Saatan istua tuntikausia koneella, kuunnellen musiikkia, katsoen sivusilmällä tv:tä, kynsinauhojani purren. Saatan istua sohvalla puoli tuntia näprien sormiani ("syön" nahkaa sormistani samoin kuin muut purevat kynsiään). Nukkumaanmenosta ei tahdo tulla mitään kun vain istun koneella ja näprin sormiani. Samalla stressaan kaikesta ja ärsyttää ja ahdistaa. Olen kateellinen, tuntuu yksinäiseltä.
Välillä olen reipas ja teen paljon asioita: käyn töissä, harrastan, tapaan kavereita, teen normaaleita arjen askareita. Siinä samalla mietin, miten paljon aikaa meneekään ihmisen elämästä pelkkään itsensä ylläpitämiseen, siivoamiseen. Että onko tässä mitään järkeä. Kuntosalilla on ok käydä, mutta se ei mitenkään hauskaa ole. Eikä myöskään kaupassa käyminen. Kaikki vaatii ponnisteluja.
Nytkin meneillään laiska vaihe, olen suunnitellut taas huomisesta alkaen ponnistavani ja olevani reipas ja toimelias.
Mitäpä muuta tähän sanoisi... Onko kellään joitakin samoja tuntemuksia noista? Olen nyt juuri 20-vuotta täyttänyt nuori nainen, juuri muuttanut omaan yksiööni. Ehkä tämä on vain joku vaihe. Enemmän ystäviä ja poikaystäväkin saisi olla. Olen kateellinen ystäväni koiralle kun olisi kiva lenkkeillä koiran kanssa raittiissa ilmassa. Mutta en uskalla ottaa koiraa kun en kuitenkaan tiedä haluaisinko oikeasti huolehtia siitä.
Välillä olen reipas ja teen paljon asioita: käyn töissä, harrastan, tapaan kavereita, teen normaaleita arjen askareita. Siinä samalla mietin, miten paljon aikaa meneekään ihmisen elämästä pelkkään itsensä ylläpitämiseen, siivoamiseen. Että onko tässä mitään järkeä. Kuntosalilla on ok käydä, mutta se ei mitenkään hauskaa ole. Eikä myöskään kaupassa käyminen. Kaikki vaatii ponnisteluja.
Nytkin meneillään laiska vaihe, olen suunnitellut taas huomisesta alkaen ponnistavani ja olevani reipas ja toimelias.
Mitäpä muuta tähän sanoisi... Onko kellään joitakin samoja tuntemuksia noista? Olen nyt juuri 20-vuotta täyttänyt nuori nainen, juuri muuttanut omaan yksiööni. Ehkä tämä on vain joku vaihe. Enemmän ystäviä ja poikaystäväkin saisi olla. Olen kateellinen ystäväni koiralle kun olisi kiva lenkkeillä koiran kanssa raittiissa ilmassa. Mutta en uskalla ottaa koiraa kun en kuitenkaan tiedä haluaisinko oikeasti huolehtia siitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun ei sais päästää itseään laiskistumaan. On ihanaa kuunnella musiikkia, rentoutua tv:n ääressä, katsoa uusimmat sähköpostiviestit. Mutta se kaikki alkaa todellakin maistua puulta kun ei muuta teekään. Sitä vaan kyttää jospa joku messengerissä kirjottaisi, ja alkaa soittamaan musaa kahta kovemmalla, alkaa levottomaksi ja syntyy kynnys tehdä mitään mikä toisaalta virkistäisi mieltä. Mutta toisaalta en nauti mistään harrastuksista tai muustakaan..
Aikaisemmin olin muutaman vuoden töissä. Silloin ei muuta jaksanut kuin käydä siellä ja kotona lähinnä nukkua. Hommat kyllä hoidin hyvin ja huolella. Lopetin työt ja menin kurssille. Nyt kurssi loppui ja pitäisi jaksaa etsiä uusia töitä mutta ei vaan saa aikaiseksi soitella minnekkään. Tosiaan tulee vaan istuttua koneella ja surffailtua netissä kaikilla turhilla sivuilla melkeen aamuun asti ja tuijoteltua TV:tä. Unirytmitkin on niin sekaisin kuin olla ja voi. Vituttaa ajatella mitä kaikkea voisi tehdä, muttakun ei ole mielenkiintoa tai jaksamista mihinkään. Päivät lojun sängyssä ja nousen joskus 19-20 aikaan hyvin väsyneenä. Pari kertaa miettinyt lekurissa käyntiä, mutta sinnekkään en saa soitettua ja jotenkin tuntuu että ei siellä kuitenkaan mitään vikaa löydetä. Toivon että kun kevät ja kesä tulee niin vähän piristyisi.
Sinua vaivaa jonkin sortin apatia, toivottomuus, syystä tai toisesta - jota en voi tietää (mahdollisesti pelko/huoli omasta tulevaisuudesta).
Minua auttoi, kun aloin tehdä fyysistä työtä - en tosin kokopäiväisesti ja säännöllisesti vaan miten tunsin jaksavani ja nauttivani. Mukavilla työkavereilla (enimmäkseen!) oli myös osuutta asiaan.
Liikunta harrastuksena (mm. kuntosalilla käynti, uinti jne) tuntui minustakin semmoiselta "pakkopuuhastelulta", vaikka oli varmaan ihan hyväksi sekä ruumiille että mielelle.
On totta, että laiskottelu ja pelkkä ns. elämästä nauttiminen (!) alkaa nopeasti maistua puulle. Kyllä terve ihminen kaipaa elämäänsä myös muuta sisältöä.
Tuli vain mieleen. Minä olen joskus siivonnut, mutta se teki vain hallaa itsetunnolle.
Anteeksi,olen masentunut ja en voi sen takia tarkasti lukea kaikkai, mutta mikä olikaan vikana?
Teetkö ehkä liika kaikkea?
Luulin, että toimettomuudesta kertova otsikko kertoisi, kun ei voi tehdä mitään. Minulle on harvinaista kirjoittaa netissä. Välillä yritän tänne tulla ja syöttää jotain ulos. Muuten elämäni on nukkumista. Yhdesti käyn viikossa ulkona. Kummallista mutta nautin elämästäni näin. Painajaista olisi käydä töissä...painajaista on käydä jo kerran viikossa terapiassa ;).
Yritän tässä miettiä kiinnostavaa juttua elämääni, mutta eipä niitä taida tulla vastaan. Yritin tuolla yhdessä aiheessa kysellä kirjoja, mutta kukaan ei vastannut :(.
Mietipä sitten kun olet 40 ja on pari lasta ja aviomies...miten saat hommattua itselles aikaa, kun noin menevä olet?
Elä nyt syö niitä sormiasi!
Keksi jotain parempaa tekemistä..vaikka
liikuntaa tai jotain pientä harrastusta.
Tai syö vaikka porkkanoita tai jotain..
Niin ehkä olet vaan yksinäinen.
(ja ehkäpä hieman masentunutkin)
Tutulta vaikuttaisi tuo että teet paljon kaikkea silloin kun jaksat mutta kulutat kaikki voimasi siihen ja sitten taas menee aikaa vaan huilaten.
Kenelle muuten olet kateellinen ja mistä?
Ahaa..hmm..tuo kuullostaa kyllä ehkä hieman oudolle että olet kateellinen ystäväsi koiralle...?
Voit kirjoittaa minulle yksityisesti jos haluat: [email protected]
:D niin, en ole kateellinen ystäväni koiralle, vaan sille että ystävälläni on koira. ostin juuri tänään porkkanoita.
No se kuullostaa jo hieman järkevämmälle kateuden aiheelle...
Ehkäpä voisit lähteä lenkille sen ystäväsi ja koiran kanssa.
On se kyllä vähän niinkin että koiran omistaminen
vaatii aika paljon työtä,jaksamista ja omistautumista.
Kas tajusit ihan itse että porkkanan pureminen
on paljon parempaa kuin sormien..(ehkäpä alitajuisesti)
Ja huumorintajuakin viellä sentään löytyy..
Eihän sinulla sitten asiat vielä kovinkaan huonosti ole.
Mutta laitahan minulle joskus viestiä,olisi kiva kirjoitella.