joskus joinakin päivinä on helpompaa, silloin kun ei ole kipuja ja pääsee kävelemään. nytkin taas äsken kun astuin jotenkin huonosti ja alkoi kivut, toivon että tää loppuisi pian.
"kuolema tulee jos itkee" sanoi joku joskus, tuliskin, siksi kai itkenkin. mitä iloa on enää kun ei voi tehdä mitään, maata suurinpiirtein rampana sängyssä yksin kotona. täytyy varoa jokaista askelta ettei lonkka lähde sijoiltaan. pelkään että halvaannun ja joskus sekin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta, ei tuntisi jalkojaan, ne eivät olisi kipeät. mulla ei ole enää mitään. ainakaan niin kauan kun olen sairas, ja sitä olen ehkä lopun ikääni. tuntuu pahalta ajatella tulevaisuutta näin kun olen vasta alle kolmekymppinen.
pelkään että tulee lisää sairauksia, en vaan jaksa niitä enää.
"kuolema tulee jos itkee" sanoi joku joskus, tuliskin, siksi kai itkenkin. mitä iloa on enää kun ei voi tehdä mitään, maata suurinpiirtein rampana sängyssä yksin kotona. täytyy varoa jokaista askelta ettei lonkka lähde sijoiltaan. pelkään että halvaannun ja joskus sekin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta, ei tuntisi jalkojaan, ne eivät olisi kipeät. mulla ei ole enää mitään. ainakaan niin kauan kun olen sairas, ja sitä olen ehkä lopun ikääni. tuntuu pahalta ajatella tulevaisuutta näin kun olen vasta alle kolmekymppinen.
pelkään että tulee lisää sairauksia, en vaan jaksa niitä enää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.