Mitä mieltä te äidit olette avioliitosta? Nykypäivänä tuntuu että se on vähän menettänyt merkitystään... onko tämä mielestänne hyvä vai huono asia?
En nyt ole sillä mielellä liikkeellä että ruvetaan arvostelemaan toisten mielipiteitä tai tekoja puolelta tai toiselta, vaan olisi kiva kuulla teidän mielipiteitänne?
Oliko teille pariskuntana tärkeää olla aviossa ennen lapsia? Mitä avioliitto teille merkitsee? Ja miksi nykyään monet eivät halua astella alttarille?
Ja ihan vaan keskustelun kannalta ! ! !
En nyt ole sillä mielellä liikkeellä että ruvetaan arvostelemaan toisten mielipiteitä tai tekoja puolelta tai toiselta, vaan olisi kiva kuulla teidän mielipiteitänne?
Oliko teille pariskuntana tärkeää olla aviossa ennen lapsia? Mitä avioliitto teille merkitsee? Ja miksi nykyään monet eivät halua astella alttarille?
Ja ihan vaan keskustelun kannalta ! ! !
Vastaukset 61
Vanhimmat
tämä on sitten vaan mun mielipide joten ei tartte kirjotella valitusviestejä :) eli....
meille ei ole tärkeää olla aviossa ennen lapsia eikä sen jälkeen. meille se avioliitto merkkaa vaan pelkkää paperia eli ei mitään. samalla tavalla sitä eleltäs aviossa ku nyt avossa. lapsi on meillä mutta ihan avoliitossa eletään. ja kihloissa ollaan mutta avioon ei mennä, meille kihlat merkkaa taas sitä yhteistä kumppanuutta(tästä joku varmaan pillastuu..).
jokainen tekee tavallaan ja me näin. kaikille kihlat ei merkkaa tulevaa avioliittoa vaan sitä yhteistä kumppanuutta. ja niinkuin meille, joillekkin muillekkin avioliitto merkkaa vaan paperia.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi :) Mekään ei aijota naimisiin mennä, ei me sillä lakipaperilla kaapissa mitään tehdä eikä se muuta tunteita mihinkään suuntaan eikä lähennä meidän perhettä tai rakkautta lapseen :) Ihan turha juttu koko avioliitto.
tuntuu saavan aika paljon lokaa niskaan, mutta olen silti vahvasti sitä mieltä että avioliitto on perheen perusta!
Kun mies minua kosi joitan vuosia sitten sanoin heti että ellei tämä tarkoita sitä mitä kihlaus perinteisesti tarkoittaa niin voidaan unohtaa heti. Mies oli kyllä onneksi myös sitä mieltä että se on lupaus avioliitosta! Niinpä sitten vuosi kihlojen jälkeen astelimme sinne alttarille ja meille se muutti kyllä paljon!
En pidä siitä että puhutaan pelkästä paperin palasta - meillä ei tietääkseni edes ole mitään paperia (???)... Meille se merkkasi sitä lopullista sitoutumista ja omistautumista toiselle. Enää enempää emme lain puitteissa voi suhteemme eteen tehdä.
Minua ei sinänsä haittaa että avioliitto on menettänyt merkitystään, koska meidän elämässä näin ei ole. Naimisiinmeno muutti meidän suhdetta suuresti, ja ennen kaikkea positiivisesti. Koemme olevamme läheisempiä ja enemmän yhtä perhettä.
En sano että kaikkien pitää tehdä näin, mutta meille se tuntui selvältä, romanttiselta ratkaisulta jo alkumetreistä saakka. Minulta usein ihmeteltiin sitä miksi emme vaan eläneet avoliitossa niin kuin muut nykyään, mutta enemmän ehkä itse ihmettelen sitä että jos kaksi ihmistä haluavat jakaa elämänsä, tulevaisuuden, lapset, kodin ja rakkauden, niin miksi sitä liittoa ei voi laillistaa?
Ja minuakin katsotaan kieroon mielipiteeni vuoksi :)
kihlaus lupaus avioliitosta ja lapset kuuluvat avioliittoon!
Täysin samaa mieltä.
yllättävän moni avioliiton kannalla mikä tuntuu positiiviselta yllätykseltä. Itse kun olen myös kokenut tämän ns. loan saamista niskaan mistä joku tuossa ylempänä mainitsi, koska olen vanhanaikanen, perinteitä kunnioittava ja olin ehdoton naimisiin menosta!
Osaatteko sitten analysoida miksi tästä asiasta tarvii kritisoida ja kyseenalaistaa? Onko asenteemme toisten mielestä niin kulahtanut ettei siihen ole oikeutta? Vai miksi tuntuu nykyään suuremmalta synniltä jos haluaa avioon ja kunnon perheen, kun asustella vaan yhdessä ilman sitoumuksia? Olenko tosiaan jäänyt kelkasta, vai miksi en ymmärrä minkä takia joudun aina perustelemaan ratkaisuani avioliitosta? Minulle ja miehelleni kun kuitenkin asia oli täysin selvä. Rakkaus ja halu olla yhdessä johtaa avioliittoon (jota pidän myös pysyvänä)!
Mä en ole edes miettinyt mitään muuta vaihtoehtoa. Ja pakkohan se oli suostua, kun maailman ihanin mies kosi romanttisesti!
itse en ole törmännyt missään tähän loan heittoon en avioliittoa sen enempää kuin avoliittoa kohtaan(paitsi näissä kirjoituksissa täällä,mutten laske näitä mukaan:)
Itse syyllistyt kyllä siihen myös,ehkä huomaamattasi esim. lauseessasi sanot "jos haluaa avioon ja KUNNON perheen",eli voisi olettaa että mielestäsi avoliitto perhe ei ole kunnon perhe.
Eli tulkinnan varaisia asioita....
tällä sitä etteikö avoperhe voisi olla kunnon perhe, mutta mielestäni hommassa on enemmän perheen tuntua kun vanhemmat ovat naimisissa! Tämä on mielipide enkä koskaan ole kyseenalaistanut ystävieni/tuttavieni valintaa elää avoliitossa vaikka monet heistä niin tekevät. Heistä kuitenkin suuri osa on ihmetellyt omaa halukkuuttani avioitua.
Vaikka olenkin sitä mieltä että avoliitto ei ikinä ole yhtä sitova kuin avioliitto, minulla ei ole koskaan ollut tarvetta osoitella avoliiton ns. huonoja puolia ystävilleni. He sen sijaan ihmettelevät koko ajan naimisissa olemistani ja jo alunperin vakaata tahtoani siihen... tässä näitä ihmetyksen aiheita???
niin että niitä arvostellaan jotka olevat naimisissa koska suurin osa (ainakin naisista) todellakin tahtoo avioon! Jos sitten syystä tai toisesta asustellaankin vaan samaa mökkiä ilman laillisia sitoumuksia saattaa se ottaa toisia päähän.
Minulla on myös suurin osa ystävistä avoliitossa. Ei toki siksi että se on ihan sama kuin avioliitto, vaan sen takia että toinen haluaa pitää sen takaportin auki, ei uskalleta sitoutua, tai on pientä epäilystä siitä että homma saattaa levitä käsiin. Onhan kuitenkin avoliitosta helpompi kävellä ulos kuin laillisesta avioliitosta!
Eli toisin sanoen, kateus on syy siihen miksi saat sitä lokaa niskaan! Ei siihen akkaporukassa sen kummempaa tarvita!
näin!
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista - juttua se naimisissa olevien kyseenalaistus ja haukkuminen. Jos ovat rehellisiä niin naimisiin tekee itsekkin mieli, mutta mies (tai nainen) voi pistää kapuloita rattaisiin niin tarttee keksiä syitä miksi se ei olisikaan niin hyvä asia.
Onhan se selkeä merkki uskollisuudesta, sitoumuksesta, rakkaudesta, sekä yhteisen tulevaisuuden vaalimisesta!
juuri näin!
Monet avoliitossa asuvat ystäväni ovat jopa myöntäneet että tahtoisivat itsekin naimisiin mutta mies ei 'ole valmis'. Tästä lausahduksesta käy ilmi myös se, että kyllä se avioliitto vaatii suuremman sitoumuksen koska sitä niin monet vetkuttaa ja aristaa! Miksi muuten ei olisi valmis muuta kuin siksi ettei ole vielä valmis/halukas niin suureen sitoumukseen?
"vetkutelleet" avoliitossa 23 vuotta ja voin vakuuttaa,että tätä "sitoutumista" ei voi suurentaa enää mikään.En ole uskonnollinen,enkä moraalinvartija,enkä välitä rahasta muuten kuin että lapset on turvattu ja tullaan toimeen,en siis ole todellakaan löytänyt mitään syytä naimisiinmenolle.Meillä se ei siis muuttaisi kertakaikkisen mitään.Enää tässä vaiheessa,voihan olla kun lapset kasvavat ja "luoja suo" niin vanhoilla päivillä järjestämme ystäville niissä merkeissä yllätyskemut,mene ja tiedä.Ja sekin olisi vain ja ainoastaan syy niille kemuille:):)Enkä siis mitenkään ole avioliittoa vastaan muiden kohdalla,minulle/meille se ei vaan ole ollut tarpeellisen tuntuista.
kysyn että miten voit tietää muuttaako se avioliitto mitään jos et edes näe tarpeelliseksi mennä??
Itse tiesin sen muuttavan, ja niin se muuttikin kun valat vannottiin. Oltiin kuin vasta tavattu, rakastunut pari elämänsä yhteisen taipaleen alussa!
Ystäväni meni pari kuukautta sitten koska oli raskaana ja mies halusi ennen sitä mennä avioon. Ystäväni ei nähnyt tarpeellisena ja väitti ettei se muuta mitään.. meni sitten ikään kuin miehen mieliksi. Nyt kuitenkin ylistää sitä kuinka paljon se muutti.
Hänen sanojensa mukaan se muutti suhteen henkistä puolta eniten ja ihmetteli kuinka oli kuvitellut ettei mitään muutosta voi sillä saralla kokea!
Eli ei siis kannata väittää ettei se muuttaisi "kertakaikkisen mitään", jos ei ole sitä kokenut!!!
minä en ole mikään hempeilijä muutenkaan,en jaksa uskoa että avioliitto minua saisi esim. rakastumaan yhtään enempää puolisooni kuin nyt,(se saisi jos toisi yhden kerran vaikkapa huomenna naistenpäivänä yllätyksenä kukkia:):)
Me olemme kyllä kasvaneet ja hitsautuneet niin yhteen kuin se on mahdollista jo näin,usko tai ole uskomatta,minä tunnen edelleen näin.
En ole maistanut koiranpaskaakaan,mutta väitän että se on pahaa:):)
Täällä taas sitten yksi jolla se tosiaan Ei muuttanut mitään. Kaikilel ei aviolitto merkitse niin paljoa, se on juridinen sopimus joka vahvistaa liiton myös yhteiskunnan silmissä, joillekin se on suuri asia ja joillekin ei. Meille se ei ollut mitään maailmaa mullistavaa, sama suhde paperinpalalla tai ilman :D
Itse asiassa suurempi muutos oli se kun mies ensimmäisen kerran vakavissaan ehdotti talon ostamista. Siinä vaiheessa tunsin sen mitä varmaankin jotkut naimisiin mennessään.
***
Tässähän se koko ketjun ja kinaamisen pointti on: toisille se merkitsee ja toisille ei. Ja sitten ei suostuta uskomaan että toiset vaan yksinkertaisesti ajattelee eritavalla.
Mutta mielipiteitähän ap kysyikin. Ja tämä keskustelu ON ollut mielenkiintoinen, alkaa vaan pikkuhiljaa jauhaa paikoillaan.
aina menevän... kinataan siitä kuka 'tuntee' oikein!
Itselleni avioliitto oli ehdottomasti se yksi oikea vaihtoehto. Ei pelkästään (tai oikeastaan vähiten) sen taloudellisen puolen takia, vaan romantiikan, arvojen ja perinteiden takia. Vanhempani ovat olleet melkein 30 vuotta naimisissa ja tahdon itse samaa. Olen saanut vahvan sitoutumisen merkin heidän avioliittonsa kautta, ja minulle se avioliitto merkitsee sitä ultimate sitoutumista.
Ja tottakai nämä keskustelut aina jää paikoilleen jauhaan koska nämä ei koskaan mene sillä tyylillä että aloittaja kysyy mielipiteitä ja kaikki antavat omiaan, vaan jäädään jankkaamaan vastaan ja taivuttelemaan toisia ajattelemaan niin kuin itse ajattelee.
Voin sanoa ihan suoraan etten kunnioita avoliittoja koska se on kuin ikuinen koe-aika. En ymmärrä miksi suhdetta ei voi laillistaa ja sitoa jos kerran ollaan yhdessä. MUTTA, minulle on yksi hailea jos muut haluavat elää niin... ei kiinnosta. Ei tarvitse taivutella ja vakuutella muita uskomaan että avioliitto on parempi koska se on vain minun mielipiteeni! Eli tässä aloittajalle juuri se mitä hän pyysi! On eri asia antaa suora, rehellinen mielipide, kuin yrittää käännyttää toiset ajattelemaan samalla tavalla!
yleistystä tämäkin!
Itse elän avoliitossa ja todellakin kadehdin niitä pariskuntia jotka haluavat astella alttarille vannoakseen ikuista rakkautta ja sitoumusta... meillä vaan mies ei halua.
Ei me kaikki avoliittolaiset olla haukkumassa, mutta kateudesta on usein kyse. Olen avoimesti kateellinen ystävilleni jotka menevät/ovat naimisissa. Olen aivan varma että se vahvistaa parisuhdetta ja onhan se selvääkin että jos kaksi ihmistä on äärimmäisen rakastunut haluaa sitä syventää ja pohjustaa sitä suhdetta!
En tiedä mitä mieltä olisin miehen vastahakoisuudesta... lieneekö tahtoo myös pitää sen hätävaran ulos. Kyllä minunkin mielestäni tästä on vielä helpompi kävellä ulos kuin laillisesta avioliitosta. Ehkä tämän voi ottaa vihjeenä ettei mies ole vielä 100% varma haluaako jakaa elämänsä juuri minun kanssa :(
sitä miksi oma mies ei halua naimisiin. Sanoo ettei se muuta mitään eikä siihen ole tarvetta, mutta osoittaa itse käytöksellään että sillä on merkitystä.
Omasta mielestäni se on parisuhteen eteenpäin viemistä siihen pisteeseen missä elämät yhdistetään täydellisesti. Itse haluaisin naimisiin koska mielestäni niin kauan kuin voi viedä suhdetta eteenpäin se pitää tehdä - jos rakastetaan toisia ja tahdotaan jakaa yhteinen elämä.
Me riidellään asiasta jatkuvasti, ja mies on itsekkin myöntänyt että ehkä pelkää jotain. Jos tämä ei ole merkki siitä että avioliitto on isompi askel parisuhteessa kuin pelkkä avoliitto niin ei mikään. Ja tämä on äärimmäisen yleinen ilmiö nykypäivän suhteissa!
selkeää että monet pysyvät avoliitossa sen takia koska ei ns. uskalleta ottaa sitä seuraavaa askelta. Olisi kiva kuulla niitten mielipiteitä jotka väittävät että avioliitto ei muuta mitään, koska kuitenkin suurin osa elää avoliitossa sen takia ette ole vielä valmis siihen avioliittoon.
Onhan näillä kahdella pakko olla jotain eroa koska ihmiset väittävät etteivät ole valmiita. Eivät ole valmiita mihinkä???
avoliittolaisilta tähän mielipiteitä koska heidän mielestään avoliitto on aivan yhtä hyvä kuin avioliitto eivätkä nää mitään syytä mennä naimisiin.
Heidän on vaikea myöntää että näissä kahdessa liitossa on mitään eroa, vaikka suurimman osan käytöksestä näkyy että on!!!
kyllä oltaisiin "valmiita" naimisiin menoon,joten meillä ei ole kysymys mistään uskalluksesta ottaa "seuraavaa askelta"meidän askeleet on toistaiseksi otettu,käyskennellään nyt näillä askelmilla ja ollaan ihan tyytyväisiä....niin ja tuo on yksi hyvä kysymys,mihin pitäisi avioliiton myötä olla valmis?
virallistamista, laillistamista ja lopullista sitoutumista puolisoon ja yhteiseen elämään. Siihen jos johonkin täytyy todellakin olla valmis.
Ja jos ei olisi mitään mihin täytyisi oikeasti olla valmis, niin miksi niin moni väittäisi ettei ole valmis? Jos ei kerran olisi mitään muuttavaa tekijää avo-ja avioliiton välillä, ei myöskään tarvitsisi jännittää, pelätä ja jatkuvasti siirtää naimisiin menoa - tai sanoa ettei ole valmis. Näistä kuitenkin on usein kyse!
Avioliitto on lähinnä taloudellinen sopimus. Se turvaa yllättävissä tilanteissa puolison oikeudet yhteiseen kotiin ja tietoihin esimerkiksi äkillisen sairauden tai tapaturman yhteydessä.
Leskeneläkettä ei myös avopuolisolle makseta. Aviopuoliso on lähin omainen, avopuolison ohittavat lapset, vanhemmat ja sisarukset.
Nämä asiat eivät tunnu missään ns. normaalin arjen aikana. Vasta avioero, sairaudet ja kuolema tuovat ne esille. Meille oli tärkeää, että olemme lähimmät omaiset toisillemme.
avioliittona mitenkään tärkeänä,ehkä joissain raha-asioissa,mutta minulle riittää että lapset ovat turvattuja jos jotain puolisolleni,avo sellaiselle sattuisi.
Minusta nimenomaan meidän suhteessa on vakavan ja pysyvän sitoutumisen merkki jo se että olemme pysyneet yhdessä 23 vuotta ilman suurempia karikoita.
Emme ole tarvinneet sen varmistamiseksi mitään papin aamenia tai kirkossa kuulutksia.
omainen ollenkaan. Jos avopuolisoista toinen kuolee, hänen omaisensa tulevat ottavat vainajan ruumiin haltuunsa, hautaavat sen ja vievät vainajan omaisuuden. Siis, jos lapsia ei ole. Eikä avopuoliso voi tehdä mitään.
Moni avoliittolainen on kovin hämmästynyt kun kuulee, että avioliittolaissa sanotaan, että puolisot ovat toisiinsa nähden elatusvelvollisia.
Täälläkin moni on kirjoittanut, että esim. mammalomalla joutuu "näkemään nälkää" kun tulot ovat pienet. Silti se avomies saattaa käyttää omaa rahaansa kuinka haluaa. Avioliitossa ei olisi tällaista ongelmaa ja jos olisi niin voisi vedota lakiin.
Minun mielestäni kuitenkin on aivan sama onko naimisissa vai ei. Vaikka suhteessa olisi lapsiakin, ei se lapsen arvoon vaikuta.
ei peri puolisoaan. Jos kuolleella ei ole lapsia niin hänet perii vainajan vanhemmat. Jos vanhemmat ovat myös kuolleet niin omaisuus siirtyy heidän lapsilleen eli alkuperäisen perittävän sisaruksille.
Tietysti jos vainajalla on lapsi/-a niin perintö menee kokonaisuudessaan heille, jollei testamentilla ole muuta määrätty.
Avio- tai avopuoliso perii vain testamentin kautta, jollei sitä ole, niin puoliso ei peri mitään.
ole oikealla pohjalla jos lakipykälien kautta pitää leipänsä saada.
Minun kokemuspohjani kautta todellisuudessa varojen käytön suhteen ei ole mitään eroa tai merkitystä sillä onko avio- vai avoliitto kyseeessä.Jos avioliitossa mennään siihen pisteeseen että lakimies tulee puolisolle kertomaan että kyllä sinä olet velvollinen toisen elättämään niin kannattaa samalla laittaa ne lusikat jakoon muutenkin.
Samoin en myöskään omien kokemusten pohjalta ole huomannut erotilanteissakaan mitään eroa helppouden tai vaikeuden suhteen suhteen laadusta riippuen.Ihan yhtä helppoa tai kimuranttista on ollut avo- ett- avioliitoissa.
Enkä myöskään ole huomannut omissa piireissäni mitään "loanheittoa" minkäänlaisen parisuhteen suhteen,paitsi kun on useampi yhtäaikaa:):)
Tämä on yksi niistä kysymyksistä mihin ei sitä yhtä ja ainoaa oikeaa ratkaisua ole,eikä minusta tarvitsekaan.
Jos kelalata tai sosiaalitoimesta joutuu elantonsa hakemaan, ettei nälkää näkisi, niin se avopuoliso on niiden mielestä ihan yhtä elatusvelvollinen.
Ts. viranomaiset rikkoo lakia päivittäin, olis kiva haastaa ne siitä ja katsoa kuin käy.
Mutta niinkuin tarja2 sanoi, jos tuollaiseen näkeenälkää-tilanteeseen joutuu niin parempi ilman avo- tai aviopuolisoa jokatapauksessa.
Aviopuoliso perii lapsetta kuolleen aviopuolisonsa, ellei kuollut aviopuoliso ole testamentannut omaisuuttaan jollekin toiselle, johon hänellä on avioliitossakin täysi oikeus. Poikkeuksena on, jos avioero on ollut vireillä kuolinhetkellä.
Jos avioparilla on lapsia, he perivät aviopuolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta puolet (esim. kuolleen omaisuus 200 000, eloonjääneen 100 000, lapset perivät keskenään tasan jaettavaksi 150 000 ja eloonjääneelle puolisolle jää 150 000). Poikkeuksena on, jos eloonjääneellä puolisolla on enemmän omaisuutta kuin kuolleella, hän saa pitää kaiken omansa ja lapset perivät kuolleen puolison kaiken omaisuuden (esim. kuolleen omaisuus 100 000, eloonjääneen 200 000, lapset perivät keskenään tasan jaettavaksi 100 000). Tähänkin tietysti vaikuttaa testamentti jos sellainen on, mutta jos ei ole asia menee näin.
"Täälläkin moni on kirjoittanut, että esim. mammalomalla joutuu "näkemään nälkää" kun tulot ovat pienet. Silti se avomies saattaa käyttää omaa rahaansa kuinka haluaa."tämä on ihan tapauskohtasta. tiedän että on sellasia avopareja jotka käyttävät itse omat rahansa eli siis nainen "näkee nälkää" kun mies kuluttaa omia tienestejään vaikka baarissa tai toisinpäin. mutta on myös paljon sellasia avopareja (kuten vaikkapa minä ja mieheni)jotka käyttävät yhdessä rahojaan, eli siis meillä olen minä joka saan enemmän rahaa kuin mies, ja mies saa siis toimeentulotukea ei muuta. miehen toimeentulotuesta maksetaan vuokra, ja mun tuloista maksetaan laskut ja ostetaan ruuat ja muut asiat ja sitten siirrän miehen tilille rahaa että voi ite käyttää myös miten haluaa. eli meillä on lyhyesti sanottuna omat tulot mutta yhteiset menot. ja meillä on siis myös lapsi
Avioparit todellakin perivät toinen toisensa kuolintilanteessa. Siinä ei kummankaan vanhemmilla/sisaruksilla ole nokan koputtamista.. Eikä vaikuta onko lapsia vai ei..
Aviopuoliso ei automaattisesti peri, omaisuus menee kuolleen lapsille, jos sellaisia on (oli lapset sitten yhteisiä tai edellisestä liitosta). Varakkaamman kuollessa omaisuus tasataan, elossa olevalle puolisolle maksetaan tasinkoa, loput perii rintaperilliset, eli lapset. Rintaperilliset saavat lakiosan (50% perintöosastaan) siitäkin huolimatta, että koko omaisuus olisi testamentattu muualle.
Leskeä suojaa oikeus asua yhteisessä kodissa, vaikka osan kotia perisikin lapset. Lesken ei siis tarvitse muuttaa kotoa, vaikkei enää omistaisikaan asuntoa.
Testamentti siis kannattaa, etenkin jos on uusioperhe ja haluaa taata omaisuuden siirtymisen uudelle perheelle, eikä esim ex-vaimolle. Tästä oli hyvä esimerkki oli Taloustaito lehdessä, jossa kuolleen omaisuus (puolet avioparin yhteisestä kesämökistä) oli siirtynyt kuolleen lapselle ensimmäisestä avioliitosta. Kun tämä lapsi sitten kuoli, siirtyi mökinpuolikas ex-vaimolle, jolloin sitten ex-vaimo ja nykyinen vaimo omistivat yhdessä mökin...
Avoliitossa ollaan, lapsi on.
Yhtä hyvin voisi olla aviossa, siis jos joku tekisi sen mun puolesta. Häitä en halua. Eikä se aviossa olo tunnu niin tärkeältä, että jaksais sen vuoksi maistraattiin marssia.
Yhteisen asuntolainan myötä laitettiin perintöasiat kuntoon, nyt pitäis viitsiä selvittää mitä tuo lapsi vaikuttaa niihin. Asunnon osto oli kai meille se sitoutuminen, että tosissaan ollaan. Puhuttiin kyllä yllätysraskauden (5v yritystä eli ei enää odotettu) alussa että "tässä sitä nyt ollaan yhdessä eikä eroon enää päästä".
Minulle avioliitto merkitsee loppuelämäksi sitoutumista toiseen.
os vanhemmat on yhdessä, minun mielestä on hyvä että ovat myös naimisissa. En tietenkään kannata kiireellä naimisiin menoa.
Minun vanhemmat on naimisissa, mieheni vanhemmat ei. Kun kerroimme hääsuunnitelmista mieheni vanhemmille, kysyivät he minulta, onko isäni uskovainen kun naimisiin pitää mennä. :D Ihan kuin muut kuin uskovaiset ei menisi naimisiin.
naimisiin ennen lapsia.Sen verran oon perinteisesti kasvatettu, vaikka ikää tällä hetkellä ei ookkaan kuin vasta 27. Olen juuri tälläinen "isän ja äidin pitää olla naimisissa"- tyyppi, jota toiset katsovat kieroon... :) En kyllä tarkoita, että sen pitäisi olla ainoa syy mennä naimisiin. Minä halusin naimisiin siksi että halusin, ja haluan edelleen, elää loppuelämäni mieheni kanssa.Musta avioliitto edustaa uskollisuutta ja rakkautta ja toisen kunnioittamista, sitä lupausta että olen vierellä vaikka olisi kuinka vaikeaa. Musta se ettei nykyään haluta avioitua on vaan sitoutumisen pelkoa, avoliitosta häipyminen on rutkasti helpompaa, kun alkaa toisen pärstä tarpeeksi tympimään. Ei avioliitto ole mikään pelkkä paperi, ihmetyttää että joku niin väittää.
Itselleni avioliitto on jokin muinaisjäännös menneisyydestä. Toisaalta liitän sen myös kirkkoon ja kirkolliseen ajatukseen tyyliin; jumala yhteen liittänyt jne..
Itse olen skeptinen myös siksi, että niin kevyin perustein liittoja nykyisin solmitaan ja erotaan ja solmitaa jne että avioliiton arvo on instituutionakin kärsinyt aikamoisen inflaation.
Itselläni ei ole haluttomuutta astella alttarille vaan en tiedä mitään oikeaa kunnon syytä, miksi solmia avioliitto. Vertailuksi voisi sanoa, että ajattelen aika vihreästi mutta en ole silti vihreiden jäsen eikä minusta tule. Moni muukin asia on ihan ok tavallaan, mutta en koe tarvetta itse liittyä tai kuulua.
Meille sitoutuminen parisuhteeseen on jotakin ihan muuta kuin jonkun ulkopuolisen sinetöimä liitto. Eikä avioliitto voi koskaan taata liittona ja sopimuksena yhtään enempää kuin mitä nyt meillä on.
Kun samaa sukupuolta olevat saivat mahdollisuuden rekisteröityä niin koin epäoikeudenmukaisuutta. Miksi suhteen voi rekisteröidä vain jos vihkiminen ei ole mahdollista? Alunperinhän kirkossa mentiin avioon ja sittemmin homma hoitui kirkkoon kuulumattomien kohdalla maistraatissa. Nyt siis kirkollista perua olevan avioliiton voi solmia, mutta kun tahtoisi vain simppelisti reksiteröidä tämän yhdessä olemisen! Pelkkä paperi, ei kaavoja sun muita. Ero on pieni, mutta aatteellisella tasolla se on valtava..
Kolem kyssäriä ja viimeiseen niistä saatoin vastata, muista kun ei ole kokemusta..
Avioliitto on lapsen kannalta tärkeä, koska jos vanhemmat eroavat niin kumpikaan vanhemmista ei pysty ihan niin vaan luistamaan vastuustaan.
Lisäksi isä saa oikeudet lapseen vasta avioliitossa (ellei tee yhteishuoltajuussopimusta) muutoin lapsi kuuluu automaattisesti äidille. Isien kannalta avioliitto on tärkeä koska jos nainen ei suostu yhetishuoltajuussopimukseen isyyttä tunnustaessa niin äiti voi myöhemmin törkeästi evätä kaikki oikeudet lapsen isältä. Tällöin syntyy pitkä oikeustaistelu ja lapsi ehtii jopa vieraantua isästä oikeustaistelun aikana.
Itse menin naimisiin kun esikoiseni oli 1,5kk (koska maha pystyssä en alttarille mene). Avioliitto merkitsee huolenpitoa, rakkautta ja vastuunkantoa. Siksi emme ottaneet edes avioehtoa koska mielestämme yksi avioliiton tarkoitus on myös turvata molemmat vanhemmat eron sattuessa. Kumpikaan ei jää puille paljaille.
Nykyään ei mennä sen takia naimisiin koska "kuitenkin erotaan". Tämä pessimismiin perustuva sanonta juontaa juurensa siitä että avioerotilastot ovat julkisia. Avioerolla pelotellaan vaikka tarkoitus on nimenomaan suojata molemmat osapuolet tulevaisuuden kannalta. Harva vain ymmärtää tätä ja ajattelee että poikamiesvuodet saavat jatkua vaikka avioliiton mikään muu ei muutu paitsi se että vanhemmat ja lapset ovat taloudellisesti turvattu, toisin on avoerossa.
Se että vähättelee avioliiton tärkeyttä on silkkaa typeryyttä.
kunnossa,niin se riittää.
Ja vaikka nainen hankkii sen lapsen miehen kanssa avoliitossa,niin on melkoisen ilmeistä,että samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet nainen katsoo asiaan molemmilla olevan. Isyydentunnustamisen yhteydessä tosiaan tehdään sitten yleensä se yhteishuoltajuussopimus.
Eli ei se avioliitto turvaa sen kummemmin. Asian voi hoitaa toisellakin tavalla.
siitä että avioliitto on lapsen kannalta erittäin tärkeää. Jokseenkin olen sitä mieltä että se on jo parisuhteen kannalta tärkeää, mutta lapselle se mielestäni tuo turvaa ja vakautta että vanhemmat ovat sitoutuneet toisiinsa. Mutta en ole sitä mieltä että pelkät taloudelliset syyt ovat niitä miksi avioliitto on mielestäni se parempi vaihtoehto. Onhan se laillisesti (ja ehkä romanttisesti) syvempi liitto... Jos mieheni ei olisi tahtonut avioon olisin kyseenalaistanut sitä erittäin kovalla äänellä!
Avioerotilastot todellakin ovat julkisia minkä takia niiden lukumäärä aina aiheuttaa niin suurta metakkaa. Harva kuitenkaan puhuu siitä että avoeroja tapahtuu yli puolet ENEMMÄN kuin avioeroja. Eli näiden tietojen pohjalta avioliitot kuitenkin ovat kestävämpiä. Ja tämäkin on vain arvio - oikean luvun uskotaan olevan vielä korkeempi!
Avioliitosta "saa" enemmän kuin avoliitosta: lesken eläkkeen ja pienemmät perintöveroprosentit (jos perii puolisoltaan yhtään mitään). Ja tässä tilanteessa se avioliitto on kuitenkin loppu.
Kaiken muun voi hoitaa avoliitossakin isyydentunnustamiset, testamentit, henkivakuutukset yms. Ja jokainen _aikuinen_ ihminenhän on järjestänyt asiansa (ja lapsensa asiat) myös ikävien yllätysten varalle ja ottanut selvää mitä jos -tilanteista.
Jos parilla on lapsia se sitoutumisen määrä perheeseen on tai ainakin pitäisi olla aivan sama liiton muodosta riippumatta. Valitettavasti ihan yhtä moni aviopuolisokin ei vastuutaan kanna/pettää/eroaa. Ja toisinpäin: on avopuolisoita jatka hoitavat homman esimerkillisesti.
Totta mooses niitä avoeroja on enemmän. Niihinhän lasketaan mukaan kaikki osoitteenmuutokset ja nuoruuden kokeilut (seurustelusuhteet). Yhtä hyvin voisi laskea erotilastoja kaikista yhden yön / parin kuukauden suhteista.... ihan yhtä vertailukelpoista tietoa.
Nykyään avioliitto on tunnejuttu. Äidin ja isän "kuuluu" jodenkin mielestä olla aviossa. Joillekin sitoutuminen on sama kuin papin aamen, toisille se on jotain muuta.
Ja ei, en vastusta avioliittoa. Saattaisin olla itsekin aviossa, mutta ihan yhtähyvä näin.
Uuden tutkimuksen mukaan avopari, jolla on lapsi tulee eroamaan neljä kertaa todennäköisemmin, kuin aviopari joilla on lapsia. Että se niistä sun seurustelusuhteista. Kyllä avioliittoon meneminen kertoo jotakin sitoutumisen tasosta noin keskimäärin.
tietoa kyseisestä tutkimuksesta?
Tuossa tutkimuksessa luku on vain 50 %, mutta yritänpä hakea netistä sen uusimman tilaston, josta puhuttiin uutisissakin.
http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-11-07_003.html?s=0
Uutisten sivuilta voit löytää tuon, mutta tuo ei tarkoita sitä kolmin- tai nelinkertaisuutta, jota haen. Siitä on vielä olemassa tutkimus erikseen:
Eronneet vanhemmat antavat siis mallin lastensa parisuhteen pysyvyyteen. Kartovaaran mukaan avoliitossa elävä lapsiperhe erosi yli kolme kertaa useammin, jos parin molemmat vanhemmat olivat eronneet kuin avopari, jonka molemmat vanhemmat elivät yhdessä.
Minulle ja miehelleni oli itsestään selvää että naimisiin mennään ja aletaan sitten yrittämään lapsia. Nyt naimisissa 5 vuotta ja esikoinen syntyi 4kk sitten. Onnea ja rakkautta on riittänyt.
Suoraan sanottuna en ole kenenkään muun kuullut vähättelevän avioliittoa kuin naimattomat perheelliset naiset. Ovat tosi kärkkäitä halventamaan avioliittoa ja kuitenkin vonkuuvat miehiltään kihloja. Mulle ihan sama miten muut elää, itse haluan seurata Arvojani.
Punastelevana teinimorsiammena, kun vaaleapunaisten lasien läpi haaveilin suurista häistä tuomiokirkossa, kun 14- vuotiaana tapasin mieheni. Naimisiin sitten loppujen lopuksi menimme minun 18v. syntymäpäivä lähipiirin olessa epäileväisiä, pienessä punaisessa puukirkossa vain kahden todistajan läsnäollessa, halusta sitoutua toisiimme, loppuelämäksi.
Nyt olemme olleet naimisissa 13 vuotta ja toivosti loppuelämään on veilä vuosia jäljellä.
Lapsiakin olemme saaneet kaksi, he tekivät meistä perheen ja sitoi meidän lopullisesti yhteen, muu onkin toisarvoista. Mutta kyllä edeellen sanoisin tahdon, siinä pienessä punaisessa puukirkossa, jossa lapsemmekin on kastettu.
erojen takia.. niitä on niin paljon.. naimisiin on helppo mennä ja helppo erota.. itse en ole naimisissa vaan elämme avoliitossa ja meillöä pieni vauva. Voisin toki mennä naimisiin... näinkin kevyt suhtautuminen minullakin on VOISIN avioliitto ei minun sanastossani merkkaa mitään huvipuistoon menemistä vakavampana... se on huono asia tiedän.. mutta näin minut on kasvatettu... olen sitä nuorta sukupolvea jotka on kasvanut seuratessa mm. julkkisten eroja ynm.. siis minulle avioliitto ei juuri meinaa mitään.
nuoren sukupolven edustajia jotka kuitenkin vielä arvostavat avioliittoa!
Ei se että julkkikset ovat pilanneet tämän liiton maineen tarkoita sitä että siitä olisi merkitys mennyt kaikille!
Itselleni avioliitto oli hyvinkin tärkeä askel parisuhteessa, ja se todellakin tiivisti meidän suhdettamme ja teki siitä sitovampaa, niin laillisesti kuin muutenkin.
uskovaisena tarvitse paljon selitellä :)
Siis että olen avioliitossa.
Miehen kanssa ollaan avoliitossa ja pysytäänkin.
Esikoisen syntyessä (nyt 5kk)tuli paljonkin kyselyitä että milloinkas menette naimisiin mutta sanoimme suoraan että ei nyt eikä koskaan koska ei se avioliitto muuta mitään suhteessamme. Se on vain nimi paperissa. Tämä järjestely sopii meille hyvin.
Joku valittikin suhteen rekisteröinnin epätasa-arvosta. Minä olen siitä aivan samaa mieltä.
Ei mua kiinnosta vastailla kenellekään kysymyksiin tahdonko vai en... minä tiedän ja mies tietää, että me tahdomme olla yhdessä ja se riittää meille. Jos tämän avoliiton voisi rekisteröidä viralliseksi ihan vaan ilmoitusasiana, niin voisin sen tehdä. Kirkkohäät olisivat minulle kauhistus ja maistraattikin vaatii liikaa vaivaa todistajineen ja ajanvarauksineen.
Avio tai avo - nykypäivänä aivan sama. Arvokysymys, toiset kokee sen muuttavan jotain ja toiset haluaa koska vanhempien "kuuluu" olla aviossa. Tunneasiat joihin ei ole oikea vastausta, herättää palstalla suurimmat intohimot.
voisi tehdä netissä ihan vaan noin ilmoitusluontoisesti niin voi olla että jossain vaiheessa olisi niin tehtykin...
avioliitossa on suuri, juurikin jos liitto saattuu päättymään. Moni sanoo, että avioliitto ei merkitse mitään, ei ehkä arkielämässä, mutta eron/puolison kuollessa merkitsee. Tai sitten pitää olla testamentit tms. paperit kunnossa. Avioliittohan luo nimenomaan (taloudellista) turvaa jos suhde syystä tai toisesta päättyy..
Avopuoliso kun ei lain mukaan ole mikään lähiomainen, jollei erillisiä papereita ole laadittu.
Mutta jokainen itsestään huolehtiva ihminenhän on laittanut paperiasiat kuntoon: olkoon se sitten testamentti, isyyden tunnustaminen tai avioliitto.
isoimmat tunteet on avioliiton tunneåuolelta, mutta kuten sanot niin avioliiton merkitys on nimenomaan taloudellinen puolison kuollessa tai avioerossa. Tosin erossakaan se ei ole päivänselvää, onhan avioehto..
Kuoleman varalle voi vakuuttaa itsensä niin tahtoessaan. Toisaalta itsenäinen ihminen tulee toimeen omillaankin? Leslen eläkkeissä on tapahtunut iso muutos ja lisää on suunnitteilla. Minä en esim saisi leskeneläkettä kuin siinä aluss aja sitten se olisi ohitse. On aika pienet nuo tulorajat joiss aleskeneläkettä ei enää saa. On siis aikamoista harhaa jopa liittää avioliitton ja leskeyteen turvattu talous. Tosin jos on tonnilla tullut toimeen kuussa aviossa niin...
Pitää myös huomata että leskeneläkkeessä on muitakin ehtoja kuin tulorajat mm lasten ikä ja oma ikä jne..
Avopuoliso tai vaikka nokisutari on lähiomainen jos olet hänet siksi lääkärillesi tai/ja sairaalaan ilmoittanut tai hoitotestamentilla määrännyt. Tästä päästäänkin varsin mielenkiintoisiin vaiheisiin.. LÄhiomainen voi päättää puolestasi aika isoja asioita joten ei ole yhtään sama kuka se on. Lapset voi aikuisena tehdä paljon fiksumpia päätöksiä kuin puoliseniili puoliso jolle avioliiton myötä olet antanut vallan pahimmillaan elämästäsi ja kuolemastasi. Tosin jos taa son itsestään pitävä ihminen niin huolehtii, että asiat sujuu silloinkin kun ei its eniihin pysty vaikuttamaan ja tekee hoitotestamentin asiasta. Meillä kaikki tietää missä äidin hoitotestamentti on ja toisaalta sairaalassa on tiedossa että olemme toistemme lähiomaisia. Raastuvan kautta voisi äitini kävellä määräyksen ylitse, mutta tuskin tuntee tarvetta. Kokemuksen kautta voin myös sanoa, että vaopuoliso kyllä käsitellään sairaalassakin lähiomaisena ihan automaattisesti varsinkin kun on yhteisiä lapsia ja yhteinen osoite.
Testamentti on myös asia jota ei aina mietitä loppuun asti. Kun ja jos nyt kuolisin niin lapseni perisi minut. Jos olisimme aviossa niin lapseni perisi puolet edelleen kaikesta eli minut tavallaan silloinkin. Lesken asumisoikeus sotkee vain asioita käytännön tasolla elävässä elämässä. Näin on paljon simppelimpää ja yksioikoisempaa. Keskinäistä testamentti aon harkittu ja hylätty huonona asiana. Me aikuiset kun pärjäämme kyllä.. Lisäksi testamentti aiheuttaisi turhia perintöveroja valtiolle.
Eli lopulta aika pieni on turva pahankaan päivän varalle jos on yhtään omillaan toimeen tuleva eikä toisen elättämä ihminen..
on aika suurta yleistystä sanoa että "avioliiton merkitys on nimenomaan taloudellinen".
Aika monelle se on aivan jotain muuta kuin talouden turvaamista! Tuo on vaan kärjistetty, alentava kuvaus avioliitosta, mikä ei todellakaan päde kaikkien käsitykseen!
tunnesyihin vetoaminen kun ei toimi niin silloin näissä vastauksissa vedetään tuo talouspuoli esiin..
Tunnehan on yhtä vahav olipa liiton muoto mikä vain?
Ei se ole oma mielipide, vaan luin noit avastauksia..