Kun sillon aikoinaan olisi ollut vähemmän sitä pönöttelyä, patsastelua ja julmistelua,luimistelua, niin ehkä jotain olisi ollutkin. Oma vika, syyttäkäämme vain ja ainoastaan itteemme. Tässä on sellanen kuilu, ettei sitä ylitetä enää, luulen. Kato sinä kattoon minä katson lattiaan kun tavataan, eikä olla huomaavinaankaan. Noinhan se sitäpaitsi menee ilman miettimistäkin, mokomat luuserit!
Sinäkin
ja minäkin
6872
0Äänestä
Vastaukset 6
Vanhimmat
mitä jos kertoisin, että rakastan?
Joskus aika ja etäisyys vaan tekee tehtävänsä ja ihmiset muuttuvat. Jos sinä oikeasti haluaisit, tekisit kyllä kaikkesi asioiden ja väliemme korjaamiseksi. Niin minäkin. Minusta me olemme vieraat toisillemme enkä näe yhteistä tulevaisuutta. En jaksa kiistellä ja seurata pätemistäsi lopun elämääni. Voit vaikka vihata minua, jos se helpottaa oloasi.
Ensinnäkin olen yrittänyt tehdä kaiken sen mitä pystyn. Uskon, että olet väärä ihminen, koska en voi uskoa että hän syyllistäisi minua noin. Meillä on ollut omat "vaikeutemme", mutta siitä huolimatta olemme jo joskus asiasta puhuneet ja sen perusteella ei kummankaan pidä syyttää toista. Tai jos hän niin tekisi, niin se tuntuisi ainakin todella pahalta. Niin ja en ole pätenyt missään enkä koskaan. Se ei ole minun luonteelleni ollenkaan ominaista. Ehkä pitäisi nyt tuosta jo uskoa, ettei ollut minulle tuo aloitus ja itse sen tiedänkin. Varmuuden vuoksi silti vastaan.
ei menneitä enään voi muuttaa, joten miksi niistä murehtia? Vaikka meidän välissä olisi millainen rotko tahansa niin olisin valmis hyppäämään yli, jos olisit minua vastassa!!
Mutta jos kerran olet oikeasti sitä mieltä ettei sitä ylitetä.. niin ehkä on parasta niin. Vaikea on olla katsomatta sinua edes vähän, koska toivon aina näkeväni edes vilauksen sinusta.. ( ei olla huomaavinaankaan tuohon syyllistyn vaikka sydän hyppää voltin joka kerta kun nään)
Jatkossa sitten katson muualle vaikka sinne kattoon.. koitan keksiä jotain.
Olet silti sydämmessä aina, sille en mahda mitään!
Mut ei kai se mun vika yksin oo? Rupes vaan niin himskutisti jännittämään mitä enemmän aikaa kului. Nyt tuntuu siltä et rupeasi varmaan hymyilyttämään jos näkisin hänet. Sen verran kuitenkin on ehtinyt tapahtua kaikenlaista muutaman vuoden aikana..
Voi voi meitä parkoja, ihastuneita ja arkoja. Jotain pitäisi nyt vaan keksiä, että rohkeutta saisimme mennä toistemme luo ja suumme avata. Pahimman luokan luusereita kyllä ollaan!