perheenjäsentäni joka on masentunut. Hän on vuosia jo ollut sosiaalisesti eristäytynyt, ei huolehdi itsestään, ei välitä muista.
Perheessämme ei ole ikinä oikein puhuttu asioista. Nyt olemme kuitenkin saaneet sisareni hoitoon, mutta tuntuu ettei se johda mihinkään.
Puhuminen ei auta, koska sisareni ei puhu. Hän ei vain sano mitään, ei milloinkaan. Äitini on ainoa jolle hän joskus puhuu vähän. En tunne enää koko ihmistä ja hänen läsnäolonsa on yhtä tyhjän kanssa. tuntuu pahalta koska alan menettää kiinnostukseni hänen vatvomiseensa, koska mitään tunnesiteitä ei enää ole. Miten voi auttaa ihmistä joka ei vaan puhu, välillä juoksee muualle itkemään hysteerisenä, mutta ei edelleenkään sano mikä on vikana. Ainoa vastaus kysymykseen "mikää sulla on" voi joskus olla "en tiedä". Miten voi auttaa kun ei tiedä missä on vika?
Perheessämme ei ole ikinä oikein puhuttu asioista. Nyt olemme kuitenkin saaneet sisareni hoitoon, mutta tuntuu ettei se johda mihinkään.
Puhuminen ei auta, koska sisareni ei puhu. Hän ei vain sano mitään, ei milloinkaan. Äitini on ainoa jolle hän joskus puhuu vähän. En tunne enää koko ihmistä ja hänen läsnäolonsa on yhtä tyhjän kanssa. tuntuu pahalta koska alan menettää kiinnostukseni hänen vatvomiseensa, koska mitään tunnesiteitä ei enää ole. Miten voi auttaa ihmistä joka ei vaan puhu, välillä juoksee muualle itkemään hysteerisenä, mutta ei edelleenkään sano mikä on vikana. Ainoa vastaus kysymykseen "mikää sulla on" voi joskus olla "en tiedä". Miten voi auttaa kun ei tiedä missä on vika?
Vastaukset 1
Vanhimmat
oikein tiedä. Mutta ajattelen kuitenkin, että ihmistä, jolla on ongelma/-ia ei kannata jättää yksin/hylätä. Se tuntuu tosi pahalta, jos lähimmät ihmiset hylkää. Sinulla on raskasta sisaresi puolesta, ymmärrän. Pystyisikö siskosi kirjoittamaan ajatuksiaan? Puhuuko hän ammattiauttajan kanssa? En tiedä minkälaista apua hän saa, mutta auttaisiko esim. musiikkiterapia? Terapioitahan on monia eri suuntauksia (musiikki, taide, keskustelu-->kognitiivinen, psykodynaaminen jne.)Sinun tehtäväsi ei ole parantaa sisartasi. Läsnäolo on ehkä tärkeintä, mutta muista myös oma jaksamisesi. Hyvää jatkoa teille!