Nauru on istunut olkapäillä
kuuma kylki kyhnyttänyt kylkeen
ja vallattomat kädet ihoni kartalla
ovat etsineet laskeutumispaikkaa.
Tällaisina
pitkän hiljaisuuden raukeina öinä
ennen unien porttien avautumista
haluaisin, haluaisin ...
Ei, ei
ei mitään tähtivöiden utopiaa
vaan vavahtelevan virtasi
käyvän vyöryen ylitseni.
En ole ehkä elinehtosi
mutta tarvitsen Sinut.
kuuma kylki kyhnyttänyt kylkeen
ja vallattomat kädet ihoni kartalla
ovat etsineet laskeutumispaikkaa.
Tällaisina
pitkän hiljaisuuden raukeina öinä
ennen unien porttien avautumista
haluaisin, haluaisin ...
Ei, ei
ei mitään tähtivöiden utopiaa
vaan vavahtelevan virtasi
käyvän vyöryen ylitseni.
En ole ehkä elinehtosi
mutta tarvitsen Sinut.
Vastaukset 26
Vanhimmat
..kovia ja toiveita lujia.
"vallattomat kädet ihoni kartalla"
-mahtavasti sanottu ja koko runo
vahvaa tekstiä huopentujen
ehdottomaan loppuun
missä ei enää vaihtoehtoja.
hyvin hyvä,pidin.
ja terveisiä talven ihmemaasta.
Yritin kovasti, ettei tästäkin runostani tulisi
yhtä tumma kuin viime aikaiset ovat olleet. Ehkä
onnistuin - en tiedä.
Kiittäen mitä lämpimämmin sanoistasi,
linda
voi että *huokaus*... Mitä tähän nyt enää sanoisi, muutakuin WAU !!!
Pidin kovasti, kiitos nautinnollisesta lukuhetkestä : )
tervehdys.
Olin aamulla taas kerran ihan pöpperössä kun he-
räsin, ja heitin puoliksi avoimin silmin varmaan
runoni tänne. Piti vielä painua pehkuun, ja
sitten olikin jo aika mennä lumitöihin ja lenkil-
le. Nyt on aika hetki huoahtaa.
" wau " kertoo paljon, kiitos Padme.
Pro!
Tulen joskus tarkistamaan sen kosken, josta nämä sanat jylhänä kuohuvat......
muuten s a n a t o n!
mikä helkkarin huokasutauko Siulla tuossa välissä
oikeen oli, höh.
Kuules ny Siskosein.
Eikös se ole ollut puhekin, että se aika vielä
jossain vaiheessa koittaa - meinaan kosken tar-
kistus. Toivon että aika rientäisi nopiaan, että
olisit täällä mahdollisimman pian. Mikään ei oli-
si mieluisampaa, you know.
Ja sitten. Katsotaampas mitä oman runosi sisäl-
tä mahtaa löytyä. Veikkaanpa että itse olen taas
kerran puulla päähän lyötynä sen luettuani. Joten
koitetaas nyt hiukka taas jarrutella niiden sa-
nojen viljelyn kanssa - please. Ei tässä ollut
mitään kummoista, ei omasta mielestäni ainakaan.
Sanasi, tarvitsin ne tänäänKIN.
k i i t o s
...meillä on joku, jota tarvitsemme. Eri asia saammeko vai onko se vain epätodellista unelmaa...
Kuten jokaisena aamuna
niin tänäänkin
olisin halunnut jatkaa
ajatusta Sinusta
peittojen alla
Yöt ovat lohtuni
hunajaa kipeälle sydämelle
Ilman noita öitä
en enää nauraisi
Ilman Sinua
en enää jaksaisi hetkeäkään
Olet elinehto minulle
Niinhän se on, mitä lie runokieltä olen yrittänyt
hakea sanomisillani.
kuinka suloista se olisikaan
herätä kanssasi aamuun
hyrisevien unien jälkeen
ja käpertyä kainaaloosi
lohtuni ovat öissä
suuressa kaipauksessani Sinuun
sinisten tähtien tanssissa
joita katselen valvoen
tiedä
olet yksinäisyydessäni elinehtoni
***
Kiitos Kaaru, en malttanut taaskaan olla.
Sinun runoistasi.
Olet taitava kirjoittaja.
Aamua koskelle.
kuten olen joskus sanonut, sanasi ovat musiikkia
korvilleni - niin nytkin vaatimattoman runoni
edessä.
Sydämellinen kiitos ystävistä parhaimmalle.
mä kattelin heti ekaksi tänne saapuessani että onko sulta tullut uutta runoa, en huomannut tätä ensin ja pettymys valtasi. Sitten ilokseni huomasin silmieni harittaneen, ja täällä mä taas huokailen.
Tää oli kyllä hassu sattumus kun tuon ensimmäisen ja toisen kappaleen luettuani, mä kerkesin ajattelemaan että kun runo on niin vahvasti aloitettu niin toivottavasti lopusta ei löydy mahtipontisia kuvauksia avaruudesta tai muusta äärettömästä koska se ei vaan olisi tähän sopinut, ja nauratti kun melkein kuin vastauksena omaan ajatukseeni sattui silmiini seuraava lause:
"Ei, ei
ei mitään tähtivöiden utopiaa"
Tää oli jotain niin täydellistä lähellä.
Oih, olipa sulosta kuulla
" pettymys valtasi "
Olen yrittänyt pitää linjaa joka toinen päivä
runo tänne, vaikkakin se toisinaan lipsuu. Eili-
nen jäi väliin, joten tänään oli sitten jo vuoro-
päivä.
Mitä ihmettä se pikkuinen siellä huokailee, ihan
kuin hmmmm - taisi olla Padmekin.
Todellinen sattumus oli sitten.
Pyörittelin nimen omaan tuota säkeistöä, joka al-
kaa noilla lainaamillasi sanoilla. Se oli muuten
ensin pehmeempi versio se alku. Mutta sitten al-
koi omaakin silmää häiritsemään se pehmoilu ja
mietin toisenlaista aloitusta.
Eilinen päiväni ei ollut parhaimpiani. Ja kun il-
lalla tätä runoa väänsin, se oli aluksi melkoisen
synkkä. Oli pakko alkaa fiilaamaan, höyläämään ja
saksimaan niin kuin j.uni on joskus minulle sano-
nut runojeni rakentelusta. Vähän vaille puol 1
sain sen sitten tähän muotoon, jona sen aamulla
tänne toin.
No höpöhöpö " lähellä täydellistä "
Mutta Sinun palautteesi tähän runoon, sanoisin
että se oli ihan pikkanen ylläri - usko pois.
Kiittäen " ottotyttöäni "
Mä toivoisin kyllä että vaihtaisit ton joka toinen päivä tahdin joka päiväiseksi :)
Ja myönnän, niinkin kun tästä pidin ja vaikka tämä runona on lähellä täydellistä, olotilani kaipaa sinulta sitä mieltä ravistelevaa runoa juuri nyt. Mutta mä yritän olla kärsivällinen, luotan että sekin vielä palstalle saapuu :)
mutta mitään takeita en pysty antamaan. Ja luu-
lenpa, että täällä on monta jotka ovat muutoin-
kin kyllästyneet katselemaan nicciäni. Toinen
asia on se, että oma silmä ei oikein tykkää kat-
soa oman nicin tuplaa samalla sivulla - mikä lie
mania se sitten onkaan.
Jaa-a, mikähän se ravisteleva runo nyt sitten
mahtaisi tyttöselleni oikein olla sopiva. Asetat
nyt paineita kyllä sen suhteen. Olotilaasi kyllä
haluaisin avittaa, jos mahdollista. Olet siinä
jotenkin kummallisen lähellä =)
Minusta taida olla oikein miksikään enää. Tuntuu
ainakin itsestä väliin siltä, että kaikki on jo
annettu.
Mutta lupaan kuitenkin pysyä palstalla, muuhun
ei oikein rahkeet riitä.
se lupaus on aivan riittävä :)
minäpä luulen, näin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että jollet aivan tyylisuuntaa muuta niin me tykätään seuraavastakin runosta :)
lindasein, kaik järjestyy, siihi ei auta ku luottaa :)
niin toivon minäkin Mandysein.
Aloitin eilen tekemään sitä " ravisuttavaa " mut-
ta en saanut siitä vielä mieleistäni. Tuon sen
kunhan olen fiilannut loppuun.
Sitä nyt en sitten tiedä, onko se edes sitä min-
kälaista tarkoitit tuolla kuvaamallasi sanalla.
Mutta se nyt kuitenkin oli ajatuksena, kun sen
synnyttämistä aloitin.
Odottele tyttöseni, odottele - tulee se.
Toivottavasti tämä päivä on hyvä/parempi Sinulle
kuin mitä " maanantaikappale " antoi ymmärtää.
Tätä ei passaa lukea illan pimetessä. Tulee levottomia ajatuksia;-))Tarkkis
Tarkkis, Sinä olet mainio pakkaus päivissäni.
Vai että levottomia ajatuksia - kaikkea kanssa
* hymy *
Kiitos ja rutistus.
" Tällaisina
pitkän hiljaisuuden raukeina öinä....."
Syntyvät juuri näin kauniit runotkin
KIITOS
kuten tuossa aiemmin " tyttöselleni " kerroin,
runo syntyi yöllä.
Lukemattomia ovat valvotut unettomat yöt joina
näitä runojani synnytän. Kauneuteen en osaa ottaa
kantaa, kuin en muutenkaan runoni rakenteeseen.
Sen olen jo aikoja sitten jättänyt lukijoiden ar-
vioitavaksi.
Ja kyllähän se asia on niin, että kiitos tulee
täältä Sinulle. Minähän olen saanut jotain ja
paljon, jokaiselta kommentoijalta. Kiitollisuu-
della otan vastaan hellivät sananne - erityisesti
Sinun.
Toivottavasti kätesi on jo parempaan päin - toi-
von.
Sydänlämpöinen kiitos Peres.
Valoisa, positiivinen runo sinulta, ilahdutti silmiäni.
Kirjoitustyylisi on aina niin mielenkiintoinen,
kuten tässäkin, hmm… yritin erottaa jotain, mutta
joka säkeessä on jotain ja kokonaisuushan on HYVÄ!
Yllättävää, että Sinä näit sen positiivisena.
Sen synnyt eivät olleet kovinkaan valosia, ja
kauan sitä muotoilin ettei siitä olisi tullut
liian synkkää. Nämä mieleni syöverit kun tahtovat
väkisinkin synnyttää tummaa tekstiä melkeinpä
poikkeuksetta, itseäkin ottaa se joskus pattiin.
En tiedä kirjoitustyylistäni, eiköhän meillä jo-
kaisella se ole omannäköisemme - niin luulen.
Miellyttävää luettavaa kuitenkin on palautteesi,
kiitos Sinulle.
Hirrrrrmuinen työ kahlata sivuston runot kaikki
läpi, kun en ole ollut koko päivänä täällä
* huoks *
niinkö ihmettelit, kun näin runossasi positiivisuutta.
Ehkä sitten luin rivien välistä, koska olin näkevinäni
runossasi valon pilkahduksen. *hymyy*
Voihan olla, että sitä positiivisuutta olikin.
Sitä vaan on itse kaiketi sokea omille kirjoituk-
silleen, ja kuvittelin nytkin uivani melkoisen
syvissä vesissä vaikka yritinkin loppuun saada
jotain pehmiää.
Kiitos Liinukkainen, kyllä Sinustakin huokuu va-
loa kuten olen aina Tomtomille sanonut.
Sinun runosi!
Varsinkin tätä kohtaa -> "Nauru on istunut olkapäillä
kuuma kylki kyhnyttänyt kylkeen
ja vallattomat kädet ihoni kartalla
ovat etsineet laskeutumispaikkaa."
Aivan mahtavaa =)
Kuten koko runokin - tottakai !
oli muokata tätä runoani, ettei siitä taas kerran
olisi tullut liian ankea.
Ehkä onnistuin siinä jotenkin, koska Sinäkin
viittasit tuohon säkeeseen.
Kiitos Mys.
Sinäkin tiedät, kuinka sanasi ovat minulle
aina yhtä tärkeitä.