Mitä teen?

On se sitten neuvolan täti tai hänen kauttaan järjestetty muu ammattilainen, tai sos.toimen kautta järjestetty tukihenkilö tai muu vastaava, älä jää yksin pahojen tunteittesi kanssa.

Ymmärtävätkö omat sukulaisesi sinua paremmin? Saatko jostain apua myös lapsen hoidossa? Jos ei omasta takaa löydy, pyydä sitäkin sos.toimelta vedoten vaikeaan tilanteeseesi ja jos vaikkapa jonkun 10 kerran kriisiterapian eron jäljiltä haluat käydä, saat varmasti sitä varten sos.toimen kautta hoitajan lapsellesi. Sinun hyvinvointisi on myös lapsesi etu, ja lapsesi etu on yhteiskunnan etu, näin asia nähdään sos.toimessa. Älä arkaile pyytää apua!

Kerro lapsen isän vanhemmille, että sinulla on erotyöskentely niin kesken vielä, ettet halua tavata siten, että lapsen isän uusi tyttöystävä on paikalla. Kerro että toivot siitä huolimatta mitä he sinusta saattavat ajatella, että heidän suhteensa lapseen voisi olla hyvä, eihän hän millekään tapahtuneelle ole mitään voinut.

Tarjoa mahdollisuutta, että tuot lapsen pariksi tunniksi kylään vaikka jokakin viikonloppu, niin että saavat olla hänen kanssaan, onhan hän heidän lastenlapsensa. Lisäksi tulevaisuutta ajatellen sinulle voi olla siitä isokin apu, jos he haluavat aina silloin tällöin hoitaa lastasi.

Valitettavasti heidän kuuluukin olla puolueellisia, niinhän jokainen on oman lapsensa suhteen. Älä siis odota heiltä suurempia ymmärryksiä, ajan myötä he kyllä tulevat näkemään, että heidän ei tarvitse pitää yllä mitään negatiivista asennetta sinuun. Juuri nyt he voivat pelätä, että eivät saakaan olla osa lapsenlapsensa elämää, kun ero on tullut, ja voivat purkaa sitä pahaa mieltäkin sinuun. Ero koskettaa aina monia, varsinkin, jos on yhteisiä lapsia. Hae siis ymmärtäjäsi muualta, ystävästä, ammattiavusta, sukulaisesta, älä odota sitä heiltä - ainakaan vielä.

Kyllä kaikki vielä muuttuu paremmaksi. Nyt on pohjahetki, sieltä on tie ylöspäin. Kevät etenee, pian on kesä, ja pikku hiljaa asiat alkavat tuntumaan paremmilta. Sinun on surtava surusi ja purettava kiukkusi, jotta voit hyväksyä tilanteen jossa elät, jonka jälkeen siitä voi tehdä paljon parempaakin, kuin se on parhaimmillaan ollut. Sinulla on joka tapauksessa lapsi, ihana pieni ihminen, joka onneksi ei vielä niin paljoa ymmärrä muuta kuin siitä, miten sinä jaksat vastata hänen hoitamisestaan. Sinun jaksamisesi on siis tärkeintä. Jos isovanhempien yhteydenotot käyvät raskaiksi, etkä juuri vielä ole valmis sinne menemään tai lastakaan sinne muutamaksi tunniksi viemään, kerro heille, että nyt on sen verran järjestelemistä elämässä, että otat heihin huhtikuun se ja se päivä yhteyttä, tai kutsut heidät silloin luoksesi kylään. Lupaa informoida heitä siitä, jos on jotain erityistä lapseen liittyvää ennen sitä. Sitten yksinkertaisesti jätät vastaamatta, jos he yrittävät ottaa yhteyttä ennen sovittua ajankohtaa. Sinun pitää nyt keskittyä itseesi ja lapseesi, jotta voisitte kumpikin hyvin.

Voimia sinulle, kyllä kaikki vielä järjestyy, usko pois.