Tyhmä kysymys

Oppi eli dharma oli hänelle tärkeämpää kuin lisääntyminen tarkoituksettomaan elämään.

Oppi ei kiellä seksiä.

Käytös oli oikeutettu,hän eli niinkuin opetti.

Moni ei pysty elämään niin vaativan ohjelman mukaan.

Tarinasi on satua, bullshit. Periaatteessa tietysti voi leikkiä moraalisten kysymysten kanssa. Eli kysymys on ok. Mutta totta se ei ole.

Verses of single night - parempi elää yhden yon tietoisena kuin sata vuotta tietämättomänä.

Ymmärrettävää oli kummankin toiminta--> ihmis'kuorten siittäminen mahdollistaa henkien laskeutumisen siitä seuraavine kaikkine vaivoineen ja erheineen--> miksi siis auttaisi tälläistä asiaa.
Toisaalta lisääntyminen on luontaista kaltaisellemme elukoille--> eli miksi siitä ketään silloin syyttämään, sillä harvemmin ihmis'kuori voi käsittää vielä mitään niistä korkeimmista lain-alaisuuksista vielä siinä vaiheessa kun muukin kuin järki seisoo innokkaasti.

Tässä oma näkemykseni.

Gotaman toiminta _ei ollut_ oikeutettua.

* Syy 1: Emme voi ajaa ketään kepillä nirvanaan, varsinkaan ketään toista. Meillä on vapaa tahto eikä sitä sovi loukata, ellei halua kerätä itselleen ylimääräistä karmaa.

* Syy 2: Kaikessa toiminnassa tekojen motiivit (ja niiden seuraukset) ovat tärkeämpiä kuin itse teot sinänsä.

Noh. Buddhalaisuutta syytetään usein äärimmäisen seksuaalikielteiseksi, pessimistiseksi ja nihilistiseksi uskonnoksi, eivätkä nämä syytökset ole aivan vailla perää. Kuitenkaan seksuaalisuus sinänsä ei ole hyvä eikä paha asia - riippuu vain siitä, millä mielellä siihen ryhdytään.

Buddha on sanoissaan painottanut lasten velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan ja sitä, että "vaikka kantaisimme vanhempiamme selässämme, emme voisi maksaa heille velkaamme". Prinssi oli vanhempiensa ainoa poika, ja hänen sukunsa olisi päättynyt häneen. Mikäli prinssi olisi noudattanut selibaattia, hän olisi kyllä toiminut opettajansa tahdon mukaisesti ja ehkä ansainnut itselleen jotain, mutta hän olisi samalla aiheuttanut valtavan määrän tuskaa ja kärsimystä vanhemmilleen, sillä jokainen rakastava vanhempi toivoo sukunsa jatkuvan ja lapsenlapsia.

Jos minulta kysytään, niin tuo valinta olisi ollut äärimmäisen itsekästä (= taitamatonta). Sillä olisi aiheutettu enemmän kärsimystä. Lapsen velvollisuus vanhempiaan kohtaan on totella heitä ja mikäli vanhemmat niin haluavat, jatkaa sukua. Prinssi olisi toisin valitsemalla rikkonut vanhempiensa tahtoa kohtaan.

Mitä taas itse aktiin tulee, niin jälleen teon motiivit ja seuraukset ovat tärkeämpiä karman näkökulmasta kuin itse teot. Tässä teon motiivina oli vanhempien toiveen täyttäminen eli altruismi. Ei siis itsekkäät näkökohdat. Taitava ihminen osaa tässä yhdistää huvin ja hyödyn, tai pikemminkin käsittää asian, jota muut pitävät huvina, pelkkänä hyötynä eli yksinkertaisesti vain pelkkänä aktina ilman hekumaa ja sen kummempaa nautintoa. Vähän niinkuin spermanluovutuksena tai keinohedelmöityksenä.

Prinssi toteutti vanhempiensa toiveen. Hän siis täytti velvollisuutensa vanhempiaan kohtaan eikä etsinyt teostaan minkäänlaista henkilökohtaista hyötyä. Voidaan katsoa, ettei tästä myöskään aiheutunut hänelle karman osalta vahinkoa.

Ja jollei muuta, niin hänen kauttaan taas yksi tietoisuusjatkumo sai ihmiselämän eli mahdollisuuden valaistumiseen. On hänen asiansa, käyttikö hän sen siihen - siihen tämä prinssi ei itse voinut vaikuttaa. Mutta koska buddhalaisuuteen kuuluu kaiken elämän kunnioittaminen, niin tällöin yhtäkään ihmiselämää ei voida pitää turhana tai vahingollisena.

Ja onko sillä lopultakaan merkitystä, hyppääkö karusellista pois yhtä kierrosta aiemmin tai myöhemmin, jos lopputulos on joka tapauksessa sama?

Tuntematta tapahtumia yksityiskohtaisesti, luotan kirjoittajan kuvaukseen tapahtumasta. Ensiksi pitää miettiä, miksi selibaatti oli tärkeää. Seksuaalienergia on voimakas ja sen hallinnan opettelu antaa käyttöön voimavaroja, jotka voi kohdistaa henkisen kehityksen hyväksi. Olettaen että se on henkilön elämänkulun mukaista. Tarkoitan, että kaikkien ei ole tarkoitus elää selibaatissa. Muutenhan kuolisimme sukupuuttoon.
Myös sen verran haluan selventää selibaattikäsitystä, että me yleensä käsitämme selibaatin kestävän koko elämän ajan. Kuitenkin joissain kulttuureissa, esim Intiassa, on luonnollista, että selibaatissa elävät nuoret miehet ja naiset ennen naimaikää. Sitten eletään perheellisenä ja jatketaan sukua, minkä jälkeen ehkä noin viisikymppisenä taas palataan selibaattiin ja annetaan seksuaalienergian kohdistua muuhun.
Mikäli Gautamalla oli tieto, että juuri tuon nuoren prinssin henkisen elämän kehityksen kannalta on ehdottoman tärkeää elää selibaatissa, hän varmaan halusi ohjata tätä oikeaan suuntaan. Hän saattoi nähdä mitä tämän on mahdollista saavuttaa, jos keskittyy oikeisiin asioihin.

Koska Gautama oli valaistunut alkaessaan ohjata muita valaistumisen tielle, hänellä lienee ollut hyvä syy sanoihinsa.
Mikäli hänen sanansa nyt ovat kulkeneet puhtaina meidän päiviimme asti. Valaistumisen saavutettuaan myös henkilön persoona väistyy, joten onko nyt kyse persoonan käytöksestä enää? Käsitykseni on, että buddhalaisuudessa jokainen ihminen on jumalan ilmentymä, toiset vain ilmentävät sitä kirkkaammin kuin toiset.
Ehkä prinssi ei vielä ollut tarpeeksi pitkällä ymmärtääkseen asiaa, vaan toimi pelosta tai kunnioituksesta vanhempiaan kohtaan, omantuntonsa vastaisesti, taipuen vaativien vanhempiensa tahtoon. Ehkä vanhemmat eivät ymmärtäneet selibaatin todellista merkitystä. Ajankohta huomioon ottaen, suvun jatkuminen oli vanhempien vanhuudenpäivien turva.
Jos oikein skenaarioita heitellään, niin mahdollisesti tilanne oli prinssille koitos, jossa hän teki tällaisen valinnan. Gautamaahan koeteltiin myös kauniilla naisilla ennen valaistumistaan.
Ehkä ja ehkä. Elämä menee, niin kuin se menee. Jokainen tekee valintoja joiden pohjalta elämän kulku ohjautuu. Onko olemassa vain yksi hyvä, ainoa reitti yhdessä elämässä? Kaikki tiet vievät samaan päämäärään lopulta.

Mielenkintoista olisi kuulla, mikäli tarina sen kertoo, että miten tuolle nuorelle prinssille tai hänen jälkeläiselleen elämässään kävi? Tulipahan pohdittua :)

Onko kellään todisteita tämän tarinan aitoudesta? Vaikka se pitäisikin paikkansa, ei kukaan voi tietää, mikä tilanne silloin tosiaan oli ja mitkä olivat prinssin motiivit lapsentekopuuhien aloittamiselle. Ihan turhaa siis nyt tuhansia vuosia myöhemmin alkaa arvailemaan, että toimiko Gautama oikein.

- buddhalainen