Kunnallisvaaliohjelma avoimeen kuntalaiskeskusteluun alla kokonaisuudessaan. Kommentoikaa ja tehkää rakentavia ehdotuksia ohjelman
Luonnos keskusteluun SKP:n kunnallisvaaliohjelmasta 2008, 21.2.2008
Kuntien lähipalvelujen puolesta,
ei yksityistämiselle
Tulevilla kunnallisvaaleilla on poikkeuksellisen suuri merkitys. Kunnilla on perinteisesti ollut keskeinen osuus yleisten, jokaiselle kuuluvien perusoikeuksien ja palvelujen toteuttamisessa. Nyt kunta- ja palvelurakenteiden muutoshanke myllertää koko tätä hyvinvointimallia. Jokaisesta meistä riippuu, kuljetaanko hyvinvointikunnan vai markkinakunnan suuntaan.
Kyse on siitä, supistuvatko lähipalvelut, yksityistetäänkö kunnallisia palveluja ja keskitetäänkö päätösvalta entistä pienempään piiriin? Vai kehitetäänkö julkisia palveluja asukkaiden tarpeiden mukaan, parannetaanko kuntien työntekijöiden asemaa, muutetaanko kunnallisverotus oikeudenmukaisemmaksi ja lisätäänkö asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia? Kyse on myös siitä, miten kunnissa vastataan uusiin haasteisiin, kuten lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi, vanhusten palvelujen kasvavat tarpeet, riittävän henkilöstön turvaaminen suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, rakentamisen ja peruskorjauksen kustannusten hillitseminen sekä ilmastonmuutos.
Vaalien lähestyessä puolueet lupaavat yleensä paljon. Ratkaisevaa ovat kuitenkin teot. Kaikki eduskuntapuolueet ovat olleet mukana heikentämässä kunnallisia palveluja. Ne perustelevat linjaansa tarpeella säästää ja tehostaa, vaikka rahaa on Suomessa enemmän kuin koskaan ja vaikka kunnissa on tehostettu ja taas tehostettu vuosi toisensa jälkeen. Eduskuntapuolueet ovat yksimielisesti hyväksyneet puitelain kunta- ja palvelurakenteiden muutoksesta, jolla on tarkoitus karsia lähipalveluja, laajentaa kilpailuttamista ja yksityistämistä sekä keskittää kuntia suuriin yksiköihin niin, että asukkaiden ja työntekijöiden ääni kuuluu entistä heikommin.
Tämä Suomen kommunistisen puolueen kunnallisvaaliohjelman luonnos on tarkoitettu keskusteluun siitä, mitä voimme yhdessä tehdä kuntien palvelujen heikentämisen ja yksityistämisen kierteen katkaisemiseksi? Miten voimme korvata pienen piirin vallankäytön asukkaiden ja työntekijöiden aktiivisuuteen perustuvalla osallistuvalla demokratialla? Miten voimme paikallisin keinoin torjua ihmisten aiheuttamaa ilmastonmuutosta ja turvata tulevaisuuden näköalat erityisesti lapsille ja nuorille? Samalla tämä luonnos on tarkoitettu aineistoksi paikallisten aloitteiden ja vaaliohjelmien tekoon.
Asukkaiden vai markkinoiden ehdoilla?
Haastamme keskusteluun siitä, mihin eduskuntapuolueet ovat hyväksymällään kunta- ja palvelurakennehankkeella kehitystä viemässä. Ne sanovat muutoksen turvaavan ja tehostavan hyvinvointipalveluja, mutta arjen todellisuus kertoo toista.
Kunta- ja palvelurakennehanke merkitsee ensinnäkin lähipalvelujen karsimista; toiseksi palvelujen keskittämistä suurempiin ja usein ylikunnallisiin yksiköihin; kolmanneksi palvelumarkkinoiden laajentamista kilpailuttamalla, yhtiöittämällä ja yksityistämällä; sekä neljänneksi kuntien määrän rajua vähentämistä. Kaikki tämä merkitsee samalla perusoikeuksien ja vaikutusmahdollisuuksien alistamista kaupalliseen voitontavoitteluun perustuville markkinoille.
Kunta- ja palvelurakennehanke kertoo siitä, että politiikka on irtaantunut yhä enemmän kansalaisten tarpeista. Hankkeen valmistelussa ja toteuttamisessa ei edes haluttu selvittää asukkaiden tarpeita ja mielipiteitä. Kunta- ja palvelurakenteiden keskittämisellä ja kaupallistamisella toteutetaan Euroopan unionin markkinaehtoista politiikkaa. Samalla se on osa linjaa, jolla karsitaan valtion rahoitusta kuntien palveluissa, jotta voidaan keventää hyvätuloisten ja suurten yhtiöiden verotusta.
Kunnista ollaan tekemässä eräänlaisia yrityksiä, jotka järjestävät palveluja markkinaehtoisesti, tai toimivat palvelujen tilaajina yksityisiltä markkinoilta. Tämä tarkoittaa bisnesmaailmasta omaksutun tilaaja-tuottaja –mallin käyttöönottoa, kilpailuttamista, liikelaitostamista, yhtiöittämistä ja yksityistämistä. Muodostamalla palvelujen järjestämisessä laajempia yhteistoiminta-alueita ja liittämällä kuntia yhteen pyritään luomaan suurille palvelualan yrityksille markkina-alueita, joissa voitot ovat helpommin saavutettavissa.
Vuoden 2009 alussa yli 90 kuntaa yhdistyy 28 suuremmaksi kunnassa. Eduskuntapuolueet ovat jo ilmoittaneet, että vaalien jälkeen on tarkoitus toteuttaa kuntaliitosten toinen aalto. Perusterveydenhuollon ja ammatillisen koulutuksen järjestämisestä vastaavien organisaatioiden määrä on jo päätetty vähentää noin puoleen. Hallitus pyrkii kiihdyttämään tätä keskittymistä painostamalla kuntia taloudellisesti.
Nykyisestä markkinahenkisestä linjasta kärsivät niin palvelujen tarvitsijat kuin kuntien työntekijät. Palvelujen eriarvoisuus lisääntyy, kun raha ratkaisee yhä enemmän. Asukkaiden, työntekijöiden, kunnanvaltuutettujen ja lautakuntien jäsenten vaikutusmahdollisuudet vähenevät. Sitä vastoin bisnesmiesten, erilaisten konsulttien ja kuntien talous- ja rahoitusjohtajien valta kasvaa. Kysymme eduskuntapuolueiden edustajilta, miksi he ovat ryhtyneet tällaisten piirien asianajajaksi?
Suurin osa kansalaisista haluaa toisenlaista kehitystä, jossa peruspalvelut tuotetaan pääsääntöisesti julkisina palveluina ja niiden rahoitus turvataan tulojen mukaan kiristyville veroilla. SKP haluaa avata lisää vaikuttamisen väyliä näille kansalaisten vaatimuksille. Me haluamme pelastaa julkiset lähipalvelut, kehittää kuntien palveluja vastavoimana kaupallisille markkinavoimille ja myös laajentaa kuntien toimintaa asukkaiden tarpeiden mukaisesti uusille alueille.
I Hoitotakuu kuntoon
Vuonna 2005 voimaan tulleen hoitotakuulain normeja hoitoon pääsyn enimmäisajoista ei ole vieläkään toteutettu kuin osittain. Etenkin erikoissairaanhoidossa, mielenterveyspalveluissa, päihdehuollossa ja hammashoidossa lain normeja rikotaan useissa kunnissa räikeästi. Erityisesti perusterveydenhuollon ja ehkäisevän toiminnan kehittämistä on laiminlyöty. Eriarvoisuus terveyspalvelujen saamisessa on lisääntynyt.
Kuntien terveydenhuollon määrärahojen riittämättömyys ja työolojen raskaus näkyy kasvavina vaikeuksina saada lääkäreitä ja muuta henkilöstöä. Tämä kuormittaa jo ennestään suorituskykynsä äärirajoilla ponnistelevia työntekijöitä ja vaikeuttaa palvelujen kehittäminen. Lisääntynyt ostopalvelujen ja vuokrafirmojen käyttö tulee kunnille kalliiksi ja vaikeuttaa pitkäjänteistä toimintaa. Yksityisiä palveluja tarjoavat firmat ovat puolestaan alkaneet ketjuuntua ja keskittyä. Ne kasvattavat voittojaan suurelta osin kuntien verovaroilla ja valtion sairausvakuutuskorvauksilla. Suurimmat markkinoita hallitsevat yritykset ovat jo kansainvälisesti toimivia pörssiyhtiöitä.
SKP vaatii:
- Jokaiselle on turvattava tasavertainen oikeus terveyspalveluihin ja hoitotakuu on toteutettava. On vahvistettava julkista terveydenhuoltoa ja lopetettava lakisääteisten terveyspalvelujen yksityistäminen. Kuntien perusterveydenhuollon ja sairaanhoitopiirien resursseja on lisättävä. Asiakasmaksuja ei pidä korottaa ja perusterveydenhuollon tulee olla maksutonta. Kunnissa tulee tehdä toimintaohjelma väestöryhmien välisten terveyserojen vähentämiseksi.
- Terveydenhuollon keskeisten periaatteiden – kuten hoitotakuu, väestövastuu, tasavertaisuus ja ennalta ehkäisy – toteutumiseksi on kehitettävä terveysasemaverkostoa lähipalveluina. Terveyskeskuksissa on pienennettävä lääkärikohtaisia vastuuväestöjä, palkattava lisää lääkäreitä ja muuta henkilöstöä, parannettava tiimityön edellytyksiä ja lisättävä terveysasemien yhteydenpitoa alueen asukkaisiin, oppilaitoksiin ja muihin yhteisöihin.
- Kuntien terveydenhuollon työntekijöiden – niin lääkärien kuin muun henkilöstön – palkkojen ja muiden työolosuhteiden tulee olla kilpailukykyisiä yksityisen sektorin kanssa. Kunnissa tulee olla riittävä varahenkilöstö muun muassa pienten terveysasemien toimintakyvyn ja henkilöstön koulutuksen turvaamiseksi. Lääkärifirmojen kautta tarjoutuva mahdollisuus kiertää veroja on estettävä verottamalla pääomatuloja samalla tavalla kuin palkkatuloja.
- Valtion osuutta terveydenhuollon rahoituksessa on lisättävä. Rahoituksen tulee olla vakaata ja pitkäjänteistä. Vaativan erityistason erikoissairaanhoidon rahoitusvastuu on siirrettävä kokonaan valtiolle. Hoitotakuun myötä on ryhdyttävä asteittain purkamaan nykyisenkaltaista sairausvakuutusjärjestelmää, jolla käytännössä tuetaan verovaroilla yksityistä terveysbisnestä.
II Vanhuspalveluihin hoivatakuu
Oikeus hyvään vanhuuteen pitäisi kuulua kaikille ikä-ihmisille. Rikas Suomi kohtelee kuitenkin kaltoin tämän yhteiskunnan rakentajia. Erityisen suurissa vaikeuksissa ovat pientä eläkettä saavat. Vanhustenpalveluista puuttuu työntekijöitä. Kunnat ovat ulkoistaneet hoitoa ja hoivaa yksityisille yrityksille. Samaan aikaan väestön ikääntyminen asettaa kasvavia vaatimuksia vanhuspalvelujen ja yleensäkin sosiaalipalvelujen kehittämiselle. Vastuuta hoidosta siirretään entistä enemmän omaisille.
SKP vaatii:
- Vanhusten oikeus hoidon tarpeen arvioon ja sen mukaisiin palveluihin on toteutettava. On säädettävä laki hoivatakuusta, joka velvoittaa valtiovallan ja kunnat turvaamaan vanhustenpalvelujen riittävyys ja laatu. Tämä edellyttää määrärahojen ja henkilöstön lisäämistä.
- Vanhusten palveluja ja palveluasumista ei saa alistaa yksityisten firmojen voitontavoittelulle. On rakennettava kohtuuhintaisia kunnallisia vanhusten palveluasuntoja ja kehitettävä vanhusten palvelukeskuksia. Ikäihmisten selviytymistä kotona on autettava kehittämällä kunnallisia kotipalveluja ja kotihoitoa. Kunnallisia palveluja ei pidä korvata palveluseteleillä, jotka lisäävät eriarvoisuutta ja tähtäävät yksityisten palvelumarkkinoiden laajentamiseen. Omaishoitajille on taattava riittävä taloudellinen tuki ja vapaa-aika.
- Eläkeläisten toimeentuloa on parannettava tekemällä tasokorotus pieniin eläkkeisiin ja keventämällä eläkeläisten verotusta. On lopetettava eläkkeiden leikkaaminen taitetulla indeksillä ja elinaikakertoimella.
- Vanhuspalvelujen maksujen jatkuva korottaminen on lopetettava. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksukattojärjestelmät on yhdistettävä ja saatava kohtuulliselle tasolle. Lääkkeiden ja hoidon omavastuuosuuksia on pienennettävä.
III Perusturva kaikille
Samaan aikaan kun pieni eliitti rikastuu, on entistä useampien toimeentulo turvatonta ja köyhyys lisääntyy. Sosiaalitoimen määrärahat ja henkilöstön määrä ovat kuitenkin jääneet lamavuosien tasolle. Se näkyy esimerkiksi ehkäisevän sosiaalityön vähäisyytenä ja toimeentulotuen pitkinä odotusaikoina. Kunnallisen lasten päivähoidon ryhmäkoot ovat kasvaneet ja työntekijöitä on liian vähän. Vähävaraisten asemaa vaikeuttavat lisäksi monien maksujen korotukset.
SKP vaatii:
- Lasten oikeus päivähoitoon on turvattava. Sitä ei saa rajoittaa esimerkiksi vanhempien työttömyyden perusteella. Päivähoitolakia on uudistettava niin, että taataan riittävä ammattitaitoinen henkilöstö, pienennetään lapsiryhmien kokoa ja estetään erilaisiin poikkeamiin vedoten tapahtuva resurssien alimitoittaminen.
- Kunnallisen päivähoidon ja muiden palvelujen maksujen jatkuva korottaminen on lopetettava. Sen sijaan on laajennettava maksuttomien palvelujen piiriä. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksuille on asetettava yhteinen katto, enintään 500 euroa vuodessa.
- Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisten oikeuksien turvaamiseksi on kuntien järjestettävä tarvetta vastaavasti kuntoutusta, sopeutumisvalmennusta sekä asumis-, kuljetus- ja muita palveluja. Kuljetuspalvelujen keskittämisen sijasta on taattava vammaisten oikeus valita itse kuljetuspalvelunsa.
- On luotava yhtenäinen ja riittävä perustoimeentuloturva, 850 euroa kuukaudessa verottomana kaikille täysi-ikäisille, jotka eivät vanhuuden, työttömyyden, sairauden, opiskelun tai muun vastaavan syyn takia voi muulla tavalla saada toimeentuloaan. Se on jaettava yhdeltä luukulta. Sosiaalityön voimavaroja on lisättävä, jotta jokaisella tukea tarvitsevalla on mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti sosiaalityöntekijän kanssa, saada tukea viivytyksettä ja jotta ehkäisevää sosiaalityötä voidaan kehittää.
IV Oikeus sivistykseen ja omaan kulttuuriin
Kulttuuri ja sivistys ovat olennainen osa hyvinvointia. Suuret puolueet ovat vaikeuttaneet koulujen toimintaedellytyksiä ja kaupallistaneet kulttuuripalveluja. Samaan aikaan tarve tuntea ja ymmärtää erilaisia kulttuureja ja vähemmistöjä lisääntyy kansainvälistyvässä ja yhä monikulttuurisemmassa tulevaisuudessa. Kouluissa luokkakokojen kasvu, opettajien ja muun kouluhenkilökunnan riittämättömyys sekä muiden lapsiperheille tärkeiden palvelujen karsiminen näkyvät lasten lisääntyvänä pahoinvointina. Välinpitämättömyys vähemmistöistä ja ajatus kulttuurista yhteisön ulkopuolelta ostettavana luo osaltaan pohjaa syrjäytymiselle ja rasismille.
SKP vaatii:
- On turvattava kaikille maksuton ja korkeatasoinen perusopetus. Se on sivistyksellisen tasa-arvon perusedellytyksiä ja myös tärkeä talouden kehitystekijä. Peruskoulua on kehitettävä yhtenäisenä järjestelmänä ja torjuttava pyrkimykset laajentaa yksityisten koulujen osuutta. Opetusta tulee kehittää tieteelliseen tietoon ja humaaneihin arvoihin, opettajien ammattitaitoon, korkeatasoiseen oppimateriaaliin ja kouludemokratiaan perustuvana yhdessä oppimisena. Sen tulee antaa kaikille edellytykset jatko-opintoihin, mitä varten on osoitettava riittävä tukea niille, jotka ovat muuten vaarassa syrjäytyä.
- Valtion ja kuntien on lisättävä määrärahoja niin, että peruskouluihin, lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin voidaan palkata lisää päteviä opettajia ja muuta henkilökuntaa sekä uusia opetusmateriaaleja ja -välineitä. Oppilashuolto on järjestettävä vähintään lastensuojelulain ja Stakesin suositusten edellyttämällä tavalla. Koulujen peruskorjaamiseen ja homeongelmien poistamiseen on osoitettava lisää varoja. Lähikoulujen säilyttäminen on tärkeää sekä oppilaiden että asuinalueiden kannalta. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa on kehitettävä eheytetyn koulupäivän suuntaan. Samalla se on laajennettava koskemaan myös nykyistä vanhempia ikäluokkia.
- Kulttuuri tulee nähdä kunnan kaikkia toimintoja koskevana ja voimistavana tekijänä. Paikallisia mahdollisuuksia toimia kulttuurityöntekijänä tulee vahvistaa. Yhteisöllisyys, monikulttuurisuus ja vähemmistöjen omaehtoinen toiminta tulee tunnustaa myös talousarvioissa eikä vain juhlapuheissa.
- Kirjastoja on kehitettävä tärkeinä asuinalueiden kulttuurikeskuksina ja yhteisöllisinä kohtaamispaikkoina. Kuntien on turvattava kirjastopalvelujen maksuttomuus ja alueellisesti kattava lähikirjastojen verkosto. Kirjastojen hankintamäärärahoja ja muita voimavaroja on lisättävä.
- Nuorille on annettava mahdollisuuksia kehittää itsenäisiä nuorisotiloja ja omaa kulttuuriaan. Koulu-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimen yhteistyötä tilojen käytössä on parannettava. Tiloista ei saa periä kohtuuttomia vuokria.
- Laajakaistayhteydet on turvattava kaikille asuinpaikasta riippumatta. Kansalais- ja työväenopistojen piirissä tapahtuvalle vapaalle sivistystyölle on taattava riittävät resurssit.
V Kuntien vastuu työnantajina ja työllistäjinä
Kunnat työllistävät nykyään noin 430 000 työntekijää. Heistä yli 70 prosenttia on naisia ja lähes neljännes pätkätyötä tekeviä. Noin 40 prosenttia työntekijöistä on jäämässä eläkkeelle vuoteen 2020 mennessä. Kuntien vaikeudet saada riittävästi osaavia työntekijöitä vain lisääntyvät, ellei kuntien palkkojen jälkeenjääneisyyttä korjata. Vaikeuksia pahentavat työuupumus ja sairauspoissaolot, joita on lisännyt henkilöstömitoitusten ja varahenkilöjärjestelmien riittämättömyys.
Kunta- ja palvelurakennehankkeessa korostetaan kuntien tuottavuuden tehostamista ja palvelumarkkinoiden kehittämistä. Tämä merkitsee pyrkimystä hoitaa kasvavia palvelujen tarpeita entistä vähemmällä henkilöstöllä ja palvelujen kilpailuttamista työntekijöiden palkkojen, muiden työehtojen ja eläke-etujen kustannuksella. Samalla se sivuuttaa kuntien vastuun työttömien ja erityisryhmien työllistämisessä. Kuntapuitelaki avaa kunnille mahdollisuuden viiden vuoden siirtymäajan jälkeen ryhtyä vähentämään henkilöstöä yksityisten yritysten tavoin ns. tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla.
Tehyn työtaistelun vaiheet ovat eräs esimerkki siitä, että Kunnallinen työmarkkinalaitos ajaa kuntien asukkaiden ja työntekijöiden eduille vieraita tavoitteita. Tämä eduskuntapuolueiden edustajien johtama kuntasektorin työnantajapolitiikkaa toteuttava laitos on sitoutunut Elinkeinoelämän keskusliiton ja valtiovallan tavoitteisiin.
SKP vaatii:
- Kuntien työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyys on korjattava tekemällä seuraavissa työehtosopimuksissa tasokorotus ja palkkaohjelma sekä ryhtymällä jo sitä ennen kuntakohtaisiin toimiin. Kunnissa on lopetettava henkilöstömenojen alibudjetoiminen ja osoitettava riittävät määrärahat palkkavarauksiin. Kuntien valtionosuuksia on nostettava, jotta palkkausta voidaan parantaa kaikilla aloilla ja kaikissa kunnissa.
- Kuntien on muutettava perusteettomat pätkätyösuhteet vakituisiksi. Lisäksi on palkattava riittävästi varahenkilöstöä, jolla korvataan lyhyet sijaisuudet ja vuokratyövoiman laajentunutta käyttöä.
- Kuntien tulee työllistää työttömiä, maahanmuuttajia ja muita erityisryhmiä mielekkäisiin työtehtäviin työehtosopimusten mukaisella palkalla. Työttömiä ei saa käyttää halpatyövoimana, joilla teetään töitä työmarkkinatuella.
- Työn ja perheen yhteensovittamista, työssä jaksamista ja mahdollisuuksia kehittää ammattitaitoa on tuettava määrätietoisesti. Keskeisenä keinona tässä on työajan lyhentäminen ansiotasoa alentamatta. Samalla kun tämä edesauttaa työssä jaksamista ja helpottaa työn ja perhe-elämän yhdistämistä, se olisi kuntatyönantajalle vetovoimainen tekijä kilpailussa työvoimasta.
- Kunnallinen työmarkkinalaitos on irrotettava Elinkeinoelämän keskusliiton ja valtiovallan kovasta työnantajalinjasta. Kuntien valtuustojen ja Kuntaliiton on linjattava henkilöstöpolitiikalle uusi linja, jolla kunnat ottavat edelläkävijän roolin palvelualojen matalien palkkojen nostamisessa, työajan lyhentämisessä, työllistämisessä ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien parantamisessa.
- Kuntien on vaadittava yrityksiltä nykyistä laajempaa yhteiskuntavastuuta muun muassa kun kunnissa tehdään hankintoja tai sovitaan rakennuttajana urakoista. Kuntien on huolehdittava myös tilaajavastuustaan harmaan talouden torjumiseksi.
VI Oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen
Asumiskustannukset ovat nousseet vuokrasääntelyn ja aravajärjestelmän alasajon myötä rajusti. Sen jälkeen kun sääntely lopetettiin vuonna 1995, ovat vuokrat nousseet keskimäärin noin 60 prosenttia. Asuntojen hinnat ovat samaan aikaan kaksinkertaistuneet. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute on pahentanut myös asunnottomuutta.
Kun kunnilla ei ole enää omia talonrakennusosastoja, ovat yksityiset rakennusliikkeet voineet nostaa hintoja entistä helpommin. Asumiskustannusten nousua on kiihdyttänyt hallituksen ja EU:n politiikan voimistama muuttoliike kasvukeskuksiin.
SKP vaatii:
- Jokaiselle on turvattava oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen, jota ei saa jättää markkinoiden armoille. Eduskunnan on palautettava vuokrasääntely. On ryhdyttävä uudelleen myöntämään arava-lainoja ja määriteltävä niiden ehdot selvästi markkinaehtoisia lainoja edullisemmaksi. Kunnissa ei pidä periä asuinkiinteistöjen tonteista korkeita markkinavuokria.
- Kuntien on pidettävä myös aravarajoituksista vapautuvat vuokratalot omistuksessaan. Kuntien vuokrataloyhtiöitä ei pidä yhdistää suuriksi kokonaisuuksiksi, joissa asukkailla ei ole todellisia vaikutusmahdollisuuksia. On kehitettävä vuokralaisdemokratiaa muun muassa niin, että asukkaat voivat valita vähintään puolet kuntien taloyhtiöiden hallituksen jäsenistä.
- Kuntiin on perustettava omia talonrakennusosastoja tai useamman kunnan yhteisiä liikelaitoksia asuntojen rakentamista ja peruskorjausta varten. Kuntien omaa vuokra-asuntotuotantoa on lisättävä. Samoin on lisättävä erityisryhmien, kuten asunnottomien, nuorten, vanhusten, vammaisten ja muiden tuettua asumista tarvitsevien ryhmien asuntojen rakentamista.
- Kuntien ei pidä myydä tonttimaata gryndereille eikä tonttikeinotteluun. Sen sijaan kuntien on käytettävä rohkeammin lunastusoikeutta. Kaavoituksessa on huolehdittava riittävistä lähipalveluista, viheralueista ja energiaa säästävien ratkaisujen edistämisestä.
- Valtion on tuettava muuttotappioalueiden kuntia työpaikkojen luomisessa ja palvelujen turvaamisessa. Posti- ja muut julkiset palvelut on turvattava kattavasti koko maassa.
VII Kunnat torjumaan ilmastonmuutosta
Kunnat päättävät monista energiahuoltoa, liikennettä, maankäyttöä ja ympäristöä koskevista ratkaisuista. Näin ne voivat vaikuttaa myös ilmastonmuutoksen torjumiseen. Useissa kunnissa on kuitenkin yhtiöitetty ja yksityistetty energiatuotanto, jätehuolto ja joukkoliikenne. Se on nostanut asukkaiden maksuja, kaventanut demokratiaa ja kasvattanut suuryhtiöiden valtaa. Valtion ja kuntien liikenneinvestoinnit ovat tukeneet yksityisautoilun lisääntymistä. Vaikka valtio on lisännyt kuntien tehtäviä, se ei ole antanut resursseja niiden hoitamiseen.
SKP vaatii:
- Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ekologisesti kestävän kehityksen edistäminen on otettava keskeiseksi lähtökohdaksi kuntien kaikessa toiminnassa. Ne tulee nostaa myös talousarvioissa sitovien tavoitteiden joukkoon.
- Joukkoliikenteen palveluja, edullisuutta ja osuutta on ryhdyttävä määrätietoisesti lisäämään. Lippujen hintoja on alennettava valtion ja kuntien tukitoimilla. Pääkaupunkiseudulla on otettava suunta kohti hyvin toimivaa maksutonta joukkoliikennettä ja siihen liittyviä ruuhkamaksuja. Suurten kaupunkien kunnallisen joukkoliikenteen kehittämisen ohella tarvitaan valtiovallan toimia raideliikenteen kehittämiseksi ja haja-asutusalueiden joukkoliikenteen parantamiseksi.
- Kunnissa tulee tehdä energiapoliittiset ohjelmat, joilla vähennetään kasvihuonepäästöjä kansainvälisen ilmastokokouksen suosituksen mukaisesti ainakin 25 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja kasvatetaan uusiutuvan energian – kuten tuulivoima ja biopolttoaineet - osuus vähintään 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. On kehitettävä yhdistettyä lämmön ja sähkön tuotantoa sekä laajennettava kaukolämpöverkkoa. Ohjelmissa on sovittava myös toimista joukkoliikenteen osuuden lisäämiseksi sekä energiatehokkaan ja matalaenergiarakentamisen edistämiseksi.
- Kunnallisia energia-, vesi-, jätehuolto- ja liikennelaitoksia on kehitettävä kuntien omana toimintana. Näin kunta voi ohjata kehitystä ekologisesti kestävämpään suuntaan. Näiden palvelujen maksuja ei pidä sitoa markkinahintoihin. Maksujen tulee olla kohtuullisia ja kannustaa luonnonvarojen säästöön.
- Kunnalliseen ympäristöterveydenhuoltoon – etenkin elintarvikevalvontaan – on osoitettava lisää määrärahoja. Yritysten vastuuta ympäristönsuojelun kustannuksista tulee lisätä ”saastuttaja maksaa” –periaatteen mukaisesti.
VIII Kuntien talous vahvemmaksi ja verotus oikeudenmukaisemmaksi
Hallitus ja eduskunta ovat leikanneet kuntien rahoitusta 1990-luvun alun jälkeen vuositasolla noin viisi miljardia euroa. Suurimmat leikkaukset on tehty vähentämällä valtionosuuksia. Kuntien verotuloja on vähennetty muun muassa alentamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Kuntien rahoituspohjaa kaventaa lisäksi se, että pääomatuloista ei makseta lainkaan kunnallisveroa.
Kuntien rahoitusta kiristäneitä leikkauksia ei ole peruutettu, vaikka valtiontalous on jatkuvasti ylijäämäinen. Valtion rahoitusosuus kuntien palkankorotuksiin on jäänyt lupauksista huolimatta erittäin vaatimattomaksi. Tämän linjan seurauksena useiden kuntien talous on alijäämäinen, velkataakka kasvaa ja pienituloisiin raskaimmin kohdistuvia kunnallisia veroja ja maksuja korotetaan.
SKP vaatii:
- Valtionosuuksiin tehdyt leikkaukset on peruttava asteittain seuraavan neljän vuoden kuluessa. Valtionosuuksien lisäykset on suunnattava peruspalvelujen parantamiseen ja työntekijöiden palkkojen korottamiseen ja painotettava kuntiin, joiden oma veropohja on kapea.
- Kunnallisvero tulee muuttaa valtion tuloveron tapaan progressiiviseksi. Tämä on toteutettava niin, että alle 1 000 euron kuukausitulot vapautetaan kunnallisverosta ja sen yli menevistä tuloista peritään asteittain kohoava kunnallisvero.
- Pääomatuloista on ryhdyttävä maksamaan kunnallisveroa ja niitä on verotettava saman progressiivisen asteikon mukaan kuin muitakin tuloja.
- Kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta on lisättävä tai kunnille on palautettava oikeus verottaa yhtiöiden voittoja.
- Kuntien tulee tuottaa lakisääteiset palvelut pääsääntöisesti itse. Näin voidaan välttää kilpailuttamisen ja ulkoistamisen seurauksena muodostuneita tilanteita, joissa yksityiset yritykset voivat käyttää hyväksi markkina-asemaansa rahastamalla kunnilta ylisuuria voittoja ja nostamalla asukkaiden hintoja.
- Kuntien pitää vahvistaa talouttaan kehittämällä ja laajentamalla liiketoimintaansa. Kunnallisten liikelaitosten ja yhtiöiden tuloja on käytettävä kuntalaisten hyväksi. Kuntien sisäisillä vuokrilla ei pidä kerätä voittoja kunnan omien palvelujen tiloista.
- Vahvistamalla kuntien rahoitusta parannetaan samalla mahdollisuuksia alentaa peruspalvelujen maksuja ja laajentaa niiden maksuttomuutta.
IX Kunnat ja kansainvälisyys
Kansainvälistyminen, ihmisten liikkuminen yli rajojen ja maailmanlaajuiset ongelmat koskevat myös kuntia. Suomi on muuttunut monikulttuurisemmaksi. Erityisesti venäjänkielisen väestön osuus on kasvussa. Kansainvälisyyden yhdistyminen turvattomuuteen on ruokkinut muukalaisvihamielisyyttä. Maahanmuuttajiin kohdistuu usein syrjintää, jopa väkivaltaa. Työperäisen maahanmuuton lähtökohdissa ihmisiä tarkastellaan usein vain työvoimatavarana, jonka oikeudet on alistettu talouselämän tarpeille.
SKP vaatii:
- Kuntien tulee ottaa entistä enemmän huomioon monikulttuurisuuden vaatimukset. Monikielisten palvelujen tarve kasvaa. Tämä edellyttää muun muassa venäjän kielen opiskelun edistämistä. Kouluissa ja muussa kuntien toiminnassa tulee edistää monikulttuurisuutta ja kansainvälistä solidaarisuutta.
- Kunnissa tulee lisätä maahanmuuttajien koulutuksen resursseja ja turvata heidän oikeutensa niin oman äidinkielen ja kulttuurin kuin suomen kielen ja kulttuurin opiskeluun. Suomi toisena äidinkielenä –opetuksen resursseja on lisättävä niin päiväkodeissa kuin oppilaitoksissa.
- Kuntien tulee olla aktiivisia maahanmuuttajien työllistämisessä. Näin voidaan parantaa myös maahanmuuttajien mahdollisuuksia saada palveluja myös omalla kielellään. Työperäisen maahanmuuton korostaminen ei saa johtaa siihen, että sivuutetaan täällä jo olevien uussuomalaisten tarpeet, laiminlyödään vastuuta pakolaisista tai unohdetaan maahanmuuttopolitiikassa jokaiselle ihmiselle yhtäläisesti kuuluvat perusoikeudet.
- Kuntien kansainvälisen toiminnan on palveltava myös asukkaiden ja kansalaisjärjestöjen omaehtoista kansainvälistä yhteistyötä. Entistä useampien kaupunkien tulee liittyä mukaan Kaupunginjohtajat rauhan puolesta –verkostoon.
X Osallistuva demokratia
Kunnallista demokratiaa ja itsehallintoa on kavennettu rajusti kunta- ja palvelurakennehankkeella ja kiristämällä kuntien rahoitusta. Markkinaehtoiset palvelujen tuottamisen tavat, tilaaja-tuottaja –malli, kilpailuttaminen, kunnallisten liikelaitosten päätösvallan keskittäminen johtokunnille, yhtiöittäminen ja yksityistäminen kaventavat kuntien asukkaiden, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia. Valtapuolueiden tarkoituksena on toteuttaa vaalien jälkeen ”toinen aalto” kuntien lopettamisessa ja kuntaliitoksissa.
Kunnanvaltuustot ovat lisäksi omilla päätöksillään kaventaneet päätösvaltaansa siirtämällä sitä kunnanhallituksille ja kunnanjohtajille. Joissain kunnissa käyttöön otettu pormestarimalli on entisestään lisännyt johtavien virkamiesten valtaa. Lisäksi useissa kunnissa on siirretty palveluja koskevaa päätösvaltaa osakeyhtiöille ja kuntayhtymille, joihin kunnallinen demokratia ei ulotu. Konsulttifirmojen lisääntynyt käyttö on ulkoistanut ja yksityistänyt myös päätösten valmistelua.
SKP on mukana avaamassa vaikuttamisen väyliä niille, jotka on nyt syrjäytetty vallankäytön ytimien ulkopuolelle. Tämä merkitsee markkinoiden ja yhtiöiden vallan rajoittamista kehittämällä kunnissa uudenlaista osallistuvaa demokratiaa ja itsehallintoa.
SKP vaatii:
- Asukkaiden aloiteoikeudesta on kehitettävä toimiva alhaalta ylöspäin kasvavan demokratia väylä. On siirryttävä osallistuvaan budjetointiin, jossa valtuusto alistaa esimerkiksi 5 – 10 prosenttia peruspalvelujen määrärahoista päätettäväksi kunkin alueen asukkaiden ja asukaskokousten esitysten perusteella. Isoista periaatteellisista ratkaisuista on järjestettävä kunnallisia kansanäänestyksiä. Valtuuston ohella myös kunnanhallituksen ja lautakuntien kokousten tulee olla julkisia.
- Suurkuntien ja ylikunnallisten kuntayhtymien sijasta on kehitettävä asukkaiden osallistumiseen ja vaaleihin perustuvaa demokratiaa. Suurissa kunnissa tulee voida valita vaaleilla myös kunnanosavaltuustoja, joilla on budjettivaltaa alueensa palveluja koskevissa asioissa. Kunnissa ei pidä muodostaa ”superlautakuntia” esimerkiksi keskittämällä sosiaali- ja terveyspalvelut yhdelle lautakunnalle vaan lautakuntien määrää on päinvastoin lisättävä. Toisaalta nykyinen hajanainen ja epädemokraattinen seutu-, maakunta- ja lääninhallinto on yhdistettävä kunnallisvaalien yhteydessä valittavan seutu- tai maakuntavaltuuston alaisuuteen. Kuntaliitoksia ei saa toteuttaa ilman asukkaiden sille kansanäänestyksessä antamaa hyväksyntää.
- On säädettävä laki perusturvarikoksesta, jolla kuntien johto voi saattaa edesvastuuseen, mikäli kunta ei huolehdi velvoitteistaan lakisääteisten perusoikeuksien turvaamisessa.
- Kuntien on puolustettava palvelujaan ja itsehallintoaan EU:n ja WTO:n ajamaa kilpailuttamista ja yksityistämistä vastaan. Palvelujen järjestäminen pääsääntöisesti kunnan omana toimintana on tehokkain keino torjua kilpailuttamisen kielteiset seuraukset.
- On laajennettava kuntien toimialaa asukkaiden tarpeiden mukaan esimerkiksi vanhuspalvelujen kehittämiseksi, kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi ja peruskorjaamiseksi, energiatuotannon saamiseksi julkiseen ohjaukseen ja joukkoliikenteen laajentamiseksi.
* * *
Kommentit tähän SKP:n valtakunnallisen kunnallisvaaliohjelman luonnokseen pyydetään toimittamaan 7.6.2008 Jyväskylässä pidettävään SKP:n kunnallisseminaariin mennessä osoitteella SKP, Haapaniemenkatu 7-9 B 00530 Helsinki tai sähköpostilla [email protected].
Lisäaineistoa keskusteluun mm: SKP:n kunnallisohjelma (SKP:n edustajakokous 2004), Kuntapamfletti (TA-Tieto Oy, 2006), Tiedonantaja 46/08 Teoria & politiikka –liite, Kuntapuitelaki ja julkisten palvelujen puolustaminen (Yrjö Hakanen, SKP:n vuosikirja 2007), SKP:n kotisivut http://www.skp.fi, Kuntaliiton nettisivut http://www.kunnat.net
Kuntien lähipalveluiden puolesta, ei yksityistämiselle
42
1842
Vastaukset
- Katainen kansa
Sutinen on ymmärtänyt politiikan ihan väärin. Eihän sitä pitäisi olla niin kauhean paljon vaatimassa vaan enemmänkin pitäisi muutamalla iskulauseella luvata yhtä ja toista hyvää, jotta saadaan luotua hyvä imago ja päästään valtaan.
Politiikka ei tosiaankaan ole yhteisten asioiden hoitoa, vaan keino päästä päättämään kavereiden kanssa toisten ihmisten rahoista. Ottakaa oppia kokoomuksesta!- Reijo Sutinen
Kokoomus ajaa Kataisen johdolla Suomea Natoon
Matti Vanhasen porvarihallitus alkaa valmistella turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Osana sitä valmistellaan selvitystä Nato-jäsenyyden eduista ja haitoista. Hallitus antanee myös pian eduskunnalle tiedonannon tai selonteon Suomen osallistumisesta Nato-johtoiseen Afganistan-operaatioon. Päätettäväksi on tulossa myös Suomen suhtautuminen osallistumiseen Naton nopean toiminnan NRF-joukkoihin ja niiden operaatioihin. Päätöksenteon ajankohdasta on eriäviä käsityksiä. Näiden lisäksi käydään keskustelua siitä, millaisella panostuksella Suomen pitäisi osallistua YK-johtoiseen operaatioon Darfurissa.
Aktiivisimmin Suomen laajemman Afganistan-operaatioon osallistumisen, NRF-joukkoihin osallistumisen ja Nato-jäsenyyden puolesta liputtaa kokoomus. Kokoomus pelaa näissä asioissa ilmiselvästi USA:n kanssa koordinoitua peliä. Sekä Suomen sitomista Afganistaniin että NRF-joukkoihin käytetään viime kädessä vipusimina Suomen viemiseksi Naton jäsenyyteen.
Puhuessaan kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen ei jättänyt epäselväksi, että puolue haluaa ajaa Suomen kiinni USA:n ja Naton kylkeen, mielellään myös Naton jäseneksi.
Katainen arvosteli jyrkästi puheita, joiden mukaan Suomen tulisi vetäytyä Afganistanista tai pienentää rooliaan siellä. Samalla hän vaati yleensäkin "aktiivista, realistista ja tavoitteellista" ulkopolitiikkaa. Epäselväksi ei jäänyt, että hän tarkoitti liimautumista USA:n ja Naton politiikkaan. Nato on Kataisen mukaan "meidän kanssa samanmielisten joukko", jonka kanssa on oltava "mahdollisimman tiiviissä yhteistyössä".
Viittauksen siihen, ettei kokoomusta tyydytä mikään vähempi kuin Nato-jäsenyys, sisälsi Kataisen näkemys, että ensi vuoden kesäksi valmistuva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on tienviitta vain nykyisen hallituksen alkutaipaleelle ja että sitä tulee täydentää erityisselvityksillä myöhemmin – arvattavasti niin kauan, kunnes päädytään Nato-jäsenyyden kannalle.
Kataisen viitoittamassa kokoomuksen linjassa ei ole todellisuudessa "realismin" häivääkään esimerkiksi suhteessa Irakin ja Afganistanin sotiin. Se on vain silmät ummessa sitoutumista USA:n raakaan ja epärealistiseen sotapolitiikkaan, joka ei ole luonut eikä luo mitään realistisia edellytyksiä rauhan ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. - Eetu Salin
Puolue jolla on korvat, mutta valikoiva kuulo!
Kokoomuksella on runsaasti ansioita kansalaisten sujuvan valikoivasta kuuntelemisesta.
Olipa kerran miellä kansalaisilla yhdessä omistama Postipankki. Lipposen toisen hallituksen valtionvarainministeri Sauli Niinistö kuunteli meitä erittäin sujuvasti ja järjesti Suvi-Anne Siimeksen avittamana niin, että Postipankista tehtiin Leonian kautta Sampo, pääomistajanaan Nalle Björn Wahlroos. hetken päästä ei ole pankkitoimintaa harjoittavaa Sampoa olekaan. Moista temppua kadehtisi itse mestaritaikuri David Copperfieldkin.
Kansalaiset ovat pitäneet erittäin tärkeänä asiana omistamiaan valtionyhtiöitä. Kokoomus on kuunnellut meitä suomalaisia hävittämällä – tietysti yhdessä Demarien ja Kepun kanssa – valtionyhtiön toisensa jälkeen.
Kansalaiset kannattavat laadukkaita julkisia palveluja ja laajaa kunnallista demokratiaa. Kokoomus kuuntelee näissäkin asioissa meitä ajamalla hartiavoimin julkisten palveluiden markkinoistamista ja yksityistämistä sekä kunnallisen demokratian hävittämistä kuprun avulla.
Enemmistö suomalaisista vastustaa EU:n perustuslakia ja Natoa. Kokoomus kuuntelee sujuvasti meitä ajamalla EU:n perustuslakia ja Nato-jäsenyyttä kuin käärmettä pyssyyn. Tietysti eräiden kunnianarvoisten kansanedustajien, puolueiden ja eräiden isojen lehtitalojen kanssa. Ja niin edelleen.
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto; sanoo kansalaisten suusta suuhun kiertänyt sananlasku. Se kuusi, jota kokoomus kuuntelee, ei vain ole Suomen kansa. Kokoomuksen asunto on jonkin muun kuusen juurella.
Minne tahansa kokoomuksen korva-kiertue ulottuukin, sinne pystytetään kahvila korva, jossa tarjotaan korvapuusteja.
Mojovan korvapuustin kokoomus on antanut äänestäjille vaalien jälkeen.
- ei kuulu tänne!
Suomi24:n sivut eivät ole kenenkään poliitikon ilmaisia mainossivuja. Vaalikampanjat pitää käydä muissa medioissa.
- Reijo Sutinen
Hallitus romuttaa universaalia hyvinvointimallia
Hallituksen vuosille 2008–2011 sopimia menokehyksiä selvitetään tarkemmin toisaalla tässä numerossa. Kiteytettynä menokehykset osoittavat, että hallituksella ei ole aikomustakaan lunastaa vaalilupauksia muun muassa työllisyyden, palvelujen ja sosiaaliturvan parantamisesta.
Menokehyksiin sisältyvät pienet, vuositasolla vain muutamien satojen miljoonien lisäykset eivät riitä kattamaan kuntien rahoitusvajetta, puhumattakaan monista julkisten palvelujen kehittämisen tarpeista tai esimerkiksi paljon puhutusta tasa-arvotuposta.
Menokehykset vähentävät valtion työpaikkoja noin 14 000:lla. Valtion ja kuntien tukityöllistämisen rahoituksesta osa leikataan pois. Veronkevennyksiä tehdään vuoteen 2011 mennessä 2,2 miljardilla eurolla. Yritys- ja maaomaisuuden perintövero poistetaan kokonaan sukupolvenvaihdosten yhteydessä. Sinänsä myönteisen elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisen ja eläkeläisten verotuksen keventämisen hyöty otetaan pois etenkin pienituloisilta korottamalla monia maksuja. Samoin tapahtuu pienille kansaneläkkeen, lapsilisien ja eräiden vähimmäispäivärahojen korotuksille. Myöskään opintorahan kehityksestä sinänsä myönteisen 15 prosentin korotuksen jälkeen ei luvata mitään.
Hallituksen menokehyksessä toteutettava kunta- ja palvelurakenteiden muutos tarkoittaa käytännössä lähipalvelujen karsimista, kuntien henkilöstön vähentämistä sekä kilpailuttamisen ja yksityistämisen lisäämistä.
Eniten suuttumusta hallituksen kehityspäätöksistä on herättänyt se, että päivähoidossa aiotaan ottaa käyttöön vähimmäismaksu eli poistaa kokopäivähoidossa ns. nollamaksuluokka, jolla pienituloisimmat perheet ovat saaneet maksuttoman päivähoidon.
Tässä päätöksessä herättää huomioita paitsi sen törkeä epäsosiaalisuus myös tahallinen ja tahaton asioiden sotkeminen. On puhuttu "ilmaisesta" koko- tai puolipäivähoidosta. Todellisuudessa mitään ilmaisia hoitoja ja palveluja ei ole olemassa. On vain maksuttomia ja maksullisia hoitoja ja palveluja. Pohjoismainen universaali hyvinvointimalli on toiminut niin, että kaikki veronmaksukykyiset yhdessä osallistuvat verojen maksamiseen, ja näin kertyneillä verotuloilla ja muilla tuloilla "me kaikki" turvaamme vähävaraisimmille ja eniten tarvitseville maksuttoman lasten päivähoidon ja muut välttämättömät hoidot ja palvelut.
Nyt tätä solidaarista mallia ollaan murentamassa. Nollamaksuluokan poistaminen päivähoidossa ennakoi epäsosiaalista linjaa myös hallitusohjelmassa sovittuun sosiaali- ja terveyspalvelujen ns. maksu-uudistukseen. Näitä palvelujahan on jo pitkään muutettu maksullisiksi. "Uudistuksella" maksuihin aiotaan luoda korotusautomaatti.
Maksullisuutta lisäämällä ja maksuja korottamalla luodaan harhakuvaa, ettei palveluja tuotetakaan julkisen vallan vero- ym. tuloilla vaan asiakasmaksuilla. Ja kun maksut eivät tietenkään riitä palvelujen pyörittämiseen, avataan tietä palvelujen markkinaehtoistamiselle ja yksityistämiselle. - Eetu Salin
WC pytykkökin istuminen mon politiikkaa, miksei täälläkin saa siitä kirjoittaa....
Löysin sinulle hyvän artikkelin luettavaksi aluksi Kansan Uutisten viikkolehdetä.
Suora lainaus katkoviivan alla:
-------------------------------------------------
Viikkolehti 7.3.
Sosiologi Immanuel Wallerstein
ennustaa globaalia murrosta:
Kapitalismi on lopullisen
kriisinsä kynnyksellä
Resurssien hupeneminen ja kustannusten nousu uhkaavat kapitalismin perusteita, väittää kuuluisa yhdysvaltalainen sosiologi Immanuel Wallerstein. Kehittymässä oleva kriisi voi tuoda mukanaan maailmanlaajuisen kaaoksen monine ikävyyksineen. Se voi kuitenkin myös tarjota muutosvoimille entistä parempia vaikutusmahdollisuuksia.
ELIAS KROHN
Neljäkymmentä vuotta sitten varsinkin opiskelijat heräsivät radikaaliin liikehdintään eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Osoitettiin mieltä muun muassa Vietnamin sotaa vastaan, ja monin paikoin työläisetkin aktivoituivat taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Yhdysvaltalainen sosiologi Immanuel Wallerstein on nimittänyt vuotta 1968 maailmanvallankumouksen vuodeksi.
Suomessakin kapinoitiin. Näkyvin aktio oli Helsingin Vanhan ylioppilastalon valtaus, jossa ylioppilaskunnan vasemmisto-oppositio vaati muun muassa lisää opiskelijademokratiaa.
Noin 40 vuotta myöhemmin Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa on jälleen tungosta. Radikaalit nuoret ja opiskelijat, joukossa myös vanhempaa väkeä, ovat taas vallanneet Vanhan, tosin tällä kertaa täysin luvallisesti.
Kokoontumisen aiheena on kapitalismi ja pääpuhujana Immanuel Wallerstein, joka on erikoistunut talouden ja yhteiskunnan pitkien kaarien analyysiin. Kapitalismin ohella puheena on tietysti siihen kohdistuva vastarinta, joka vuonna 1968 löi itseään läpi.
Wallerstein myöntää, että 40 vuoden takainen kapinointi ei johtanut sellaisiin suuriin poliittisiin muutoksiin, joita silloiset aktivistit tavoittelivat.
Suoria tuloksia olennaisempaa olikin silloin vallinnut henki: haluttiin tosissaan muuttaa maailmaa ja uskottiin parempaan huomiseen.
Vastaavaa henkeä on Wallersteinin mukaan ollut viime aikojen globalisaatiokriittisessä liikehdinnässä.
Kapitalisteilta loppuvat resurssit
Vuoden 1968 protestit olivat osa niin sanottua uusvasemmistolaista aaltoa, jossa työväenliikkeen perinteisten teemojen rinnalle tulivat entistä vahvemmin muun muassa feminismi, globaali solidaarisuus ja vähemmistökysymykset.
Wallerstein muistuttaa, että tuolloin koko yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttui - jopa maailmanlaajuisesti. Myös oikeiston piirissä alkoi syntyä uudenlaisia virtauksia. Esimerkiksi ääriliberalistisen taloustieteilijän Milton Friedmanin opit alettiin ottaa vakavasti. Aiemmin niille oli vain naurettu.
Uusliberalismin voittoisuuden taustalla olivat Wallersteinin mukaan kylläkin ennen kaikkea taloudelliset tekijät: yritysten voitot eivät enää kasvaneet. Kävi jopa päinvastoin työvoiman ja raaka-aineiden hintojen noustessa. Pelastukseksi tarjottiin friedmanilaista keinovalikoimaa: pääomien mahdollisimman vapaata liikkumista, valtion omistuksen yksityistämistä ja verotuksen keventämistä.
Tämäkään politiikka ei Wallersteinin mukaan kuitenkaan ole ollut menestyksellistä edes yritysten voittojen näkökulmasta, puhumattakaan sen sosiaalista oikeudenmukaisuutta murentavista vaikutuksista.
Wallerstein näkeekin kapitalismin monisatavuotisessa historiassa pitkänä linjana juuri sen kallistumisen kapitalistien itsensä näkökulmasta. Kapitalistien on saatava käyttöönsä koko ajan enemmän luonnonvaroja ja valtioille aiemmin kuuluneita resursseja, jotta riittävät voitot voitaisiin turvata. Kovin pitkään nämäkään resurssit eivät kuitenkaan riitä.
Tuotantoa voidaan siirtää matalan palkkatason maihin, mutta Wallerstein arvioi, että niissäkin palkkakustannukset tulevat nousemaan.
Kaikki tämä johtaa kapitalismin kriisiin. Wallerstein ennustaa, että se on tällä kertaa lopullinen kriisi, josta kapitalismi ei enää selviä.
- Mikään järjestelmä ei ole ikuinen, hän muistuttaa.
Esimerkiksi USA:n nykyinen pankkikriisi voi Wallersteinin mukaan ennakoida vakavampaa maailmanlaajuista talouskriisiä.
Tänä päivänä globaalin kapitalismin johtava valtio on juuri Yhdysvallat.
- Sillä on valta kontrolloida lähes kaikkea, Wallerstein toteaa.
Nyt USA:n taloudella ei kuitenkaan mene hyvin. Holtittomasta luotonannosta pankeille aiheutuneiden vaikeuksien lisäksi tätä kuvastaa muun muassa liittovaltion velkaantuminen sekä dollarin heikko kurssi.
Maailman merkittävimpänä sotilasmahtinakaan USA ei pysty mihin tahansa.
- Irak on osoittanut, että sodassa ei voi vain pommittaa ja sitten lähteä pois. Tarvitaan myös maajoukkoja.
Kynnys maajoukkojen lähettämiseen uusiin kohteisiin on kuitenkin korkealla sisäpoliittisten syiden eli viime kädessä kansalaisten vastustuksen vuoksi.
Wallerstein arvioikin, että yksinapainen maailmanjärjestys on pian historiaa.
- Merkittäviä valtioita on tulevaisuudessa 8-10. Mikään maa ei pysty enää kontrolloimaan koko maailmaa.
Kriisi avaa uusia mahdollisuuksia
Politiikan suuntaan vaikuttaa tietysti ainakin jossain määrin myös kansalaisten tahto.
- Ihmiset kokevat tärkeäksi kolme asiaa: koulutuksen, terveydenhuollon ja riittävän toimeentulon myös työttömäksi jäämisen, sairastumisen tai muun vastaavan tilanteen yhteydessä. Kaikissa näissä verotuksella on keskeinen rooli, Wallerstein sanoo.
Tämäkin asettaa rajoja uusliberalistisille pyrkimyksille kasvattaa yritysten voittoja valtion roolia supistamalla.
Wallerstein pitää tärkeänä sitä, että kansalaiset ovat esimerkiksi Maailman sosiaalifoorumien kautta ryhmittyneet kamppailuun globaalia kapitalismia vastaan ja nostaneet esille sen epäoikeudenmukaisuuksia osoittamalla mieltä maailman talousjohtajien tapaamisten yhteydessä.
Kapitalistisen maailmantalouden kriisi ei hänen mukaansa kuitenkaan johdu tästä vastarinnasta.
Pikemminkin vastarinta on seurausta kriisistä, jonka taustalla on pitkälti kapitalismin oma logiikka.
Wallerstein kuitenkin uskoo, että globaalin kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuudet voivat parantua sitä mukaa, kun kriisi syvenee. Hän muistuttaa kaaosteorioista, joiden mukaan jopa perhosen siivenisku voi johtaa hirmumyrskyyn toisella puolen maapalloa.
- Kun yhteiskuntajärjestelmä on murrosvaiheessa, pienillä teoilla voi olla suuria vaikutuksia. Emme kuitenkaan välttämättä tiedä, millaisiin tuloksiin tekomme johtavat. Kapitalismin jälkeinen järjestelmä voi olla parempi, mutta voi olla myös huonompi kuin nykyinen, Wallerstein varoittaa.
Siksi olisikin tärkeää, että toiminta toisenlaisen yhteiskunnan puolesta olisi suunnitelmallista ja päämäärätietoista.
- On kysyttävä, mitä me todella haluamme saavuttaa.
Vanhat kansalaisliikkeet ovat tärkeitä
Vaikka Wallerstein itse tutkii suuria kehityslinjoja, hän muistuttaa myös, että muutosliikkeiden on toimittava ihmisten tämänhetkisten ongelmien parissa.
- Jokaisen täytyy saada leipänsä tänään. Ihmisillä on vähän mahdollisuuksia ajatella tulevaisuutta. Mikään poliittinen liike, joka suuntautuu vain hypoteettiseen tulevaisuuteen, ei voi saada merkittävää kannatusta.
Radikaaleja yhteiskunnallisia muutoksia aktiivisesti haluavien ihmisten osuudeksi Wallerstein arvioi 1-10 prosenttia väestöstä. Avainkysymys onkin, miten saada liikkeisiin mukaan arkisten ongelmiensa kimpussa painivia tavallisia ihmisiä.
Suoria neuvoja Wallersteinilla ei ole antaa, mutta hän painottaa taktiikoiden ja strategioiden hiomisen tärkeyttä.
Esimerkiksi vaaleissa pienemmän pahan valitseminen voi joissakin tilanteissa olla perusteltua. USA:ssa Barack Obaman mahdollinen presidenttiehdokkuus herättää Wallersteinissa varauksellista toiveikkuutta.
- Obama on parempi kuin muut, mutta ei hänkään voi yksin muuttaa maailmaa.
Mikäli Obama valitaan ehdokkaaksi tai lopulta presidentiksi, olennaista on Wallersteinin mukaan luoda poliittista painetta häntä kohtaan, jotta hän todella ajaisi esimerkiksi sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa politiikkaa.
- Obamalla voi olla merkitystä, jos taustalla on vahvoja kansalaisliikkeitä, jotka painavat päälle, Wallerstein summaa.
- No joo
Eduskuntavaalitko nyt on tulossa?
- Reijo Sutinen
Kaiken kaikkiaan 1990-luvun syvät muutokset osoittivat, että kansalaiset tarvitsevat sitovaa lainsäädäntöä, subjektiivisia oikeuksia ja enenevissä määrin niiden toteutumisen valvontaa, aktiivisten kansalaisten yhteiskuntaa. Monissa tapauksissa myönteiset päätökset on jouduttu hakemaan pitkän valitustien kautta hallinto-oikeudesta, korkeimmasta hallinto-oikeudesta, eläkelautakunnasta, vakuutusoikeudesta ja joskus jopa korkeimmasta oikeudesta asti.
Ylipäätään monenlaisen kansalaisyhteiskunnan kansalaisvaikuttamisen merkitys näyttää tulevaisuudessa lisääntyvän. Toimivaa hyvinvointikuntaa ei nykyisellään voi ajatella ilman tällaista laajaa kansalaisvaikuttamista, aktiivisten kansalaisten aktiivista ja jokapäiväistä vaikuttamista alhaalta ylös.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on runsaasti ikääntyneitä, työttömiä ja monenlaisten syrjäyttämisuhkien alaisia ihmisiä, joiden jokapäiväinen toimeentulo ja hyvinvointi ovat monelta osin riippuvaista yhteiskunnan tarjoamista palveluista ja etuisuuksista. Ongelmana on kuitenkin tietämättömyys kaikille kansalaisille kuuluvista oikeuksista ja eduista ja kuinka niitä voi hakea. Tässä suhteessa suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan kansalaisten aktivoitumista palvelujen ja etuuksien käyttäjiksi, oikeuksiensa vaatijoiksi.
Siksi kaikkialla tarvitaan aktiivista kansalaistoimintaa, jossa tavoitteena tulisi olla kaikkien toimijoiden kasvanut kyky puolustaa omia etujaan omassa elinympäristössään ja myös laajemmin osallistua keskusteluun ja toimintaan hyvinvointivaltion puolustamiseksi ja kehittämiseksi. Tässä on myös suomalaisen työväenliikkeen, vasemmiston aivan keskeinen toimintakenttä. Tällä kentällä saavutetut voitot tuovat vasemmistolle sen kaipaamaa arkista uskottavuutta, arvovaltaa ja itsetuntoa. Tältä kentältä nousevat itseensä uskovat maailman todelliset muuttajat.
- puheet tyhjäksi tee
Ei ohjelma ole uskottava. Missä on valtuutetut ja missä on kansanedustajat? Muut ryhmät eivät anna tukea.
- Näin on närhen munat
Menneisyyteen paluuta
Poliittinen eliitti ja valtamedia kertomuksissa Suomen laman jälkeinen kehitys kuvataan menestystarinana vailla vertaa. Kyseessä on kuitenkin pelkkä illuusio.
Nopeasta talouskasvusta huolimatta laman jälkeisen politiikan tulokset näkyvät monien mittareiden valossa pikemminkin alikehitykseltä kuin yhteiskunnalliselta edistykseltä mielestäni.
Suomalaista yhteiskuntaa on 1980-lopulta lähtien uudistettu pääoman ehdoilla hyvinvointivaltion vastaisen uusliberalistisen ideologian tarjoamien ratkaisumallien pohjalta.
Kaikki eduskunta puolueet ovat olleet mukana toteuttamassa näitä ortodoksisen taloustieteen uudistuksia, markkinoiden vapauttamista, yhtiöittämistä, yksityistämistä, ulkoistamista, tulosjohtamista, sosiaaliturvan leikkaamista ja verojen alentamista vauraampien kansalaisten eduksi.
Mielestäni uusliberalismi ei ole pelkästään 1800-talousliberalismin ihanteista kumpuava talousteoria, vaan totalitaarinen ideologia, jonka tavoitteena on yhteiskunnan perusteiden muuttaminen. Uusliberalismin kannattajille edistys ei merkitse sosiaalisia uudistuksia ja lisää demokratiaa, vaan markkinoiden vapauttamista. jne.) Tämän johdosta heidän tavoitteenaan on eliminoida kansalaisten vuosikymmenien kamppailun tuloksena saavuttamat sosiaaliset oikeudet sekä markkinoiden komennossa vapautetun hyvinvointivaltion vyöhykkeet. Kaiken mahdollisen kapitalisointia nyt esim. on menneillään oleva julkisten palveluiden yksityistäminen ja kapitalisointi, johonka kuntien yhdistämiset antavat paremmat edellytykset riittävän kokoa hyväksi käyttäen.
Suomessa hyvinvointivaltion instituutiota vastaan on ollut hyvin vaikea hyökätä avoimesti, koska kansalaisten valtaenemmistö kannattaa pohjoismaisen mallin mukaisia, tuloja tasaavaa, verovaroin rahoitettua ja julkisen sektorin tuottamaan sosiaaliturvaa. Siksi lähes kaikki poliitikot vakuuttavat puolustavansa hyvinvointivaltiota.
Vaikka eduskuntapuolueiden poliitikot ovat sisäistäneet uusliberalismin periaatteet, toistelevat he silti julkisuudessa sosiaalidemokraattista hyvinvointivaltioretoriikkaa. Tämän ristiriidan kanssa he joutuvat elämään koko ajan myös riihimäkeläiset kunnanvaltuutetut.
Uusliberaalit uudistukset käynnistyivät Suomessa jo 1980-luulla, mutta hyvinvointivaltion purkutalkoot päästiin aloittamaan vasta laman aikana. Lama antoi mahdollisuuden ja oikeutuksen leikata sosiaaliturvaa ja heikentää hyvinvointipalveluja tavalla, joka olisi ollut melko mahdotonta normaalioloissa.
Mielestäni politiikan suunnan muutos sinetöitiin Paavo Lipposen (SDP) ykköshallituksen aikana, jolloin lähes koko poliittinen kirjo sidottiin uusliberalistisen politiikan pakkopaitaan eli takuumieheksi. Sen jälkeen Suomea on hallinnut vaihtoehdottomuuden poliittinen kulttuuri. Kaikilla puolueilla on sama näkemys ainoasta mahdollisesta tulevaisuudesta, johon voi sopeutua järkevästi ainoastaan yhdellä tavalla esimerkiksi Mikko Lund palasi nöyränä miehenä Riihimäen demareiden valtuustoryhmään.
Samalla kilpailukykyretoriikka on syrjäyttänyt edellisten vuosikymmenten teemat yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta politiikan asialistalta.
Vallitseva retoriikka puolustaa kyllä hyvinvointivaltion periaatteita, mutta sellaisella logiikalla. joka johtaa vääjäämättä sen alasajoon.
Pääomaliikkeiden vapauttaminen on kaikkialla maailmassa vahvistanut valtionvarainministeriön asemaa parlamentaarisen vallan kustannuksella. Mielestäni Suomessa rahaministeriön valta on kasvanut poikkeuksellisiin mittasuhteisiin, minkä seurauksena valtion ylimmät virkamiehet valtiosihteeri Raimo Sailaksen (SDP) johdolla ovat ottaneet politiikan ohjauksen omin käsiinsä.
Valtion virkamieseliitti on valmistellut kansainvälisen valuuttarahaston, OECD:n ja muiden uusliberalistista politiikkaa markkinoivien kansainvälisten järjestöjen uudistusehdotukset politiikkojen toteutettavaksi.
Monien politiikkojen silmissä virkamieseliitin tarjoamat uudistukset ovat näyttäneet vain sarjalta teknisiä päätöksiä, jotka on pakko kiltisti toteuttaa Suomen taloudellisen kilpailukyvyn turvaamiseksi.
Hyvinvointivaltion purkaminen on laman jälkeen edennyt pienin verotusta ja julkisten varojen käyttöä koskevia uudistuksia toteuttamalla. Usein niiden julkilausuttuna tavoitteena on ollut hyvinvointivaltion rahoituksen turvaaminen. ”Kehysbudjetointi” on toiminut tehokkaasti sosiaali-, terveys ja koulutusmenojen automaattisena rajoitteena riippumatta siitä kuinka perusteltuja lisäykset joillekin alueille olisivat.
Vain ani harva suomalainen poliitikko on ymmärtänyt, että näiden kaikkien yksittäisiltä näyttävien toimenpiteiden takana on ollut suhteellisen yhdenmukainen joukko erilaisia ideoita. Suomalaisilta eduskuntapuolueiden politiikoilta on puuttunut kyky kokonaisuuksien näkemiseen, jos joillakin ollut näkemystä niin he ovat alistuneet kiltisti poliittisen eliitin edessä.
Suomessa viimeisen neljännesvuosisadan aikana tapahtunut kehitys on vain yksi muunnelma maailman laajuisesta uusliberalisaatiosta. Tässä prosessissa Suomella on ollut ainoastaan mallioppilaan rooli kansainvälisten järjestöjen tyrkyttämien reformien nöyränä toteuttaja.
Poliittisen eliitin ja valtamedian mukaan Suomi nostettiin 1990-luvun alun kuilun partaalta uudelleen kasvu-uralle poikkeuksellisen onnistuneen politiikan tuloksena. Todisteena harjoitetun politiikan eriomaisuudesta pidetään Suomen EU:n keskiarvoa nopeampaa talouskasvua.
Vaikka Suomi bruttokansantuotteella mitattuna on nyt rikkaampi kuin koskaan, mielestäni laman jälkeinen kehitys on ollut pikemmin alikehitystä kuin kehitystä.
Bruttokansantuotteen kasvu ei kerro koko totuutta hyvinvoinnin kehityksestä. Kun kansantuotemittaria korjataan sosiaalisilla ja ekologisilla näkökohdilla, on ilmeitä, että 1980-lun jälkeinen kehitys on ollut pikemmin alikehitystä kuin kehitystä.
Kehitys hyvinvoinnin kasvusta voi osoittautua illuusioksi, kun otetaan huomioon miten epätasaisesti kasvun hedelmät ovat laman jälkeen jakautuneet ja se, ettei talouskasvu ole ollut ekologisesti kestävällä pohjalla.
Harjoitetun politiikan tuloksena hyvinvointivaltion kyky poistaa köyhyyttä ja tasata tuloja on heikentynyt niin dramaattisesti, että Suomessa on laman jälkeen menty tulonjaon tasaisuudessa 30- vuotta taaksepäin.
Joidenkin tulot ovat nousseet valtavasti ja mitä enemmän on siinä asemassa yhteiskuntaa, että osallistuu nykykehityksen määrittelyyn, sitä todennäköisemmin tulot ovat erinomaisen hyvät. Heidän näkökulmastaan Suomi on varakkaampi. Se ei ole illuusio vaan illuusio on se, että pelkkä ostovoiman lisääntyminen jo ennestään hyvätuloisten yhteiskuntaryhmien keskuudessa olisi koko yhteiskunnan kannalta hyvää kehitystä.
Markkinakomennon vahvistuminen on ajanut suuren osan väestöstä entistä tiukemmalle. Suri joukko ihmisiä on ajautunut kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle pysyvään köyhyyteen ja tätä kautta jatkuvasti pidentyviin leipäjonoihin.
Osa taas on joutunut sellaiseen kurjimukseen, että he joutuvat tekemään yhä pidempiä työpäiviä selviytyäkseen. Monille työstä on tullut paljon aikaisempaa suurempi rasite.
Uusliberalismin kaudella talouskasvu on koko maailman mittakaavassa ja myös Suomessa ollut hitaampaa kuin sitä edeltävinä vuosikymmeninä. Toisenlaisella politiikalla talouskasvu olisi ollut nopeampaa ja työllisyystilanne parempi, köyhiä vähemmän ja Suomi olisi tasa-arvoisempi, demokraattisempi ja ympäristöystävällisempi maa.
Toisenlaista politiikkaa mahdollisuudesta työväenpuolueiden ja ammattiyhdistysliikkeen piirissä kannattaisi pohtia vakavasti (myös Riihimäellä näissä porukoissa), sillä uusliberalistiselle politiikalle on olemassa varmasti parempivaihtoehto kansalaisten näkökulmasta katsotuna. - jaksaa
Näin on närhen munat kirjoitti:
Menneisyyteen paluuta
Poliittinen eliitti ja valtamedia kertomuksissa Suomen laman jälkeinen kehitys kuvataan menestystarinana vailla vertaa. Kyseessä on kuitenkin pelkkä illuusio.
Nopeasta talouskasvusta huolimatta laman jälkeisen politiikan tulokset näkyvät monien mittareiden valossa pikemminkin alikehitykseltä kuin yhteiskunnalliselta edistykseltä mielestäni.
Suomalaista yhteiskuntaa on 1980-lopulta lähtien uudistettu pääoman ehdoilla hyvinvointivaltion vastaisen uusliberalistisen ideologian tarjoamien ratkaisumallien pohjalta.
Kaikki eduskunta puolueet ovat olleet mukana toteuttamassa näitä ortodoksisen taloustieteen uudistuksia, markkinoiden vapauttamista, yhtiöittämistä, yksityistämistä, ulkoistamista, tulosjohtamista, sosiaaliturvan leikkaamista ja verojen alentamista vauraampien kansalaisten eduksi.
Mielestäni uusliberalismi ei ole pelkästään 1800-talousliberalismin ihanteista kumpuava talousteoria, vaan totalitaarinen ideologia, jonka tavoitteena on yhteiskunnan perusteiden muuttaminen. Uusliberalismin kannattajille edistys ei merkitse sosiaalisia uudistuksia ja lisää demokratiaa, vaan markkinoiden vapauttamista. jne.) Tämän johdosta heidän tavoitteenaan on eliminoida kansalaisten vuosikymmenien kamppailun tuloksena saavuttamat sosiaaliset oikeudet sekä markkinoiden komennossa vapautetun hyvinvointivaltion vyöhykkeet. Kaiken mahdollisen kapitalisointia nyt esim. on menneillään oleva julkisten palveluiden yksityistäminen ja kapitalisointi, johonka kuntien yhdistämiset antavat paremmat edellytykset riittävän kokoa hyväksi käyttäen.
Suomessa hyvinvointivaltion instituutiota vastaan on ollut hyvin vaikea hyökätä avoimesti, koska kansalaisten valtaenemmistö kannattaa pohjoismaisen mallin mukaisia, tuloja tasaavaa, verovaroin rahoitettua ja julkisen sektorin tuottamaan sosiaaliturvaa. Siksi lähes kaikki poliitikot vakuuttavat puolustavansa hyvinvointivaltiota.
Vaikka eduskuntapuolueiden poliitikot ovat sisäistäneet uusliberalismin periaatteet, toistelevat he silti julkisuudessa sosiaalidemokraattista hyvinvointivaltioretoriikkaa. Tämän ristiriidan kanssa he joutuvat elämään koko ajan myös riihimäkeläiset kunnanvaltuutetut.
Uusliberaalit uudistukset käynnistyivät Suomessa jo 1980-luulla, mutta hyvinvointivaltion purkutalkoot päästiin aloittamaan vasta laman aikana. Lama antoi mahdollisuuden ja oikeutuksen leikata sosiaaliturvaa ja heikentää hyvinvointipalveluja tavalla, joka olisi ollut melko mahdotonta normaalioloissa.
Mielestäni politiikan suunnan muutos sinetöitiin Paavo Lipposen (SDP) ykköshallituksen aikana, jolloin lähes koko poliittinen kirjo sidottiin uusliberalistisen politiikan pakkopaitaan eli takuumieheksi. Sen jälkeen Suomea on hallinnut vaihtoehdottomuuden poliittinen kulttuuri. Kaikilla puolueilla on sama näkemys ainoasta mahdollisesta tulevaisuudesta, johon voi sopeutua järkevästi ainoastaan yhdellä tavalla esimerkiksi Mikko Lund palasi nöyränä miehenä Riihimäen demareiden valtuustoryhmään.
Samalla kilpailukykyretoriikka on syrjäyttänyt edellisten vuosikymmenten teemat yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta politiikan asialistalta.
Vallitseva retoriikka puolustaa kyllä hyvinvointivaltion periaatteita, mutta sellaisella logiikalla. joka johtaa vääjäämättä sen alasajoon.
Pääomaliikkeiden vapauttaminen on kaikkialla maailmassa vahvistanut valtionvarainministeriön asemaa parlamentaarisen vallan kustannuksella. Mielestäni Suomessa rahaministeriön valta on kasvanut poikkeuksellisiin mittasuhteisiin, minkä seurauksena valtion ylimmät virkamiehet valtiosihteeri Raimo Sailaksen (SDP) johdolla ovat ottaneet politiikan ohjauksen omin käsiinsä.
Valtion virkamieseliitti on valmistellut kansainvälisen valuuttarahaston, OECD:n ja muiden uusliberalistista politiikkaa markkinoivien kansainvälisten järjestöjen uudistusehdotukset politiikkojen toteutettavaksi.
Monien politiikkojen silmissä virkamieseliitin tarjoamat uudistukset ovat näyttäneet vain sarjalta teknisiä päätöksiä, jotka on pakko kiltisti toteuttaa Suomen taloudellisen kilpailukyvyn turvaamiseksi.
Hyvinvointivaltion purkaminen on laman jälkeen edennyt pienin verotusta ja julkisten varojen käyttöä koskevia uudistuksia toteuttamalla. Usein niiden julkilausuttuna tavoitteena on ollut hyvinvointivaltion rahoituksen turvaaminen. ”Kehysbudjetointi” on toiminut tehokkaasti sosiaali-, terveys ja koulutusmenojen automaattisena rajoitteena riippumatta siitä kuinka perusteltuja lisäykset joillekin alueille olisivat.
Vain ani harva suomalainen poliitikko on ymmärtänyt, että näiden kaikkien yksittäisiltä näyttävien toimenpiteiden takana on ollut suhteellisen yhdenmukainen joukko erilaisia ideoita. Suomalaisilta eduskuntapuolueiden politiikoilta on puuttunut kyky kokonaisuuksien näkemiseen, jos joillakin ollut näkemystä niin he ovat alistuneet kiltisti poliittisen eliitin edessä.
Suomessa viimeisen neljännesvuosisadan aikana tapahtunut kehitys on vain yksi muunnelma maailman laajuisesta uusliberalisaatiosta. Tässä prosessissa Suomella on ollut ainoastaan mallioppilaan rooli kansainvälisten järjestöjen tyrkyttämien reformien nöyränä toteuttaja.
Poliittisen eliitin ja valtamedian mukaan Suomi nostettiin 1990-luvun alun kuilun partaalta uudelleen kasvu-uralle poikkeuksellisen onnistuneen politiikan tuloksena. Todisteena harjoitetun politiikan eriomaisuudesta pidetään Suomen EU:n keskiarvoa nopeampaa talouskasvua.
Vaikka Suomi bruttokansantuotteella mitattuna on nyt rikkaampi kuin koskaan, mielestäni laman jälkeinen kehitys on ollut pikemmin alikehitystä kuin kehitystä.
Bruttokansantuotteen kasvu ei kerro koko totuutta hyvinvoinnin kehityksestä. Kun kansantuotemittaria korjataan sosiaalisilla ja ekologisilla näkökohdilla, on ilmeitä, että 1980-lun jälkeinen kehitys on ollut pikemmin alikehitystä kuin kehitystä.
Kehitys hyvinvoinnin kasvusta voi osoittautua illuusioksi, kun otetaan huomioon miten epätasaisesti kasvun hedelmät ovat laman jälkeen jakautuneet ja se, ettei talouskasvu ole ollut ekologisesti kestävällä pohjalla.
Harjoitetun politiikan tuloksena hyvinvointivaltion kyky poistaa köyhyyttä ja tasata tuloja on heikentynyt niin dramaattisesti, että Suomessa on laman jälkeen menty tulonjaon tasaisuudessa 30- vuotta taaksepäin.
Joidenkin tulot ovat nousseet valtavasti ja mitä enemmän on siinä asemassa yhteiskuntaa, että osallistuu nykykehityksen määrittelyyn, sitä todennäköisemmin tulot ovat erinomaisen hyvät. Heidän näkökulmastaan Suomi on varakkaampi. Se ei ole illuusio vaan illuusio on se, että pelkkä ostovoiman lisääntyminen jo ennestään hyvätuloisten yhteiskuntaryhmien keskuudessa olisi koko yhteiskunnan kannalta hyvää kehitystä.
Markkinakomennon vahvistuminen on ajanut suuren osan väestöstä entistä tiukemmalle. Suri joukko ihmisiä on ajautunut kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle pysyvään köyhyyteen ja tätä kautta jatkuvasti pidentyviin leipäjonoihin.
Osa taas on joutunut sellaiseen kurjimukseen, että he joutuvat tekemään yhä pidempiä työpäiviä selviytyäkseen. Monille työstä on tullut paljon aikaisempaa suurempi rasite.
Uusliberalismin kaudella talouskasvu on koko maailman mittakaavassa ja myös Suomessa ollut hitaampaa kuin sitä edeltävinä vuosikymmeninä. Toisenlaisella politiikalla talouskasvu olisi ollut nopeampaa ja työllisyystilanne parempi, köyhiä vähemmän ja Suomi olisi tasa-arvoisempi, demokraattisempi ja ympäristöystävällisempi maa.
Toisenlaista politiikkaa mahdollisuudesta työväenpuolueiden ja ammattiyhdistysliikkeen piirissä kannattaisi pohtia vakavasti (myös Riihimäellä näissä porukoissa), sillä uusliberalistiselle politiikalle on olemassa varmasti parempivaihtoehto kansalaisten näkökulmasta katsotuna.Mielestäni on hyvä että edes joku jaksaa tuoda tämän kaupungin ja tämän maan tosiasioita esille ja yrittää ajaa niitä. Itse olen ollut kaksi vuotta pätkätyöläinen eikä vakipaikkaa näy, samalla opiskelen eikä ole puhettakaan että tämä kaupunki joustaisi asioita millään lailla. Työvoimaksi kyllä kelpaa alipalkattuna. Politiikot puhuvat vain natosta ja antavat avustuksiaan ulkomaille, mutta kuinka meillä suomessa on asiat oikeesti? ja kuinka meillä riihinmäellä on asiat oikeesti? kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa istuu ihmisiä joita ei kansalaisten murheet kiinnosta, ei tosiaan, mutta meillä on mahdollisuus saada muutosta aikaiseksi kun vain puhalletaan yhteen hiileen.
- Reijo Sutinen
jaksaa kirjoitti:
Mielestäni on hyvä että edes joku jaksaa tuoda tämän kaupungin ja tämän maan tosiasioita esille ja yrittää ajaa niitä. Itse olen ollut kaksi vuotta pätkätyöläinen eikä vakipaikkaa näy, samalla opiskelen eikä ole puhettakaan että tämä kaupunki joustaisi asioita millään lailla. Työvoimaksi kyllä kelpaa alipalkattuna. Politiikot puhuvat vain natosta ja antavat avustuksiaan ulkomaille, mutta kuinka meillä suomessa on asiat oikeesti? ja kuinka meillä riihinmäellä on asiat oikeesti? kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa istuu ihmisiä joita ei kansalaisten murheet kiinnosta, ei tosiaan, mutta meillä on mahdollisuus saada muutosta aikaiseksi kun vain puhalletaan yhteen hiileen.
Tuloerojen kasvulle pantava stoppi
Suhteelliset tuloerot kasvoivat edellisvuodesta vuonna 2006, ilmenee Tilastokeskuksen kokoamista tiedoista. Väestön pienituloisimman kymmenesosan keskimääräiset reaalitulot kasvoivat 0,8 prosenttia edellisvuodesta, kun suurituloisimman kymmenesosan tulot kasvoivat 4,7 prosenttia. Pienituloisin kymmenesosa sai kokonaistuloista 3,7 prosenttia vuonna 2006. Suurituloisimman kymmenesosan tulo-osuus oli 23,9 prosenttia.
Noin 440 000 henkilöä eli 8,4 prosenttia väestöstä oli pitkittyneesti pienituloisia vuonna 2006. Pitkittyneesti pienituloisiksi määrittyvät henkilöt, joiden talouksien tulot olivat alle 60 prosenttia mediaanitulosta viimeisimmän vuoden lisäksi ainakin kahtena edeltävästä kolmesta vuodesta.
Epäilemättä tuloerojen kasvu jatkui myös päättyneenä vuonna, ja suunta uhkaa olla sama alkavana vuonna. Porvarihallitus on leikannut pienituloisilta vähästäkin korottamalla maksuja ja lisäämällä sosiaaliturvan ”kannustavuutta”. Samaan aikaan se on jatkanut rikkaiden verotuksen keventämistä poistamalla yritys- ja maaomaisuuden perintöveron. Työmarkkinoilla hallitus on tukenut yritysten voittojen kasvattamista ja työntekijöiden sopimusturvan heikentämistä.
Rikkaassa Suomessa on varaa huolehtia siitä, että kukaan ei joudu enää elämään köyhyysrajan alapuolella. Niinpä entistäkin ajankohtaisempi on SKP:n esittämä uudistus, jolla turvataan vähintään 850 euroa kuukaudessa jokaiselle täysi-ikäiselle, joka ei voi toimeentuloaan muuten saada. Tämä helpottaisi satojen tuhansien työttömien, eläkeläisten, opiskelijoiden, lapsiperheiden ja vammaisten asemaa.
SKP esittää lisäksi, että verotettavan tulon alaraja nostetaan 1 000 euroon kuukaudessa ja säädetään laki vähintään 1 300 euron vähimmäispalkasta. Osana työn ja pääoman välisen tulonjaon oikeudenmukaistamista myös yleistä työaikaa on lyhennettävä 30 tuntiin viikossa ansioita alentamatta. Pääomaverotusta on kiristettävä ja varallisuusvero palautettava suuromistajille.
Palkkojen kansantulo-osuuden kääntäminen nousuun reiluilla euromääräisillä palkankorotuksilla ja naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaaminen on ammattiyhdistysliikkeen tärkein tehtävä jatkossakin. Tehyläisten ja eräiden muiden työntekijäryhmien kamppailu näytti suuntaa. - paljon ja asiaa
Reijo Sutinen kirjoitti:
Tuloerojen kasvulle pantava stoppi
Suhteelliset tuloerot kasvoivat edellisvuodesta vuonna 2006, ilmenee Tilastokeskuksen kokoamista tiedoista. Väestön pienituloisimman kymmenesosan keskimääräiset reaalitulot kasvoivat 0,8 prosenttia edellisvuodesta, kun suurituloisimman kymmenesosan tulot kasvoivat 4,7 prosenttia. Pienituloisin kymmenesosa sai kokonaistuloista 3,7 prosenttia vuonna 2006. Suurituloisimman kymmenesosan tulo-osuus oli 23,9 prosenttia.
Noin 440 000 henkilöä eli 8,4 prosenttia väestöstä oli pitkittyneesti pienituloisia vuonna 2006. Pitkittyneesti pienituloisiksi määrittyvät henkilöt, joiden talouksien tulot olivat alle 60 prosenttia mediaanitulosta viimeisimmän vuoden lisäksi ainakin kahtena edeltävästä kolmesta vuodesta.
Epäilemättä tuloerojen kasvu jatkui myös päättyneenä vuonna, ja suunta uhkaa olla sama alkavana vuonna. Porvarihallitus on leikannut pienituloisilta vähästäkin korottamalla maksuja ja lisäämällä sosiaaliturvan ”kannustavuutta”. Samaan aikaan se on jatkanut rikkaiden verotuksen keventämistä poistamalla yritys- ja maaomaisuuden perintöveron. Työmarkkinoilla hallitus on tukenut yritysten voittojen kasvattamista ja työntekijöiden sopimusturvan heikentämistä.
Rikkaassa Suomessa on varaa huolehtia siitä, että kukaan ei joudu enää elämään köyhyysrajan alapuolella. Niinpä entistäkin ajankohtaisempi on SKP:n esittämä uudistus, jolla turvataan vähintään 850 euroa kuukaudessa jokaiselle täysi-ikäiselle, joka ei voi toimeentuloaan muuten saada. Tämä helpottaisi satojen tuhansien työttömien, eläkeläisten, opiskelijoiden, lapsiperheiden ja vammaisten asemaa.
SKP esittää lisäksi, että verotettavan tulon alaraja nostetaan 1 000 euroon kuukaudessa ja säädetään laki vähintään 1 300 euron vähimmäispalkasta. Osana työn ja pääoman välisen tulonjaon oikeudenmukaistamista myös yleistä työaikaa on lyhennettävä 30 tuntiin viikossa ansioita alentamatta. Pääomaverotusta on kiristettävä ja varallisuusvero palautettava suuromistajille.
Palkkojen kansantulo-osuuden kääntäminen nousuun reiluilla euromääräisillä palkankorotuksilla ja naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaaminen on ammattiyhdistysliikkeen tärkein tehtävä jatkossakin. Tehyläisten ja eräiden muiden työntekijäryhmien kamppailu näytti suuntaa.kiva kun vielä joku pysyy asiassa.
- Eetu Salin
Voiskos asiaa pohtia Riihimäelläkin. Alla suora lainaus Tiedontaja lehdestä (TA)
-------------------------------------------------
Asukkaiden kapina muutoksen voimaksi
Ylöjärvellä kasvaa muutoksen asukasliike
Entinen metallimies ja sittemmin pitkäaikaistyötön, nykyisin vahtimestari ja JHL:n aktiivi, ylöjärveläinen Jouko Koivunen on pitkän tien kulkija myös puolue- ja kunnallispolitiikassa. Jo aiemmin hän sai tarpeekseen Vasemmistoliiton hampaattomuudesta, erosi puoluevaltuustosta ja koko puolueesta, joka ”ei tiedä mitä tahtoo, edustaa ja haluaa”. Nyt tuli mitta täyteen myös Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä.
— Kunnallispolitiikkaa seuranneena ajattelin, että Ylöjärven kuntapolitiikkaan tarvitaan ”perheiden” ulkopuolista vasemmistolaista kapinaliikettä ja toisinajattelijoita.
Kun Vasemmistoliiton ryhmä ilmoitti, että se katsoo Koivusen eronneen ryhmästä toisen puolueen jäsenyyden takia, hän katsoi parhaaksi perustaa 14.2. Suomen kommunistisen puolueen valtuustoryhmän ja toimia sen kautta.
— Politiikan ulkopuolella ollessani olin seurannut erilaisten kansalaisliikkeiden toimintaa ja niiden toiminnan tuloksia. Liikkeiden toiminnassa minua viehättää toiminnan avoimuus, idearikkaus ja avoin kapina vallitsevia rakenteita vastaan.
50-prosenttinen
ei ole demokratiaa
Jouko Koivunen toteaa, että kunnallispolitiikan sanotaan olevan ihmistä lähinnä olevaa demokratiaa. Kuntalaiset myös tuntevat päättäjät, joten palautteen antaminen on helppoa ja suoraa. Demokratia näyttäisi siis toimivan, mutta toimiiko se sittenkään?
— Jos 50 prosenttia äänioikeutetuista käy äänestämässä ja äänestää samoja henkilöitä vuosikymmenestä toiseen, ei demokratia toimi oikealla tavalla. Valta siirtyy yhä enenevässä määrin virkamiehille ja konsulteille.
Valittu valtuusto ei silloin edusta kaikkia kuntalaisia. Äänestämättömyyteen ja osallistumattomuuteen liittyvää suurta ongelmaa ei saa lakaista sivuun toteamalla, että kyse on vapaaehtoisuudesta.
— On mietittävä rohkeasti uusien vaikutuskanavien luomista, millä varmistetaan myös äänestämättömän kansanosan mielipiteen näkyminen päätöksenteossa oikealla painoarvolla. Jos kaupunginvaltuusto delegoi kiireeseen vedoten päätösvaltaansa kaupunginhallitukselle, ei demokratia toimi oikealla tavalla.
Puutarhakaupungin
salatut taustat
Ylöjärveläisessä kunnallispolitiikassa kaikki tapahtuu talouden ja yritystoiminnan ehdoilla. Jouko Koivunen kertoo esimerkin.
— Ylöjärvelle ei rakenneta vuokra-asuntoja, vaikka asuntojonossa on lähes 200 ihmistä. Myös yrittäjät kaipaavat kaupunkiin lisää vuokra-asuntoja työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Tosiasiallisesti Ylöjärvestä ollaan rakentamassa Pirkanmaan Kauniaista, jossa asuntopoliittisin keinoin säädellään muuttovirta halutun mukaiseksi ja laatuiseksi.
Kunnallispoliittisessa päätöksenteossa Ylöjärvellä löytyy lukematon määrä asioita, joita poliittisen vasemmiston pitää kyseenalaistaa ja nostaa julkiseen keskusteluun.
— Henkilökohtaisesti olen kyllästynyt Ylöjärvellä tapahtuvaan ainaiseen puutarhakaupunkihöpötykseen, jossa ei ole mitään omaa, vaan kaikki on muualta kopioitua. Iskulausemaisen propagandan taakse yleensä myös piilotetaan jotain. Ylöjärvellä on korkea aika kysyä, mitä on piilossa ja mitä taustalla tehdään.
Kunnallisvaalit ja
asukkaiden kaupunki
SKP lähtee kunnallisvaaleihin listalla, jonka työnimi on SKP:n ja asukasliikkeen vaaliliitto. Vaalivoittoa tavoitellaan paikallisella tunnuksella ”Asukkaiden kaupunki”, jolle annetaan vaaliohjelmassa ja vaalimainonnassa asukaslähtöinen ja helposti ymmärrettävä sisältö.
— SKP:lle ei Ylöjärvellä riitä puolueen vaalivoitto.
HANNU OITTINEN
Tiedonantaja nro 8 / 22.2.2008 - Reijo Sutinen
Hallitus hyökkää tasa-arvoa vastaan
Hallituksen valmistelema päivähoidon, terveyskeskusten ja muiden kunnallisten palvelumaksujen korotus on hyökkäys tasa-arvoa ja erityisesti naisten, lapsiperheiden ja vanhusten oikeuksia vastaan. Se on jatkoa porvarihallituksen linjalle, joka heikentää naisten asemaa myös karsimalla, kilpailuttamalla ja yksityistämällä kuntien palveluja,
Päivähoitomaksuja hallitus aikoo nostaa keskimäärin 16,5 prosenttia. Terveyskeskusmaksuihin on tulossa lähes 20 prosentin korotus. Lisäksi maksut aiotaan sitoa sosiaali- ja terveydenhuollon hinta-indeksiin, mikä nostaisi niitä jatkuvasti.
Maksujen korotukset uhkaavat viedä esimerkiksi kunta-alalla työskentelevien pienten lasten vanhemmilta palkkoihin tulleet korotukset. Samoin on käymässä eläkkeiden pienille korotuksille.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen maksujen korotushanke osoittaa, miten katteettomia ovat hallituspuolueiden naistenpäivän puheet tasa-arvosta ja hyvinvointivaltiosta. Suomen kommunistinen puolue vaatii hallitusta ja eduskuntaa luopumaan kunnallisten peruspalvelujen maksujen korotuksista.
Kuntien palvelujen rahoitusta on vahvistettava ohjaamalla siihen osa valtiontalouden miljardien ylijäämistä, perumalla kuntien valtionosuuksien leikkaukset ja saattamalla pääomatulot kunnallisverotuksen piiriin. Näin voidaan myös laajentaa maksuttomia palveluja. - Reijo Sutinen
Alla SKO:n puheenjohtaja Yrjö Hakasen puhe syksyn kunnalliseminaatissa v. 2007
-------------------------------------------------
Yrjö Hakanen Vantaa 29.9.07:
Kuntapuitelain toteutus ja julkisten palvelujen puolustaminen
Kuntien laaja itsehallinto ja keskeinen osuus julkisten palvelujen järjestämisessä ovat piirteitä, joissa ns. pohjoismainen malli poikkeaa selvästi Euroopan unionin valtavirrasta. Ne ovat paljolti työväen- ja kansalaisliikkeiden vaikutusta.
Nyt koko kuntasektori ollaan laittamassa uuteen malliin. Keskeisenä tässä muutoksessa on siirtyminen suurempiin yksiköihin niin palvelujen kuin kuntakoon osalta. Tätä perustellaan tehokkuuden lisäämisellä.
Tutkimusten mukaan suurissa kunnissa ovat menot asukasta kohti kuitenkin suurimmat. Myöskään kuntaliitokset eivät ole tuoneet käyttömenoihin alenemista, päinvastoin kuntaliitoksen tehneissä kunnissa asukasta kohti lasketut menot ovat keskimäärin jopa hieman kohonneet.
Elinkeinoelämän valtuuskunta julkisti kesällä raportin ”Kunnat ja markkinat”, jossa esitetään, että ”kuntasektorin tulee määrätietoisesti vähentää palvelujen tuottamista itse ja hyödyntää merkittävästi nykyistä laajemmin yksityisen sektorin ja palvelumarkkinoiden tarjontaa”.
Kuntaministeri Mari Kiviniemen vastaus EVA:n raporttiin kertoi kuntapuitelain virallisia perusteluja avoimemmin sen, mihin rakennemuutoksella pyritään. Kiviniemen mukaan hallitus pyrkii kunta- ja palvelurakenneuudistuksella luomaan kuntasektorille suurempia yksiköitä niin, että kunnat voivat ostaa nykyistä enemmän palveluja yksityisiltä markkinoilta.
Palvelumarkkinat ovat Suomessa ja koko EU:n alueella nopeimmin kasvava talouden ala. Se kiinnostaa yksityistä pääomaa. Toisaalta valtavasti kasvaneet sijoituspääoman myös etsivät uusia alueita pääoman arvonlisäykselle.
Tähän kaikkeen liittyy EU:n Lissabonin strategia, jolla pyritään laajentamaan kaupallisia palvelumarkkinoita, lisäämään työmarkkinoiden joustavuutta ja kiihdyttämään väestön keskittymistä.
Puitelain toteutuksen ensimmäinen vaihe
Kuntapuitelain toteuttamisen ensimmäinen vaihe on nyt takana. Kunnat ovat esittäneet valtioneuvostolle toimeenpanosuunnitelmansa.
Suomessa on 416 kuntaa. Niistä puitelain ulkopuolella ovat Kainuun kunnat, jossa on jo aiemmin käynnistynyt kokeiluna vastaava hanke. Puitelaki koskee siten 392 kuntaa.
Suurin toteuttamissuunnitelmien tuoma muutos on tässä vaiheessa perusterveydenhuollon ja siihen liittyvien sosiaalitoimen organisaatioiden lukumäärän raju väheneminen. Tähän liittyy näiden palvelujen tuottamistapojen muutos, jonka ytimessä ovat tilaaja-tuottaja –malli, ylikunnalliset palvelujen järjestämistavat sekä laajeneva kilpailuttamisen, ulkoistaminen ja yksityistäminen.
Perusterveydenhuollon organisaatioita on nyt 237. Suurin osa kunnista on vastannut palvelujen järjestämisestä itsenäisesti. Toimeenpanosuunnitelmien mukaan näiden organisaatioiden määrä putoaa noin puoleen, 110 – 130:een. Niistä olisi kuntia enää 40 – 50, loput 70 – 80 yhteistoiminta-alueita.
Kaikkiaan 290 kuntaa aikoo saavuttaa puitelain terveydenhuollossa edellyttämän vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjan yhteistoiminta-alueen puitteissa. Näistä 151 hakee sitä kuntayhtymämallilla ja 112 isäntäkuntamallilla, loput harkitsevat vielä kumpaakin.
Ammatillisen koulutuksen järjestäjänä on nyt 53 kuntayhtymää ja 23 kuntaa. Toimeenpanosuunnitelmien mukaan jäljelle jäisi vain 23 organisaatiota.
Toimeenpanosuunnitelmien lisäksi on 18 seutua tehnyt kaupunkiseutusuunnitelman.
Näissä palvelujen järjestämistä koskevissa muutoksissa ei ole kyse vain rakenteista.
Sisäministeriön ylijohtaja Cay Sevón toteaa uudessa Kuntalehdessä: ”Koska yhteistoiminta-alueet tulevat vastaamaan palveluiden järjestämisestä, jokaisen yhteistoiminnassa mukana olevan kunnan palveluvalikoiman tulee olla sama”.
Kuntaliitoksista on päätetty tähän mennessä 44 kunnassa. Liitoksilla muodostetaan 13 kuntaa eli kuntien lukumäärä vähenee 31:llä. Suurimmat näistä yhdistyvistä kunnista muodostavat Oulu-Ylikiiminki, Jyväskylä-Korpilahti, Salon seudun 10 kuntaa, Lohja-Sammatti sekä Tammisaari-Pohja-Karjaa.
Kuntajakoselvityksiä on lisäksi käynnissä vielä 88 kunnassa. Niistä kahden kunnan selvityksiä on 15, kolmen kunnan selvityksiä 6 alueella, neljän kunnan selvityksiä samoin 6 alueella, viiden kunnan selvitys Loviisan seudulla ja kuuden kunnan yhdistymisiä valmistellaan kahdella alueella, Hämeenlinnan ja Kouvolan seuduilla. Jos nämä kaikki toteutuvat 2009 mennessä, vähenee kuntien määrä vielä 58:lla.
Maakunnittain on isoja eroja kuntaliitosten tekemisessä. Myös maakuntien sisällä on eroja.
Karkeasti voi sanoa, että eniten liitoksia on tekeillä kasvukeskusten ympärillä. Varsinais-Suomi on ainoa alue, jossa on todella laajasti suuntauduttu kuntaliitoksiin. Toisaalta on myös monia kaupunkikeskuksia, jotka eivät joko itse ole yhdistymässä tai joissa mukana eivät ole kaikki kehyskunnista. Ensiksi mainittuja ovat mm. Tampere, Turku ja Lahti. Jälkimmäisiä mm. Hämeenlinna, Joensuu, Oulu, Kuopio, Lappeenranta, Porvoo ja Lohja.
Toinen aalto?
Sekä Vanhasen hallitus että Kuntaliiton johto tavoittelevat kuntaliitosten ”ensimmäisen aallon” jatkoksi ”toista aaltoa” ensi vuoden kuntavaalien jälkeen. Keskeisenä perusteluna on palvelujen tehostamisen ohella valtuustojen päätösvallan turvaaminen.
Kieltämättä nyt onkin syntymässä entistä sekavampi ja virkamiesvaltaisempi palvelujen järjestämisen malli. Kuntayhtymissä päätösvalta karkaa yleensä valtuustoilta. Isäntäkuntamallissa taas osa kunnista uhkaa jäädä toisen luokan reuna-alueeksi. Lisäksi kilpailuttaminen ja ulkoistaminen kaventavat molemmissa demokratiaa.
Yritys vastata tähän itse aiheutettuun ongelmaan keskittämällä palveluja ja päätöksentekoa vielä enemmän, on kuitenkin yhtä hyvä lääke kuin pullo kossua krapulaan.
SKP:n kunnallisohjelmassa on esitetty tälle vaihtoehto.
Meidän vaihtoehtomme ytimessä on neljä asiaa:
- Lähipalvelut perusoikeutena
- Peruspalvelut kunnan omana toimintana (työntekijöiden palkkaus ja henkilöstömitoitukset kuntoon)
- Kuntien rahoituksen vahvistaminen (valtionosuuksien leikkausten palauttaminen, progressiivinen kunnallisvero, pääomatulot kunnallisveron piiriin, ei terveyskeskusmaksujen korotuksia)
- Osallistuva demokratia, kunnallinen itsehallinto asukkaiden itsehallintona.
Vaihtoehto päätösvallan keskittämiselle on yhtäältä lähidemokratian kehittäminen kunnissa ja toisaalta nykyisen sekavan seutu- ja maakuntahallinnon yhdistäminen yhtenäiseksi väliportaan hallinnoksi, jolle valitaan kunnallisvaalien yhteydessä valtuustot.
Hallitus painostaa kuntia
Sisäasianministeriö on asettanut kuntapuitelain toteuttamiselle seurantaryhmän, jota vetävät keskustan Mari Kiviniemi ja kokoomuksen Jan Vapaavuori. Siihen ovat sitoutuneet myös eduskunnan oppositiopuolueet. Hallinnollisen painostuksen ohella hallitus käyttää kuntien ohjaukseen myös taloudellisia keinoja.
Julkisuudessa mainostettuja pieniä porkkanarahoja paljon tärkeämmällä sijalla on kuntien talouden kiristäminen. Ensi vuoden budjettiesitys jatkaa tässä aiempien hallitusten linjaa.
Kokoomus ja keskusta kehuvat hallituksen maksavan kunnille niiltä aiemmin leikattuja valtionosuuksien indeksitarkistuksia. Ja lisäksi 150 miljoonaa euroa palkkaratkaisun tueksi. Kertomatta sen sijaan jätetään se, että budjetissa alennetaan kuntien valtionosuusprosentteja, mikä vie kunnilta ensi vuonna noin 480 miljoonaa euroa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentti alenee 33,88 prosentista 31,77 prosenttiin. Tämä vie kunnilta noin 250 miljoonaa. Opetus- ja kulttuuritoimessa valtionosuusprosentti alenee 45,3 prosentista 41,89 prosenttiin. Tämä vie kunnilta noin 230 miljoonaa. Nämä valtionosuusprosenttien alennukset on tarkoitettu pysyväksi.
Asukkaiden kannalta tämä tarkoittaa palvelujen rahoituksen painopisteen siirtämistä entistä enemmän pois progressiivisesta valtionverotuksesta kunnallisten maksujen ja verojen suuntaan, eli rikkaiden verotuksen keventämistä kiristämällä pienituloisten rasituksia - niidenkin, jotka eivät vähävaraisuutensa takia joudu valtion tuloveroa maksamaan.
Palkkatason polkeminen kunnissa
Mitä tulee hallituksen lupaamaan 150 miljoonan osuuteen kuntien palkkaratkaisusta, se on alle prosentti kuntien palkkasummasta. Sitä paitsi siitä ainakin puolet kerätään takaisin työntekijöiltä tuloveroina ja välillisinä veroina.
Työntekijöiden kannalta kunta-alalle neuvoteltu sopimus ei todellakaan vastaa ennen vaaleja annettuja lupauksia eikä poista palkkojen jälkeenjääneisyyttä. Kuntatyönantaja puhuu julkisuudessa 12-13 prosentin palkankorotuksista. Kuntien budjettipäälliköiden laskelmat tuottavat ihan erilaisia lukuja. Eilen julkistetun Helsingin budjettiesityksessä kyllä puhutaan kunta-alan valtakunnalliseen sopimukseen varautumisesta, mutta palkkamenoihin on varattu vain noin neljä prosenttia tänä vuonna toteutuvia palkkamenoja enemmän. Seuraavankaan vuoden osalta ei päästä läheskään Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kehumaan 12,5 prosenttiin.
Tässä on kyse valtionosuuksien ohella toisesta taloudellisesta kiristyskeinosta, jolla porvarihallitus ajaa kuntien palvelujen keskittämistä ja yksityisten palvelumarkkinoiden laajentamista. Kunta-alan työntekijöistä noin 40 prosenttia on jäämässä eläkkeelle vuoteen 2020 mennessä. Jos palkkojen jälkeenjääneisyyttä ei korjata, ei tilalle saada tarpeeksi uutta, pätevää henkilöstöä.
Kuntien henkilöstön vähentäminen onkin eräs kuntapuitelain toteuttamisen tavoitteista. esimerkiksi pääkaupunkiseudun suunnitelmassa kuntapuitelain toteuttamisesta todetaan, että kuntien henkilöstötarve uhkaa muodostua esteeksi yksityisten palvelumarkkinoiden kehitykselle. Siksi kuntien palveluja on ns. tehostettava.
Kolmas keskeinen taloudellinen kiristyskeino on kilpailuttaminen. Porvarihallituksen ohjelmaan on siitä kirjattu vielä pidemmälle menevät tavoitteet kuin kuntapuitelakiin. Se, miten pitkälle tässä edetään, riippuu kuitenkin olennaisesti kunnissa tapahtuvista ratkaisuista. Vain säilyttämällä toiminnat kuntien omana toimintana, vältytään kilpailuttamisen kiroilta.
Myös asukasliikkeiden toinen aalto?
Kuntapuitelain toteuttamisessa on siis alkamassa uusi vaihe. Hallituksen ja kuntajohtajien näkökulmasta se on eduskuntapuolueiden sopimien linjausten toteuttamista. Tässä mielessä asia voi näyttää jo ratkaistulta.
Mutta kuntien asukkaiden ja työntekijöiden kannalta puitelain toteuttaminen vasta nostaa ensi kertaa konkreettisesti esille sen, mitä palveluja aiotaan karsia, kilpailuttaa, ulkoistaa tai yksityistää. Tässä mielessä myös kuntien palveluista käytävässä kamppailussa on uusi vaihe, josta voi tulla lähipalvelujen, työpaikkojen ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien puolustamisen ”toinen aalto”.
Kuntapuitelakikin antaa eräitä argumentteja tämän kamppailun voimistamiseen. Lain yleisiin tavoitteisiin on nimittäin kirjattu, että tavoitteena on varmistaa koko maassa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut (1§). Lisäksi laki edellyttää, että toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa otetaan huomioon asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet (1 §). Valmistelu tulee myös toteuttaa yhteistoiminnassa henkilöstön edustajien kanssa (13§).
Haasteita aloitteille
Mitä sitten voimme tehdä?
On syytä selvittää tietysti kuntakohtaisesti, mitä puitelain toteuttamissuunnitelma sisältää ja miten sitä aiotaan toteuttaa marraskuun loppuun mennessä päätettäväksi tulevissa ensi vuoden talousarvioissa, joihin liittyy myös taloussuunnitelma lähivuosille.
Sellaisia kysymyksiä, joihin kannattaa kiinnittää huomiota ovat mm:
1. Lähipalvelujen puolustaminen. Koulujen, terveysasemien, päiväkotien ja kirjastojen puolustamisesta kuntien asukkaiden ja työntekijöiden yhteistoimin on paljon hyviä kokemuksia.
2. Palvelumaksujen korotusten vastustaminen. Tulossa oleville terveyskeskusmaksujen korotuksilla otetaan esimerkiksi eläkeläisiltä takaisin sekin vähä, mikä eläkkeiden korotuksina on luvassa. Maksujen korotukset ovat osa oikeistolaista politiikkaa, jolla julkisten palvelujen rahoitusta siirretään progressiivisesta valtion verotuksesta rikkaille edullisempaan ja vähävaraisia enemmän rasittavaan suuntaan.
3. Työntekijöiden palkkojen nostaminen ja henkilöstömitoitusten riittävyyden turvaaminen. On rikkaita kuntia, joissa voidaan maksaa myös kuntakohtaisia lisäkorotuksia, mutta monissa kunnissa tarvitaan välttämättä lisää valtion rahoitusta.
4. Kunnallisverot. Monissa kunnissa on valtion rahoitusosuuden supistymisen seurauksena paineita nostaa kunnallisveroprosenttia. Minusta tässäkään asiassa ei pidä sopeutua porvarihallituksen linjaan eikä suostua sen laskujen sälyttämiseen kuntien ja vähävaraisten maksettavaksi.
On syytä vaatia valtionosuusprosentin alentamisesta luopumista, kun eduskunta päättää valtion budjetista. Se riippuu samoista puolueista, jotka nyt esittävät kunnissa veroprosentin nostamista. Valtionosuusprosenttien säilyttäminen ennallaan vaikuttaisi välittömästi. Se on myös valtiontalouden kannalta realistista, onhan valtion ensi vuoden budjettiesitys 2 miljardia ylijäämäinen ja tälle vuodelle on kertymässä ylijäämää noin 2,8 miljardia.
Lisäksi voimme vaatia pääomatulojen laittamista kunnallisverolle. Se toisi kunnille vuoden 2005 veronalaisten pääomatulojen perusteella laskien yli miljardin lisätulot.
5. Asumiskustannusten nousu kuriin. Hallitus esittää budjetissa aravalainoituksen lopettamista. Tämä on asia, jossa on syytä nousta vastarintaan. On täysin nurinkurista ajaa alas sosiaalinen asuntotuotanto samaan aikaan kun muuttoliike on voimakas ja asumiskustannusten nousu karannut käsistä. Pelkkä tonttimaan kaavoitus ei ongelmaa ratkaise. Asuminen on eräs alue, jossa on perusteltua laajentaa kuntien toimintaa esimerkiksi perustamalla kunnan oma tai useamman kunnan yhteinen rakennusyksikkö.
6. Asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet. Tässä on ennen muuta kyse konkreettisten asukkaita ja henkilöstöä koskevien ratkaisujen valmisteluun ja päättämiseen vaikuttamisesta jo ennen päätöksentekoa. Siinä voimme ottaa mallia monista onnistuneista kamppailuista esimerkiksi lähikoulujen puolesta.
Kuntaliitoksista on minusta aina syytä vaatia kunnallista kansanäänestystä. Silloin, kun valtuusto on kuitenkin tehnyt asukkaita kuulematta tai heidän etujensa vastaisia ratkaisuja, kannattaa harkita kunnallisvalitusta. Sen voi tehdä myös kuntayhtymän päätöksestä. Kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Kunnanhallituksen ja lautakuntien päätöksistä voi asianomainen kunnan asukas tehdä oikaisuvaatimuksen. Se on tehtävä 14 päivän kuluessa.
7. Kansainvälisyys voimaksi paikallispolitiikkaan. Kuntapuitelaki on osa EU:n ja kansainvälistä yksityistämispolitiikkaa. Myös vastarinnan voima riippuu kansainvälisyydestä. Kunnat voivat ja niiden pitää kantaa myös vastuuta maailmanlaajuisten ympäristöongelmien, kuten ilmastonmuutoksen torjumisessa. - Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti, on tänäänkin ajankohtainen tunnus. - Peltosaaren asukas
Tämän kaiken hyvän sanoman keskellä lukisitko erään Peltosaaren prujut viestin kun tänne palstalle olette uskaltaunut tulla kaikkien netti-ihmisten luokse.. Peltosaaren kauppatilanne on myös lähipalvelu joskin sieltä pinimmästä päästä kun miettii että, kelpaako esim. minun 70 luvun työssä käyvän sinkun kasvatin verorahat sinne kaupungin kirstuun kun aiemmin joku porasi sitäkin ettei vanhuksilla ja 70 luvun kasvateilla ole mitään virkaa...
- Reijo Sutinen
Erittäin hyvä, että nostit esille pienkauppojen asian ja vanhempien ihmisten unohtamisen. palaan asiaan paremmalla ajalla.
Kamottavaa on se seika Uuden kauppakeskittymän rakentamiseen rautatieseman seudulle haaskattu veromarkkojamme lehtitietojen mukaan 5,5 miljoonaa euroa (33 miljoonaa mummon markkaa) kunnallistenniikkaan ja samaan aikaa YIT tehnyt valtavan tilin myydessään sijoittajille Atomin kauppakeskuksen jne. Jatketaan keskustelua ja toivotaan mukaan lisää peltosaarelaisia ja muita riihimäkeläisiä. - Kaaleppi
Reijo Sutinen kirjoitti:
Erittäin hyvä, että nostit esille pienkauppojen asian ja vanhempien ihmisten unohtamisen. palaan asiaan paremmalla ajalla.
Kamottavaa on se seika Uuden kauppakeskittymän rakentamiseen rautatieseman seudulle haaskattu veromarkkojamme lehtitietojen mukaan 5,5 miljoonaa euroa (33 miljoonaa mummon markkaa) kunnallistenniikkaan ja samaan aikaa YIT tehnyt valtavan tilin myydessään sijoittajille Atomin kauppakeskuksen jne. Jatketaan keskustelua ja toivotaan mukaan lisää peltosaarelaisia ja muita riihimäkeläisiä.Riihimäen kaupungin on rakennettava lisää kohtuuhintasisia vuokra-asuntoja ja luopua aikeista myydä vuokra-asuntojaan. Lehtitietojen mukaan keväälä 2007 Riihimäen kaupungin vuokraasuntoja jonotti useita satoja ja asunnottomia oli joitakin kymmeniä.
Pienipalkkaisia ja vähävaraisia kuntalaisia ei saa jättää yksityisten vuorkiskureiden varaa.
Herätkkää kaupungin luottamusmiehet, jotka suuressa"viisaudessaan" ovat päättäneet myydä Kaupungin vuora-asuntoja satamärin sijoittajille kaupungin valtuuston yksimielisellä päätökselä Tämän vuoden tammikuussa. Lue kaupungin nettisivuilta Riihimäen kaupungin vuokra-asunto strategia paperi www.riihimaki.fi
- Reijo Sutinen
Alla hyvä esimerkki kuika kamppailulla saadaan aikaiseksi oikeuta ja tuloksia.
Suora lainaus
-----------------------------------------------
Vihdoinkin oikeutta Hervannan toimeentulotukiasiakkaille
Tampereen valtuusto taipui lain mukaiseen käsittelyaikaan
Tampereen kaupungissa varsinkin Hervannan ja läntisen (muun muassa Tesoma) alueen sosiaaliasemilla on jo vuosien ajan ollut jopa 5-6 viikon jonot toimeentulotukien käsittelyssä. Tilanne on ollut sietämätön sekä sosiaalitoimen asiakkaille että työntekijöille.
Tämän vuoden alussa tuli voimaan uudistettu toimeentulotukilaki, jonka mukaan hakemus tulee käsitellä seitsemän arkipäivän kuluessa. Tampereen sosiaalityöntekijöillä oli vuoden 2005 tilastojen mukaan 241 asiakasta yhtä työntekijää kohti, eli enemmän kuin pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa keskimäärin.
— Toimeentulotukijonojen purkaminen ja käsittelyn saattaminen lain edellyttämälle tasolle oli lähtökohtana, kun SKP:n ryhmä esitti syksyn budjettineuvotteluissa kahden uuden sosiaalityöntekijän viran perustamisesta sekä Hervantaan että läntiselle alueelle, sosiaalityön professori, kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen (SKP) sanoo.
Miksi selvitystä ei
tehty ajoissa?
Heinosen aloite sai kaupunginvaltuustossa hajanaista tukea, mutta se kohtasi myös suoranaista vastustusta. Vallankin kokoomuksen ryhmässä katsottiin läpi sormien lainvastaista tilannetta. Valtuuston enemmistö pyrki hoitamaan asian tilaamalla Sosiaalikehitys Oy:n tekemään konsulttiselvityksen, jonka on määrä valmistua tulevan maaliskuun aikana.
— Tammikuun puolivälissä tekemässäni valtuustokyselyssä tiedustelin, miksi selvitystä ei tehty jo viime vuoden puolella kun tiedettiin lain muuttuvan. Kysyin myös, miten lain velvoitteet hoidetaan ennen konsulttiselvityksen valmistumista ja sen toimeenpanoa. Valtuuston olisi kannattanut jo budjettineuvotteluissa kuunnella SKP:n ryhmän ilmaista konsulttiapua, Jari Heinonen toteaa.
Tuolloin läntinen alue sai apua tilapäisjärjestelyin, mutta Hervanta ei edelleenkään mitään. Tilaajapuolen korkea viranhaltija totesi, että Hervanta saa selvitä ilman lisävirkoja.
Ponsiesitys läpi
yksimielisesti
Tukea aloitteelleen Heinonen ei saanut myöskään SDP:ltä eikä Vasemmistoliitolta, vaikka ne ovat oppositiossa kokoomuksen johtamaan ryhmittymään.
— Muutos tuli vasta, kun helmikuun 20.pidetyssä valtuuston kokouksessa tein yhdessä sitoutumattomien valtuutetun, Hervannan seurakunnan diakonin Jaana Alasentien kanssa ponsiesityksen muutokseksi vuoden 2008 talousarvioon. Valtuusto hyväksyi ponnen yksimielisesti.
Ponsiesityksen mukaan Hervannan sosiaaliaseman tilanne saatetaan lain mukaiselle tasolle resurssien lisäyksellä tai siirroilla, kunnes saadaan pysyvä ratkaisu.
— Asian käsittely osoittaa, että todelliseen vaikuttamiseen päästään vain ajamalla asioita asukkaiden ehdoilla. Pelkkä vallassa pysyttely tai siihen pyrkiminen sen sijaan asettaa raamit, jotka estävät muutoksen, Jari Heinonen toteaa.
HANNU OITTINEN
* * * * * * *
TA-FAKTA:
* * * * * * *
TOIMEENTULOTUKIASIAN KÄSITTELY
vuoden 2008 alusta
* Toimeentulotukiasia on käsiteltävä kunnassa siten, että asiakkaan oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ei vaarannu.
* Kiireellisessä tapauksessa päätös on tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä hakemuksen saapumisesta.
* Muussa kuin kiireellisessä tapauksessa päätös on tehtävä viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta.
* Päätös toimeentulotuen myöntämisestä on pantava viivytyksettä täytäntöön.
* Jos hakemus on puutteellinen, asiakkaalle on viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta annettava tai lähetettävä yksilöity kehotus hakemuksen täydentämiseksi määräajassa.
* Toimeentulotukiasiakkaalle tulee järjestää mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan kanssa viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen kun asiakas on tätä pyytänyt.
Tiedonantaja nro 9 / 29.2.2008 - Reijo Sutinen
Mitä on KUPRU:n takana
SKP:n kunnallisseminaarissa esillä kritiikkiä ja vaihtoehtoja
Kunta- ja palvelurakenneuudistus – lyhyesti KUPRU – oli luonnolliseseti SKP:n kunnallisseminaarin hallitseva teema. Espoon Matinkylän pirtillä pohdittiin usean asiantuntijan voimin muun muassa jäävätkö lähipalvelut kuntauudistuksen jalkoihin ja soveltuuko kilpailuttaminen kunnallisiin peruspalveluihin.
Keskusteluissa viitattiin useamman kerran myös TA-Tiedon kustantamaan Kuntapamflettiin, joka tarjoaa kriittisiä näkökulmia ja vaihtoehtoja käynnissä olevalle KUPRU:lle.
Hyvinvointimallista kohti uusliberalismia
Sosiaalipolitiikan professori, Tampereen kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen nosti esille kunta- ja palvelurakenneuudistuksen taustavoimista erityisesti valtiosihteeri Raimo Sailaksen. Sailas on todennut, miten kuntakentän tilanne ei enää ratkea leikkauslistoilla – on pureuduttava rakenteisiin kaikilla tasoilla.
Heinosen mukaan ei ole yhdentekevää, millä tavalla kunta- ja palvelurakenteisiin pureudutaan.
— Kunta on suomalaisen hyvinvointimallin tärkein osa. Se yhdistää arjen tasolla sekä sosiaalisen että ekologisen näkökulman. On aivan eri asia, tuottaako julkisia palveluja julkinen vai yksityinen sektori.
Muun muassa 1993 muutettu sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö sekä 1995 säädetty uusi kuntalaki merkitsivät ideologista käännettä hyvinvointiajattelusta kohti uusliberalismia. Tapahtui hegemoninen puhe- ja toimintatavan muutos.
Puitelailla markkinakuntia
Nyt kaavailtu kunta- ja palvelurakenteen uudistus vahvistaa Heinosen mielestä markkinakunnan periaatetta. Kuntien koon kasvattaminen tavalla tai toisella helpottaa palvelujen ulkoistamista ja kilpailuttamista.
Hallitus kaavailee puitelakia, jonka on määrä tulla voimaan 2007 alusta, vielä ennen eduskuntavaaleja. Puitelaissa Suomeen ehdotetaan 15-20 sosiaali- ja terveyspiiriä. Laki sisältää myös tilaaja-tuottaja -mallin laajamittaisen käyttöönoton.
— Piirimalli on eräänlainen välivaihe kuntaliitoksia ja aluekuntamalleja odoteltaessa, huomautti Heinonen.
Tampere on toiminut KUPRU:n mallikuntana. Uusi julkinen johtaminen (New Public Management) on tuotu kaupunkiin mallipuhtaana. Se merkitsee ennen kaikkea bisnes-tyylistä johtamista: ero julkisten ja yksityisten markkinoiden välillä hämärtyy.
— Kunnista tulee palvelujen rahoittajia, joiden kautta verorahat johdetaan yksityiseen palvelutuotantoon.
Tiltu ei toimi
Keskeinen osa uutta julkista johtamista on tilaaja-tuottaja -malli. Se on sopimusohjausperiaate, jonka avulla kuntaan muodostetaan palvelujen näennäismarkkinat. Palvelujen tilaajana toimii lautakunta ja tuottajana puolestaan liikelaitos, yksityinen yritys tai kolmas sektori. Tavoitteena on lopulta kaikkien palvelujen tuotteistaminen.
Heinosen mukaan bisnestyylisestä johtamisesta kärsivät niin palvelujen käyttäjät kuin työntekijät. Laatua ja tuloksellisuutta mitataan vain "kustannusten alenemisella".
— Suuruuden ekonomia ei toimi julkisissa hyvinvointipalveluissa. Myös kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet vähenevät kun bisnesmiesten, konsulttien ja lakimiesten valta kasvaa, totesi Heinonen.
Hän huomautti, miten kansalaisten enemmistö kannattaa yhä vahvemmin pohjoismaista hyvinvointimallia ja paikallisella tasolla onkin paljon muutosvastarinnan mahdollisuuksia.
— Tampereellakin on voitettu paikallisia kamppailuja. Myöskään kuntatason työntekijät eivät kannata muutosta, kertoi Jari Heinonen.
Valtio kuntien rahapulan takana
Eräs tärkeimmistä syistä, jolla KUPRU:a on perusteltu, ovat kuntien jatkuvat taloudelliset vaikeudet. Hallitus väittää, että suurentamalla kuntakokoa ja keskittämällä palveluja toiminta tehostuu ja saadaan aikaan kustannussäästöjä.
Yliaktuaari, Hyvinkään kaupunginvaltuutettu Olli Savela ei väitettä kuntien rahapulasta niin vain niele. Totta on, että kunnat on pakotettu säästölinjalle: menoja on karsittu kovalla kädellä.
— Valtio säätelee kuntien taloutta monella tavalla. Suorien valtionosuuksien lisäksi valtio vaikuttaa myös verotuloihin muun muassa erilaisista vähennyksistä päättämällä, kertoi Savela kuntien rahapulan todellisista syistä.
Kunnallisvero on tällä hetkellä lähes tasavero. Savelan mukaan on aika saattaa kunnallisverokin aidosti progressiiviseksi.
— Maksutaakka jakautuisi oikeudenmukaisemmin. Myös pääomatuloista tulisi maksaa kunnallisvero, listasi Savela.
Valtionvarainministeri Eero Heinäluoman ehdotus kuntaveromallista, jossa valtion ansioverotulo ohjattaisiin suoraan kunnille, ei saa Savelalta tukea.
— Se viestii, että kuntien on tultava toimeen omillaan, totesi Olli Savela.
Kuntaveromalli asettaisi eri kunnat liian eriarvoiseen ja epäoikeudenmukaiseen asemaan.
Ammattiliiton näkökulmaa
Vuoden alusta toimintansa aloittanut Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on 220 000 jäsenellään Suomen suurin ammattiliitto. JHL:n kehittämispäällikkö Jari Vettenranta esitteli liiton kantaa KUPRU:un. Hänen mukaansa liitto on antanut "peitellyn tuen" valmisteilla olevalle hankkeelle.
Vettenranta toi esille 1990-luvun alussa tehdyn kunnallisen neuvottelujärjestelmän muutoksen. Silloinen kunta-alan liitto KTV alkoi suosia paikallista sopimista ja kuntakohtaisia etuja. Liitto kuvitteli saavuttavansa tällä etua.
Toisin kävi, kun lama iski. Monen kunnan työntekijät joutuivat paikallisesti tinkimään valtakunnan tasosta työllisyyden nimissä.
Suomi nousi lamasta, mutta kunnissa jatkunut taloudellinen ahdinko johti tinkimislinjan jatkumiseen myös laman jälkeisinä nousun vuosina.
Tätä taustaa vasten on Vettenrannan mukaan ymmärrettävää, että liiton näkökulmasta tärkeintä on nyt turvata taloudellisesti vahva, kilpailukykyisen palkan maksuun pystyvä kuntatyönantaja.
Työsuhdeturvan on säilyttävä
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ehtoja on jo neuvoteltu työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kesken. Vettenrannan mukaan keskeistä on, että työsuhdeturva säilyy: työntekijät säilyvät uusista järjestelyistä huolimatta vanhoina työntekijöinä. Muutoksissa on noudatettava yhteistoimintasopimusta.
Paikallisesta sopimisesta johtuen eri kuntien palkkausjärjestelmät eroavat toisistaan.
— Kuntien yhdistäminen edellyttää järjestelmien harmonisointia. On päätettävä, mille tasolle harmonisoidaan, pohti Vettenranta.
Hän korosti, että kunnissa tehdään jo uudistuksia ja että valtio haluaa vauhdittaa prosessia.
Puitelakiesitykseen on Vettenrannan mukaan saatava takuu työsuhdeturvasta pidemmäksi ajaksi, esimerkiksi 3-5- vuodeksi. Laki ei myöskään saa ohjata palvelutuotantoa yksityistämisen tielle.
Yksityistäminen etenee
Myös liitossa on huomattu, että yksityisten palveluyritysten rooli on koko ajan kasvamassa. Valtio koetaan negatiiviseksi, julkisen sektorin palvelujen rinnalle halutaan lisää toimijoita. Taustalta Vettenranta nostaa esille Iso-Britannian, Tony Blairin ja niin sanotun kolmannen tien.
Suomen poliittinen eliitti kannattaa vahvasti yksityistämistä. Sen mukaan elinkeinoelämän rakenne on monipuolistettava.
— Suurten ikäluokkien eläkkeelle lähtö mahdollistaa myös suurten rakennemuutosten läpiviemisen, huomautti Vettenranta.
Yksityistämisen ajaminen kasvattaa kuilua poliittisen eliitin ja kansalaisten välillä, sillä kansalaiset ovat vahvasti sitoutuneet julkisiin, kunnan itse tuottamiin palveluihin.
Yhä useampi kunta-alan ammattilainen työskentelee yksityisessä palveluyrityksessä. Tämä voi Vettenrannan mukaan aiheuttaa ammattiliittojen välistä kilpailua siitä, onko liitto JHL vai esimerkiksi PAM.
Ay-liikkeen toimintaedellytykset myynnissä
JHL:n näkemykset KUPRU:un nostivat keskustelussa esiin paljon kriittisiä puheenvuoroja. Seppo Ruotsalainen huomautti, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ehdoksi asetettu työsuhdeturva 3-5 vuodeksi on melko halpa hinta mittavasta muutoksesta.
— Myydäänkö nykyhetken eduilla ay-liikkeen tulevaisuuden toimintaedellytyksiä? kysyi Ruotsalainen aiheellisesti.
Helsingin kaupunginvaltuutettu ö Hakanenhuomautti, miten ay-liikkeellä on tärkeä historiallinen ja poliittinen merkitys suomalaisen julkisen hyvinvointimallin kehittäjänä. Sen vuoksi on tärkeää, että JHL ottaa kantaa kunta- ja palvelurakenneuudistukseen kokonaisuutena.
— Kuntia sopeutetaan yhä kiristyviin taloudellisiin raameihin. Jopa 20 prosenttia kuntien työpaikoista vähennetään, muistutti Hakanen.
Hän esitti myös kysymyksen prekariaatista ja julkisen sektorin pätkätyöstä. Nyt on tärkeää, että julkisten alojen ammattiliitot esittävät selkeän viestin: ay-liike vastustaa pätkätyöläisyyden lisääntymistä.
Asukkaiden rooli kunta- ja palvelurakennehankkeessa
KUPRU on leimallisesti eliitin projekti, joka putkahti julkisuuteen viime syksynä. Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Riitta Tynjä kertoi, miten Jyväskylässä SKP:n valtuustoryhmä esitti avointa keskustelua kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Johtoeliitti suostui pitkin hampain esittelemään KUPRU:n saloja myös rivivaltuutetuille. Keskeiset päätökset kuitenkin halutaan pitää kaupunginhallituksen käsissä.
Tynjän mielestä kuntalaisia aliarvioidaan, kun keskustelua ei haluta käydä.
— Selkeästi pelätään asukkaiden kannanottoja ja aktiivisuutta. Ihmiset kyllä tietävät, mistä asiassa on kyse, sanoi Tynjä ja huomautti samalla, että kuntalaki vaatii kuulemaan myös kuntalaisia.
— Kunnilla on siis velvollisuus järjestää keskustelutilaisuuksia. Missä viipyvät KUPRU:a koskevat kansalaisfoorumit?
Saman kysymyksen Tynjä on esittänyt muun muassa paikallisessa mediassa.
Vastarinnan mahdollisuuksia
KUPRU-hanke kaipaa siis kipeästi kritiikkiä ja vaihtoehtoja. Vastarinnan mahdollisuuksiakin löytyy.
Raimo VäisänenHaminasta kertoi esimerkin, miten ruohonjuuritasolla voi pienelläkin joukolla saada suuria aikaiseksi. Kotkan eläkeläiset keräsivät syksyllä 3 900 nimeä käsittäneen adressin, jolla vastustettiin Haminan sairaalan lakkauttamista.
Myös laboratoriopalvelujen yksityistämistä vastustettiin menestyksellä. Nopealla joukkotoiminnalla, keräämällä 400-500 ihmistä Raatihuoneelle, saatiin kaupunginhallitus vetämään yksityistämisesitys pois. Väisäsen mukaan leikkaushankkeita on koko ajan vierillä, mikä vaatii kansalaisilta valppautta.
Yrjö Hakanen kehottikin kansalaisia liikkeelle heti. Hänen mukaansa henkilöstön kanssa ei ole keskusteltu kuntamuutoksesta.
— Tämä merkitsee, että kunnissa ollaan rikkomassa voimassa olevaa yhteistoimintasopimusta.
Hankkeessa on siis enemmän mutkia matkassa, kuin eliitti tahtoo myöntää.
Hakasen mukaan nyt on jokaisessa kunnassa järjestettävä kansalaiskeskustelua KUPRU:n tiimoilta ja selvitettävä asukkaiden näkemyksiä. Tässä voidaan käyttää hyväksi vaikkapa alueellisia sosiaalifoorumeja tai pro-kuntapalvelut-verkostoa.
Järvenpään kaupunginvaltuutettu Arto Viitaniemi nosti esille aloitteet kuntien päättäjille kuntalaisten kuulemisesta ja asioiden avoimesta käsittelystä. Samoin on järjestettävä palvelujen käyttäjien ja kuntien työntekijöiden yhteisesiintymisiä, vaikkapa mielenilmauksia, palvelujen puolesta.
Edessä ovat myös JHL:n vaalit syksyllä sekä eduskuntavaalit 2007.
MARKO KORVELA
* * *
Onko suuri kaunista?
Tuoko suuruus tehokkuutta?
Kuntien palvelujen nettokustannukset
- sosiaali- ja terveystoimessa 10 000 - 40 000 asukkaan kunnissa noin 2 190 euroa per asukas ja yli 100 000 asukkaan kunnissa 2 454 euroa per asukas
- opetus- ja kulttuuritoimessa 10 000 - 40 000 asukkaan kunnissa noin 1 010 euroa per asukas ja yli 100 000 asukkaan kunnissa 1 147 euroa per asukas
Onko yksityinen tehokkaampi?
- Karjaalla kokonaan yksityistetty terveystoimi on 10-15 prosenttia kalliimpaa kuin vastaavankokoisissa kunnissa omana toimintana järjestetty
- Yhdysvallassa yksityisiin markkinoihin perustuvan terveydenhuollon menot asukasta kohden ovat reilusti yli kaksinkertaiset Suomeen verrattuna
* * * *
Vaihtoehtoja KUPRU:lle
* sekava ja epädemokraattinen seutu-, maakunta- ja lääninhallinto on koottava yhtenäiseksi maakuntahallinnoksi, jolle valitaan kunnallisvaalien yhteydessä maakuntavaltuustot
* kunnallisten palvelujen rahoitus on turvattava muuttamalla kuntien ja valtion välistä tulonjakoa niin, että valtio vastaa nykyistä suuremmalta osin peruspalvelujen ja erikoissairaanhoidon kustannuksista
* on tehtävä rahoitusohjelma, jolla palautetaan kunnilta leikatut valtionosuudet (noin 5 miljardia euroa vuositasolla), saatetaan pääomatulot kunnallisveron piiriin ja muutetaan kunnallisvero progressiiviseksi
Lähtökohdaksi asukkaiden tarpeet ja itsehallinto
* tekeillä oleva puitelaki on haudattava ja kuntauudistukselle on annettava uusi suunta
* yksityistämisistä on luovuttava ja lähtökohdaksi otettava asukkaiden tarpeet ja palvelujen tuottaminen pääsääntöisesti kuntien omana toimintana
* kunnissa on laadittava yhdessä asukkaiden ja työntekijöiden kanssa peruspalveluohjelma, joka turvaa lakisääteiset peruspalvelut sekä hoito- ja hoivatakuun
* työntekijöiden sopimusturvan ja palvelujen laadun kustannuksella tapahtuvan kilpailuttamisen sijasta on parannettava työntekijöiden palkkausta ja lisättävä vakinaisia vakansseja
* hallituksen ajama hankintalaki korostaa sitä, että kuntien on syytä järjestää palvelut pääsääntöisesti omana toimintana
* puitelailla, hankintalailla tai EU:n direktiiveillä ei saa säätää palvelujen kilpailuttamisen pakkoa tai pakkoa yhdistää kunnat jollain aikataululla
ojos kuntaliitoksia aiotaan tehdä, on niistä järjestettävä kunnallinen kansanäänestys
Päätösvallan keskittämisen sijasta on kehitettävä osallistuvaa ja lähidemokratiaa
* kuntalaisten aloiteoikeutta vahvistettava
* kunnanosavaltuustoja ja lautakuntien määrää lisättävä
* osallistuvan budjetoinnin kokeilut aloitettava
* kunnallisia kansanäänestyksiä lisättävä
* työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia lisättävä
Tiedonantaja nro 21/2006.- Reijo Sutinen
Kuntapuitelain toteutus ja palvelujen puolustaminen
Kuntien laaja itsehallinto ja keskeinen osuus julkisten palvelujen järjestämisessä ovat piirteitä, joissa ns. pohjoismainen malli poikkeaa selvästi Euroopan unionin valtavirrasta. Se on ollut paljolti työväen- ja kansalaisliikkeiden vaikutusta.
Nyt koko kuntasektori ollaan laittamassa uuteen malliin. Keskeisenä tässä muutoksessa on siirtyminen suurempiin yksiköihin niin palvelujen kuin kuntakoon osalta. Tätä perustellaan tehokkuuden lisäämisellä.
Tutkimusten mukaan suurissa kunnissa ovat menot asukasta kohti kuitenkin suurimmat. Myöskään kuntaliitokset eivät ole tuoneet käyttömenoihin alenemista, päinvastoin kuntaliitoksen tehneissä kunnissa asukasta kohti lasketut menot ovat hieman korkeammat.
Elinkeinoelämän valtuuskunta julkisti kesällä raportin ”Kunnat ja markkinat”, jossa esitetään, että ”kuntasektorin tulee määrätietoisesti vähentää palvelujen tuottamista itse ja hyödyntää merkittävästi nykyistä laajemmin yksityisen sektorin ja palvelumarkkinoiden tarjontaa”.
Kuntaministeri Mari Kiviniemen vastaus EVA:n raporttiin kertoi kuntapuitelain virallisia perusteluja avoimemmin sen, mihin rakennemuutoksella pyritään. Kiviniemen mukaan hallitus pyrkii kunta- ja palvelurakenneuudistuksella luomaan kuntasektorille suurempia yksiköitä niin, että kunnat voivat ostaa nykyistä enemmän palveluja yksityisiltä markkinoilta.
Palvelumarkkinat ovat Suomessa ja koko EU:n alueella nopeimmin kasvava talouden ala. Se kiinnostaa yksityistä pääomaa. Toisaalta valtavasti kasvaneet sijoituspääoman etsivät myös uusia alueita pääoman arvonlisäykselle.
Tähän kaikkeen liittyy EU:n Lissabonin strategia, jolla pyritään laajentamaan kaupallisia palvelumarkkinoita, lisäämään työmarkkinoiden joustavuutta ja kiihdyttämään väestön keskittymistä.
Kuntapuitelain toteuttamisen ensimmäinen vaihe on nyt takana. Kunnat ovat esittäneet valtioneuvostolle toimeenpanosuunnitelmansa.
Suomessa on 416 kuntaa. Niistä puitelain ulkopuolella ovat Kainuun kunnat, jossa on jo aiemmin käynnistynyt kokeiluna vastaava hanke. Puitelaki koskee siten 392 kuntaa.
Suurin toteuttamissuunnitelmien tuoma muutos on tässä vaiheessa perusterveydenhuollon ja siihen liittyvien sosiaalitoimen organisaatioiden lukumäärän raju väheneminen.
Näitä organisaatioita on nyt 237. Suurin osa kunnista vastaa näiden palvelujen järjestämisestä itsenäisesti. Toimeenpanosuunnitelmien mukaan määrä putoaa noin puoleen, 110 – 130:een. Niistä olisi kuntia enää 40 – 50, loput 70 – 80 yhteistoiminta-alueita.
Kaikkiaan 290 kuntaa aikoo saavuttaa puitelain terveydenhuollossa edellyttämän vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjan yhteistoiminta-alueen puitteissa. Näistä 151 hakee sitä kuntayhtymämallilla ja 112 isäntäkuntamallilla, loput harkitsevat vielä kumpaakin.
Ammatillisen koulutuksen järjestäjänä on nyt 53 kuntayhtymää ja 23 kuntaa. Toimeenpanosuunnitelmien mukaan jäljelle jäisi vain 23 organisaatiota.
Toimeenpanosuunnitelmien lisäksi on 18 seutua tehnyt kaupunkiseutusuunnitelman.
Näissä palvelujen järjestämistä koskevissa muutoksissa ei ole kyse vain rakenteista.
Sisäministeriön ylijohtaja Cay Sevón toteaa uudessa Kuntalehdessä: ”Koska yhteistoiminta-alueet tulevat vastaamaan palveluiden järjestämisestä, jokaisen yhteistoiminnassa mukana olevan kunnan palveluvalikoiman tulee olla sama”.
Kuntaliitoksista on päätetty tähän mennessä 44 kunnassa. Liitoksilla muodostetaan 13 kuntaa eli kuntien lukumäärä vähenee 31:llä. Suurimmat näistä yhdistyvistä kunnista muodostavat Oulu-Ylikiiminki, Jyväskylä-Korpilahti, Salon seudun 10 kuntaa, Lohja-Sammatti sekä Tammisaari-Pohja-Karjaa.
Kuntajakoselvityksiä on lisäksi käynnissä vielä 88 kunnassa. Niistä kahden kunnan selvityksiä on 15, kolmen kunnan selvityksiä 6 alueella, neljän kunnan selvityksiä samoin 6 alueella, viiden kunnan selvitys Loviisan seudulla ja kuuden kunnan yhdistymisiä valmistellaan kahdella alueella, Hämeenlinnan ja Kouvolan seuduilla. Jos nämä kaikki toteutuvat 2009 mennessä, vähenee kuntien määrä vielä 58:lla.
Maakunnittain on isoja eroja kuntaliitosten tekemisessä. Myös maakuntien sisällä on eroja.
Karkeasti voi sanoa, että eniten liitoksia on tekeillä kasvukeskusten ympärillä. Varsinais-Suomi on ainoa alue, jossa on todella laajasti suuntauduttu kuntaliitoksiin. Toisaalta on myös monia kaupunkikeskuksia, jotka eivät joko itse ole yhdistymässä tai joissa mukana eivät ole kaikki kehyskunnista. Ensiksi mainittuja ovat mm. Tampere, Turku ja Lahti. Jälkimmäisiä mm. Hämeenlinna, Joensuu, Oulu, Kuopio, Lappeenranta, Porvoo ja Lohja.
Sekä Vanhasen hallitus että Kuntaliiton johto tavoittelevat tämän kuntaliitosten ”ensimmäisen aallon” jatkoksi ”toista aaltoa” ensi vuoden kuntavaalien jälkeen. Keskeisenä perusteluna on palvelujen tehostamisen ohella valtuustojen päätösvallan turvaaminen.
Kieltämättä nyt onkin syntymässä entistä sekavampi ja virkamiesvaltaisempi palvelujen järjestämisen malli. Kuntayhtymissä päätösvalta karkaa yleensä valtuustoilta. Isäntäkuntamallissa taas osa kunnista uhkaa jäädä toisen luokan reuna-alueeksi. Lisäksi kilpailuttaminen ja ulkoistaminen kaventavat molemmissa demokratiaa.
Yritys vastata tähän itse aiheutettuun ongelmaan keskittämällä palveluja ja päätöksentekoa vielä enemmän, on kuitenkin yhtä hyvä lääke kuin pullo kossua krapulaan.
SKP:n kunnallisohjelmassa on esitetty tälle vaihtoehto.
Meidän vaihtoehtomme ytimessä on neljä asiaa:
- Lähipalvelut perusoikeutena
- Peruspalvelut kunnan omana toimintana (työntekijöiden palkkaus ja henkilöstömitoituksen kuntoon)
- Kuntien rahoituksen vahvistaminen (valtionosuuksien leikkausten palauttaminen, progressiivinen kunnallisvero, pääomatulot kunnallisveron piiriin, ei terveyskeskusmaksujen korotuksia)
- Osallistuva demokratia, kunnallinen itsehallinto asukkaiden itsehallintona.
Vaihtoehto päätösvallan keskittämiselle on siis yhtäältä lähidemokratian kehittäminen kunnissa ja toisaalta nykyisen sekavan seutu- ja maakuntahallinnon yhdistäminen yhtenäiseksi väliportaan hallinnoksi, jolle valitaan kunnallisvaalien yhteydessä valtuustot.
Sisäasianministeriö on asettanut kuntapuitelain toteuttamiselle seurantaryhmän, jota vetävät keskustan Mari Kiviniemi ja kokoomuksen Jan Vapaavuori. Siihen ovat sitoutuneet myös eduskunnan oppositiopuolueet. Hallinnollisen painostuksen ohella hallitus käyttää kuntien ohjaukseen myös taloudellisia keinoja.
Julkisuudessa mainostettuja pieniä porkkanarahoja paljon tärkeämmällä sijalla on kuntien talouden kiristäminen. Ensi vuoden budjettiesitys jatkaa tässä aiempien hallitusten linjaa.
Kokoomus ja keskusta kehuvat hallituksen maksavan kunnille niiltä aiemmin leikattuja valtionosuuksien indeksitarkistuksia. Ja lisäksi 150 miljoonaa euroa palkkaratkaisun tueksi. Kertomatta sen sijaan jätetään se, että budjetissa alennetaan kuntien valtionosuusprosentteja, mikä vie kunnilta ensi vuonna noin 480 miljoonaa euroa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentti alenee 33,88 prosentista 31,77 prosenttiin. Tämä vie kunnilta noin 250 miljoonaa. Opetus- ja kulttuuritoimessa valtionosuusprosentti alenee 45,3 prosentista 41,89 prosenttiin. Tämä vie kunnilta noin 230 miljoonaa. Nämä valtionosuusprosenttien alennukset on tarkoitettu pysyväksi.
Asukkaiden kannalta tämä tarkoittaa palvelujen rahoituksen painopisteen siirtämistä entistä enemmän pois progressiivisesta valtionverotuksesta kunnallisten maksujen ja verojen suuntaan, eli rikkaiden verotuksen keventämistä kiristämällä pienituloisten rasituksia - niidenkin, jotka eivät vähävaraisuutensa takia joudu valtion tuloveroa maksamaan.
Mitä tulee hallituksen lupaamaan 150 miljoonan osuuteen kuntien palkkaratkaisusta, se on alle prosentti kuntien palkkasummasta. Sitä paitsi valtio kerää siitä ainakin puolet takaisin tuloveroina ja välillisinä veroina, joita se kuntien tavallisten työntekijöiden osalta kiristää.
Työntekijöiden kannalta kunta-alalle neuvoteltu sopimus ei todellakaan vastaa ennen vaaleja annettuja lupauksia eikä poista palkkojen jälkeenjääneisyyttä. Kuntatyönantaja puhuu julkisuudessa 12-13 prosentin palkankorotuksista. Kuntien budjettipäälliköiden laskelmat tuottavat ihan erilaisia lukuja. Eilen julkistetun Helsingin budjettiesityksessä kyllä puhutaan kunta-alan valtakunnalliseen sopimukseen varautumisesta, mutta palkkamenoihin on varattu vain noin neljä prosenttia tänä vuonna toteutuvia palkkamenoja enemmän. Seuraavankaan vuoden osalta ei päästä läheskään Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kehumaan 12,5 prosenttiin.
Tässä on kyse valtionosuuksien ohella toisesta taloudellisesta kiristyskeinosta, jolla porvarihallitus ajaa kuntien palvelujen keskittämistä ja yksityisten palvelumarkkinoiden laajentamista. Kunta-alan työntekijöistä noin 40 prosenttia on jäämässä eläkkeelle vuoteen 2020 mennessä. Jos palkkojen jälkeenjääneisyyttä ei korjata, ei tilalle saada tarpeeksi uutta, pätevää henkilöstöä.
Kuntien henkilöstön vähentäminen onkin eräs kuntapuitelain toteuttamisen tavoitteista. esimerkiksi pääkaupunkiseudun suunnitelmassa kuntapuitelain toteuttamisesta todetaan, että kuntien henkilöstötarve uhkaa muodostua esteeksi yksityisten palvelumarkkinoiden kehitykselle. Siksi kuntien palveluja on ns. tehostettava.
Kolmas keskeinen taloudellinen kiristyskeino on kilpailuttaminen. Porvarihallituksen ohjelmaan on siitä kirjattu vielä pidemmälle menevät tavoitteet kuin kuntapuitelakiin. Se, miten pitkälle tässä edetään, riippuu kuitenkin olennaisesti kunnissa tapahtuvista ratkaisuista. Vain säilyttämällä toiminnat kuntien omana toimintana, vältytään kilpailuttamisen kiroilta.
Kuntapuitelain toteuttamisessa on siis alkamassa uusi vaihe. Hallituksen ja kuntajohtajien näkökulmasta se on eduskuntapuolueiden sopimien linjausten toteuttamista. Tässä mielessä asia voi näyttää jo ratkaistulta.
Mutta kuntien asukkaiden ja työntekijöiden kannalta puitelain toteuttaminen vasta nostaa ensi kertaa konkreettisesti esille sen, mitä palveluja aiotaan karsia, kilpailuttaa, ulkoistaa tai yksityistää. Tässä mielessä myös kuntien palveluista käytävässä kamppailussa on uusi vaihe, josta voi tulla lähipalvelujen, työpaikkojen ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien puolustamisen ”toinen aalto”.
Kuntapuitelakikin antaa eräitä argumentteja tämän kamppailun voimistamiseen. Lain yleisiin tavoitteisiin on nimittäin kirjattu, että tavoitteena on varmistaa koko maassa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut (1§). Lisäksi laki edellyttää, että toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa otetaan huomioon asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet (1 §). Valmistelu tulee myös toteuttaa yhteistoiminnassa henkilöstön edustajien kanssa (13§).
Mitä sitten voimme tehdä?
On syytä selvittää tietysti kuntakohtaisesti, mitä puitelain toteuttamissuunnitelma sisältää ja miten sitä aiotaan toteuttaa marraskuun loppuun mennessä päätettäväksi tulevissa ensi vuoden talousarvioissa, joihin liittyy myös taloussuunnitelma lähivuosille.
Sellaisia kysymyksiä, joihin kannattaa kiinnittää huomiota ovat mm:
1. Lähipalvelujen puolustaminen. Koulujen, terveysasemien, päiväkotien ja kirjastojen puolustamisesta kuntien asukkaiden ja työntekijöiden yhteistoimin on paljon hyviä kokemuksia.
2. Palvelumaksujen korotusten vastustaminen. Tulossa oleville terveyskeskusmaksujen korotuksilla otetaan esimerkiksi eläkeläisiltä takaisin sekin vähä, mikä eläkkeiden korotuksina on luvassa. Maksujen korotukset ovat osa oikeistolaista politiikkaa, jolla julkisten palvelujen rahoitusta siirretään progressiivisesta valtion verotuksesta rikkaille edullisempaan ja vähävaraisia enemmän rasittavaan suuntaan.
3. Työntekijöiden palkkojen nostaminen ja henkilöstömitoitusten riittävyyden turvaaminen. On rikkaita kuntia, joissa voidaan maksaa myös kuntakohtaisia lisäkorotuksia, mutta monissa kunnissa tarvitaan välttämättä lisää valtion rahoitusta.
4. Kunnallisverot. Monissa kunnissa on valtion rahoitusosuuden supistumisen seurauksena paineita nostaa kunnallisveroprosenttia. Minusta tässäkään asiassa ei pidä sopeutua porvarihallituksen linjaan eikä suostua sen laskujen sälyttämiseen kuntien ja vähävaraisten maksettavaksi.
On syytä vaatia valtionosuusprosentin alentamisesta luopumista, kun eduskunta päättää valtion budjetista. Se riippuu samoista puolueista, jotka nyt esittävät kunnissa veroprosentin nostamista. Valtionosuusprosenttien säilyttäminen ennallaan vaikuttaisi välittömästi. Se on myös valtiontalouden kannalta realistista, onhan valtion ensi vuoden budjettiesitys 2 miljardia ylijäämäinen ja tälle vuodelle on kertymässä ylijäämää noin 2,8 miljardia.
Lisäksi voimme vaatia pääomatulojen laittamista kunnallisverolle. Se toisi kunnille vuoden 2005 veronalaisten pääomatulojen perusteella laskien yli miljardin lisätulot.
5. Asumiskustannusten nousu kuriin. Hallitus esittää budjetissa aravalainoituksen lopettamista. Tämä on asia, jossa on syytä nousta vastarintaan. On täysin nurinkurista ajaa alas sosiaalinen asuntotuotanto samaan aikaan kun muuttoliike on voimakas ja asumiskustannusten nousu karannut käsistä. Pelkkä tonttimaan kaavoitus ei ongelmaa ratkaise. Asuminen on eräs alue, jossa on perusteltua laajentaa kuntien toimintaa esimerkiksi perustamalla kunnan oma tai useamman kunnan yhteinen rakennusyksikkö.
6. Asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet. Tässä on ennen muuta kyse konkreettisten asukkaita ja henkilöstöä koskevien ratkaisujen valmisteluun ja päättämiseen vaikuttamisesta jo ennen päätöksentekoa. Siinä voimme ottaa mallia monista onnistuneista kamppailuista esimerkiksi lähikoulujen puolesta.
Kuntaliitoksista on minusta aina syytä vaatia kunnallista kansanäänestystä. Silloin, kun valtuusto on kuitenkin tehnyt asukkaita kuulematta tai heidän etujensa vastaisia ratkaisuja, kannattaa harkita kunnallisvalitusta. Sen voi tehdä myös kuntayhtymän päätöksestä. Kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Kunnanhallituksen ja lautakuntien päätöksistä voi asianomainen kunnan asukas tehdä oikaisuvaatimuksen. Se on tehtävä 14 päivän kuluessa.
7. Kansainvälisyys voimaksi paikallispolitiikkaan. Kuntapuitelaki on osa EU:n ja kansainvälistä yksityistämispolitiikkaa. Myös vastarinnan voima riippuu kansainvälisyydestä. Kunnat voivat ja niiden pitää kantaa myös vastuuta maailmanlaajuisten ympäristöongelmien, kuten ilmastonmuutoksen torjumisessa. - Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti, on tänäänkin ajankohtainen tunnus.
- Kaaleppi
Kolme Kysymystä tietääkö kukaan;
1. Onko Riihimäellä mahdollista Nokian kaltainen katasrofi?
2. Onko tulviin varaudutti riittävillä toimilla vesilaitoksella?
3. Ollaanko Riihimäen vesilaistosta yksityistämässä? - Sivaltaja
Kuinka paljon terveyskeskumaksut nousevat Riihimäellä ja koska?
- Reijo Sutinen
Toteutuuko perusturvauudistuksessa perustuslaki?
Kansalaiset vallan vahtikoiriksi
Hallitus asetti keväällä komitean VTT Markku Lehdon johdolla selvittämään laaja-alaisesti perusturvaan liittyviä kysymyksiä. Ensimmäinen väliaikaraportti ilmestyi marraskuun lopulla.
Demokraattisen naisverkoston puheenjohtaja Kaija Kiesslingin arvioi, että toimeksiannossa on äkkiä katsottuna monta kaunista kohtaa, mutta se herättää myös kysymyksiä.
— Kun puhutaan riittävästä perusturvasta, on kysyttävä, millä mittarilla katsottuna riittävä? Onko perusturva riittävä, jollei se saavuttaa edes köyhyysrajaa? Kun Demokraattinen naisverkosto ja Suomen kommunistinen puolue ovat kamppailleet 800 euron tavoitteesta, on se ehdoton alaraja, johon on päästävä, huomauttaa Kiessling. Hallituspuolueiden esityksellä tuskin päästään edes köyhyysrajalle.
Sosiaaliturvaa ollaan myös vahvasti sitomassa työhön kannustamiseen. Kiesslingin mukaan tilanteessa voidaan tulla taannoisen Tehyn työtaistelua vastaan laaditun pakkolain kaltaisiin esityksiin.
— Kannustavuuden lisäämisellä ei paranneta perusturvaa, vaan pannaan työrajoitteinen tai vammainen karenssin uhalla vastaanottamaan työtä. Tässä suhteessa lopputuloksesta saattaa muotoutua helposti hallituksen seuraava pakko-ohjelma.
Eläkkeillä ei pärjää
Eläkejärjestelmien muuttamisella on jo useita kertoja heikennetty eläketurvaa. Eläkeikiä on nostettu. Myös eläkekertymän pohja määräytyy koko aikuisiältä, vaikka nuoret tekevät usein pätkätöitä tai opiskelevat Kun eläke kertyi viimeisistä 10 vuodesta, oli eläkeperusta kaikilla lähempänä toisiaan.
— Eläkkeiden taitettu indeksi pudottaa jo vääjäämättä eläkkeellä olevien selviytymistä. Näin yhä useammat eläkeläiset alkavat kuulua köyhyysrajan alapuolella, sanoo Kiessling.
Perusturvauudistuksessa mainitaan tavoitteena työurien pidentäminen.
— Kuitenkin tämän päivän työelämän vaatimukset ovat tiedossa. On vain ihmeteltävä, miten nykyistä vanhempana selviydyttäisiin tällaisessa työelämässä. Työurien pidentäminen sidottuna esimerkiksi työttömyysturvaan tuo mieleen Saksassa viimeisimpiä heikennyksiä tuoneen Harz IV -uudistuksen, jossa työttömyysturvaa heikennettiin, työikää lisättiin ja kaikkiaan juuri eläköityvien ihmisten turvaa huononnettiin, pohtii Kiessling.
Tukien yhteensovittamisessa riskejä
Perusturvan yksinkertaistamisen tavoite saa Kiesslingiltä kiitosta. Hän muistuttaa, että myös Demokraattisen naisverkoston ja SKP:n tavoitteissa lähdetään siitä, että asiat hoidetaan yhdellä luukulla.
— Kun raportin viimeisen kohdan loppulauseessa todetaan tavoitteeksi pienimpien eläketulojen varassa elävien toimeentuloa parantava malli, herää taas toiveikkuutta. Mutta kun tähän liitetään erilaisten tukien yhteensovittaminen, voi kysyä kuka voittaa ja kuka häviää.
Kiesslingin mielestä pitäisi tiukasti pitää kiinni 800 euron perusturvasta verottomana käteen. Ellei se toteudu, on turhaa ottaa tehtäväksi parantaa pienimpien eläkkeiden varassa elävien tulevaisuutta.
Eri tukien ja vähennysten yhteensovittaminen voi myös antaa mahdollisuuden ohittaa jotain sellaista oleellista, joka on joillekin ryhmille lopputulokseltaan hyvinkin tärkeää tukea.
Perusturva koskettaa kaikkia
Kaija Kiessling toteaa, että nyt on erityisesti vammais-, eläkeläis- ja muiden kansalaisjärjestöjen syytä käynnistää aktiivinen vallan vahtikoirana toimiminen. Aikanaan osa näistä järjestöistä tulee olemaan lausunnon antajan asemassa perusturvakysymyksissä.
— Silloin jos koska on järjestöjen paneuduttava perusteellisesti lausuntoonsa, sillä se on tärkeä vaihe vaikuttaa. Kaikki aktiivisuus erilaisissa järjestöissä ammattijärjestöjä myöden on nyt tärkeää Kysymys on asiasta, joka koskee jokaista kansalaista elämän eri vaiheissa, huomauttaa Kiessling.
Hän muistuttaa, että sekä naisverkosto että SKP ovat tehneet perusturvakampanjan kanssa työtä jo yli vuoden ajan, pidempään kuin hallitus.
— Varsinkin vaalien aikana esillä ollut perusteellinen ohjelmamme on nyt syytä kaivaa esiin ja lukea se uudelleen. Samoin on hyvä tutustua uudelleen asiakirjaan, jonka naisverkosto jätti eduskunnan sosiaalivaliokunnalle perustellessaan vaatimusta 800 euron perusturvasta. - Reijo Sutinen
Ajankohtainen ja mielenkiintoinen kirjoitus Tiedontajasta.
Suora lainaus;
-------------------------------------------------
Talouselämä kaipaa kansanvaltaa
Suomalainen tuotanto kannattaa edelleen
Kotimaisen tuotannon ulosliputus jatkui vuonna 2007. Erityisen kiivas tahti on ollut metsäteollisuudessa, jossa sekä UPM-Kymmene että Stora Enso ilmoittivat merkittävistä tuotannon alasajoista. Stora Enson saneeraukset koskettavat kipeimmin Kymenlaaksoa ja Kemijärveä, UPM:n puolestaan Kajaania ja Tampereen seutua.
Tutkija Ritva Pitkäsen mukaan syynä ei ole suomalaisen tuotannon heikko kannattavuus. Hänen viime vuoden lopulla julkaistu tutkimuksensa osoittaa, että oman pääoman tuottoasteella mitattuna suomalaisyritysten ulkomaanyksiköt ovat tuottaneet heikommin kuin kotimaassa toimivat yritykset keskimäärin.
Ulkomaisilla sijoituksilla etsitäänkin parempien tuottojen sijasta markkina-asemia ja markkinavoimaa, jolla vaikuttaa markkinaehtoihin, kuten tuotteisiin tai hintoihin. Monikansallisilla konserneilla on myös parempia mahdollisuuksia siirtää voittojaan maasta toiseen ja järjestellä omistussuhteita verotuksen ja voitonjaon kannalta optimaalisesti.
Monikansallisten yritysten valtapeliä
Ritva Pitkäsen ja Pekka Sauramon tekemä ja vuonna 2005 julkaistu tutkimus Pääoman lähtö - suomalaisten yritysten kansainvälistyminen ja tulopolitiikka selvitti, miten suomalaiset firmat sijoittivat ulkomaille yrityskauppoina vuosina 1995-2003 noin 40 miljardia euroa ja loivat yli 200 000 työpaikkaa maamme rajojen ulkopuolelle.
Uusimmassa tutkimuksessaan Suomalaisyritykset maailmalla – tuottiko pääoma? Pitkänen perehtyi vielä tarkemmin suoria sijoituksia koskevaan talousteoriaan sekä kansainvälisiin tilastoihin.
— Itse yllätyin siitä, miten sekä suomalaiset että kansainväliset suorat sijoitukset ovat muutamien suurten yrityskauppojen määrittämiä. Ne ovat yhä enemmän suurten monikansallisten yritysten valtapeliä, jolla jaetaan markkinoita uudelleen, sanoo Pitkänen. Hänen mukaansa ulkomaisilla sijoituksilla harvoin rakennetaan mitään uusia tuotantolaitoksia.
Suomalaisten tekemät sijoitukset eivät ole olleet järin kannattavia ainakaan tuottavuuden näkökulmasta. Pitkänen pitää tätä hieman outona, koska yritysten toimintahan lähtee siitä, että tehtävänä on voiton tuottaminen omistajille. Usein tämä yritysten ja omistajien kannalta keskeinen kriteeri ei näytä toteutuvan.
Tutkimuksilla on väliä
Taloustieteessä lähdetään pitkälti siitä, että kyseessä on niin sanottu objektiivinen tiede, jossa tutkitaan tosiasioita ilman, että otetaan mihinkään kantaa. Ritva Pitkänen näkee asian toisella tavalla.
— Taloustiede on mitä yhteiskunnallisin tiede. Jos esimerkiksi ajatellaan, että markkinat toimivat ja markkinavoimat säätelevät taloudelliset ratkaisut kaikkien kannalta parhaaseen suuntaan, niin sehän on jo kannanotto yhteiskunnan rakenteisiin.
Tutkimus ei ole turhaa. Se, että tiedetään miten asiat ovat, on Pitkäsen mukaan vastarinnan järjestämisen kannalta tärkeää. Faktat tuovat uskottavuutta.
Ritva Pitkänen pohtii, miten tutkimuksilla on myös ollut vaikutusta kriittisen keskustelun herättämisessä. Hän ottaa esimerkiksi Pekka Sauramon tutkimukset siitä, miten niin sanottu funktionaalinen tulonjako on laman jälkeen muuttunut pääoman hyväksi palkkojen kustannuksella.
Pääoman lähtö -tutkimuksessa esitettiin tulokset siitä, miten funktionaalisen tulonjaon muutos yhdistyneenä alhaiseen investointiasteeseen on synnyttänyt yrityksille suuren ylijäämän, joka on käytetty suurelta osin ulkomaisiin sijoituksiin. Tämä on herättänyt ay-liikkeessä jossain määrin keskustelua siitä, onko harjoitettu maltillinen palkkapolitiikka johtanut työllisyyden ja investointien kannalta toivottuun tulokseen.
Valtio-omistaja reagoimaan
Kemijärvelle on Stora Enson päätöksen jälkeen noussut laaja kansanliike sellutehtaan puolesta. Takavuosina vastaavat tuotannonsiirtohankkeet ovat jatkuvasti nostaneet ihmisiä vastarintaan. Kotimaisen tuotannon ja työllisyyden puolesta ovat menestyksekkäästi taistelleet muun muassa Pro Koskenkorva- ja Pro Sinappi-liikkeet.
Ritva Pitkäsen mielestä Stora Enson tapauksessa pitää valtio-omistajaa painostaa reagoimaan vielä nykyistäkin jykevämmin.
— On lapsellista sanoa, että kaikki omistajat ovat samassa asemassa ja ettei suuromistaja saa käyttää valtaansa. Tosiasiassa yritykset toimivat juuri siten. Sillä joka omistaa enemmän on myös enemmän valtaa yrityksessä, sanoo Pitkänen.
Talouselämä keskittynyttä
Suomalainen talouselämä on keskittynyt muutamalle suurelle yritykselle ja niiden tekemät ratkaisut heiluttavat koko kansantaloutta. Ritva Pitkäsen mielestä tämä on huolestuttavaa.
— On täysin uskolle perustuvaa se taloustieteen perusteista lähtevä olettamus, että markkinat ohjaisivat näiden muutamien tahojen toimintaa niin, että se olisi kansalaisten etujen mukaista. Miksi muutama ihminen saa päättää siitä, mihin suomalaisten työn tulokset käytetään, kun tuloksena on vain tappiota ja verotulojen ja työpaikkojen menetyksiä? kysyy Pitkänen ja peräänkuuluttaa talouteen kansanvaltaa, demokratiaa.
On totta kai selvää, että yrityselämässä pitää ottaa riskejä ja virheitäkin tapahtuu. Mutta Ritva Pitkäsen mielestä on kohtuutonta, että parin henkilön päätöksellä voidaan kansainvälisillä yrityskaupoilla tuhlata miljardeja vero-euroja.
MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 2/2008
-----------------------------------------------
Komentoikaa - kiitos! - Reijo Sutinen
Vanhasen hallituksen uudet hyökkäykset tasa-arvoa vastaan
Hallituksen valmistelema päivähoidon, terveyskeskusten ja muiden kunnallisten palvelumaksujen korotus on hyökkäys tasa-arvoa ja erityisesti naisten, lapsiperheiden ja vanhusten oikeuksia vastaan. Se on jatkoa porvarihallituksen linjalle, joka heikentää naisten asemaa myös karsimalla, kilpailuttamalla ja yksityistämällä kuntien palveluja,
Päivähoitomaksuja hallitus aikoo nostaa keskimäärin 16,5 prosenttia. Terveyskeskusmaksuihin on tulossa lähes 20 prosentin korotus. Lisäksi maksut aiotaan sitoa sosiaali- ja terveydenhuollon hinta-indeksiin, mikä nostaisi niitä jatkuvasti.
Maksujen korotukset uhkaavat viedä esimerkiksi kunta-alalla työskentelevien pienten lasten vanhemmilta palkkoihin tulleet korotukset. Samoin on käymässä eläkkeiden pienille korotuksille.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen maksujen korotushanke osoittaa, miten katteettomia ovat hallituspuolueiden naistenpäivän puheet tasa-arvosta ja hyvinvointivaltiosta. Kuntalaisten on vaadittava hallitusta ja eduskuntaa luopumaan kunnallisten peruspalvelujen maksujen korotuksista.
Kuntien palvelujen rahoitusta on vahvistettava ohjaamalla siihen osa valtiontalouden miljardien ylijäämistä, perumalla kuntien valtionosuuksien leikkaukset ja saattamalla pääomatulot kunnallisverotuksen piiriin. Näin voidaan myös laajentaa maksuttomia palveluja.
Reijo Sutinen
kansalaisaktiivi- Reijo Sutinen
Mielenkiintoinen kirjoitus alla;
Leipäjono Eduskuntatalon edessä
Sosiaalisten oikeuksien karkauspäivän mielenosoitus
Helsingissä osoitettiin karkauspäivänä 29. helmikuuta mieltä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Mielenosoituksen oli organisoinut joukko kansalaisjärjestöjä, joista päävastuullinen oli Sosiaaliasiamiehet ry.
Helsinkiläinen sosiaaliasiamies Lilli Autti luovutti eduskunnan puhemies Sauli Niinistölle (kok.) Sosiaaliasiamiehet ry:n ja Sosiaalialan korkeakoulutetut Talentia Helsinki ry:n allekirjoittaman vetoomuksen, jossa vaadittiin pikaisia tekoja perusturvan parantamiseksi: toimeentulotuen perusosan nostoa, asiakasmaksujen korotusten peruuttamista ja korotusautomaatteista luopumista sekä julkisten, kaikille yhteisten hyvinvointipalvelujen turvaamista.
— Useat tutkimuksetkin osoittavat, että Suomi jakautuu entistä selkeämmin hyvin- ja huonosti voiviin kansalaisiin. Erityisen selvästi tämä on näkynyt lasten kohdalla. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on lisääntynyt talouskasvusta huolimatta, sanoi Lilli Autti.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusperiaatteista on alettu maassamme luopua, vaikka tutkimusten perusteella suomalaiset kannattavat vahvasti hyvinvointivaltion turvaamista.
Paha olo poistuu rahalla
Pirkko ja Päivi Nurmi olivat saapuneet mielenosoitukseen Keravalta saakka. Päivi Nurmi oli sitä mieltä, että yhteiskunnassa monella on paha olo ja se myös näkyy.
— Varmasti osa pahasta olosta voitaisiin poistaa rahalla. Suomi on rikkaampi kuin koskaan, korosti Päivi Nurmi.
Hänen mielestään kansaneläkkeen perusosa ja toimeentulotuki ovat jääneet pahiten jälkeen yleisestä tulotason kehityksestä. Tulonsiirrot ja muut sosiaalietuudet eivät ole kasvaneet, vaikka kaikki ympärillä onkin inflaation myötä kallistunut.
Sairastelu ja lääkekulut rasittavat erityisesti pienellä eläkkeellä sinnitteleviä. Tähän pitäisi Nurmien mielestä saada pikaista korjausta.
Naisten mukaan perusturvan parantamisen rahoitus saadaan parhaiten korottamalla pääomatulojen verotusta.
— Mielenosoitukset tuovat näkyvyyttä, jolla on varmasti vaikutusta ja merkitystä, korostivat Päivi ja Pirkko Nurmi.
MARKO KORVELA
Tiedonantaja nro 10 / 7.3.2008
- Reijo Sutinen
Köyhien kyykytys jatkuu Riihimäellä, kun kaupunginvaltuuston uusliberalistisen politiikan seurauksena kaupunki aikoo myydä satoja vuora-asuntoja vapailla markkinoilla - eli jatkoa Sipusaaren vuokra-asuntojen myynnille. Tämän seurauksena köyhimmät vuokralaiset potkaistaan asunnoistaan pellolle - mitenkä sitten kaupunki järjestää heille asunnon kun ei ole tarjota kuin ei oota. Tämä on sitä uusliberalismia riihimäkeläisittään, joka on härkiä touhua jolle on pantava toppi tälläiselle politiikalle vuokralaisten vastarinnalla, kuten esimerkiksi Turussa vuokralaiset ovat nouseet kamppailemaan vuokra-asuntojen säilyttämiseksi kunnan omistuksessa.
Niitä ei saa myydä Riihimäen kaupungin surkeasti hoidetun talouden paikkaamisen nimissä jne..... Päättäjät Riihimäellä pitää saada hereille ja varsinkin kaupunginvaltuuston vasemmistoinen enemmistö. Minneköhän ne kuulaisat vasemmiston arvot ja solidaarisuus köyhiä ihmisiä kohtaan ovat kadonneet!- Reijo Sutinen
Sama meno on Nokialla:
Nokialla kunnalliset vuokra-asunnot myynnissä
Nokialla on kohistu, ei pelkästään vesikriisistä, vaan myös kaupungin aikeista myydä Kiinteistö Oy Ketolanmäki, kaupungin omistama 1 200 vuokra-asunnon taloyhtiö. Talot ovat pääsääntöisesti arava- rahoituksella rakennettuja sosiaaliseen asumiseen tarkoitettuja vuokra-asuntoja. Erityisesti kokoomus on ajanut myyntihanketta ja saanut siihen myös eräitä demareita mukaan.
Nokian SKP:n valtuutetut Herkku Hernesniemi, Eero Salonen ja Tuula Palomäki ovat vastustaneet johdonmukaisesti kauppaa koko ajan ja ihmetelleet hinkua myydä vuokra-asunnot pois kaupungin hallinnasta.
— Kaupan myötä kaupungin ohjaus Nokialla olevaan vuokra-asunto kantaan loppuisi, sanoo Herkku Hernesniemi.
Myynnissä ehtoja
Nokian kaupunki päätti viime keväänä ostaa asiantuntijapalveluina asuntojensa myynnin ja kilpailuttamisen. Konsultoimaan valittiin Merasco Real Estate Ltd Oy. Sopimustekstissä on sovittu, että konsultointipalveluista maksetaan 40 000 euroa jos kauppa ei toteudu. Kaupan toteutuessa maksu on 0,5 % kokonaisarvosta eli 225 000 euroa.
— Konsultoinnin tulos oli jo etukäteen tiedossa: kaikki myyntiin, koska konsulttipalkkio nousee näin yli viisinkertaiseksi.
Kiinteistö Oy Ketolanmäestä saatiin seitsemän tarjousta, joista suurimman esitti ruotsalainen Akelius Fastigheter, kansainvälinen sijoittajayhtiö, joka on yksityisessä perheomistuksessa. Summaksi yhtiö tarjosi 45 milj. euroa. Esimerkiksi VVO:n ja nokialaisen Osuuskunta Hämeen Vuokrakotien yhteenliittymän tarjoukset olivat noin 10-15 milj. euroa pienemmät.
Kaupunki laskee saavansa velkojen jälkeen tuottoa noin 12-17 milj. euroa.
— Onko Nokian kaupungilla oikeus myydä asunnot voitolla, koska jos kaupunki saa kaupasta ylihintaa, kaupunki voi joutua maksamaan sen valtiolle takaisin, kysyy Hernesniemi.
Myydessään aravarajoitteisia vuokra-asuntoja kaupungin pitää myydä ne alkuperäisellä hinnalla, eli kaupunki voi saada ainoastaan sen hinnan indeksillä korotettuna, jonka se on sijoittanut asuntoihin omaa pääomaa.
Alkuperäisiä aravarajoituksia on puolessa Ketolanmäen asunnoista. Loput ovat jatkorajoituksella kahta lukuun ottamatta. Jatkorajoituksella olevien talojen vuokrahintaa ei ole säädetty, mutta myyntiehtoja kylläkin rajoitettu.
Niitä ei voi myydä kovan rahan taloiksi, eikä yhtiöittää asunto-osakeyhtiöksi.
Nyt myynnissä olevat talot vapautuvat kaikista rajoituksista vuosina 2016-2049, lukuun ottamatta kahta taloa.
Vuokrat kohoavat
Nyt Nokialla kysellään, antaako Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) luvan myynnille ja aikooko se vaatia valtiolle mahdollisen ylimääräisen tuoton kaupasta.
— Yleensä vapautuksia määräyksistä on tehty vain perusteluista syistä, kuten muuttotappiopaikkakunnille tai jos vuokra-asunnoista on selvää ylitarjontaa. Nokialla ei tule kysymykseen kumpikaan, koska vuokrahakujonoissa oli noin 490 hakijaa ja samalla arava- ja korkotuettujen asuntojen käyttöaste oli lähes sata, toteaa Hernesniemi. Nokia on selvästi muuttovoittopaikkakunta ja työpaikkaomavaraisuus on erittäin korkea.
Nokialla myös ihmetellään, miksi kokoomus ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Reino Ojala (sd.) ajavat voimakkaasti kauppaa.
— Onneksi demarien keskuudessa on herännyt suuri vastustus. Edustajiston kokous tekikin yksimielisen päätöksen vastustaa kauppaa ja valtuustoryhmäkin äänin 11-2, sanoo Hernesniemi.
Kaupan vastustajien tärkein perustelu ovat vuokrankorotukset.
— Uusi omistaja maksattaa vuokrissa pääomakulunsa, eli ostohinnan ja siitä aiheutuvat korot. Lisäksi myydessään kaupunki ei enää voisi suorittaa asuttamisvelvollisuuttaan, joka sille kuuluu. Kaikilla ei ole varaa kalliisiin markkinatasoisiin vuokriin.
Kokoomus on syyttänyt, pitääkö vuokra-asumista tukea verovaroin. Kaupan vastustajat toetavat, että omistusasunnon omistajat saavat tukea esimerkiksi verovähennysten muodossa. Miksi vuokralla olijat eivät saisi mitään tukea, kun omistusasumistakin tuetaan. (TA)
Tiedonantaja nro 10 / 7.3.2008
- Reijo Sutinen
Sailasta menoa
Palataanpa vielä valtiosihteeri Raimo Sailaksen legendaariseen haastatteluun Kuntalehdessä (11/05).
Sailas romuttaa heti alkuun kuvitelmat, että kunta- ja palvelurakenneuudistus parantaa kunnallisia palveluja. "Ei pidä kuvitella, että pystymme jatkossa lisäämään palveluita tai pitämään edes nykyisenlaisia yllä sillä rahalla, joka meillä on käytettävissä."
Käytettävissä olevalla rahalla Sailas ei tarkoita sitä viittä miljardia euroa, joka on viety pois kuntien valtionosuuksista eikä sitä rahaa, joka on käytettävissä rikkaiden verohelpotuksiin, Fortumin optioihin ja asehankintoihin.
Kuntaliitoksista puhuessaan Sailas täsmentää: "… jos kuntaliitoksissa lähdetään nykyään siitä, että kaikkien työpaikat säilyvät seuraavat viisi vuotta, eikä palvelurakenteeseen kajota, niin mistäpä niitä säästöjä syntyisikään."
Rakenteet on siis muutettava ja kuntasektorin työpaikkoja hävitettävä. Kuntasektorilta hävinnee satatuhatta työpaikkaa muutaman lähivuoden aikana.
Karsinta koskee myös opettajia, lääkäreitä, hoitoalan henkilöstöä ja sosiaalityöntekijöitä. "Nämä professiot ovat Sailaksen mukaan vaikuttaneet tähän asti lähinnä uusien virkojen synnyttämiseen."
Näitä "professioita" voidaan karsia, kun palvelut keskitetään suuriin yksikköihin ja niitä kilpailutetaan ja yksityistetään.
"Yhä vielä on korkea kynnys sille, että peruskoululainen voisi käydä koulua toisessa kunnassa tai että vanhemmat voisivat jättää lapsen työmatkallaan toisen kunnan päiväkotiin… Yhä edelleen kotipalvelu ylittää vain harvoin kuntarajat", Sailas valittaa.
* * * * *
Ei pidä luulla, että Sailas on tullut hulluksi, eikä hänen höpinöistään tarvitse välittää. Lähipalveluja hävitetään jo täyttä päätä.
Terveysasemia lakkautetaan ja palveluja keskitetään suurempiin etäasemiin. Satoja lähikouluja uhkaa lakkautus. Kuntien kulttuurituesta katoaa Matti Vanhasen hallituksen budjettiesityksen mukaan kolmannes. Kirjastojen rakentaminen ja korjaaminen lopetetaan kokonaan. Vanhustenhuoltoa ja lasten päivähoitoa "seudullistetaan". Jne.
Tämä on valmistautumista kunta- ja palvelurakenneremonttiin kuntien yhdentymistilanteessa etenkin tutun oloista asiaa tänäkin päivänä.- Touhu Jussi
Semppiä peliin Komukat!
- pirurilli pohjoisest
Touhu Jussi kirjoitti:
Semppiä peliin Komukat!
ees linjurilinja arvauskeskukseen, jossa ruttunaamat odottavat eläkepäiviä!
- Reijo Sutinen
kupru on kupru eikä parashanke
Suomen talous on kasvanut jo yli kymmenen vuotta, mutta julkiset palvelut kärsivät jatkuvasta rahapulasta. Palvelujen tarpeet kasvavat, mutta raha ratkaisee yhä useammin sen, ketä palvellaan. Lasten mielenterveysongelmat, vanhusten suoranaiset heitteillejätöt ja kuntien työntekijöiden sairauspoissaolot ovat hälytysmerkkejä siitä, mihin tämä tie on viemässä.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelaki on osoittautunut todellisuudessakin ”kupruksi”, joka ei tuo parannusta palveluihin eikä helpotusta kuntien rahoituskriisiin. Kuntien palvelujen puolustamisen pääteemoiksi viime vuoden eduskuntavaaleissa nostivat SDP ja kuntapuolueena esiintynyt keskusta ovat pettäneet törkeällä tavalla äänestäjille ja kuntien henkilöstölle antamansa lupaukset. Sama koskee Vasemmistoliittoa ja vihreitä, jotka hyväksyivät eduskunnassa kuntapuitelain karvoineen päivineen.
Kunta- ja palvelurakenteen muutosta koskevassa kuntapuitelain toteuttamisessa kutien tasolla on kyse isosta, koko hyvinvointimallia koskevasta uudelleenarviosta. Puitelailla ajetaan kuntiin yritysmaailmasta omaksuttuja markkinaehtoisia johtamisen ja palvelutuotannon malleja. Samalla se jatkaa linjaa, jolla eduskunta on leikannut kuntien rahoitusta ja osuutta kansantuotteesta 1990-luvun alun jälkeen miljardeilla euroilla.
Puitelain lähtökohtana on kuntien menokehityksen hillitseminen ja henkilöstön vähentäminen. Myös yhdistämisavustukset kunnille rahoitettaisiin lisäämättä valtionosuuksien kokonaissummaa. Tämä linja näkyy myös valtion budjettiesityksessä, jonka paljon mainostettu lisärahoitus kunnille on vain osa valtion kunnilta ottamista pakkolainoista.
Laki tähtää lähipalvelujen karsimiseen ja pienten kuntien lopettamiseen. Esimerkiksi perusterveydenhuolto ja siihen liittyvät sosiaalipalvelut, kuten monet vanhustenpalvelut, järjestettäisiin vähintään 20 000 asukkaan kunnan tai alueen puitteissa. Ammatillinen koulutus keskitettäisiin vähintään 50 000 asukkaan yksiköihin.
Lähipalvelujen karsiminen hankaloittaa erityisesti lapsiperheiden, vanhusten ja pienituloisten palvelujen käyttöä. Esimerkiksi sairaanhoitoon voi joutua jopa satojen kilometrien päähän, kauas kotoa ja omaisista. Lähipalvelujen heikentäminen ja naisvaltaisten palvelualojen henkilöstön vähentäminen heikentää erityisesti naisten asemaa.
Oikeisto ja keskusta ajoivat puitelakiin tilaaja-tuottaja –mallia ja kuntien palvelujen kilpailuttamisen velvoitetta. Julkisia palveluja puolustavan kansalaismielipiteen ja kunta-alan työntekijäjärjestöjen kannanottojen ansiosta tällaisia velvoitteita ei lakiin kuitenkaan tullut. Puitelain hyväksyneet eduskuntapuolueet kunnissa pyrkivät kuitenkin käyttämään lakiin kirjattua ”uusien tuotantotapojen kehittämistä” ja yhtiöittämisen helpottamista siihen, että kilpailuttamista ja yksityistämistä laajennetaan kuntatasolla ja erilaisissa kuntayhtymissä tehtävillä ratkaisuilla. Näin voidaan heikentää henkilöstön palvelussuhdeturvaa. Kilpailuttaminen ja yksityistäminen myös lisäävät yleensä kuntien menoja.
Puitelakiesityksen valmisteluissa sivuutettiin asukkaiden ja henkilöstön aito kuuleminen (myös Riihimäellä). Sama linja näkyy myös laissa. Siitä puuttuvat kokonaan asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien kehittämistä koskevat kohdat. Käytännössä puitelain toteuttaminen kaventaa demokratiaa keskittämällä päätösvaltaa entistä pienempään piiriin ja siirtämällä palveluja demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin laajojen palvelupiirien, yhtiöiden ja yksityisten yritysten hallintaan. Tästä kertovat esimerkiksi ns. Kainuun mallin kokemukset.
Kunta- ja palvelurakenteita koskevien ratkaisujen lähtökohdaksi tulee ottaa asukkaiden ja henkilöstön tarpeet sekä arvio kuntien palvelujen kehittämisen tarpeista. Tältä pohjalta tulee laatia kuntakohtaiset peruspalveluohjelmat.
Mielestäni valtiovallalta on vaadittava rahoitusohjelmaa, jolla ratkaistaan kunnallisia palveluja uhkaava paheneva rahoituskriisi. Kunnilta leikatut valtionosuudet tulee palauttaa, pääomatulot on saatettava kunnallisveron piiriin, kunnallisvero on muutettava progressiiviseksi ja valtion vastuuta on lisättävä etenkin erikoissairaanhoidon rahoituksessa.
Palveluja ja henkilöstön asemaa ei saa heikentää kilpailuttamalla, ulkoistamalla ja yksityistämällä. Lakisääteiset palvelut tulee järjestää pääsääntöisesti kuntien omana toimintana.
Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia on parannettava kehittämällä lähidemokratiaa, osallistuvaa suunnittelua ja kunnallisia kansanäänestyksiä esimerkiksi kuntien yhdistymisistä Riihimäen seudulla. Työntekijöiden osallistumisoikeudet tulee taata myös usean kunnan yhteistyönä toteutettavissa palveluissa. Nykyinen epädemokraattinen seutu-, maakunta- ja lääninhallinto tulee koota yhtenäiseksi maakuntahallinnoksi, jolle asukkaat valitsevat kunnallisvaalien yhteydessä maakuntavaltuustot.
Reijo Sutinen
Kansalaisaktiivi - Kaaleppi
Helsingin Sanomat julkaisi mielipidekyselyn (7.1.08), jossa kansalaiset selkeästi nimesivät hallituksen tärkeimmät tehtävät: Hyvinvointipalvelujen turvaaminen sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen.
Hesarin jutun yhteyteen oli varmuuden vuoksi hankittu muutaman asiantuntijan lausunnot osoittamaan kansan mielipiteet epärealistisiksi. Kansantalouden romahdus väijyy kuulemma aivan nurkan takana, ellei palveluiden tuottamistapoihin puututa.
Kumma kyllä kansantalouden romahdusta eivät asiantuntijat pelkää, kun hallitus toisensa perään yhä vain keventää verotusta. Kuitenkin juuri veronkevennyksillä, jotka lisäksi suosivat rikkaita, nakerretaan pohjaa hyvinvointivaltiolta. Niiden työllisyysvaikutuksistakaan ei tahdo oikein löytyä näyttöä
Veroja kevennetäänkin puhtaasti ideologisin perustein. Vuonna 2003 juuri ennen eduskuntavaaleja julkaistiin kysely, jossa selvä enemmistö kansasta ilmoitti hyväksyvänsä jopa veronkiristykset, jos näin voidaan turvata hyvinvointipalvelut.
Mitä teki uusi hallitus? Välittömästi vaalien jälkeen se julkisti mittavan veronkevennysohjelman. Viis seurauksista, viis demokratiasta. Tärkeintä on puhdasoppinen ideologian toteuttaminen. - Eetu Salin
Suora lainaus Tiedonantajasta 13/2008
------------
Kunnallisvaaleissa yksityistämistä vastaan
Kunnallisvaalit on usein luokiteltu merkitykseltään vähempiarvoisiksi ja kunnallispolitiikassa mukana olevat ikään kuin toisen luokan poliittisiksi vaikuttajiksi. Kuntapuitelaki on kuitenkin muuttanut tilannetta ratkaisevasti. Kuntapäättäjät ovat nykyään paljon vartijoita.
Kunnallisvaalit ovat erityisen merkittävät siksi, että niissä ratkaistaan, miten kunnissa toteutetaan kuntapuitelakia ja minkälaisia käytännön ratkaisuja sen toteuttamiseksi tehdään. Periaatteellisesti keskeisin kysymys on se, miten palvelut tuotetaan – kuntien omana tuotantona vai ulkoistettuina ja yksityistettyinä. Tähän kysymykseen kytkeytyvät monet tärkeät asiat, joilla on vaikutusta palvelujen saatavuuteen, laatuun ja hintoihin. On todellakin väliä sillä, miten palvelut tuotetaan.
* * *
Tilaaja-tuottaja-malli on väline, jonka avulla ulkoistamista ja yksityistämistä toteutetaan. Itse asiassa sitä ei mihinkään muuhun tarvitakaan. Se ei sisälly kuntapuitelakiin, mutta Vanhasen hallitus ajaa sitä voimakkaasti ja monissa kunnissa valmistellaan sen käyttöönottoa.
Tilaaja-tuottaja-malli merkitsee kunnallisen demokratian kuohitsemista, vallan keskittämistä virkamiehille ja markkinoille. Jakamalla kunnallinen hallinto kahteen osaan, tilaaja- ja tuottajaorganisaatioon, poistetaan vaalilla valituilta luottamushenkilöiltä palvelujen tuottamiseen liittyvä päätösvalta ja avataan kilpailutuksen kautta tie palvelujen yksityistämiselle.
Pitkälle vietynä käy niin, että vaaleilla valituilla elimillä ei ole todellisuudessa päätösvaltaa juuri mihinkään. Virkamiehet ostavat palveluja markkinoilta ja päättäjät saavat päättää laskujen maksamisesta.
Uusliberalistien päämäärä on se, että tulevaisuudessa on vain markkinat, joilta itse kukin ostaa niitä palveluja, joihin on varaa, eli samaan tapaan kuin nyt ostetaan päivittäistavaroita marketeista.
Itse jouduin Järvenpään valtuustossa toteamaan, mitä tämä kehityslinja demokratian kannalta merkitsee, kun kysyin kaupungin osittain omistaman Kiljavan sairaalayhtiön toimintaan liittyvistä asioista.
Valtuusto sai kaupunginjohtajan lausunnon, ettei valtuuston kuulu käsitellä osakeyhtiöön ulkoistettua toimintaa. Ilmeisesti kyse oli liikesalaisuuden piiriin kuuluvista asioista. Tässäkin tapauksessa kyse on tuottajaorganisaation eriyttämisestä. Kiljavan sairaalayhtiön kyseessä ollen jopa tiedonsaanti sen toiminnasta on tehty mahdottomaksi.
* * *
Vaaleissa on siis valinnan mahdollisuuksia monissa kuntalaisen kannalta tärkeissä ratkaisuissa. Monet kuntaliitokset ja erilaiset hankkeet kuntien yhteisistä palvelukokonaisuuksista ovat vasta alkusoittoa. Siksi onkin tärkeää nähdä, että nyt tehdään valintoja myös pidemmän aikavälin linjauksille. Tulevina vuosina on epäilemättä tulossa kunnallistoiminnan rakenteiden muutosten toinen aalto.
Kunnallisvaaleissa ollaan konkreettisesti yleispolitiikan linjasta käytävän kamppailun äärellä. Kyse on hallituspuolueiden ajaman uusliberalistisen yksityistämispolitiikan ja pohjoismaisen hyvinvointimallin välisestä kamppailusta.
Me seisomme jälkimmäisessä joukossa.
ARTO VIITANIEMI
Kirjoittaja on SKP:n pääsihteeri ja Järvenpään kaupunginvaltuutettu.
Tiedonantaja nro 13 / 28.3.2008 - Kunnat
Tässä näemme, ette kuntauudistukset ovat olleet jo "järkiperäisen" pohdinnan
alla viime kuntavaalien jälkeen ja aikalailla taitavat edelleen olla kyseiset mietteet
hyvinkin ajankohtaisia.
Tästä on varmaankin hyvä jatkaa keskustelua ja esim. tutkistella, että onko noi-
hin aatoksiin kommentoitavaa.
Kuntaliitoksethan omalta osaltaan vaikuttavat myös köyhyyden ja eriarvoisuuden
vähenemiseen. - Kukahan lienee
Kappas vaan miten kätevää aloittaa vaalitaistot kaivamalla 3 vuotta vanha ketju esiin. Köyhyyden ja eriarvoisuuden väheneminenkin tuli sopivasti mainituksi ja kuntaliitokset. Eipä liene vaikea arvuutella, ei ei.
- Näin se menee
Löytyihän se Lundin nimi sieltäkin;)
Järkevää, selväsanaista ja ajankohtaista asiaa! - sdp ja vasemisto suo
Ei ole järki kasvanut edellisten vaalien jälkeen,aina vaan vaaditaan lisää ja lisää,vaikka jokainen tietää että rahaa ei ole velkaa senkin edestä.
totta ihmeessä tuloerot kasvaa,toinen yrittää ja saa jotain aikaiseksi,toinen odottelee sänkynpohjalla että joku toisi ilmaisen aterian siihen viereen.Tätä demarit ja vasemisto koittaa ajaa ja laiska haluaa uskoa.
Yleisesti ottaen työtä tarjoavat on kokoomuslaisia ja niitä tarvitaan että edes halukkailla olis mitä ne tekis,ja saisi turvatun toimeentulon,ei missään tapauksessa loisijoita voi rinnastaa edes työtätekevii ne on toisten elätettäviä ,nuoret ja terveetkin ihmiset.
Nämä asiat kun saataisi hoitoon ettei ihan sosiaaliapua oltaisi vaatimassa korotettavaksi olisi kaikilla vähän paremmin - nostotkuriin
Jumalation. Kuka hullu tota on jaksanut lukea; jos kukaan!
Noin pikaisesti katsoen kirjoittaja R. Sutinen tekee virheetöntä tekstiä.
Pieni tyylivirhe tuli siinä, että hän kertoi palaavansa hetken päästä.
KUPRU -elää, eli aihe on akuutti.- TenttuTonttu
Se on vaan tälläisissä jutuissa, jotka kopioidaan suoraan puolue-
ohjelmista vaarana, että lukija ei edes ymmärrä lukemaansa.
Kirjoittajan pitäisi pystyä sanomaan asiansa lyhyesti, ytimekkäästi
sekä kansantajuisesti.
Politiikot ei ajattele sitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Oppilas puukotti kolmea Pirkkalan koululla
Tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme oppilasta on loukkaantunut puukotuksessa Pirkkalan Vähäjärven koululla. Myös e1625355Jos olisit täällä
Tosin en tiiä miks oisit. (Ja hävettää muutenkin kun ei muka muulla tavoin osaa kertoa tätäkään) Jos jollain pienellä432615- 1562212
Kesän odotuksia hyrynsalmella
Kyllä kesällä hyrynsalmellakin on mahdollisuus osallistua kylän menoon monella tavalla . On kaunislehdon talomuseolla161749- 821374
Voi Rakas siellä
Olet ollut mun ajatuksissa taas koko päivän. Olet ihmeellinen kertakaikkiaan ja arvostan sinua niin paljon❤️Minulla ei o241291Pirkkalan koulussa puukotus, oppilas puukotti kolmea
Ilmeisesti tyttöjä ollut kohteena.1551264Ohhoh! KAJ laukoi suorat sanat somessa - V-sana mainittu!
Ohhoh! Mitäs mieltä olet tästä huumoriryhmä KAJ:sta? Bara bada bastu on kyllä aikamoinen korvamato... Lue lisää: https321223Erika selvisi hienosti ennakkosuosikin paineista
Hienostihan se meni. Erika jätettiin yksin, eikä häntä tuettu, oli euroviisukiusattu, silti suoriutui ensiluokkaisesti.106972Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne21917