Mietin veneeseen (5t) keula-ankkurin asentamista sähkövinssillä, ankkuriksi 10kg Delta 30m 8mm kettinkiä.
- kuinkahan paljon ankuri keulassa haittaa veneeseen nousemista luonnonsatamissa
- onhan se 10kg ankkuri aika raskas nostaa ilman sähkövinssiä, mutta nouseehan se käsinkin vai onko se kauko-ohjattava sähkövinssi muuten näppärä ja investoinnin arvoinen ?
Olisiko teillä kokemuksia ?
- kuinkahan paljon ankuri keulassa haittaa veneeseen nousemista luonnonsatamissa
- onhan se 10kg ankkuri aika raskas nostaa ilman sähkövinssiä, mutta nouseehan se käsinkin vai onko se kauko-ohjattava sähkövinssi muuten näppärä ja investoinnin arvoinen ?
Olisiko teillä kokemuksia ?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Delta keulassa on helpottava kun noustaan veneeseen.
Sen päälle on hyvä astua.
Tuntuu vaan kevyeltä tuo 10 kiloinen.
Jossain olen nähnyt että veneen pituus jalkoina on ankkurin paino paunoina.
Eli kiloina suunnilleen puolet jaloista.
Itsekin joskus mietin sähköisen ankkurivinssin asentamista Finngulfini keulaan, mutta tulin sitten toisiin ajatuksiin. Oma keula-ankkurini on 15 kg Bruce ja nostelen sitä käsin.
Ensinäkin Suomessa ankkuroidaan erittäin harvoin keula-ankkurilla, koska yleensä ollaan keula laiturissa tai rannassa ja yleensä ranta on vielä niin matala, ettei perä edellä voi edes rantautua. Tässä valossa veneen perään asennettu ankkurivinssi olisi huomattavasti käyttökelpoisempi, sillä käyttöä tulee paljon enemmän. Perän ankkurivinssillä voit hoitaa myös satunnaiset "oikeat" ankkurissa olot, sillä mikäänhän ei estä ankkuroinnin yhteydessä kiinnittämästä ankkuriköyttä tai liinaa keulaknaapiin, jolloin veneen keula pysyy tuulessa. Sähköisen ankkurivinssin voima ei missään tapauksessa riitä kuitenkaan nostamaan ankkuria kovassa tuulessa ilman pääkoneen apua, joten olipa vinssisi keulassa tai perässä, joudut kuitenkin käyttämään sekä pääkonetta että ankkurivinssiä kovan kelin ankkurin nostossa.
Itsellä tulee harrastettua ankkurointia sen verran harvoin, että olen luopunut ankkurivinssiajatuksesta. Jos kuitenkin jostain syystä asennuttaisin vinssin, niin asennuttaisin liinavinssin veneen perään. Ankkurina pitäisin veneen keulassa riittävän suurta "pääankkuria" ja perässä pienenpää peräankkuria. Liinavinssin valitsisin siksi, että sen kela vie vähemmän tilaa. Peräankkuriakaan en pysyvästi kiinni vinssin liinassa, vaan kiinnittäisin sen tarvittaessa sakkelilla; syy on se, että useimmiten ollaan peräpoijussa joten samalla liinavinssillä voisi helpottaa peräpoijuoperaatioitakin.
Ensin ajattelin, etten viitsi kommentoida. Täällähän riittää asiantuntijoita.
Itse olen ankkuroinut paljon ja nimenomaan keula-ankkurilla. Meidän vesillämme tosiaan harrastetaan sitä yllättävän vähän. Ehkä halutaan keula maihin eikä veneessä ole minkäänlaista jollaa.
Keula-ankkuri on kuitenkin helppokäyttöinen ja turvallinen.
30 m ketjulla ankkuroit korkeintaan 6-7 metrin syvyyteen. 50 m pituinen ketju antaa pelivaraa enemmän ja sillä pärjää vuorovesissäkin.
Itselläni on kokemusta kahdesta sähkövinssistä ja yhdestä manuaalisesta. Pidän jälkimmäistä parempana, koska se on yksinkertainen ja luotettava. Sähkön kanssa tulee ongelmia ennemmin tai myöhemmin - ja yleensä silloin kun niitä vähiten haluaisi. Nykyisessä 33-jalkaisessa paatissani on 70 metriä 10-mm ketjua ja 36 paunan CQR. Vinssi on välttämätön.
Peräankkuria käytän äärimmäisen harvoin.
Se on kumma jäänne tuo perä ankkuriin täällä Suomessa? en itse näe siinä mitään etua. Harvoin täällä kuitenkaan luonnonsatamassa saa edes keulaa purkkarilla rantaan ja oikeissa satamissa sillä ei edes ole väliä. Vai olisiko kuitenki suurimpana syynä veneen käsittely taito, tai sen puute? On ihan eri asia mennä perä edellä laituriin kuin keula, mutta sitten kun lähtö koittaa ja onkin kova sivuvastainen niin etuperin lähtö onnistuu paljon helpommin. Itse olen harjoitellut perä edellä kiinnittymistä parikymmentä vuotta Kreikan ja Turkin vesillä ja samaa aion harjoitella täälläkin kunhan saan veneeni Suomeen.
täällä Suomessakin alkaa sujua, kun parikymmentä vuotta harjoittelet.
etua perä edellä kinnittymisessä. Se on kumma jäänne Kreikassa ja Turkissa? Todella monessa luonnonsatamassa saa keulan rantaan. Useimmissa tuntemistani vierassatamista pysyy peräsin paremmin ehjänä kun kiinnittyy keula edellä. Lisäksi omassa veneessäni on helpompi kulkea keulasta rantaan. Edelleen, perä edellä laituriin meno on vaikeampaa mutta lähtö sivutuulessa ei yhtään sen vaikeampaa kuin keula edelläkään. Veneen käsittelystä se on tosiaan kiinni. Mutta kukin tyylillään.
Pääankkuri keulassa, mutta vinssi takana? Jos ankkuri on aina laskuvalmiina, sitä tulee käytetyksi useammin. Huonolla kelillä on helpointa lähteä ankkurista.
"....mutta sitten kun lähtö koittaa ja onkin kova sivuvastainen niin etuperin lähtö onnistuu paljon helpommin. "
Meillä tuli rouvan kassa käsipula, kun tehtiin sivutuulilähtöä keula merelle päin.
Köydet irti perästä, rouva keulille poijuhakaa keräämään.Minä kaasulla auttamassa ja ohjaamassa, että ei ajauduta viereisten liinojen päälle.
Nojasimme naapuriveneeseen ja itse en voinut ollenkaan auttaa käsin, kun olin rattia ja kaasua kädet täynnä.
Kun lähdemme perä edellä, niin rouva katselee keulan ja minä kerään liinan ja hoitelen kaasun ja ohjauksen siinä samalla.
eivät välttämättä halua olla avotilassa laiturilla kulkijoiden ihmeteltävänä.
Kumpikohan kiinnitystapa on jäänne.
Lähes kaikista saarista ainakin etelärannikolla löytyy keulapaikka purkkarille. Nykyisille pystykeuloille ehkä vähän rajoitetummin.
Ns. välimerityylin ankkurointi (keula ulos ja perä laituriin) on eri asia kuin ´varsinainen´ ankkurointi, jossa ei olla maayhteydessä. Siinä on yksityisyyskin turvattu. Esim. brittiläisten marinoiden ulkopuolella on sallittua ankkuroida, mutta silti marinan fasiliteettien käyttäminen on ok. Satamamaksu on ankkuroinnissa vähäinen tai olematon verrattuna laiturikiinnitykseen. Yleensä marinoissa on jollalaituri, joten maihin menossa ei ole ongelmaa.
Jos tarkoitit etelärannikolla eteläisen pallonpuoliskon saaria, siellä ainoa tapa on keula-ankkurointi ja maayhteyden hoitaminen jollalla. On aivan sama onko pystykeula tai pitkä puukspröötti, keulaa ei panna maihin kiinni. Keulakiinnitys on meidän suojaisten vesiemme erikoisuus, johon muualla ei yleensä ole edes mahdollisuutta vuorovesivaihtelun takia.
Pointtini on, että matkapurjehtijoille keula-ankkuri pitkä ketju ankkurivinssi on aivan luonnollinen valinta. Pääasiassa Saaristomerellä liikkuvat eivät niitä veneessään tarvitse. Varustelu kannattaa tehdä käyttötarkoituksen mukaan. Ei voida linjata niin, että joku varuste tai tyyli on ´ainoa oikea´.
Se on juuri noin kuin sanoit. Välimerellä ne osaa tuonkin asian ja sitä kautta minkin olen saanut innon oppia sen kunnolla, peräankkuroinnin.
Siihen liittyy varmaan yhtenä pointtina seurustelun helppous avotilasta laiturilla kulkevien kanssa. Vähän vaan harjoittelua ja siinä se.
Keula-ankkurin sähkövinssin tarve ja arvo riippuu ensisijaisesti siitä, miten sinulla on tapana ankkuroida, ja toisaalta siitä, millainen miehistö sinulla on.
Ankkuriketjun käsittely käsin on aika ikävää hommaa. Jos käytät ketjua, suosittelen vinssiä. Jos käytät ankkuriköyttä, homma käy usein sujuvasti käsivoiminkin.
Delta on ilmeisesti aura-ankkuri, jonka hankaluus veneeseen noustessa riippuu paljolti sen asennosta keulassa. Itselläni on Bruce, joka pelkästään helpottaa veneeseen nousemista.
Tietyissä tilanteissa pitää samaan aikaan nostaa ankkuri ja ajaa venettä eteenpäin. Tämä edellyttää ripeää nostajaa ja asiansa osaavaa koneenkäyttäjää.
Ajatellen tilannetta, jossa joudut nostamaan ankkurin kovassa kelissä yksin, ruorin luota käytettävä sähkövinssi on ainoa ratkaisu. Ainakaan itse en haluaisi kokea tuota tilannetta uudelleen, vaikka siitä selvisinkin.
Omien kokemusteni pohjalta suosittelen sähkövinssiä. Ei se niin hirveän kallis ole.
Olen 2007 elokuun jälkeen ollut 104 yötä ankkurissa pitkin eurooppaa ja karibiaa. Aina keula-ankkurilla, 60m 10 mm ketju 10t veneessä ja 15 kg Bruce. Tuo neuvo 0,5 kg ankkuria jalkaa kohti on sopiva. Tosin iso ja pitkä ketju tekee pienestäkin ankkurista paremman, pieni ketju tai köysi ei toimi millään ankkurilla hyvin. Suomessa tuulettomissa olosuhteissa ehkä muttei oikeasti, ei edes peräankkurina. Ankkureista olen tehnyt "tieteellistä" tutkimusta ja olen tullut tulokseen että eniten ongelmia on Delta-ankkureilla. Itse olen ollut pelastamassa paria deltaa jotka ovat pettäneet tuulessa. Öisin eniten paikkaa kovalta tuulella vaihtaa juuri delta-ankkurin omistajat. Oma Bruceni ei ole kertaakaan pettänyt, tosin varaudun aina tuuliin 5-7x määrällä ketjua syvyyteen nähden ja ketju on siis 10 mm. Monet käyttää 6-8 mm ketjua joka ei oikeasti paina vedessä juuri mitään ja ongelmia tulee. Jo 36-jalkaiseen tulisi hommata 10 millistä isoille vesille ja vähintään se 30 m. Meilä 60 m on juuri ja juuri riittävästi, monasti on kaikki ulkona. Nyt jos ostaisin niin harkitsisin 13 mm ketjua ja 80 m jos vaan lompsa kestää. Yhtään kertaa en ole nähnyt Bruce/CQR pettävän tuulessa, kevytankkurit ja deltat sen sijaan on jatkuvasti ongelmissa. Syytä en tiedä, arvailuja kylläkin on. Halvalla ei saa hyvää voisi joku sanoa.
Sitten se nosto. Jos meinaa kesällä ankkuroitua keulasta kerran tai kaksi niin saahan sen ylös voimallakin. Jos kertoja on enempi niin en usko että on vaihtoehtoja muuta kuin vinssi. Meillä on 1000 W lofrans, hyvin pelaa. Ainoa on että pitää katsoa ettei ketju mene sotkulle eli "kasa" on aina välillä kaadettava vinssin alta kun tuppaa nousemaan korkeaksi. Kaikki sähköt pois ankkurilootasta ja kannelta, kauko-ohjaus on paras, suolavesi tuhoaa aikaa myöten muuten kaiken. Ohjauskeskus jonnekkin turvaan kosteudelta, kerran uusineena tiedän. Käsin nostaminen sujuu hyvissä olosuhteissa, mutta entäs kun tuulee kovaa ja se pitäisi saada äkkiä ylös?
Meillä on kahden ankkurin paikka keulassa eikä ne haittaa nousemista paattiin. Minusta jopa helpottaa, varsinkin lyhytjalkaisia. Katso vaan ettei se ankkuri pääse heilumaan paikallaan vaan että on hyvin lukittu, isoja aaltojakin silmällä pitäen.
edellä oli kaveri ulkomailla ja yöpymisiä ankkurissa paljon.te joilla vene on suomessa ja pääosin liikutte suomen ja ruotsin saaristossa, laskekaa huviksenne kuinka monta yötä olette ankkurissa kauden aikana? vähiin yleensä jää.joillakin on varsinkin isoilla teräsveneillä ja rauhan kaipuunsa takia tapana jäädä lahdelle ankkurissa killumaan.silloin kannattaa satsata.
Terävät ja ulkonevat varusteet kuuluvat bokseihin tai sen puuttuessa turvallisen, oikeaoppisen ja pyöristetyn ankannokan alle suojaan ettei kenenkään varpaat mene.
Keskellä kulkuvälää olevat ovat kaikista surkeinta varustelua.
Tarkoitit varmaankin, että tottumaton paljain jaloin kannella kävelijä voi satuttaa varpaansa johonkin? Vaikkapa ankkurivinssiin?? Pidikkeessään tukevasti oleva CQR tai Bruce toimii hyvänä askelmana. Varvas voi tietysti tulla pipiksi, jos ei käytä jalkineita kannella.
En ole kuullut, että ankkurointivarustus "tappaisi". Pikemminkin kunnollisen ankkurivarustuksen puuttuminen voi johtaa ongelomiin.
..ihan perustaan kuulu se että ei kävellä esim paljain jaloin kannella??? 3vk reissu on helposti pilalla murtuneen varpaan takia jo 3. päivänä......ja vijereita (jos on nostimissa) käsiteltäessä oltava käsineet muuten sama juttu kun varpaiden kanssa....
..nooh...täälläpäinhän on apu aina lähellä.....joten voi vaikka soittaa 112.... mutta jos lähtee vähän pidemmälle.... niin muistakaa perusasiat....