Minun ongelmani on seuraavanlainen:
Asuin ystäväni kanssa pitkän aikaa lähekkäin. Useita vuosia. Sitten tapasin miehen ja muutin 100 metriä kauemmaksi ystävästäni. Sitten sain mieheni kanssa vauvan ja meidän oli aika muuttaa kolmioon. Saimmekin hyvän kolmion, tosin kaupungin toiselta puolelta, mutta yhdellä bussilla pääsee meidän ovelta ystäväni ovelle. Ystäväni soitteli usein minulle itkien kuinka olen hänet hylännyt vaikka en missään nimessä hylännty häntä. Polkumme vain eriytyivät, minusta tuli kotiäiti ja hän jatkoi mallintöitään. Emme automaattisesti tavanneet enää niin usein ja puheenaiheet loppuivat.
Kuukausi muuttomme jälkeen hän ilmoitti löytäneensä miehen. Mies on täysi hulttio, hän viljelee kannabista (hän halusi myydä sitä ja ostaa itselleen auton), hän saa mustasukkaisuus kohtauksia jos yksi kondomi on hävinnyt tai jos hammastahna on vaihtanut paikkaa. Hän väittää että on kuivilla aineista ja vain myy, mutta kuitenkin n. 4 viikkoa sitten hän oli poliisilaitoksella pilvestä. Kuka ex-narkomaani edes kuljettelee ystävilleen pilveä saatika sitten käy ihme pippaloissa ja tulee kotiin ihan väsyneenä, muttei kuitenkaan haise viinalle. Lisäksi hän jakelee puhelinnumeroita vieraille naisille. Hän on kaikkea sitä mitä ei toivoisi.
Kasvit on kuulemma nyt hävitetty, mutta uskon että vain sen takia että kytät tekiaivät ratsian jätkän omaan kotiin putkareissun jälkeen.
Sanoin ystävälleni että hän on aina tervetullut kotiini, mutta sitä jätkää en kotiini päästä. Sanoin että voimme nähdä miehen kaupungilla, mutta kotiini hän ei tule. Niimpä ystäväni (joka on myös lapseni kummi) päätti ettei tule meille enää yksin. Kaunpungilla hän ei miehen kanssa kehtaa kulkea...syytä en tiedä miksei. Hän ei voi jättää miestään 3 tunniksi yksin, koska tällä kun ei ole ketään muuta kuin hän. Lopulta hän sanoi tulevansa tyttäreni syntymäpäiville jotka ovat 4 kk kuluttua, mutta ei muutoin tulisi käymään ellei jätkä tulisi mukaan. Sanoin hänelle ainoastaan että hän tekisi itse päätökset kummityttöään kohtaan.
En voi päästää kotiini diileriä, tämä on pienen lapsen koti ja kuka tahansa täysijärkinen ymmärtää sen. Ystäväni on minulle tärkeä enkä haluaisi loukata häntä. Hän on kuitenkin niin rakastunut ettei kuuntele järkipuhetta. en voi muuta kuin odottaa että hän tulee järkiinsä ellei sitten joku keksi keinoa millä hänet saisi tajuamaan tilanteen.
Asuin ystäväni kanssa pitkän aikaa lähekkäin. Useita vuosia. Sitten tapasin miehen ja muutin 100 metriä kauemmaksi ystävästäni. Sitten sain mieheni kanssa vauvan ja meidän oli aika muuttaa kolmioon. Saimmekin hyvän kolmion, tosin kaupungin toiselta puolelta, mutta yhdellä bussilla pääsee meidän ovelta ystäväni ovelle. Ystäväni soitteli usein minulle itkien kuinka olen hänet hylännyt vaikka en missään nimessä hylännty häntä. Polkumme vain eriytyivät, minusta tuli kotiäiti ja hän jatkoi mallintöitään. Emme automaattisesti tavanneet enää niin usein ja puheenaiheet loppuivat.
Kuukausi muuttomme jälkeen hän ilmoitti löytäneensä miehen. Mies on täysi hulttio, hän viljelee kannabista (hän halusi myydä sitä ja ostaa itselleen auton), hän saa mustasukkaisuus kohtauksia jos yksi kondomi on hävinnyt tai jos hammastahna on vaihtanut paikkaa. Hän väittää että on kuivilla aineista ja vain myy, mutta kuitenkin n. 4 viikkoa sitten hän oli poliisilaitoksella pilvestä. Kuka ex-narkomaani edes kuljettelee ystävilleen pilveä saatika sitten käy ihme pippaloissa ja tulee kotiin ihan väsyneenä, muttei kuitenkaan haise viinalle. Lisäksi hän jakelee puhelinnumeroita vieraille naisille. Hän on kaikkea sitä mitä ei toivoisi.
Kasvit on kuulemma nyt hävitetty, mutta uskon että vain sen takia että kytät tekiaivät ratsian jätkän omaan kotiin putkareissun jälkeen.
Sanoin ystävälleni että hän on aina tervetullut kotiini, mutta sitä jätkää en kotiini päästä. Sanoin että voimme nähdä miehen kaupungilla, mutta kotiini hän ei tule. Niimpä ystäväni (joka on myös lapseni kummi) päätti ettei tule meille enää yksin. Kaunpungilla hän ei miehen kanssa kehtaa kulkea...syytä en tiedä miksei. Hän ei voi jättää miestään 3 tunniksi yksin, koska tällä kun ei ole ketään muuta kuin hän. Lopulta hän sanoi tulevansa tyttäreni syntymäpäiville jotka ovat 4 kk kuluttua, mutta ei muutoin tulisi käymään ellei jätkä tulisi mukaan. Sanoin hänelle ainoastaan että hän tekisi itse päätökset kummityttöään kohtaan.
En voi päästää kotiini diileriä, tämä on pienen lapsen koti ja kuka tahansa täysijärkinen ymmärtää sen. Ystäväni on minulle tärkeä enkä haluaisi loukata häntä. Hän on kuitenkin niin rakastunut ettei kuuntele järkipuhetta. en voi muuta kuin odottaa että hän tulee järkiinsä ellei sitten joku keksi keinoa millä hänet saisi tajuamaan tilanteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä on raaka vastaus, mutta annan tulla kuitenkin. Kaverisi touhut hylkäysitkuista epämääräisen miehen kelpuuttamiseen kuulostavat minusta häiriityneeltä käytökseltä. Ystäväsi kuulostaa läheisriippuvaiselta ihmiseltä.
Minulla on kokemusta samantyyppisestä tilanteesta. Ystäväni sekoili miessuhteissaan, alkoi käyttää lääkkeitä, yritti pari kertaa itsemurhaakin jne. Tyhmyyttäni aloin hänen psykologikseen, vastasin aina puhelimeen jne. Elin itsekin tuolloin rankkaa vaihetta monen haasteen ristipaineessa. Ja vaikka parhaani yritin, niin sain vain haukut ja syyllistyksen siitä, kun minulla menee hyvin jne.
Jos nyt tekisin toisin, niin olisin katkaissut välit ystävääni jo aikaa sitten. Tai ainakin viilentänyt välejä sille tasolle, ettei hän olisi voinut ottaa minuun yhteyttä milloin vain. Vaikka ystävien kanssa voidaan jakaa ongelmia, niin toisen rasittaminen ja yksipuoleinen vaikeuksien tilitys ei kuulu ystävyyteen. Sitä varten ovat ammattiauttajat.
En osaa sanoa sinulle suoraa vastausta, miten toimia. Hieman kyllä pelkään puolestasi, sillä ainakaan itse en uskaltaisi sijoittaa kovin paljoa tuollaiseen hampuusimieheen ja hänessä roikkumiseen. Toivon sydämestäni, että ystäväsi järkiintyisi eroamalla tai että vastaavasti hänen miesystävänsä alkaisi elää ihmisiksi. Vaikka ystäväsi on lapsesi kummi, sinun ei ole pakko olla tekemisissä enää hänen kanssaan, jos hänen läsnäolonsa sinua ahdistaa. Jos sinä romahdat ja väsyt ystävääsi tukiessasi - mieti mikä kaikkea voi olla vielä tulossa miesystävän tiimoilta - niin hän on viimeinen ihminen, joka on silloin tukemassa SINUA. Vedä rajat ja tee pelisäännöt. Ennen kuin on liian myöhäistä.
Minkä ikäinen sun lapsesi on?
8kk vanha pikku tyttö :)
Ja kyllä, ystäväni on läheisriippuvainen. Hän myöntää sen itsekin.
Lisään vielä että en ole yksin sen päätöksen takana ettei jätkä tule kotiini. Myös miehenion sitä mieltä ettei halua sellaisia kotiinsa.
Mun tyttö oli juuri samanikäinen, kun jouduin ystäväni terapeutiksi ja aloin huolehtia hänen elämästään. Tee mitä teet, mutta älä hyvä ystävä rasita itseäsi liikaa asioilla, joille et mitään voi! Et ehkä tässä vaiheessa tajuakaan, kuinka pieni lapsi sulla on.
Antaisin mitä tahansa, että saisin vauva-ajan takaisin ja ymmärryksen, että olisin joskus pitänyt puhelimen kiinnikin. Mennyt kokemus on nostanut näin jälkikäteen katkeruuden ja kiukun tunteita tyyliin "miksen silloin aikanaan älynnyt..." Ja pelissä on vielä hieman syyllisyyttä siitä, kuinka paljon vietin aikaa juuri ystävääni terapoiden, vaikka olisin voinut käyttää sen ajan perheeseeni ja omaan lepoon, jota tarvitsin kipeästi.
On ihan kiva, että ystäväsi myöntää itsekin omat ongelmansa. Se ei vaan riitä! Ongelmat täytyy myös työstää. Hyvä, että miehesi tukee sinua.
minäkin tylyn ohjeeni. Jätä se ystäväsi ja kerro hänelle, että hän on tervetullut takaisin elämääsi sitten kun on saanut omansa kuntoon.
Itse olen joutunut tekemään näin yhdelle vanhalle ystävälleni, jolle kävi paljolti kuten sinun ystävällesi. Hän olisi halunnut jatkaa ystävyyttämme niin, että hänen narkomaanipoikaystävänsä kuuluisi kuvioihin mukaan. Itse päätin, että minä en vaaranna lasteni elämää millään tavoin, jos sen vain voin estää. En tosiaankaan halua ottaa sitä riskiä, että joku narkomaani tulee höyryissä meidän oven taakse keskellä yötä vaikka etsimään sitä ystävääni, joka on joutunut karkaamaan kotoa väkivaltaisuuden tai muun takia.
Aikansa perääni ruikutettuaan, ystäväni luovutti ja muutti jonnekin, enkä hänestä ole sen koommin kuullut. Välillä on ikävä niitä hyviä aikoja hänen kanssaan, mutta kun ajattelen millaiseksi hän muuttui, niin sitä ei ole lainkaan ikävä.
Se on tätä elämää.
Niinkuin sinulle on täällä jo sanottukin, niin ystäväsi on läheisriippuvainen, ja sinun perheellisenä kannattaa ehkä astua kokonaan sivuun kuvioista, varsinkin kun ystäväsi elämässä on huumemaailman ihmisiä.
Ystävälläsi on suuri riski luisua itse aineiden käyttäjäksi.Älä lähde mukaan siihen helvettiin ystävän roolissasi. Itse olen menettänyt kaksi hyvää ystävääni huumeille juuri tuota kautta, että kuvioihin on astunut mies, joka käyttää tai muulla tavoin liittyy alan porukoihin, ja tie tuhoon on ollut valmis. Kumpikaan ystävistäni ei ole enää samanlainen, millaisena heidät opin tuntemaan. Tosin toista en ole edes nähnytkään vuosiin, mutta olen kuullut, että käyttää aineita edelleenkin, ja tilillä on ryöstö ja vankilatuomio. Hänkin oli vielä muutamia vuosia sitten pienten lasten äiti, joka rakastui huumehemmoon.
Suojele perhettäsi ja itseäsi, pidä välimatkaa. Mitään et voi kuitenkaan tehdä.