Rakastan sinua niin kuin kaikkia menneisyydessäni, en vain vihaa , mutta sinusta on niin paljon kipua, että jos siihen tunteeseen itseni ikinä päästän, palan helvetissä.
Ymmärrät etten voi päästää sinua mieleeni enää koskaan.
En elä aikaa, kaikki on eilispäivää, kaikki kertyy, ei ole menneestä käsitystä eikä mitä on huomenna.
Rannekello on pysähtynyt aikaa sitten, niinkuin joskus minun elämä.
Kun lopulta kohtaan sen naiseni, ehkä tällä kertaa sen kohtasinkin, vai onko tämä vaan taas uusi koettelemus, sen näemme uusi rakkauteni.
Kuka ikinä lopulta onkin, saa käydä asettamassa kelloni käyntiin ja kun viisari taas liikkuu, on hän koko elämäni, kaikki mille omistan elämäni ja aika taas käy, kuulun hänelle.
Ymmärrät etten voi päästää sinua mieleeni enää koskaan.
En elä aikaa, kaikki on eilispäivää, kaikki kertyy, ei ole menneestä käsitystä eikä mitä on huomenna.
Rannekello on pysähtynyt aikaa sitten, niinkuin joskus minun elämä.
Kun lopulta kohtaan sen naiseni, ehkä tällä kertaa sen kohtasinkin, vai onko tämä vaan taas uusi koettelemus, sen näemme uusi rakkauteni.
Kuka ikinä lopulta onkin, saa käydä asettamassa kelloni käyntiin ja kun viisari taas liikkuu, on hän koko elämäni, kaikki mille omistan elämäni ja aika taas käy, kuulun hänelle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tosin sanoen en kai itse vaan jaksa käydä vaihdattamassa patteria
"Rakastan sinua niin kuin kaikkia menneisyydessäni, en vain vihaa , mutta sinusta on niin paljon kipua, että jos siihen tunteeseen itseni ikinä päästän, palan helvetissä.
Ymmärrät etten voi päästää sinua mieleeni enää koskaan."
Erään miehen kanssa olen kokenut ne pahimmat hetket, mutta myös ne parhaimmat. Ajatukset hänestä herättävät hyvin ristiriitaisia tuntemuksia. Toisillemme tuottamat pettymykset, SUURI rakkaus ja kaiken päättyminen. Se on melko kipeä pala purtavaksi.
Nyt jos tapaisimme uudestaan vähän vanhempina ja viisaampina voisimme unohtaa kaiken menneen ja elää onnellisina. Olimmehan sielunkumppaneita ja rakastavaisia jo kerran. Tilanne oli vain todella huono meidän kummankaan hallittavaksi. Olimme silloin vielä nin nuoria ja kypsymättömiä. Nyt muutaman vuoden vanhempina ja elämää eläneenä ja paremmin itsensä tuntevana voin sanoa että SINÄ olet se johon rakastuin ensisilmäyksellä ja SINÄ olet se jota tulen rakastamaan loppuun asti vaikka et rinnallani kulkisikaan.
juu kai joskus niinkin.
Mutta tälle ihmiselle nyt en tullut mitään varsinaisesti kirjoittamaan, tuntui vaan päivien takaiset asian ilmaisut sen verta voimakkailta että tuli itselle paha mieli.
Mutta ei totuuksia voi aina kaunistellakaan
menneet on menneitä
minulla on toinen ajatuksissa,sydämessä,haaveina,
puhtaana.
Ei vaan ole mitään syytä olemassa miksi edes päästäisin tätä ihmistä enää lähelleni vaikka sitten tuntisi ja tahtoisi.
Itseni puolesta, en anna sen tapahtua.
joka päivä tota samaa. Kyllä me uskotaan jo. Et osaa näemmä pistää pistettä hänen kohdalleen. Miksiköhän? Tunteita vaan edelleen on.
häneltä, että ymmärrät sen parhaimmaksi.
mietin kuule äsken ihankin juuri samaa
mutta toisaalta...
jos olen niin valmis luopumaan niin onko mitään varsinaisia tunteita enää, jos niistä joka päivä itsensä irrottaa.
Paskaahan minä puhun. En edes enää rakasta häntä. yritän maistella sitä makeutta joka on nykyään hapanta...Ja siis olen kuitenkin avoin itselleni niin jotakin nyt puuttuu mihin edes palata vaikka tahtoisi...
lopetan ja anteeksi
käytän tätä palstaa ajoittain niihin todellisiin tarkoituksiin, todellisiin tunteisiin ja jos niitä ei ole niin en roiku täällä ja jauha tätä skeidaa. Näinhän se on.
On minulla kuitenkin muitakin tunteita, on muita ihmisiä, on muuta elämää
Tuo kello on edelleen pysähtynyt
käyn sen käynnistämässä itse .