olen pian 17w. on tuntunut jo pitkää että olisin masentunut... olen ollut hirveän kiukkuinen.. sitten taas yliherkkä.. väsynyt.. luulin näin johtuvan ehkäisypillereistä joten vaihdoin ne n. 3kk sitten. mutta asita ei ole muuttunut. illat kuluu useasti itkiessä ja miettien mitä täälä teen...tuntuu ettei mun päivissä ole enää mitän. murehdin "turhista" asioista ihan liikaa. kouluun ei enää kiinnosta mennä. tai ehkä kiinnostaa mutta aamulla en pääse millään sängystä ylös. ja pakko nukkua aina yli 12 tuntia. joskua taas n.4 tuntia riittää (harvoin)...
oon laihtunut pienessä ajassa muutaman kilon..
..nyt tässä on jätkäkaverin kanssa mennyt puolen vuoden suhde ohi ja siitä enemmän murheissani.. nyt en enää muuta teekään ku nukun, itken, syön. tuskin postiakaan jaksan hakea...
syvää masennusta on suvussani.
onko tämä masennusta vai jotain muuta??
auttakaa
oon laihtunut pienessä ajassa muutaman kilon..
..nyt tässä on jätkäkaverin kanssa mennyt puolen vuoden suhde ohi ja siitä enemmän murheissani.. nyt en enää muuta teekään ku nukun, itken, syön. tuskin postiakaan jaksan hakea...
syvää masennusta on suvussani.
onko tämä masennusta vai jotain muuta??
auttakaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
jäi vielä sanomatta että olen meinannut viillellä... mutta onneksi jäänyt yhteen viiltoon... ja kavereita mulla on mutta silti tuntuu että olen yksin tässä maailmassa...
..mukaan, missä saa puhua asiansa vapaasti..PURKAA ja OIVALTAA syyt ? Itse ne asiat on pohdittava. Ei me täällä pysty sanomaan muuta.> Mitä sinun pitäisi ?
Itselläni asiat on melko samanlailla. Olen väsynyt, mistä kiukkuisuus johtuu, ja stressaan erilaisista asioista aivan valtavasti. Varsinkin koulusta. Olen aina olly ihan hyvä koulussa (ka siinä pikkusen ysin yläpuolella), mikä luulatavasti stressaam inua vielä enemmän. Vaadin itseltäni liikaa? ehkäpä. En tyydy siihen, että kokeesta saisin vain 8, ei, sen pitää olla väh. 9 . Olen vasta 16 (ysi luokka käynnissä), ja stressaan nyt jo lukion kokeista ja jopa ylioppilaskirjotuksista. Tiedän, että tästä koituu suuri ongelma myöhemmin.
Tilanteeni helpottui hieman, kun puhuin rehtorimme pyynnöstä koululääkärillemme, joka osoittautui erittäin ystävälliseksi ja kivaksi ihmiseksi. Jo pelkkä juttelu auttoi, hän jopa kannusti minua kertomalla, ettei hänellä ollut keskiarvo ikinä edes 9 ja silti on lääkäri.
Toinen asia, josta stressasin ennen käsittämättömän paljon, on harrastukseni ringette. Pelko, että jäisin jälkeen jne. aiheutti paineita. Paineiden takia treenasin enemmän ja masennuin epäonnistumisista. Treenaaminen oli huono juttu, kun sitä kertyi liikaa. Päivät täyttyivät yhä enemmän koulusta ja urheilusta, levolle ei riit tänyt aikaa. Nukkumaan pääsin usein vasta puolen yön jälkeen, mikä ei sillä "ahkeroinnilla" ollut hyväksi.
Sain kuitenkin järjestettyä itselleni lisää aikaa lepoon, kun vähensin treenaamista. Rentoutuminen on todella auttanut. Ongelmana on siis enää koulu. Eikä sekään enää niin paljoa.