ns.ystäväni saa lapsen noin 2kk:n kuluttua,ja kysyin kastetaanko lapsi kirkossa vai kotona.
Hän sanoi että ei kummassankaan koska hän ja miehensä erosivat kirkosta viimme vuonna.
Hyvä että istuin,kuuten olisi menny jalat alta.Hän petti minut 100%.Kun olimme lapsia lupasimme toisillemme,että sitten aikuisina saamme lapsen olemme toistemme lasten kummit.
Olen erittäin pettynyt häneen.
En luota häneen enää,joten miksi olla enää "ystäviä"?
Hän sanoi että ei kummassankaan koska hän ja miehensä erosivat kirkosta viimme vuonna.
Hyvä että istuin,kuuten olisi menny jalat alta.Hän petti minut 100%.Kun olimme lapsia lupasimme toisillemme,että sitten aikuisina saamme lapsen olemme toistemme lasten kummit.
Olen erittäin pettynyt häneen.
En luota häneen enää,joten miksi olla enää "ystäviä"?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lapsena tuskin ajattelee vielä uskontoon ym. liittyviä asioita. Silloin tehty "lupaus" kummiudesta ei ole järkevä peruste loukkaantua.
Ystäväsi toimii miehensä kanssa oman vakaumuksensa mukaan. Se on miljoona kertaa tärkeämpää kuin joku lupaus lapsena, mitä ei ehkä edes muista... Eikä ainakaan pidä tärkeänä, kun ei kummiutta arvosta.
Teidän arvomaailmassanne jotkin asiat ovat kulkeneet eri suuntaan. Niin tapahtuu, kun ihmiset kasvavat aikuisiksi. Siinä ei ole mitään pahaa. Todellinen ystävä pysyy silloinkin rinnalla. Arvostaa ystävän omia tärkeitä arvoja ym. Sinä siis olet nyt se, joka on "huono ystävä". Olet itsekäs.
Toisaalta kummit voivat olla siviilikummitkin. Meidänkään lasta ei kasteta, mutta siviilikummit lapsi saa silti. Voihan se olla, että ystäväsi lapsi saa myös sellaiset. Mutta jos olisin tämä sinun ystäväsi, niin en taatusti pyytäisi sinua...
mun siskolla on kaksi poikaa joita toisella ei vielä nimeä hekään eivät kuulu kirkkoon. siitä huolimatta molemmilla pojilla on kummit, he siunaavat kodissaan lapsensa kummien ja sukulaisten kanssa. ei siihen kirkkoa tarvita että voi kummi olla!
kai lapsellakin on oikeus päättää elämässään mihin uskontoon haluaa kuulua, ei sitä ole pakko kirkkoon liittää.
Mitä jos siirtäisit sen katseen sieltä omasta navasta ja olisit onnellinen ystäväsi tulevasta lapsesta!
Jos ei kuulu kirkoon ja on kummi jollekkin kirkoon kuulumattomalle lapselle...sen voi lopettaa koska haluaa ei siinä ole pakko olla.
pöllitty perinne.
voisi olla paikallaan. Muistatko laulun, missä aprikoidaan, mistä tuntee ystävän? Lisäksi edelliset vastaajat ovat saaneet kommenteillaan esille sen, mitä muita ajatuksia minulle tuli, joten enpä ala toistelemaan.
Vai oliko aloituksesi provo, sano että oli, sanothan?!
olla tosissasi! Jos suhtautumisesi on noin epäkypsää, et ehkä olisi soveliaskaan kummiksi. Se on lapsen vanhempien oma asia, kuuluvatko he tai heidän lapsensa kirkkoon. Maallisia kummeja voi toki siitä huolimatta olla. Mutta oma suhtautumisesi asiaan ei kyllä viittaa siihen, että sinussa olisi edes kummiainesta.
Se on kyllä todellakin vanhempien oma asia, kuuluuko kirkkoon vai ei, jos sen vuoksi pistät välit poikki, niin et ole kyllä ystävyyden arvoinen. Vaikka vanhemmat kirkkoon kuuluisivatkin, on sekin pelkästään heidän asiansa, keistä kummeja tulee, he yhdessä sen päättävät.
Kannattaa ystäväsikin vuoksi laittaa jo välit poikki, jos ystävyytenne on noin naurettavasta asiasta kiinni. Minusta et ole ystävä ollenkaan, tai olet ehkä ollut lapsena ja sinne jäänyt.
Minulla on ystävä, jonka kanssa sovimme lapsena noin. Hänestä tuli lapseni kummi, mutta pettyi samalla tavalla, kun ei tullutkaan sylikummiksi, no nieli pettymyksensä kuitenkin. Nyt minulle on tulossa toinen lapsi ja hän nyt otaksuu, että hänestä tulee seuraavankin lapsen kummi, vaikka ei ole ensimmäistäkään muistanut.
On sitten taas pistämässä välejä poikki, mutta sama tuo minulle, en enää jaksa kiinnostua, jostain kuitenkin loukkaantuu ja uhkaa laittaa välit poikkki.
Ilmeisesti kyse on siitä, ettei saa enää huomiota tarpeeksi minulta, kun minulla on lapsia ja muutin eri paikkakunnalle... Olen pyytänyt käymään vaikka kuinka monta kertaa, mutta eipä näy...
Kuulostat samalta, kuin minun ystäväni, mieti oletteko enää ystäviä ollenkaan, vai takerrutko vaan menneeseen?
Mitä ystäväsi tekisikään ystävällä joka pakoitaa uskomaan johonkin uskontoon?
Vihamiehelläkin tekee enemmän.
Myötäelän mielipahaasi täydestä sydämestä. Petollinen ystävä oli minullakin: lupasi kun olimme yläasteella, että mahtuu samoihin farkkuihin vielä kymmenen vuoden päästäkin. No ei mahtunut! Todellinen petturi hänkin.....
viuhviuhviuh----klonk!
Mä pyysin mun todella hyvää "ystävää" kummiksi ja hän sanoi, ettei ota enää kummilapsia, kun on jo muutama. Kuitenkin vuoden päästä meidän ristiäisistä otti kummilapsen kuitenkin. En ymmärrä, miksei meidän lapsi sitten kelvannut kummilapseksi. No, lapsemme sai sitten muita kummeja tietysti ja olemme olleet heihin ihan tyytyväisiä. Tätä ystävää näen todella harvoin enää. Enkä ole hänen lapsensa kummi tietenkään...
peiliin, miksi hän ei halunnut sinun lapsesi kummiksi. Vaaditko kummeilta liikaa?
Siltoja on turha polttaa heti.
Mulle kävi myös näin ... luvattiin että esikoisen kummiksi pääsen ja toiste päin.
Kuinkas kävikään. En päässyt.
Muut olivat tärkeämpiä..
Nyt olen itse raskaana eikä mulla ole ketään, jota laittaa kummiksi.
kaksi ystävääni on pettäynyt minut näin ja enää ei uskottuja ole.
Kummiinhan pitäisi osata luottaa.
Joo minäkin lupasin lapsena et serkuni saa olla kummi jos minä saan joskus lapsen...ja näin tapahtuki. Nyt serkku sano et hänellä oli vähän sellainen olo et pakon omaisesti hänestä tehtiin kummi...et hän oli sillon niin nuori ja pienen lapsen ajatus maailmassa. Liekkö huono päivä sit mut en aio olla lapseni kanssa enään yhteydessä.
"et aio olla lapsesi kanssa enää yhteydessä?!"
jos nyt kuitenkin tarkoitit serkkuasi, niin mikset aio? kummalliselta kuulostaa...