On ruvennut potuttamaan työkavereiden ja tuttujen neuvot kotitöiden jakamisesta. Vaimon kanssa ei ole ongelmaa, kun hän tajuaa, missä mennään.
Minä teen kaikki aamupalat arkena ja viikonloppuna, minä kuljetan lapset päiväkotiin ja käyn aina kaupassa. Minä opetan lapset ajamaan polkupyörällä ja käyn niiden kanssa uimakoulussa. Nuoremman kanssa se ei ole mitään hauskaa, kun on kyse erityisryhmien uimakoulusta ja minä joudun olemaan mukana vedessä ja mistään ei tunnu tulevan mitään, kun ei ole ihan normaali terve lapsi kyseessä.
Vaimo tekee pääosin ruuan, mutta myös minä teen sen joskus. Vaimo pesee pyykin, valitsee lapsille vaatteet ja siivoaa kodin.
Kun keskustellaan lasten asioista esim. terapeutin tai päiväkodin kanssa, niin minä hoidan ehkä 60 % ja vaimo 40 % näistä.
Vaimon mielestä kotityöt on tasaisesti jaettu. Käymme molemmat kokopäiväisessä ansiotyössä.
Mikä työkavereitani oikein vaivaa (en kehtaa kysyä heiltä, koska minulle ei makseta tällaisista asioista ja haluan säilyttää välit työpaikalla)? Siis pitäisikö miehen tehdä ihan kaikki kotityöt ja naisen kuuluisi vain viilata kynsiä ja harrastaa kaikenlaista, jotta mies olisi hyvä perheenisä?
Lisäksi tuntuu siltä, että naiset kokevat, että kaikki työt on jaettava tasan. Mikä hitto siinä on, että ei voi olla miesten töitä ja naisten töitä?
On siinäkin melkoinen vaiva, kun joutuu kantamaan huolta aikatauluista arkiaamuisin päiväkotikuljetusten/oman työhön ehtimisen suhteen ja toinen saa aina mennä töihin omien työaikojen mukaan. Onko se mielestänne vähäisempi riesa kuin esim. imurointi? Niin ja minun pitää myös hakea ne lapset yleensä päiväkodista. Vaimo ei koskaan vie aamulla ja hakee ehkä joka 10. iltapäivä.
Minä teen kaikki aamupalat arkena ja viikonloppuna, minä kuljetan lapset päiväkotiin ja käyn aina kaupassa. Minä opetan lapset ajamaan polkupyörällä ja käyn niiden kanssa uimakoulussa. Nuoremman kanssa se ei ole mitään hauskaa, kun on kyse erityisryhmien uimakoulusta ja minä joudun olemaan mukana vedessä ja mistään ei tunnu tulevan mitään, kun ei ole ihan normaali terve lapsi kyseessä.
Vaimo tekee pääosin ruuan, mutta myös minä teen sen joskus. Vaimo pesee pyykin, valitsee lapsille vaatteet ja siivoaa kodin.
Kun keskustellaan lasten asioista esim. terapeutin tai päiväkodin kanssa, niin minä hoidan ehkä 60 % ja vaimo 40 % näistä.
Vaimon mielestä kotityöt on tasaisesti jaettu. Käymme molemmat kokopäiväisessä ansiotyössä.
Mikä työkavereitani oikein vaivaa (en kehtaa kysyä heiltä, koska minulle ei makseta tällaisista asioista ja haluan säilyttää välit työpaikalla)? Siis pitäisikö miehen tehdä ihan kaikki kotityöt ja naisen kuuluisi vain viilata kynsiä ja harrastaa kaikenlaista, jotta mies olisi hyvä perheenisä?
Lisäksi tuntuu siltä, että naiset kokevat, että kaikki työt on jaettava tasan. Mikä hitto siinä on, että ei voi olla miesten töitä ja naisten töitä?
On siinäkin melkoinen vaiva, kun joutuu kantamaan huolta aikatauluista arkiaamuisin päiväkotikuljetusten/oman työhön ehtimisen suhteen ja toinen saa aina mennä töihin omien työaikojen mukaan. Onko se mielestänne vähäisempi riesa kuin esim. imurointi? Niin ja minun pitää myös hakea ne lapset yleensä päiväkodista. Vaimo ei koskaan vie aamulla ja hakee ehkä joka 10. iltapäivä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että minkä ikäisiä te miehet olette jotka tänne kirjoittelette (teen sitä, tätä ja tota). Ei pahalla vaan hyvällä. Millä minä saan mieheeni noin paljon potkua että tekee noin paljon askareita. Meillä ensimmäinen muksu ja tuntuu ettei mies saa mitään aikaiseksi. Pitääkö järjestää oma kotiarmeija häneelle? Milloin hän kasvaa miehen ikään? Pitääkö olla yli 30?
Minä olen 41-vuotias eli on tullut elämää koettua jo jonkin verran.
ollaan osa vähän sellaisia, ettei meille MIKÄÄN riitä... ;)
Ei vallan, mutta jos sinua rassaa kotitöiden epäsuhtainen jakauminen, puhu siitä vaimosi kanssa. Omalla tavallaan itseäsi on tilanteesta syyttäminen, jos ihan hyvää hyvyyttään olet itsellesi suurimman osan kotitöistä haalinut.
Meillä, mikäli molemmat ovat samana päivänä töissä (olen osa-aikatöissä niin, ettei välttämättä joka päivä ole töitä), jaetaan hyvin pitkälle kotityöt ja lapsenhoito tasan. Mikäli minä olen vapaalla, pyrin hoitamaan suurimman osan kotitöistä ja lapsenhoidosta. Vastaavasti jos isä on vapaalla ja minä töissä, hän hoitaa suurimman osan. Ruuanlaitosta vastaan pääosin minä, muuten kotityöt jaetaan jaksamisen mukaan.
Mielestäni ajatus miesten töistä ja naisten töistä on aikansa elänyt (vaikka kyllä sitä vielä jossain määrin jossain näkee). Parhaimmillaan tasa-arvoisuudessa on kyse omasta halusta jakaa yhteiseen elämään kuuluvat asiat, ne "ikävemmätkin".
Minun mielipiteeni, ei muuta. :)
Sanoin alkuperäisessä viestissä, että vaimon kanssa ei ole erimielisyyttä asiasta. Tympii vaan ulkopuolisten neuvot.
Vaimon kanssa on ollut erimielisyyttä asiasta ja olen todellakin sanonut hänelle kaiken mahdollisen niin selvästi kuin vain voi sanoa. Mikään ei taatusti ole jäänyt vaimolle epäselväksi ja nyt onkin ihan hyvä tilanne sen osalta.
Sinäkin sanoit, että ei enää saisi olla miesten ja naisten töitä. Jos me vaimon kanssa ollaan päästy sopuun asiallisesta työnjaosta, jossa minä miehenä teen jotain ja vaimo naisena jotain muuta ja molemmat hoidamme leiviskämme kotitöiden suhteen, niin mikä siinä on mielestäsi väärin?
Pitäisikö minun tarttua imurin varteen joka 2. kerta ja vaimon kuljettaa bussilla lapsi päiväkotiin joka 2. kerta, kun vaimolla ei ole ajokorttia?
Ilmeisesti tässä maailmassa kaksi täysivaltaista aikuista ihmistä saa sopia mistä tahansa muusta asiasta paitsi siitä, että on kotona naisten ja miesten työt.
saa sopia työnjaosta. Meillä vaimo korjaa auton (on autoasentaja) ja tarvittaessa esimerkiksi tapetoi tai tekee muuta remonttia. Päivät kotona ollessa yleensä pilkkoo polttopuut ja latoo ne pinoihin ja niin edelleen. Silloin kun on myös töissä, minä hoidan ne raskaimmat jutut, koska silloin niitä ei ole aina ehditty hoitaa ennen kotiinpaluutani.
Minä kuulen valituksia siitä, kun jätän tuollaiset työt vaimolle, mutta en minä niitä jätä. Tekisin itse, jos ne ei olisi tehty, kun minä töistä kotiin tulen. Minkä sille voi, että vaimo ne hoitaa yleensä heti pois alta. Eikä ole siitä tietääkseni edes katkera.
Itse teen aina ruuan, kun vaimo ei siitä hommasta tykkää, muut hommat tekee se, kuka ehtii tai ketä ne enemmän häiritsee. Nyt vaimon äitiyslomalla ollessa ei minulle useinkaan jää mitään, mutta kun hän oli töissä, niin silloin jäi.
Olisi sille kyllä ihan perusteetkin, että olisi joitain miesten ja naisten töitä. En kauhean luottavaisesti katso sitä, että viimeisillään raskaana oleva vaimo kantaa niitä polttopuita vajaan kauheita määriä, mutta kun en ehdi töistä vahtimaankaan, niin ei kai voi muuta kuin luottaa, että osaa hoitaa hommat vahingoittamatta itseään tai vauvaa.
molemmat niin miehenä kuin naisena kotityöt. Ei siinä mitään väärää olekaan. Tarkoitin sitä, että sellainen ajatusmalli, jossa vedetään selkeät rajat, mitkä ovat "naisten töitä" ja mitkä "miesten töitä" on vanhentunut. Kyllä minä siinä missä miehenikin osaan käyttää työkaluja ja korjailla kotona kaikenlaista, mutta en kuitenkaan kaikkea. Ja yhtälailla mieheni pesee pyykkiä, imuroi ja tiskaa, mutta ruuanlaiton hän jättää suosista pääosin minulle.
Ajatuksen ytimenä oli, ettei ole enää varsinaisia naisten ja miesten töitä, vaikkakin on asioita, jotka luonnistuvat mieheltä tai naiselta paremmin kuin päinvastoin.
Ei tasa-arvoisuus välttämättä tarvitse olla sitä, että kaikki jaetaan tasan. En minäkään laske tiskauskertoja tms. tai ota aikaa, kuinka paljon olen lasta päivän aikana hoitanut. Meillä se tasa-arvoisuus on sitä, että silloin kun minä olen vapaalla ja mieheni töissä, pyrin hoitamaan suurimman osan kotitöistä ja lapsenhoidosta, koska se on mielestäni kohtuullista. Mikäli olemme molemmat töissä, hoidamme yhdessä minkä jaksamme kotitöistä ja lapsenhoidon jaamme suht tasapuolisesti. Ja jos taas mieheni on vapaalla ja minä töissä, hän hoitaa suurimman osan kotitöistä ja lapsenhoidosta.
Ehkä "tasa-arvo" on väärä sana kuvaamaan työjakoa meidän perheessä, tasapuolisuus on ehkä parempi sana kuvaamaan sitä.
Toisaalta, jos teillä on asiat kotona jo sovittu ja kaikki toimii, miksi otat paineita muiden kommenteista? Eihän teidän elämänne heille kuulu.
Eli meillä mies hoitaa viennit ja haut päiväkodista, harrastuksista yms. Minä hoidan ne ainoastaan silloin jos miehen työvuoro ei anna periksi.Mies hoitaa kaikki ulkona tapahtuvat omakotitalon askareet, sekä leikkii lasten kanssa. Minä siivoan,laitan ruokaa,pesen pyykit,maksan laskut,hoidan sisällä kaikki pikku rempat, vaihdan vaipat ja autan vanhempien lasten läksyjen teossa. Kaupassa käymme yhdessä. Näin meillä on toimittu 10 vuotta ja hyvin on toiminut,jako on pysynyt samana myös minun töissä ollessa.
Tuo jakohan kuullostaa oikein hyvältä, varsinkin kun se tuntuu olevan yhdessä sovittu ja molemmat ovat tyytyväisiä! Turha kuummella muita- he eivät elä teidän elämäänne! Meillä minä olen päivät kotona ja teen ruuat, siivoan kodin ja hoidan tietenkin lapsen. Illan olen koulussa joten silloin mies (joka siis on päivän töissä) hoitaa lapsen- antaa hänelle iltapalan, kylvettää ja nukuttaa. Usein myös tiskaa :) Kaikki suunnitelkoon kotitöiden ja lastenhoidon niin kuin omalle perheelle on parhaaksi eikä siinä pitäisi kenelläkään muulla olla sanottavaa.
Asustamme vanhahkossa omakotitalossa jossa on kohtuullisen paljon kaiken laista laitettavaa, normaalia? miten vaan.
Mielestäni on ihan normaalia hyväksyttävää, että töitä jaetaan miesten ja naisten töihin. Eihän se pakollista ole, mutta meillä jonkun verran tehdään näin, syy: vaimoni on paljon parempi tietyissä koti töissä kuin minä ja päin vastoin. sitteen se toinen asia, oma-aika... =)
Itse olen tällähetkellä ansiotyössä tam 37. vaimo kotona aloittelee äitiyslomaa ja jatkaa todennäköisesti hoitovapaalla sen jälkeen. Normaalisti naiset ovat olleet sitä mieltä että kun mies tulee töistä kotiin hoitaa hän kotityöt siihen päälle, perusteluna on se että nainen itse on "joutunut" olemaan kotona lasten kanssa ja tekemään kotitöitä esim. koko aamupäivän. No äkkiä laskien tehdyt työtunnit ovat noin suurin piirtein tasan. toinen asio työssä toinen kotona. miksi miehen pitäisi jatkaa ns. toinen työvuoro putkeen ja nainen saisi heittää "vapaalle" yhden vuoron jälkeen??
no joo ehkäpä tuli vähän turhan jyrkästi esitettyä ajatuksia mutta suunnan lienette ymmärtäneet vai kuinka arvon uros kolleegat?
Jos nainen hoitaa kotona lapsia ja mies käy ansiotyössä, niin ilta-askareiden jako on ikuisuuskysymys.
Nainen on ollut pikkuisten kanssa koko päivän ja odottaa vähän vapautumista, kun mies tulee kotiin. Toisaalta mies kokee epäreiluksi sen, että hänen hoitaessaan rahan taloon hänen pitää illalla vielä jatkaa koti-isänä ja vaimo saa vapaata.
Oma käsitykseni on, että joku keskitie pitäisi löytää. Ymmärrän naisia siinä, että pienen vauvan kanssa ei jaksa ihan 24 tuntia, jos pitää öisinkin herätä.
Minullahan on jo helppo elämäntilanne, kun nuorempi on 7-vuotias. Tässä vaiheessa isän rooli voi olla ihan oikeasti merkittävä ja minä pidän siitä. Lasteni kanssa on hauskaa. Sen sairaan lapsenkin kanssa pärjään, vaikka joskus jotkut asiat ovatkin raskaita.