Tiedän että kokonainen pataljoona
on murtanut sydämesi juuret riekaleiksi
ja taiteilet vielä
tunteidesi trapetsilla.
Rakkaani
olen levittänyt allesi turvaverkon
katso rohkeasti maan sydämelle
äläkä pelkää
hapuile hämärästä valoon.
Rakkauden
ja yksinäisyyden suruissa
kynnetään ääretöntä merta
toivottomuutta puhkuvin purjein.
Kunnes lopulta
näet heikosti horisontin
toivon.
Anna pusertua sylissäni
silmissäsi kaihertava kuuma vesi
murtua itkujesi muurit.
Pyydän
astuisitko jo maailmaani ?
on murtanut sydämesi juuret riekaleiksi
ja taiteilet vielä
tunteidesi trapetsilla.
Rakkaani
olen levittänyt allesi turvaverkon
katso rohkeasti maan sydämelle
äläkä pelkää
hapuile hämärästä valoon.
Rakkauden
ja yksinäisyyden suruissa
kynnetään ääretöntä merta
toivottomuutta puhkuvin purjein.
Kunnes lopulta
näet heikosti horisontin
toivon.
Anna pusertua sylissäni
silmissäsi kaihertava kuuma vesi
murtua itkujesi muurit.
Pyydän
astuisitko jo maailmaani ?
Vastaukset 22
Vanhimmat
UPEAA
Vain yksi sana, mutta sitäkin merkityksellisempi
minulle juuri nyt
k i i t o s .
lindasein kuule, tää on upea.
en voi kuin lukea ja nyökytellä täällä taas, näin juuri, niin se on.
Mistä lie elöysit nämä sanat mutta ne tavoittivat tämän lukijan, jälleen.
jos se siltä Sinunkin silmiisi näyttää, olen
otettu.
Tämän piti olla se mitä pyysit, oliko se nyt ra-
visuttavaa tai jotain sinne päin. Ei siitä sel-
laista tullut, jotain kuitenkin.
Juuri tällä hetkellä tunnen olevani runoni
" Sinä " Tarvitsisin sylin, johon voisin
hautautua pitkäksi, pitkäksi aikaa. Ei ehkä itku-
muuria, mutta kuitenkin kyyneleitä.
Kiitos pikkuiseni.
Sanon u p e a !!! Olet kieltänyt sen käytön, mutta minäpä en kielloistasi välitä:)))
Oisko jo kolmas tai neljäs, ettei vastarunoa tule. Jos tulee myöhemmin, kun tätä nyt aikani lueskelen. Niin kirjoitan sen maininnalla "Lindan innoittamana" sormeni sävelsi nämä sanat:)
huomaan, vaikka tiedänkin ettet lue muiden kom-
mentteja. Sinunkin sanomasi on nyt vaan yhtä mui-
den kanssa, siksi.
En ole kieltänyt upea-sanan käyttöä, olen vain
yrittänyt sanoa ettei sitä turhaan lausuttaisi
runoistani.
En tiedä mitä pitäisi ajatella, ettet saanut syn-
nytettyä vastarunoa - olisiko ollut sittenkin
liian vaikiaselkonen, tiedä häntä.
Lämmin kiitos Kaaru.
..voi huoletta taiteilla elämänsä
tunteilla kun olet turvana ja tukena
samoilla tuntemuksilla.
vuoro vaikutusta?
päättyen suoraan pyyntöön.
jänniä runoja sinulla ,
kun lukee toisen kerran,kolmannen jne
runo on joka kerta vähän erilainen
kun en osaa oikeita sanoja käyttää
niin aina paljastuu uusia kerroksia?
meniköhän oikein?,mutta tykkäsin todella paljon.
En tiedä runojeni jännyydestä, jos muustakaan.
Ne on hetken lapsia, enkä jää niitä jälkeenpäin
miettimään.
Tämä oli fiktiivinen runo Amandan toivomuksesta,
eikä siitäkään tullut sellaista mitä hän toivoi.
Siinä tuo nyt kuitenkin köllöttää sellaisenaan.
Mutta hienoa lukea palautettasi, että runoistani
paljastuu uusia kerroksia useampaan kertaan luke-
malla.
Nöyrin kiitokseni 64.
Johan on mahtava runo!
Nyt on vedettävä (varovasti) henkeä... huh
Ei, ei auta - sanaton oon...
mikähän se tässäkin mahtoi sanattomaksi saada,
en ymmärrä.
Mutta sanasi tarvitsin, tänäänkin.
Kiitos tulee sydämestä.
..Runoprofessorin taidetuotanto ei jätä kylmäksi. Upea runo. "pataljoona" taitaa olla harvemmin nähtyjä sanoja tällä palstalla.
Kiitos lukuhetkestä : )
on kyllä aivan virheellinen sana minun tuotanto-
ani kuvaamaan niin hienolta kuin se kuulostaakin.
Hmmmm, voipi olla ettei pataljoonaa ole
täällä viljelty - kertahan se on sitten maybe en-
simmäinen.
En haluakkaan olla massaa. Ja vaikka kuinka yri-
tän, niin silti sekoitun siihen ikävä kyllä.
Kiitos kuuluu Sinulle Pad.
Rakas Rouva Runoyliproffa!
Peruutan hakemukseni yliopistoonne,
koska tajuan hyvin, etten
pärjäisi siellä kuitenkaan.
Ja teille itsellenne sanoisin,
jatkakaa edelleen samaan malliin.
:D
T: Marin Frist
Moo kuulukkaan koko hakemuksesta, minne lie ka-
donnut. Niin mielelläni kuin olisinkin Sinut ot-
tanut mukaan tänne kaikkien runomaailmoiden ää-
rettömiin taivaisiin ja helvetteihin.
En ole proffa piru vieköön nainen.
Oppipoika eli tyttö viimosen päälle, enkä taida
valmistua koskaan.
Jatkan, jatkan. Mikäs se minun tyylini
muuttaisi.
Nöyrin kiitoksin,
linda
...on sanavalintana jotain todella kaunista...
Kokonaisvaltaisen kaunis ja hieno runo. Löysin tästä myös paljon iloa, ehkä se on Linda löytymässä. Jos se sittenkin tulee runoihisi ryminällä, kuten kevät elämäämme?
kuinka minä Sinuakaan osaan kiittää, kun palaut-
teesi hämmentää jälleen kerran.
Mutta kuuleppa. Olen enemmän kuin varma siitä,
että seuraava runoni raapii taas pohjamudissa.
Tämä runoni oli ikään kuin tilaustyönä tehty
tuolle " tyttöselleni " pikku Mandille. Sen piti
olla jotain aivan muuta, kuin miksi se muodostui.
Kevät kyllä tulee ryminällä, mutta ilo - se on
tainnut kuolla minusta jo.
Valitettavaa harmautta päivissäni, jotka sitten
kietoutuvat runoihini.
Kiitos Tomppa, valojen valo.
Sinä osaat, taas hienoa luettavaa.
Peace
olet yksi päiväni pelastajista.
Kiitos Copo.
Peace and Love.
Sehän on niin että, suomenkielioppi ja sanavarasto jäi nyt hopialle, loppuu kesken ko pitäis hehkuttaa, voi voi, mitäs nyt ;-)
Tarkkis
olet ihan mahoton Tarkkis.
Kuinka niin hehkuttaa, höh. Ei tässä ole mitään
aihetta hehkutukseen. Voi, voi - mitä minä oikein
Sinunkin kanssasi teen * nauraa * ja kiitos
siitä.
Kunpa tietäisit, kuinka paljon kaipasin naurua.
Sinä synnytit sen minussa, siitä olen
kiitollinen. Mutta vieläkin enemmän sanoistasi,
kiitos ja kummarrus.
Menin vielä kauemmaksi lukemaan näitä runoja,
kun en ole käynyt muutamaan päivään ja…
täältähän löytyi yksi runojen aarre, ainakin minun mieleeni
ja monen muunkin, lukija- ja vastausmäärästä päätellen.
Todella hieno runo, tämä pitää lukea ajatuksen kanssa
uudelleen ja uudelleen. Kiitos, että jaksat kirjoitella!
en olisi osannut tänne asti enää selata.
Kun hän soitti minulle eilen illalla, niin kertoi
siinä haastellessamme että olit käynyt täällä
kommentoimassa. Poikkeuksetta kun kirjaannun,
niin selaan kyllä sivun-pari taaksepäin. On
nimittäin eräs henkilö, joka käy aina silloin
tällöin runojani selaamassa ja saattaa
kommentoida tänne taaksejääneitä runojani.
No menipäs jaaritteluksi.
" runojen aarre "
Tietäisitpä kuinka sanomasi lämmittää. Kirjoitta-
mistahan minä en lopeta, siitä minä elän ja hen-
gitän - se on yhtä paljon osa minua kuin jokainen
hiussuortuvanikin.
Kiitos Liinukkainen.