Miten tästä pääsee eroon? Tää tosiaan käy hermoilleni.. Eli tarkkailen sydäntäni, ja se alkaa ahdistamaan ja pelkään että siinä on jotain vikana.. Vaikka tiedän että nämä puristavat olot jne johtuvat juuri tästä ajattelemisesta.. Mutta silti. (minulla todettu ph ja otettu ekg ja sydän oli sillon kunnossa).. :(
Itsensä tarkkaileminen.
--------
8946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moikka! Itse olen valmistumassa sairaanhoitajaksi ja samanlaista pelkoa ollut kuten sinulla. Eli siis kaikkea mahdollista sairauspelkoa; syövät, hiv, ms, aivoverenvuoto, sydäninfarkti jne käyty läpi. Jossain vaiheessa sinullakin tuo siirtyy toiseen "tautiin", eli ongelma vain laajenee ellet tee sille mitään.
Itse jossain vaiheessa myös tarkkailin sydäntä, mutta lähinnä olen pelännyt aivokasvainta yms hyvin kuoleman vakavia tauteja.
Lohduttaudu sillä, että vaikka sinun sydämessäsi olisi jotain vikaa (mitä suuremmalla todennäköisyydellä EI ole), se ei ole tappavaa, niihin on lääkkeet ja elämäntapahoito. Jännä, ettet pelkää oikeasti tappavia tauteja!
Ajattele, että suurin osa ihmisistä kärsii sydän- ja verisuonitaudeista kymmeniä vuosia ennen kuin saavat infarktia, jos ovat saadakseen. Ja sekin on todennäköisempää miehillä ja vasta vanhalla iällä.
Voisi näin tyhmästi sanoa, että keksisit paremman taudin, nimittäin tuo ei ole tappava, sinä et mitä luutavimmin infarktia (tai muuta sellaista) voisi saada olivatpa paineet minkälaiset vaan!
Paras lääke; aloita uusia harrastuksia ja keksi itsellesi koko ajan tekemistä! Ja mieti, mikä elämässäsi on ongelmasi. Nimittäin nämä pelot lähtevät jostain ongelmasta, joka johtuu aivan muusta kun taudista. Syvällä sydämessäsi tiedät olevasi terve, mutta tämä on tapasi työstää jotain muuta kriisiä, joka sinun tulisi käsitellä.
Mikäli et pääse jaloillesi, ota yhteyttä alueesi psykiatriseen sairaanhoitajaan, jotta ongelmaan päästään kiinni, ennenkuin se paisuu ja pääsee pahemmaksi.
Kiitos vastauksesta.. Tiedän kyllä että en varmaan kyllä saa mitään sydäriä, ja nää oireet tulee mun ajattelusta pelkästään.. Mut silti ne häiritsee ihan sikana :/
tää linkki http://www.drtolonen.com/document.asp?id=57
Mun äiti hankki mulle e-epa kalaöljyä, pitää kattoo miten toi tehoo sit mielialaan jne :)
Toi kyl ehdottomasti autto kun oli jotain tekemistä, tänään ku koulus oli pakko mennä käymään parissa museossa siinä unohtu itsensätarkkailu kokonaan ja nyt on sika hyvä fiilis!
Nimenomaan! :) hienoa kuulla! Jatka samaan malliin! Ja mitä paremmin pidät huolta ympäristöstä (siisteys, koulu jne) sitä enemmän se helpottaa oloasi.
Minulla on/on ollut samanlaista tarkkailuvaivaa. Nyt tilanne on paremempi, joskaan ei poistunut. Minulla alkoi se pahasta viruksen jälkitaudista, joka aiheutti pahoja oireita ja toipuminen oli hyvin pitkä. Eli sinällään tarkkailun taustalla on ihan oikea syy, mutta nyt kun asiasta on jo vuosia ei tässä ole mitään järkeä.
Se mikä sinun (sairaanhoitaja) kommenteissasi kiinnitti huomioita, oli vastauksesi kuin suoraan hyvän ystäväni suusta, joka on toiminut monta vuotta sairaanhoitajana! Aivan samat sanat tuli häneltä, sitä myöden, että vika on jossain muualla, eli enää tarkkailun syy ei välttämättä ole se mistä se alkoi...
Tiedän mitä olet käymässä läpi!
Nyt kun mietin, niin olen tehnyt itselleni diagnoosin kaikista vaivoistani:
Päänsärky, ja ohimenevät kohtaukset = aivokasvain,aivoinfrakti
Tulehtunut nielu/nenäontelo = suu-, kaula-. ja nenäsyöpä :D
Sydämentykytys, rintakipu = tuleva sydäninfrakti
Hengenahdistus, paineen tunne rintakehässä = keuhkokasvain, ja muut keuhkosairaudet
Oksennustauti,ripuli,ummetus = suolisyöpä, suolisolmu yms
Ja vielä muutakin löytyy :)
Verenpainetta olen tarkkaillut ja on jaksoja jolloin mittaan verenpainetta monta kertaa päivässä, se jos mikä on merkki psyykkisistä ongelmista. Ja verenpaine on aina ollut loistava, koskaan ei korkea, välillä vähän alhainenkin, mutta sydänlääkärit kiittää :D
Itseänikin alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttää tilanne. Ja jos tarkkailen koko ajan niin olo pahentuu.
Oletko ahdistunut? tai onko sinulla ollut paniikkihäiriöitä?