Kissalle kaveri, vai ei?

kissasta että tottuuko vai ei. toiset tottuu ja toiset ei mutta aina parempi mitä enempi tilaa on. molemmille. ja ainahan aikuinen kissa pentuun paremmin tottuu.

Mulla itelläni on mielessä ja haaveissa ottaa koiran seuraksi kissa mutta en tiedä kannattaako...

Terve,

Meillä on 3-vuotias leikattu poika ja otin sille tyttö kaverin ihan vauvan. Aluksi Poikamme ei oikeen tykännyt, mutta se kuitenkin hyväksyi sen. Nyt on aikaa kulunut jo 5kk ja kissat riehuu välillä eivät oo mitään bestiksiä ja nuku vierekkäin. Vanha kissamme oli ennen paljon ihmisläheisempi ja lutusempi, mutta nyt se vaan kököttää nurkissa ja ei halua tulla syliin. Uusi kissamme on rasavilli ja meillä palaa sen kanssa hermot. Vanha kissamme ei enään leiki katsoo vaan vierestä, kun tuo nuorempi riehuu. Joskus sitten yöllä painivat keskenään ja thats it.

Mutta en enään tahdo luopua siitä nuoremmastakaan kissasta ja nyt täytyy sanoa, että pilasin hyvän sylikissan ottamalla toisen sille "kaveriksi"

Mutta kissat on yksilöllisiä tietysti. Mutta itse en enään edes harkitsisi toisen ottamista.

Meillä on 3v.7kk. ikäinen leikattu maatiaisnaaras jonka kaveriksi ostimme Maine Coonin pennun, ja meidänkään kissa ei aikaisemmin ollut juuri muita kissoja tavannut paitsi muutaman kerran ohimennen pihalla valjaissa ulkoillessa mutta hyvin satunnaisesti. Alkuun vanhempi kissa ihmetteli pientä tulokasta, oli hiukan sähähtelyä ja murinaa puolin ja toisin, tosin pikkuneiti (naaras) ei juurikaan reagoinut vanhemman kissan sähähtelyihin, oli tottunut kasvattajansa luona muiden kissojen seuraan, pentu kotiutui todella hyvin ja jo samana päivänä, ei mennyt kauaa kun vanhempi kisu alkoi lähestyä pentua ystävällisesti nuuhkien jne. Pentukissa on nyt ollut meillä vajaa 2 viikkoa ja tuntuu kuin ne olisivat "aina" olleet yhdessä, leikkivät kovasti keskenään, nukkuvat vierekkäin, isompi "hoitaa" pienempää, nuolee turkkia, antaa pikkuisen syödä ensin ja menee vasta sitten itse ruokakupeille; hellyttävää! Uskon, että meidän vanhempi kisu on onnellinen, että sai lajitoverin ihmisystävien lisäksi.

Sopeutuminen voi kestää hetken.

Mutta olisiko sinun mahdollista ottaa jostain lähettyviltäsi pentu koeajaksi? Vaikka kuukaudeksi, jos eivät tule toimeen niin sitten ei, mutta jos tulevat niin hyvä.

Vanha keskustelu, mutta siltä varalta, että joku vielä lukee...

Kuulostaa siltä, että usein ihmiset vain tuovat toisen kissan kotiin ilman mitään valmisteluita ja toivovat parasta. Kissoja voi kuitenkin auttaa sopeutumisessa siten, että ennen uuden kissan kotiin tuomista vaihtelee niiden hajuja. Eli tuo jonkin uudelta kissalta tuoksuvan esineen/kankaan kotiin ja vie kotoa uudelle kissalle nuuskittavaa. Tätä hajujen vaihtoakin pitäisi tehdä useamman kerran. Kun sitten tuo uuden kissan kotiin, olisi hyvä, jos sen voisi sulkea aluksi toiseen huoneeseen. Sillä tavalla, etteivät kissat pääse vielä näkemään toisiaan. Näin pitäisi mennä ainakin muutama päivä. Sen jälkeen olisi hyvä, jos kissat voisivat nähdä toisiaan ensin verkon läpi. Niin että voivat halutessaan nähdä toisensa, mutta ei ole pakko, jos ei halua. Ensimmäisten tapaamiskertojen pitäisi ehdottomasti olla positiivisia. Tähän pääsee helpoimmin kissojen ruoan avulla eli kun kissat näkevät toisensa, saavat samalla ruokaa/herkkuja palkaksi.

Soolo ei olut moksiskaan, kun eläinsuojelun vastaava toi minulle naaraskissan, joka oli langanlaiha. Eläinsuojelun ihminen toi kissan minulle täysin odottamatta, kysyi vain, että otatko vai vienkö pois. Tietysti otin ja annoin kissalle nimeksi Sonja. Ensin Sonja tutki kaikki paikat ja sitten meni syömään, Mutta 2 vuotta yritin sopeuttaa niitä keskenään. Tässä ajassa Sonjasta oli tullut jo pullukka, mutta vahti omaansa ja Soolon ruokakuppia, ei päästänyt Sooloa syömään lainkaan. Oli muuten tosi fiksu kissa, mutta yritti olla Soolon jaTouhon pomo. No sehän ei heille käynyt.'
Onneksi eräs hevostallin omistaja tarjoutui ottamaan Sonjan.Nyt se saa viettää itselleen ominaista elämää. On periaatteessa sisäkissa, mutta tallustelee aina isännän perässä tallille.. Sonja tuntuu nauttivan nyt elämästään.