Oli Kauriin Aika
Olin yksin, puolikas
Seisoin Joen. Meidän Jokemme rannalla
Ainoa valoni oli sikarin hehkuva pää
muuta valoa en enää pystynyt ottamaan vastaan
Heitin tumpin Jokeen ja silloin iski Ensimmäinen Tikari
Sen nimi oli Häpeä
Niin kuin tyynen veden särki sikarini tumppi
Olin liian monesti pettänyt Kumppanini luottamuksen
Joki ei tuntenut armoa
Kuin koko sen virtaaman määrä
oli ollut Puoliskoni minulle antama pyyteetön Rakkaus
Toisen Tikarin nimi oli Kaipuu
Polvilleni tuskasta vajoten silmäsin vastarantaa
Enkä tiennyt vieläkö jakaisin Jokemme Tenhon kanssasi
Kolmannen Tikarin nimi oli Epätoivo, pahin kaikista
Tiesin iskeneeni sen syvälle myös Sinun rintaasi
Nuolin yksin haavojani kuin eläin, joka on ahdistettu nurkkaan
Riuduin lähellä Kuoleman Laaksoa alttiina sen houkutuksille
Niitä lauloivat harhaisen kauniit seireenit houreisiini
lupasivat lopullisen unohduksen
Joki, Jokemme oli lähettänyt viestin jonnekin korkeammalle
Näin viimein itseni
Tikarien haavat alkoivat arpeutua
Jostain tuli sieluuni ripaus Toivoa
Nyt kerään Voimaa, eheydyn ollakseni se miksi minut on tarkoitettu
Ollakseni vielä tarpeeksi vahva kohtaamaan Suurimman Kaikista
Rakkauden
Ollakseni sen arvoinen
Kun kevät kevät koittaa
tartun aseista vahvimpaan, tuhat kertaa Tikareita voimakkaampaan
Auraan, Rakentajaan
Istutan kauneimmat kukat
Niitä vaalin
Kun olet valmis, teen niistä kimpun
lisään siihen luonnonkukkia, luomistyön ihmeen todisteita
niin kuin Sinä kerran ojensit minulle
Sillä hetkellä näet silmissäni Uskon ja Voiman
Suurimmalla on tilaisuus tulla
Kun koittaa Skorpionin aika ja luonto taas kuolee
puhaltaisimme kimpun kuivuneen siemenet Joen, Jokemme kuljetettavaksi
jotta hyvä, kauneus leviäisi
tuoden Toivoa jonkun toisen tikarinkaataman lohduksi
Niin tahtoisin tehdä päiviemme loppuun, kun kauneutesi hehkuu vielä
harmaidenkin hapsien alta, katseestasi
jolla vielä voit nähdä silmissäni Uskon ja Voiman, jolla pidämme yllä Suurinta
Joki, Jokemme on ollut ennen meitä, on nyt ja jää jälkeemme
Se on Viisas
Kertoo palasia näkemästään ja Totuudesta
jos on korvat millä kuulla
Kenties voimme jättää sen kerrottavaksi tarinan, jossa Suurin kaikista voitti
Joki, Jokemme. Kuin sen yhteyden virta, joka vain Puoliskoilla voi olla
Olin yksin, puolikas
Seisoin Joen. Meidän Jokemme rannalla
Ainoa valoni oli sikarin hehkuva pää
muuta valoa en enää pystynyt ottamaan vastaan
Heitin tumpin Jokeen ja silloin iski Ensimmäinen Tikari
Sen nimi oli Häpeä
Niin kuin tyynen veden särki sikarini tumppi
Olin liian monesti pettänyt Kumppanini luottamuksen
Joki ei tuntenut armoa
Kuin koko sen virtaaman määrä
oli ollut Puoliskoni minulle antama pyyteetön Rakkaus
Toisen Tikarin nimi oli Kaipuu
Polvilleni tuskasta vajoten silmäsin vastarantaa
Enkä tiennyt vieläkö jakaisin Jokemme Tenhon kanssasi
Kolmannen Tikarin nimi oli Epätoivo, pahin kaikista
Tiesin iskeneeni sen syvälle myös Sinun rintaasi
Nuolin yksin haavojani kuin eläin, joka on ahdistettu nurkkaan
Riuduin lähellä Kuoleman Laaksoa alttiina sen houkutuksille
Niitä lauloivat harhaisen kauniit seireenit houreisiini
lupasivat lopullisen unohduksen
Joki, Jokemme oli lähettänyt viestin jonnekin korkeammalle
Näin viimein itseni
Tikarien haavat alkoivat arpeutua
Jostain tuli sieluuni ripaus Toivoa
Nyt kerään Voimaa, eheydyn ollakseni se miksi minut on tarkoitettu
Ollakseni vielä tarpeeksi vahva kohtaamaan Suurimman Kaikista
Rakkauden
Ollakseni sen arvoinen
Kun kevät kevät koittaa
tartun aseista vahvimpaan, tuhat kertaa Tikareita voimakkaampaan
Auraan, Rakentajaan
Istutan kauneimmat kukat
Niitä vaalin
Kun olet valmis, teen niistä kimpun
lisään siihen luonnonkukkia, luomistyön ihmeen todisteita
niin kuin Sinä kerran ojensit minulle
Sillä hetkellä näet silmissäni Uskon ja Voiman
Suurimmalla on tilaisuus tulla
Kun koittaa Skorpionin aika ja luonto taas kuolee
puhaltaisimme kimpun kuivuneen siemenet Joen, Jokemme kuljetettavaksi
jotta hyvä, kauneus leviäisi
tuoden Toivoa jonkun toisen tikarinkaataman lohduksi
Niin tahtoisin tehdä päiviemme loppuun, kun kauneutesi hehkuu vielä
harmaidenkin hapsien alta, katseestasi
jolla vielä voit nähdä silmissäni Uskon ja Voiman, jolla pidämme yllä Suurinta
Joki, Jokemme on ollut ennen meitä, on nyt ja jää jälkeemme
Se on Viisas
Kertoo palasia näkemästään ja Totuudesta
jos on korvat millä kuulla
Kenties voimme jättää sen kerrottavaksi tarinan, jossa Suurin kaikista voitti
Joki, Jokemme. Kuin sen yhteyden virta, joka vain Puoliskoilla voi olla
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä tämä oli,jos ei suurta rakkausrunoutta!
Todella hieno,omaperäinen ja mahtavaa luettavaa.
Kiitos sinulle.joka tämän kirjoitit
kerrassaan vaikuttava -
voimakas.
Tarina mielikuvin nähtynä,
hyvin maalaattu mielen nähdä.
Onpa harvinaisen upea lukuelämys heti aamusta.
BRAVO !
sielukas runo.
Kiitos,
Vr
Kiitoksia kovasti kaikille myönteisestä palautteesta. Tämä palsta on hyvä paikka paikka terapoida ja jakaa tuntojaan lähimmäisille.
sen arvoinen, i k i n ä