi nainen haluaa naisen... Eikö? Kutsutaan myös vastakkainasetteluksi. Ihmisillä on eri mieltymykset. As simple as that.
on tapahtunut selittämätön mutaatio.
on outo ennakkoaavistus, että likiarvoksi taidat jäädäkin lääketieteen alalla. Lesbous ei korreloi aivo-ominaisuuksien suhteen. Koeta kestää, lue lisää.
sitten on tapahtunut ja mitä?
..aloitus provo ja tässä kohtaa mies jatkaa tälviisiin;)
Mut ei se mittään. Kirjoitellaan taas:D
..aivoissa..:D
ei tiedekään ole vielä pystynyt selvittämään riidattomasti. Kunhan ihmisen geeniperimän tutkimus etenee, saattaa joitain homoseksuaalisuuden "syitä" löytyä. Kenties.
Tiedetään vain, että kautta ihmiskunnan historian on esiintynyt homoseksuaalisuutta. Sitä on, se on fakta. Ota se sellaisena. Myös muussa eläinkunnassa (ihminen on eläin siinä kuin muutkin eläimet) on havaittu vastaavaa käyttäytymistä.
Tykkäämiset, ihastumiset, rakastamiset ja niiden toiminnallisella tasolla nähtävät ilmaisut eri muodoissaan (koskettamiset, hyväilyt, rakastelut yms) eivät todellakaan rajoitu vain vastakkaiseen sukupuoleen. Eikä seksuaalisuuden ainoa oikeutus ole lajin jatkaminen, se lienee tärkein, muttei ainoa.
Jos olet rehellinen, ajattelepa vaikka tavallista tarkemmin itseäsi: kun pidät josta kusta kovasti, viihdyt hänen seurassaan, naurat hänen kanssaan jne, etkö mielelläsi myös kosketa häntä? Vaikka hän olisi samaa sukupuolta. Ystävällisesti. Ja jos kulttuuri sallisi kunnon rutistukset ja usein, niin sitähän tekisit? Ei se niin vaikeaa ja kummallista sitten enää olisikaan? Ystävän rutistelu on tietenkin eri asia kuin eroottinen vetovoima, mutta jotain sukua toisilleen nämä asiat ovat.
Olen samaa mieltä kuin esim. Jennifer, että meissä kaikissa ihmisissä on sekä feminiininen että maskuliininen puolemme (mitä niillä nyt sitten tarkoitetaankaan!). Skaala on liukuva. Ympäristösidonnaiset käyttäytymistä ohjaavat kulttuuriset ja elämänkokemukselliset tekijät vaikuttavat osaltaan siihen, miten ja milloin yksilöt havaitsevat näitä ominaisuuksia itsessään ja varsinkin siihen, miten uskalletaan ilmaista niitä. Jos ilmaisuja ei sallita, asioita ihmetellään itsekseen, konformistit kiusaantuvat, fundamentalistit kieltävät koko asian ja homoseksuaalisuus näyttäytyy marginaalisempana ilmiönä kuin se todellisuudessa on.
Nainen haluaa naista, koska on juuri edellisessä elämässään ollut mies. Näin ne feminiinisyys ja maskuliinisuus hakee tasapainoa nääs. Ehkä muutaman kerran taas synnyttään naisena ihmisestä tulee bi... :))) Ja tää ei ollu vitsi
minut ainakin sai nauramaan...=D
Ei se mitään, nauru pidentää ikää :))))
Ihan ok teoria, voi pitää paikkansa.
En usko mihinkään "sielunvaelluksiin". Menneisiin ja tuleviin elämiin.
On vain tämä yksi elämä. Ei ole ollut mitään elämiä ennen tätä, eikä tule mitään elämiä tämän jälkeen.
Ihmiset ovat vain keksineet omaksi lohdutuksekseen sielunvaelluksen, taivaan tai mahdolliset muut autuaammat metsästysmaat, kun eivät kestä tosia asiaa. Siis sitä, että kun kuolee, niin kuolee ja se on loppu.
Mä taas uskon
Ilmeisesti olet heteronainen. Näin ymmärrän viestisi.
Joten aivan alkuun kysynkin, mikä sinut on saanut kiinnostumaan lesbojen elämästä? Tuo oma kokemuksesi eräästä naiskaveristasiko?
Tuo stereotyyppinen uskomus, että lesbot ovat miesmäisiä, ei pidä paikkaansa. Toiset ovat ja toiset eivät. Miesmäiset lesbot eivät välttämättä esitä miesmäistä, vaan ovat luontojaan maskuliinisia. Meissä kaikissa ihmisissähän on sekä maskuliininen että feminiininen puoli sukupuolesta riippumatta.
Tästä aiheesta on kirjoiteltu täällä erittäin paljon, joten kannattaa lukea vanhoja ketjuja..
Se että tukka lähti kaveriltasi ja hän alkoi pyörimään piireissä,on merkki sisäisestä muutoksen halusta ja myös halusta liittyä omiensa joukkoon. Ihminen on laumaeläin;)
Mikä sitten naisesta tekee lesbon?
Selityksiä on paljon, eikä mikään niistä ole ainoa oikea tai kaikenkattava.
Tässä muutamia:
- on syntynyt lesboksi
- lapsuuden kokemukset ovat muovanneet naisen seksuaalista suuntausta (insesti, pedofilia,seksuaalinen häirintä)
- synnynnäinen valmius toteuttaa bi-seksuaalisuutta
- avarakatseinen ja kyseenalaistava kasvuympäristö (antaa mahdollisuuden löytää itsestään myös kiinnostus samaan sukupuoleen)
- vahva henkilökohtainen luonteenlaatu (uskaltaa kyseenalaistaa heteroseksuaalisuutta)
- kokee olevansa henkisellä tasolla lähempänä naista kuin miestä
- hyvä sivistystaso
- voimakas tarve olla erilainen
- olla kapinallinen
Jos ajattelen itseäni, mikä minusta on tehnyt lesbon, niin se on lähinnä synnynnäinen kyky kokea naiset läheisemmäksi kuin miehet ja tämä valmius on muovautunut elämänkokemusten kautta, koska luonteenlaatuni on kyseenalaistava ja oman tien kulkija. Ja tähän mausteeksi ripaus kapinallista halua olla erilainen ja paketti on valmis eli minä.
Itse en jaksa miettiä ko asioita. Kuitenkin voi käytännössä ihastua kehen vain.
Hmm.. Mä olen aina ollu aikas poikamainen, en ole mitenkään tietoisesti muokannut tyyliäni, enkä koe sitä erityisen kiihottavaksi pukeutua poikamaisesti.(jostain oppikirjasta huvittuneena asiasta lukenut)
Henkisellä tasolla tunnen olevani lähempänä miehiä. Parhaat kaverini ovat itseasiassa jätkiä.
Ehkä se kiinnostus naiseen tulee juuri siitä kun en itse ole koskaan ollut hirveän tyttömäinen ja kaverit on jätkiä (nykyisin on myös likka frendejä).
Meitä on moneen junaan.
Mitä tosta jälleensyntymisestä, ni joku menneisyyteen katsoja oli sanonut mun mutsille et mä olen ollut entisessä elämässäni useamman elämän ajan mies. Heh.. Uskoo sit tommosia juttuja ken uskoo.. Mä en kyl oikeen sulata.
Olisi kiva tietää, miten ystäväsi on jätkää? Vai haluatko nähdä asian niin? En edes usko tuohon, että joku kaapista ulos tullut nyt niin kauhean paljon hetkessä muuttuu.
Hiusten leikkuu ei ole mikään jätkämäinen ele, koska sitä nyt voi tehdä kuka vaan hetken mielijohteesta.
Ja jos pyörii piireissä, niin eihän sekään hyvänen aika siitä ystävästä jätkää tee! Mitähän sä nyt ajoit takaa koko jutulla?
Mä tunnen useita lesboja ja osa heistä on kovinkin naisellisia ja osa POIKAMAISIA. Yhtään jätkämäistä naista en tunne.
Anteeks vaan, mutta sinusta sai sellaisen kuvan, ettet suvaitse erilaisuutta tai sitten olet... olkoon!
ja huom sitaateissa...
Väärin arvasit etten suvaitse erinlaisuutta? Tunnen homoja, lesboja, värillisiä, kaikenlaisia ja hyvin juttu luistaa! Tämä asia mikä on askarruttanu niin en ole pystynyt kysymään suoraan. On tiettyjä asioita mitä ei pidä kysellä face to face jos meinaa välit pitää hyvänä tai varmaan ymmärrät mitä tarkoitan ja siksi laitoin kysymyksen tänne...
Kaverini käytös ja pukeutuminen muuttui täysin, en ollut tuntea koko ihmistä kun vasta kohdalla lyhyen tauon jälkeen?
No mutta, en kysele tästä tämän enempää ettei ala tulemaan tekstit koneen lasista silmille... ;=)
.. kyselet, jos siltä tuntuu! ;)
Ajattelin asiaa omakohtaisesti ja mietin, että noinko mahd. omat ystäväni minua kuvaavat.. toisilleen, muille ihmisille?
Mikset voi kysyä suoraan häneltä, jos kyseessä on ystäväsi? Minulta moni ystäväni on kysynyt suoraan kaikkea mahdollista ja olen reilusti niihin vastannut. Olen myös saanut usein palautetta heteronaisystäviltäni, että on hyvä, kun minulta voi kysyä asioista, jotka kiinnostaa, mutta niistä ei missään puhuta, ei ole ketään muuta kenen kanssa keskustella. Se on nimittäin ihan luonnollista, että hetskunaisia kiinnostaa tietää tästäkin asiasta, vaikka eivät itse samoin tunnekaan..
Mutta sitä on vaikea ymmärtää, että ystäväsi muuttui niin täysin toisenlaiseksi kertaheitolla.. kai hänellä edes joitain pieniä vivahteita oli ollut poikamaisuuteen, kun nyt kerta niin selkeästi on poikaa...
En tarkoita, että se olisi mahdotonta - en toki, mutta niinkuin sanoin - ihmettelen..
Ystäväpiirissäni on monta lesboa.
Näin äkkiseltään yksikään ei ole miesmäinen. Eikä yksikään poikamainen.
Siis ei ulkonäöllisesti eikä käytökseltään.
Sen sijaan tunnen muutaman todella poikamaisen heteronaisen: yksi harrastaa taistelulajeja ja on hyvin miesmäinen kropaltaan ja leikannut siilitukan käytännön syistä: treenit niin usein, ettei viitsi aina olla kuivaamassa hiuksia. Kahden lapsen äiti ja avioliitossa onnellisesti.
Toinen harrastaa vaellusta Lapissa ja muuallakin eräretkeilyä sun muuta. Jätkämäisempää naista en ole missään tavannut. On kuitenkin hetero.
Ei se jätkämäisyys tai naisellisuus ole preferensseistä aina kiinni!
Tietysti koska naiset on I H A N I A. Ei millään pahalla heteronaisia tai homomiehiä kohtaan, mutta musta naiset on niin ihania, että on vaikea kuvitella ettei kaikki ihmiset sukupuolesta riippumatta rakastu naisiin. Erityisesti naisten heteroseksuaalisuus on mulle mysteeri ;o)
Mielenkiintoinen kysymys.
Siihenhän nuo tiedenaiset ja tiedemiehet kuumeisesti etsivät vastausta. Milloin tulee yhtäkkiä tieto, että sormien pituus voisi selittää jotain (se on sittenkin geeneissä kun fyysisistä ominaisuuksista voi päätellä toisen suuntautumisen:-). Seuraavalla viikolla joku kumoaa tämänkin väitteen ja kehittelee jonkin sosiopsykoanalyyttisen teorian, jonka kolmas osapuoli tuhoaa seuraavalla kierroksella.
Se on jännä juttu tämä ihmisen kuumeinen vimma saada selville, miksi luonnossa on variaatioita.
Olisin ennemminkin todella hämmästynyt, jos kaikki ihmiset olisivat luonnostaan heteroseksuaaleja. Luonto toimii ennakoimattomasti:-) Eihän voitaisi puhua luonnon rikkauksista, jos kaikki olisi samaa ja samaan muottiin valettua. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas pojasta.
Itse asiassa vanhempieni koiraa sen juoksun aikana seurattuani (neidille ei kelvannut yksikään lähentelevä kiimainen uros) olen alkanut epäillä sen olevan lesbo:-)))
Minä tiedän ja muistan ihastuneeni ensimmäisen kerran palavasti tyttöön 5-vuotiaana. Sen jälkeen meni hetken, ennenkuin ihastuin taas.
Mutta tyttöihin vain. Yhden ainoan kerran olen tavannut todella hurmaavan pojan, jonka kanssa synkkasi älyllisellä tasolla. Tosin siinä ei ollut mitään seksuaalista...
Siinäpä se.
Minä rakastan naisia, koska olen aina tehnyt niin. Tottakai pahimman identiteettikriisin aikana yritin itsekin kuumeisesti keksiä keinoja ihastua miehiin, tuloksetta. Enkä ole keksinyt ainakaan kasvatuksestani mitään sellaista, mikä olisi minusta lesbon tehnyt:-) Sisarukset ovat heteroita, ja ihanan symppiksiä sellaisia - avarakatseisia ja vilpittömän kiinnostuneita vähemmistöjen asemasta ja elämästä nyky-Suomessa.
Ah, vielä ulkonäkökysymyskin.
Epäilenpä, että osa meistä kaapista ulos tullessaan korostaa tietämättään tietyn vaiheen ajan itsessään maskuliinisia puolia pukeutumisella ja hiustyylillä yms. Se vaihe menee kyllä aika nopeasti ohi, mitä nyt olen tuttavapiiriä seurannut vuosien varrella.
Itselläni oli kammottava flanellipaita farkkuhaalarit-kausi....onneksi 12 vuotta sitten.
Nyt näytän ihan rivinaiselta, eipä minusta voi edes päätellä, olenko lesbo vai hetero.
Enemmänkin varhaiskeski-ikäinen pyöreä täti-ihminen:-)
Ja minusta kun ei saa tavallista täti-ihmistä tekemälläkään! Never!=D
Hih, onneksi perjantaina tulin tanssineeksi todella monta teknobiisiä --- tuli tilapäisesti tosi nuori olo....:-)))
Kun eivät sitä minua fiksummatkaan tiedä, vaikka ovat yrittäneet tutkia asiaa.
Oma tuntemukseni on, se että kyse on synnynäisestä ominaisuudesta. Niin minä tunnen. Loppujen lopuksi mitä väliä sillä on. Vaikka oishan se toisaalta kivaa, jos tutkijat joskus sais selville, että homoseksuaalisuus johtuu siitä ja siitä geenistä tai hormoonista tms. niin sittenhän sen kaikki tietäisivät ja esim. uskovaiset voisivat lopettaa ne typerät juttunsa, että sinäkin voit eheytyä ja sinä olet valinnut syntisen elämän jne. jos selviäisi, että homo/lesbo ei tee mitään valintaa, vaan syntyy sellaiseksi kuin on.
Ja epäilen, että miesten kanssa huseeranneet "myöhäisheränneet", kuten siis se sun kaverisi, ovat itseasiassa bi-seksuaaleja.
Mistä sitä tietää vaikka käy myös miesten pöksyillä kun en ole tuota ottanut elämäntehtäväkseni seurata? Liikkuu vaan nykyisin lesboystävien kanssa kun ollaan törmäilty ja moikattu.
että seuraava epäilys ei voi olla tosi:
"Ja epäilen, että miesten kanssa huseeranneet "myöhäisheränneet", kuten siis se sun kaverisi, ovat itseasiassa bi-seksuaaleja."
MIKÄ YLEISTYS!!! Väittämä ei voi pitää paikkaansa, ei ainakaan minun kohdallani...
Yleistys se on minunkin mielestäni. Kyllä myöhäisherännyt voi olla lesbo tai bi yhtä suurella todennäköisyydellä kuin varhaisherännyt on se mikä on eli lesbo, bi tai hetero. Eivät kaikki heterotkaan innostu hirmu nuorina aidosti seksistä ja löydä "omaansa". Luulisin, että vielä vaikeampaa se on meillä. No ainakin minulla on ollut.
Yleistykset tässäkään asiassa eivät aina päde. Rakastuin yllättäen 19 vuotiaana tyttöön ja sille tielle jäin. Tiesin, että minulla on bi-taipumusta jo aiemmin, mutta luulin sen vaan olevan normaalia kiinnostusta johonkin erilaiseen. Sille tielleni olen kuitenkin jäänyt, enkä osaa kuvitella itseäni enää miehen vierelle. En kutsu itseäni bi-seksuaaliksi, vaikka vielä aikuistuessani deittailin vain poikia. Voi olla, että oman homouteni hyväksyminen oli helpompaa kun "heräsin" siihen myöhemmin.
Kun itse en ole koskaan halunnut olla miehen kanssa "silleen". En edes kokeilu mielessä. Niin minun mielestäni ne naiset jotka ovat ihan vapaaehtoisesti olleet miehen/miesten kanssa ovat bi-seksuaaleja vaikka olisivatkin niiden miesten jälkeen olleet vuosia pelkästään naisten kanssa. Tämmöinen ns. täyslesbo ei heteroseksiin ryhdy. Kuten ei täys heterokaan homo/lesboseksiin ryhdy...
Ymmärrän kyllä perustelusi. Silti edes bi-seksuaalia minusta ei saa tekemelläkään. Bi-seksuaalisuuskin määritellään jotenkin, eikä tuo määritelmä sovi minuun.
..täyslesbojakin on heteroseksuaalisia kokemuksia.
Ehkä nykyään, asennemuutoksen aikaan, on helpompi tiedostaa oma seksuaalisuuntaus heti seksuaalisuuden heräillessä..;)
En usko, että on kovinkaan paljon merkitystä, mitä ihminen on ollut ennen, vaan sillä on merkitystä, mitä on nyt.
Bi-seksuaalit ovat juttu sinänsä. Näyttävät jatkuvasti hakevan kumpaakin sukupuolta yhtä aikaa seksuaalisuhteeseen. Tätä minä en oikein ymmärrä tai no, mikäs siinä, jos se kaikille sopii.
Meinasin ruveta jo moralisoimaan..:D
minulla vähän samanlaisia ajatuksia bisseistä. Johtuu kyllä varmaan siitäkin että minulla ei juuri ole heistä positiivisia kokemuksia...no, asiaan, eli olen myös ollut nuorempana miesten kanssa kun olin vielä tietämätön seksuaalisesta suuntautumisestani, mutta seksistä miehen kanssa en ole koskaan nauttinut enkä missään nimessä ole bi!
En ole myöskään nauttinut seksistä miehen kanssa. Muutoin juttu luisti hyvin, mutta akti ei oikein natsannut.
.. joita ei voi yksiselitteisesti koskaan selvittää yleisellä tasolla.
Mielestäni seksuaalisuus lähtee korvien välistä ja se mitä "vehkeillään" duunaa ei kerro vielä mitään.
Se kertoo mielestäni, mistä ja kenen kanssa nauttii. Ei ole tarpeen luokitella ketään millään nimityksillä, koska niillä ei ole mitään merkitystä. Jokainen tietää itse parhaiten mitä kaipaa ja se vasta kertoo siitä, mikä ihminen pohjimmaltaan on.
Olen seurustellut aikoinaan yhden miehen kanssa ja silti se ei tehnyt minusta heteroa, koska tiesin itse koko ajan, ettei elämäntapani ollut oikea. Minä tiesin sen ja sillä ei ollut väliä, mitä muut luulivat tietävänsä.
Tiedän, että naisille suhde/rakkaus merkitsee muutakin, kuin seksiä, se on paljon kokonaisvaltaisempaa, se pitää sisällään niin paljon ja juuri sen vuoksi naisen seksuaalisuutta ei voi nimetä sillä perusteella, että hän joskus on ollut miehenkin kanssa mahd. aviossakin.
Ts. Koska itse tiedän, mitä olen, mitä haluan en luokittele itseäni bi-seksuaaliksi, koska miellän rakkauden ja rakastelun onnistuneeksi ja täydelliseksi ainoastaan naisen kanssa.
Itse olen ollut miesten kanssa kyllä. Olen ns myöhäisherännyt siis. Ja viihdyn itseni kanssa oikein hyvin. Käsitykseni on se, että bisseistä ei oikein homopiireissä niin pidetä enkä itsekkään haluaisi mieltää itseäni biiksi, varsinkaan jos bi on ihminen, joka ei osaa päättää ja hakee molempia sukupuolia suhteeseen yhtä aikaa... Se en ole minä. Ylpeänä kutsuisin itseäni lesboksi mutta sitä mahdollisuutta minulle ei varmasti anneta.
Mutta kuitenkin, eikö ole niin, että kaikkea pitää kokeilla tietääkseen mitä todella haluaa? Eihän sitä voi sanoa inhoavansa etanoita jos ei ole koskaan kokeilllut? Enkä nyt tarkoita, että miehet olisivat etanoita ja niitä pitäisi inhota... :)
Ymmärrän kyllä, ellei joku halua kokeilla miesten kanssa. Itsekään en haluaisi kokeilla X:n kanssa (sitä ei saa täällä sanoa). Tiedän jo kokeilematta, että se ei ole sitä, mitä minä haluan, eikä X välitä siitä myöskään.
Minäkään en sano itseäni lesboksi, enkä koskaan aio sanoakaan. Olen elänyt tällaisena jo kauan, enkä ole tarvinnut nimeä olemiselleni. Minä vain olen, enkä tarvitse välttämättä siihen toisten hyväksyntää. Helpompaahan se olisi kyllä, jos toisetkin sen hyväksyisivät. Ehkä hyväksymättä oleminen on helpompaa heille, jotka eivät sitä tee. Mikähän siihen muuten on syynä, ettei hyväksytä?
Minun ei ole tarvinnut kokeilla seksiä miehen kanssa tietääkseni että olen lesbo (eikä mitään muutakaan tietoa varten).
Olen tiennyt olevani lesbo niin kauan kuin muistan, se on minulle täysin luonnollista. Epäluonnollista olisi olla miehen kanssa!
Muuten - en ole maistanut sitä etanaakaan ;)
..ihmiset huomaavat, että itse hyväksyy itsensä ja tuo sen esiin sopivissa tilanteissa, niin ihmisille ei jää mitään hyväksyttävää.
Jos he taas huomaavat, että on epävärma itsensä suhteen, niin heidänkin on helpompi "tuomita" ja "epäillä".
Itse olen sanonut kaikille kysyjille, epäilijöille, mikä olen ja olen myös jatkanut siihen, että olen vieläpä ylpeä sellainen! Onnellinen kaikessa kummajaisuudessani. Silloin myös kanssaihmisten näkemyskin muuttuu ja he arvostavat enemmän sinua itsesi vuoksi.
Kukapa meistä ei ihannoisi ihmistä, joka on sinut itsensä kanssa, varma sanoistaan ja mielipiteistään ja uskaltaa sen vieläpä näyttää.
Minä kyllä ymmärrän sinua, kun osaat selittää asian niin hyvin.
Minäkään en ole maistanut etanoita, mutta olen katsonut aina suurella mielenkiinnolla, kun tätini syö etanakeittoa. Siinä keittokupissa on taikinakuori päällä. Hän murentelee kuoren lusikalla keiton sekaan. On kuulemma tosi hyvää.
Ehkä toisen ihmisen epävarmuus herättää muissakin levottomuutta. Tulee helposti halu tuomita sen takia. Minusta ihminen saa olla epävarma, harkita asioita ja asettaa "itsestäänselvyyksiä" kyseenalaiseksi. Minä arvostan myös sitä puolta ihmisessä, että uskaltaa myöntää, ettei kaikki ole välttämättä sitä miltä näyttää. Kaikissa ihmisissä on varmasti paljon tutkimattomia alueita. Hyvähän niistäkin on tietää vähän, edes aavistuksen verran, jos jotakin tietämistä on. Ei kai se pahaakaan tee?
Minä en välttämättä kaipaa ihmisten arvostusta tai ihannointia, enkä haluaisi ylpeillä millään, ihan tavallinen hyväksyntä riittäisi. Kun vaan hyväksyisi itse itsensä ensin, niihän se menee...
Pitätkö itseäsi ihan tosissaan jonkinlaisena kummajaisena? Miksi?
itseäni kummajaisena, mutta tarkoitin sitä, että jos joku pitäisikin, niin sillä ei ole minulle mitään merkitystä.
Siinä olen täysin samaa mieltä, että mikään ei ole itsestään selvää maailmassa. Kaikkea pitää kyseenalaistaa, niin kauan kuin itse toteaa asian paikkansapitävyyden ja senkin jälkeen on oikeus muuttaa käsitystään.
Mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus, MUTTA itselleni on ollut aina tärkeintä, että pyrin tietämään mitä itse haluan ja toimin määrätietoisesti saavuttaakseni myös sen.
Ymmärrän, että kaikki eivät koskaan kasva varmoiksi, me olemme niin erilaisia ja siinä ei ole mitään pahaa. Jokainen näkee asioita erilailla ja arvostaa eri asioita. Olen itse aina ihaillut vahvuutta ihmisessä, mutta vahvuus ei poista heikkoutta ja niinkuin täälläkin on todettu ja aina sitä olen hokenut, että vahvuutta on kyky olla myös heikko.
Vahva ihminen myöntää omat heikkoutensa ja uskaltaa juuri siten olla oma itsensä. Kaikilta ei voida vaatia samaa. Itselläni on heikkouksia, mutta tiedän niiden olevan osa minua ja en edes pyri muuttamaan niitä, pikemminkin opettelen elämään niiden kanssa ja hyväksymään sen tosiasian, että kaikessa ei voi päteä, kaikessa ei pidä olla hyvä. Ja tämä koskee niin ihmissuhteita, kuin muutakin toimintaa elämässä.
Eli pointtina se, että toisten ihmisten hyväksyntä tai ihannointi ei ole se in-juttu, vaan se, että olet sinut itsesi kanssa sellaisena kuin olet.
Parhain kaveri löytyy omasta itsestään - sen kanssa kun on tultava toimeen koko elämän ajan!
Minussa on aika paljon epävarmuutta, kuten ihmissuhteissani yleensäkin. Olen helpottunut, ettei minulle suututtu tyhmästä kysymyksestä. Asiallinen vastaus voi merkitä paljon kysyjälle!
Kyllähän sillä on vaikutusta, miten toisiamme kohtelemme. Kaikenlaista huonoa kohtelua ei kai pidä hyväksyäkään, mutta en vain tiedä, miten siihen tulisi suhtautua. Kritiikki saa minut joskus ihan sekaisin. Ehkä arvosteluakin oppii kestämään, jos saa riittävästi myönteistä palautetta jostakin siinä sivussa.
Minua on arvosteltu paljon elämäni aikana, ja se on tehnyt minut varovaiseksi. En tiedä, onko se niin turhaakaan. En haluaisi keskustella rakkausasioistani kaikkien tuttavieni kanssa, sillä luultavasti en kestäisi vastaanväittämistä ja ihmettelyä. Sellainen vaatii varmasti vahvaa luonnetta.
Sinulla.
Ensiksikin, ei kukaan suutu, jos esittää kysymyksiä täällä tai jossain muualla. Usko pois, että se pitää paikkansa, ettei tyhmiä kysymyksiä yksinkertaisesti ole. Niin kauan kuin joku haluaa tietää asioista, joista ei tiedä, hänellä on oikeus kysyä niistä. Ja kunnon ihmiset myös haluavat niihin vastata, ne ihmiset, jotka aikoinaan ovat kysyneet samoja kysymyksiä.
Olet oikeassa siinä, että huonoa kohtelua ei tarvitse hyväksyä, mutta mikä on huonoa kohtelua? Rakentava asiallinen kritiikki on paikallaan ja se parhaimmillaan neuvoo kuulijaansa. Kaikenlaista kritiikiä joudumme vastaan ottamaan ja siihen on pakko tottua. Mutta muista se, että sinulla on oikeus ja velvollisuus itseäsi kohtaan myös pyytää perusteluja saamallesi kritiikille, jos koet, että se on epäoikeudenmukaista. Kukaan ei voi toisia tuomita missään tilanteessa, mutta eriäväisiä mielipiteitä maailma on pullollaan ja se ei taas liity henkilökohtaisuuksiin, koska kyse on mielipiteistä. Niissä on jokaisella oikeus omaan.
Kun saat positiivista palautetta, niin ota se vastaan ja myönnä itsellesi, että olet ansainnut sen - tottakai. Ei kenelläkään ole mitään tarvetta huvikseen ketään kehua eli kaikki hyvä, mitä kohtaat on täysin ansaittua ;)
Se, että pohdit asioita ja osaat ne tuoda hyvin esille, pintaa syvemmältä kertoo aidosta ihmisestä, jonka kanssa varmasti saa aikaiseksi paljon hienoja antoisia keskustelutuokioita. Et ole pinnallisen tuntuinen ihminen ollenkaan ja se on yksi niitä asioita, joita esim. minä arvostan eniten toisessa ihmisessä.
Ymmärrän sen, ettet halua keskustella asioistasi kaikkien tuttaviesi kanssa ja niin ei ole tarkoituskaan. Kuka meistä haluaisi? Puhut vain niiden kanssa, joihin luotat ja saat vastakaikua pohdinnoillesi.
Jäin miettimään sitä, kun sanoit ettet kestäisi vastaanväittämistä.... kuka voi väittää vastaan toisen ajatuksia ja mielipiteitä? Jos näin tapahtuu, niin silloinhan tulee mieleen, ettei kuulija ole täysin kykeneväinen keskustelemaan asioista tai asiat ovat liian vaikeita hänen tajuttaviksi...
Yleensä ihminen oppii itselleen parhaan vaihtoehdon kokemuksen kautta. Eli jos on ollut miehen kanssa eikä totea sitä itselleen oikeaksi vaihtoehdoksi, mutta nainen sitä vastoin tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Tämän asian oivaltamiseen on voinut joltain mennä useita vuosia. Miksi sitten tällaista henlkilöä ei voisi kutsua lesboksi? Eikö hän juuri siinä tapauksessa periaatteessa ole enemmän lesbo kuin nainen joka on ollut ainoastaan naisten kanssa tietämättä, että miehenkanssa voisi häneltä yhteiselo myös luonnistua?
se olikin, ihan yhtä mielenkiintoista ja varmasti myös ihan yhtä hyvää.
En muitakaan eläimiä syö.
=D
Mutta kun minä olen kokenut ajatuksen miehestä intiimisti ja fyysisesti vastenmielisenä, niin en ole halunnut kokeilla. Jos ei ole mitään halua ja tunnetta, niin tuskin siihen itseään sitten pakottaa.
Eihän valtaväestöön, heteroihin, kuuluvistakaan kuin ani harva jossain vaiheessa kokeile seksiä oman sukupuolensa edustajan kanssa, kun nekin tietävät ilman kokeilua olevansa heteroita. Ja jos nyttemmin itseään heteroksi nimittävä on joskus tämmöisen kokeilun tehnyt, niin minä nimitän häntäkin sitten bi-seksuaaliksi.
Ja pitää heti kiirehtiä sanomaan, että minä en vihaa miehiä, en vain koe heitä fyysisessä mielessä yhtään vetovoimaisina. Kaverina tai työkaverina mies voi olla ihan ok, mutta seksuaalisesti ei vaan kiinnosta tippaakaan.
ja aina tapaus kohtaisia. Se suurin tunne lähtee itsestä, ei siitä mitä muut ajattelevat.
Niinpä. Olet ihan oikeassa sen suhteen, että suurin osa heteroistakaan ei ole maistanut etanoita.. ;) siis harrastanut seksiä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Miksi siis pitäisi kokeilla jos ei todellakaan tunne vetovoimaa vastakkaista sukupuolta kohtaan?
Minä henk koht olen sen verran kokeilunhaluinen, että jos olisi mahdollista niin kokeilisin varmasti kaikkea. En halua tehdä valintoja/päätöksiä sen takia, että en tiedä mitä on toisaalla. Pelkään sitä mihin tietämättömyys johtaisi; ihmisuhteisiin joista ei ole (helppoa)ulospääsyä, tilanteisiin, joissa ei tiedä mitä sanoa, huonoihin ratkaisuihin ylipäätänsä... Haluaisin aina myöskin pitää maikki mahdollisuudet avoinna sulkematta mitään ovia takana.. Se ei ikävä kyllä taida olla mahdollista. Valintoja on tehtävä.