Jälleen...

kerran... kirjoitti:

...olen pettynyt itseeni. Kello on yli 11 illalla, aamulla aikanen herätys kouluun ja v*tuttaa huominen päivä. Se eka tunti koulussa. Kun en TAASKAAN osaa siellä mitään ja ahdistaa. Joo-o, oma vikani, kun en ole taaskaan tehnyt koulun eteen juuri mitään. En jaksais enää mitään. Aamut menee sillee, että raahaudun tappelevien kersojen kanssa päiväkotiin ja sieltä kouluun, jossa sitten olen koko päivän, jonka jälkeen haen lapset tarhasta ja tulemme kotiin. Olen siis yksin lasten kanssa. Illat syön ja syön ja syön ja istun koneella ja toisinaan nukun "päiväunet" (tänään n. klo 18-19). Lapset ovat 4 ja 6-vuotiaat ja leikkivät keskenään. Ei juuri huvita niiden kanssa mitään tehdä. Toisinaan saan vapaata lapsista. Kontakti on perheneuvolaan ja ties minne...sama p*ska vain jatkuu..itse asiassa on nyt vain pahentunut.. Syön mielialalääkkeitä ja lopetin tupakoinnin 2kk sitten. En hallitse syömistäni. Olisipa joku, jota rakastaa. Joku, joka rakastaisi. Olisipa Elämä, jossa ei olisi liian suuria vaatimuksia, vaan voisi nauttia, olla onnellinen. Huvittaisi lyödä hanskat tiskiin. Asioita on aivan liikaa, joita "pitäisi" tehdä--> menee maku koko hommaan... En mä jaksa tämmöstä. On mulla ystäviä ja kaikki on muka niin hyvin... Just eilen päätin että pudotan 5kiloa, kun tuntuu että vaan lihon..mutta mässäilyks taas tänään illalla kotona meni. Tiedän ihan kaiken siitä, mitä ja miten pitäisi elää ja syödä, että olisi parempi olla, mutta ei vaan onnistu ei!!! Piste. Kaikkea kokeiltu. Ihan totta, IHAN kaikkea. ...Ei huvita mennä nukkumaan. Toisinaan tuntuu, että ihan sama kaikki. Okei, on sitä tähänkin asti selvitty ja ties mistä... mutta mulla alkaa tosiaan taas mennä maku tähän koko "elämään", ei tää oo enää yhtään kivaa...Vittujen vittu sanon minä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä