Kova oli minun anoppikouluni.Kymmenen vuotta
jouduin katsomaan sivusta kaikenmaailman liehkasijaa poikani rinnalla.-Kaikki romuttui lopuksi heidän välillään-ja poikani myös.
Kaikkeni yritin olla tasapainoittamassa heidän
resuista elämäänsä.Turhaan.
Nyt alan jo olla kuivilla ja tajuan,että minun on huolehdittava vaan omasta hyvinvoinnistani.
Olin seota murheista ja huolista,mutta kun otin
välimatkaa koko porukkaan,aloin tervehtyä.
Ei ole enää iloisia lastenlasten synttäreitä
yhdessä.Siihen alistamiseen eron jälkeen en
enää suostu,koska se satuttaa minua liiaksi.
Mummollakin on oikeus ihmismäiseen elämään.
jouduin katsomaan sivusta kaikenmaailman liehkasijaa poikani rinnalla.-Kaikki romuttui lopuksi heidän välillään-ja poikani myös.
Kaikkeni yritin olla tasapainoittamassa heidän
resuista elämäänsä.Turhaan.
Nyt alan jo olla kuivilla ja tajuan,että minun on huolehdittava vaan omasta hyvinvoinnistani.
Olin seota murheista ja huolista,mutta kun otin
välimatkaa koko porukkaan,aloin tervehtyä.
Ei ole enää iloisia lastenlasten synttäreitä
yhdessä.Siihen alistamiseen eron jälkeen en
enää suostu,koska se satuttaa minua liiaksi.
Mummollakin on oikeus ihmismäiseen elämään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja rauha hänen sielulleen.
emme voi mitään, kun aikuiset lapset joutuvat avio/ynnä muissa liitoissaan vaikeuksiin. Eikä sekään, että ilmoittaa olevansa lastenlapsia varten, kun tarvitsevat, jos toinen osapuoli haluaa vetää lapsensa "koko suvusta".
Kärsimyksiä siis riittää. On vain yritettävä parhaansa ja keskityttävä oman elämänsä hallintaan. Voimia sullekin!
No, useinmiten kuitenkin on niin että se oma elämä on hallinnassa ja on ollutkin aina jo sen viisikymentä-60 vuotta. ja se OMAN ELÄMÄN hallinta jatkuu samanlaisena.Jos se oma elämä ei ole raiteiltaan vielä tähänikään suistunut niin tuskinpa se oma elämä suistuu lapsenlapsienkaan vaikeuksien vuoksi.mutta kun sitä lastenlasten elämää vaan joku hallitsisi niin että SE pysyisi raiteillaan.Alaikäiset lapsethan ne ovat huolien aiheena, eikä ne aikuiset lapset eikä oma elämä. Sinulla tuntuu olevan vielä matkaa siihen eheytymiseen. Voimia eheytymiseen.
Helppo se on sanoa,että elä oma elämäsi,äläkä välitä.
Mummoni kantoi vielä kunnalliskodillakin huolta
juoposta pojastaan.Emo on emo hautaan asti.
vaan tarkoittaa, että omaa elämää unohtamatta...Joskus voi huoli ja suru lastenlasten elämästä olla niin kova, että siinä onkin sitten vaikea yrittää keskittyä välillä omiin asioihin. Mutta tosiasiahan on se, että ensimmäiset huolehtijat ja päättäjät ovat lasten vanhemmat, sitten tulevat vasta isovanhemmat, jos saavat yleensä tulla.
Lastenlastensa vanhemmille?
Niistähän ne murheita kantavatkin,jos heidän perheillään menee huonosti?
mutta aikuiset lapset ovat siis nyt vuorostaan vanhempina. Isovanhemmat ovat siellä sitten jossain, vähän taaempana, sivummalla, jos tarvitaan.
"mies luopukoon isästään ja äidistään, ja liittyköön vaimoonsa, samoin vaimo...."
Elikkä miten saadaan ukosta kaikki hyöty irti
ja ellei onnistu-eikun eroksi!
Nykyäänhän ei tarvitse ajatella muuta kuin itseään ja omaa parastaan.