ROSKITTAMINEN
Kätevä sana.
Varmaa tietoa ei ole siitä, milloin termi keksittiin, mutta käytössä se on ollut pitkään.
Termi on eräänlainen omanvanhurskaan käsiase, kättä pitempi, jolla voidaan ensihätään tyrmätä kiusallinen asia miettimättä ja Raamattua avaamatta. Kaikilta se kirjojen tutkiminen ei niin luonnistakaan. Nyt ei tarvitse hengellisiä sen koommin ymmärtää, kunhan vain nakkaa sanan niinkuin kiven Stefanuksen päälle.
Paavin kirkossa tätä sanaa ei vielä ollut. Oli Pyhön Isän asema ja auktoriteetti. Ne peloittivat. Kristuksen sijaista ei saanut arvostella. Silloin puhuttiin jo kuolemansynnistä.
Kun Luther sitten julkaisi kirjansa "Kirkon Babylonialaisesta vankeudesta" ja lähetti yhden kappaleen Pyhälle Isälle Roomaan, suuttui paavi Leo X moisesta roskittamisesta ja julisti
itsepäisen munkin kirkonkiroukseen.
Paavin tuomiokirja alkoi sanoin "Nouse Herra, villisika on tunkeutunut viinimäkeäsi sotkemaan". Siat ovat tunnetusti kovia roskittamaan ja likaamaan, varsinkin nämä hengelliset siat. Sen vuoksi kesti pitkään ennenkuin omavanhurskauden perkele kärsi tulla samalle puolelle viinimäkeä näiden luterilaisten kanssa.
Laestadius roskitti aikakauskirjassaan Ens Ropandes Röst i Öknen kovasti kirkkonsa piispoja ja paimenia, mainiten nimeltä Tegnerin, Wallinin ja Franzénin. Moni suuttui.
Laestadiuksen roskittamista ei kuitenkaan otettu kovin vakavasti. Ellen väärin muista, oma piispa näkyy suojelleen häntä loppuun asti.
Kätevä sana.
Varmaa tietoa ei ole siitä, milloin termi keksittiin, mutta käytössä se on ollut pitkään.
Termi on eräänlainen omanvanhurskaan käsiase, kättä pitempi, jolla voidaan ensihätään tyrmätä kiusallinen asia miettimättä ja Raamattua avaamatta. Kaikilta se kirjojen tutkiminen ei niin luonnistakaan. Nyt ei tarvitse hengellisiä sen koommin ymmärtää, kunhan vain nakkaa sanan niinkuin kiven Stefanuksen päälle.
Paavin kirkossa tätä sanaa ei vielä ollut. Oli Pyhön Isän asema ja auktoriteetti. Ne peloittivat. Kristuksen sijaista ei saanut arvostella. Silloin puhuttiin jo kuolemansynnistä.
Kun Luther sitten julkaisi kirjansa "Kirkon Babylonialaisesta vankeudesta" ja lähetti yhden kappaleen Pyhälle Isälle Roomaan, suuttui paavi Leo X moisesta roskittamisesta ja julisti
itsepäisen munkin kirkonkiroukseen.
Paavin tuomiokirja alkoi sanoin "Nouse Herra, villisika on tunkeutunut viinimäkeäsi sotkemaan". Siat ovat tunnetusti kovia roskittamaan ja likaamaan, varsinkin nämä hengelliset siat. Sen vuoksi kesti pitkään ennenkuin omavanhurskauden perkele kärsi tulla samalle puolelle viinimäkeä näiden luterilaisten kanssa.
Laestadius roskitti aikakauskirjassaan Ens Ropandes Röst i Öknen kovasti kirkkonsa piispoja ja paimenia, mainiten nimeltä Tegnerin, Wallinin ja Franzénin. Moni suuttui.
Laestadiuksen roskittamista ei kuitenkaan otettu kovin vakavasti. Ellen väärin muista, oma piispa näkyy suojelleen häntä loppuun asti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta oikealla tiellä ollaan.
Pyhä traditio ja Pyhä Raamattu muodostavat Jumalan sanan yhden talletuksen, joka on uskottu Kirkolle.
Pitäen siitä kiinni pysyy koko pyhä kansa yhdessä paimentensa kanssa jatkuvasti apostolien opissa ja yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.
Kun siis näin pysytään perityssä uskossa, eletään sen mukaan ja sitä tunnustetaan, syntyy piispojen ja uskovien välille mitä ylevin yksimileisyys.
Vatikaanin II konsiili: Dei Verbum 18.3.1965