Minulla on 10kk ikäinen lapsi ja olemme 2kk sitten lapseni isän kanssa erottu 3-vuoden seurustelun jälkeen.
Ongelmani on nytten se kun minulla on viellä surutyö eron jälkeen kesken enkä tunne saavani lapseni isän puolelta mitään tukea enkä ymmärrystä!
Hänen vanhempansa eivät ymmärrä minua eikä minun valintojani.. Lapseni isä on jo uuden tyttöystävän mennyt hankkimaan ja sekin ahdistaa ja tuntuu minusta pahalta.. Toivoisin että saisin vähän ymmärrystä hänen vanhemmiltaa jotka jatkuvasti painostavat että pitäisi lasta tulla näyttämään..
Minua ei huvittaisi.. Yritän vaan normaalista arjesta suoriutua enkä kaipaa ympärilleni ihmisiä jtoka eivät minua ymmärrä..
Olen varmaan itsekäs..mutta jos minä en saa ymmärrystä niin miksi minulta sitä sitten odotetaan!
Viimeksi kun piti mennä lapseni isän luokse näyttämään lasta heille niin lapseni isä oli tuonut sinne tyttöystävänsäkkin eivätkä hänen vanhempansa millään ymmärtäneet miksi en mahdollisesti halunnutkaan tulla sinne..
hohhoij..Mitä minun pitäisi ajatella? yrittää vaan sopeutua..
Helpottaako tämä tästä koskaan..?
Ongelmani on nytten se kun minulla on viellä surutyö eron jälkeen kesken enkä tunne saavani lapseni isän puolelta mitään tukea enkä ymmärrystä!
Hänen vanhempansa eivät ymmärrä minua eikä minun valintojani.. Lapseni isä on jo uuden tyttöystävän mennyt hankkimaan ja sekin ahdistaa ja tuntuu minusta pahalta.. Toivoisin että saisin vähän ymmärrystä hänen vanhemmiltaa jotka jatkuvasti painostavat että pitäisi lasta tulla näyttämään..
Minua ei huvittaisi.. Yritän vaan normaalista arjesta suoriutua enkä kaipaa ympärilleni ihmisiä jtoka eivät minua ymmärrä..
Olen varmaan itsekäs..mutta jos minä en saa ymmärrystä niin miksi minulta sitä sitten odotetaan!
Viimeksi kun piti mennä lapseni isän luokse näyttämään lasta heille niin lapseni isä oli tuonut sinne tyttöystävänsäkkin eivätkä hänen vanhempansa millään ymmärtäneet miksi en mahdollisesti halunnutkaan tulla sinne..
hohhoij..Mitä minun pitäisi ajatella? yrittää vaan sopeutua..
Helpottaako tämä tästä koskaan..?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi et kutsu isovanhempia luoksesi sen sijaan, että menet heille? Olisit samalla omalla maaperällä jolloin se lisää myös itsetuntoa jossain määrin. Isovanhemmathan kuuluvat lapselle joten heidän suhteensa olisi hyvä kehittyä nyt tiiviiksi sillä myöhemmin se on sitten vaikeampaa.
Tukea yms entiseltä? Mietis vähän..
Ero on aina hankala aja joku työtää sitä syöksymällä uusiin suhteisiin. Varsinkin miesten tapa on liidellä kukasta kukkaan näyttämässä, että kelpaa, itsetunto nousee joka valloituksella jne.
Erota nyt oma mielipaha ja lapsen etu ja toimi sen mukaan. Ihmissuhteen päättyminen on rankkaa, mutta ei se nyt sentään ihan aktiivista surutyötä yleensä vaadi ikuisuuksia. Yleensähän eroa on työstetty jo etukäteen aika paljon ennen sen lopullista toteuttamista.
kukaan ei voi myöskään vähätellä toisen surutyötä ja kertoa kuinka kauan sen tulisi kestää. Jollakin se kestää vähemmän jollakin enemmän.
Siinä ainoastaan olen samaa mieltä että voi olla helpompi juttu kutsua ne isovanhemmat sinun luoksesi. Ja minä kyllä ymmärrän loukkaantumisesi jos olet mennyt lastasi näyttämään ja siellä uusi tyttöystävä on - aika ikävää näin pian kun on vielä ns. "haavat auki".
sitä vaan oppii elämän varrella sen, että joillakin ihmisillä on taipumus jumittua suruunsa ja tavallaan alkaa vaalimaan sitä omaa kurjaa olotilaa. Eli vaikka sanotaan että suru menee ohi suremalla niin jos siinä alkaa liikaa piehtaroida niin se vain yltyy.. Aikansa se aina vaatii..
Kun porukkaa on niin onkin aika hankalaa pitää jyvät ja akanat erillään. Lapsen ja isovanhempien suhde on vaalimisen arvoinen. Isän ja lapsen suhde samoin. Isän käytös voi tuhota helposti kummankin asian ja lopulta kaikki on lapsen vahingoksi. Sen kun saisi miehen ymmärtämään oman lapsellisen kiukkuilun ja näyttämisen halun sijaan..
antaisit exäsi hoitaa lapsen kanssa vierailut vanhempiensa luona? Jos sinulle tuottaa mielipahaa käydä heidän luonaan uuden tyttöystävän vuoksi, niin mielestäni kukaan ei voi pakottaa sinua heille menemään. Sitäpaitsi, isovanhemmat voivat itsekin hoitaa lapsenlapsensa luona käynnit, sinun tehtäväsi ei ole lasta viedä heille, eikä sinun tarvitse muutenkaan heidän kanssaan kaveerata sen enempää, kuin mitä lapsesi ja isovanhempien suhde vaatii.
Me olemme eronneet exäni kanssa jo 10 vuotta sitten, ja yhä edelleen kuulen välillä narinaa siitä, kun MINÄ en vie yhteisiä lapsiamme katsomaan isovanhempiaan! Olen kuitannut asian muutamaan otteeseen siten, että jos isovanhemmat eivät jaksa tulla meillä käymään, tai exä ottaa muksuja mukaansa mennessään vanhemmilleen, niin se on sitten sitä myöten selvä. Minun tehtäväni se ei ole! Tosin nämä ns. isovanhemmat eivät ole muutenkaan olleet koskaan kiinnostuneita isovanhemmuudestaan muuten kuin pintapuolisesti yhdenkään lapsenlapsensa kohdalla.
isän velvollisuus erotilanteessa huolehtia yhteydenpidosta lapsen ja omien vanhempiensa ja sukulaistensa välillä. Toki äitikin voi niitä suhteita ylläpitää, mutta se velvollisuus on isällä.
Ei ole mitään syytä, miksi exän kanssa pitäisi olla tekemisissä enempää kuin lapsen luovuttaminen ja vastaanottaminen heidän tavatessa ja muut lapsiin liittyvät asiat.
Eli isovanhemmat tulkoot katsomaan lasta itse ja isä hoitakoot siellä päässä vierailut.
Miten sinua pitäisi ymmärtää? Ei kukaan voi sinu ymmärtää jos et kerro ajatuksiasi tai tuntemuksiasi. Et kai oleta ihmisten olevan ajatustenlukijoita. Valitettavasti kukaan ei ole ja jos aletaan arvailemaan toisten ajatuksia, mennään usein aivan vääriin tulkintoihin.