Mikäköhän mun miestä vaivaa...
Ollaan molemmat nuoria, parikymppisiä. Asutaan yhdessä ja hyvin on mennyt, ei ole riitoja ollut ym.
Nyt odotan lasta miehelleni ja aluksi hän oli aivan onnessaan pari kuukautta.
Nyt kaikki on kuitenkin muuttunut.. Mieheni alkoi 2½ vuoden jälkeen käyttää taas huumeita (oli kuivilla 2½v). Ei kerro minkä takia jne.
Kaikkeni olen nyt yrittänyt, mutta mikään ei auta. Hän on ihan eri ihminen nyt, kuin selvinpäin. Nyt ei kiinnosta mikään, ei välitä mistään, valehtelee ja aiheuttaa minulle pelkkää huolta ja stressiä.
Rakastan miestäni äärettömästi, mutta jos nyt ei parannusta tapahdu, joudun valitsemaan hänen ja lapsen välillä. Tietenkin valitsen lapsen, hänellä on oikeus raittiiseen kotiin. Mies kyllä saa olla lapsen elämässä mukana, mutta vain silloin kun on selvä.
Voisko tää nyt johtua siitä, että miestä hiukka pelottaa vauvan tuleminen?
Mitä voin vielä tehdä? Auttakaa jos voitte. On niin kova stressi.
Ollaan molemmat nuoria, parikymppisiä. Asutaan yhdessä ja hyvin on mennyt, ei ole riitoja ollut ym.
Nyt odotan lasta miehelleni ja aluksi hän oli aivan onnessaan pari kuukautta.
Nyt kaikki on kuitenkin muuttunut.. Mieheni alkoi 2½ vuoden jälkeen käyttää taas huumeita (oli kuivilla 2½v). Ei kerro minkä takia jne.
Kaikkeni olen nyt yrittänyt, mutta mikään ei auta. Hän on ihan eri ihminen nyt, kuin selvinpäin. Nyt ei kiinnosta mikään, ei välitä mistään, valehtelee ja aiheuttaa minulle pelkkää huolta ja stressiä.
Rakastan miestäni äärettömästi, mutta jos nyt ei parannusta tapahdu, joudun valitsemaan hänen ja lapsen välillä. Tietenkin valitsen lapsen, hänellä on oikeus raittiiseen kotiin. Mies kyllä saa olla lapsen elämässä mukana, mutta vain silloin kun on selvä.
Voisko tää nyt johtua siitä, että miestä hiukka pelottaa vauvan tuleminen?
Mitä voin vielä tehdä? Auttakaa jos voitte. On niin kova stressi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
olevan juurikin niin, eli miestäsi jännittää vatsassasi kasvava ja voimistuva elämänalku. Se on suuri muutos ja valtava vastuu. Tsemppiä! En kyllä osaa auttaa itse asian suhteen.. :(
Tiedän tunteen, olen elänyt narkkarin kanssa 5 vuotta, onneksi ei lapsia synytnyt. Nykyinen parisuhde on turvallinen ja rauhaisa, vierellä on ihminen johon voin luottaa 100% meillä on myös ihana lapsi ja toinen tulossa syksyllä.
Kuulotat aika järkevältä, lapsella on toki oikeus vanhempiinsa mutta, niinkuin sanoitkin, myös raittiiseen turvalliseen kotiin. Sellaista kotia ei ole, jos elää huumeidenkäyttäjän kanssa.
Odouksen aikana tapahtuva stressi, varsinkin jatkuva, on haitallista sikiölle, tavallaan miehesi aiheuttaa jo pahaa lapsellenne.
Varmasti miestäsi jännittää ja pelottaa, mutta se ei nyt todellakaan ole mikään syy, miksi pitäisi huumeita vetää...
Sinä et voi paljoakaan tehdä muuta, kuin suojella itsesi ja tulevan lapsenne, ne ovat nyt tärkeimmät asiat. Miehesi on aikuinen ja vastaa itsestään ja on yksin syyllinen tilanteeseen, ei mikään jännitys tms. Turhaa etsit syitä, narkkari keksii kyllä itse syylliset ja varmasti syyttää sinuakin.
Ehdottaisin, että teet selväksi miehellesi ja myöskin itsellesi, että muita vaihtoehtoja ei ole, kuin ero, tai raittius.
Narkkarin vierelllä elämä ei ole minkään arvoista ja rakkautesi, jota tunnet häntä kohtaan, maksaa yhden huume-annoksen.
Olet nuori, sinulla ja lapsellasi on elämä edessä, sinä päätät millainen se on...
Voimia!
Kyllähän tuossa sinun miehesi jutussa on varmasti ihan selvä miksi hän käyttäytyy noin on, että hän pelkää vauvan tuloa koska siinä tulee vastuu ja miten mies pärjää lapsen kanssa. Muistan aivan hyvin omaltakin kohdalta, ensin olin ihan haltioissaan kun lapsi oli tulossa. Mutta sitten jossain vaiheessa tuli taas pieni pelko isosta vastuusta, jota kantaa monta monta vuotta. Mutta sitten kun lapsen syntymä koitti olin synnytyksessä mukana ja pystyin auttamaan omalta osaltani kätilöä ja kun hän kehui minua niin sain oman pelkoni pois.
Teidän kannattaa varmasti puhua asiasta, että mikä miehelläsi on onko se sitten pelkoa. Olen sinun kanssasi siinä samaa mieltä, että lapsella on oikeus raittiiseen kotiin. Teidän olisi varmasti hyvä puhua asiastakin jonkun ammatti-ihmisen kautta, jos siten saisi selvyyden miehesi käyttäytymiseen. Mutta ainahan on paras ratkaisu, että lapsella olisi rakastava koti, missä on isä ja äiti. Mutta aina ei valitettavasti ole niin ja aina ei siihen ole mahdollisuuksia.
En tiedä onko näistä mitään apua sinulle. Mutta voimia sinulle, että jaksat tehdä oikeat päätökset.
Sain vähän lisää mietittävää. Mies soitteli just ja kyseli saako kotiin tulla, sanoin että illalla sitten kun minä olen levännyt. Tänään hänellä ollut täysin selvä päivä ja häntä kaduttaa... illalla sen näkee sitten...
Päätinkin että nyt ei enää pelkkä a-klinikka auta, vaan aletaan käymään myös perheneuvojalla. Ja tästä eteenpäin edetään mun ja tietenkin lapsen ehdoilla, jos mies ei siihen suostu tms niin sitten se on loppu. En voi koko ajan elää ns "varpaillaan" ja varuillaan.
Kuitenkin tiedän että lapsi saa rakastavan kodin, olimme mieheni kanssa yhdessä tai emme mutta viimekädessä minä päätän mitä siihen sisältyy.
Minulla melkein samanlainen tapaus.Ollaan seurusteltu yli 2 vuotta.nyt olen raskaana ja mieheni lähettää minulle koko ajan eri signaaleja asiasta,välillä hän on positiivisesti tukemassa ja välillä hän haluu ehdottomasti erota, jos meinaan pitää lapsen.olen aina halunnut lasta.nyt olisi mahdollisuus, mutta mies ns. painostaa tekemään abortin.olen aivan hukassa,enkä haluaisi turhaan stressata itseäni.onko sitten yksinhuoltajuus vaikeata?
Älä ihmeessä tee aborttia. Jos koet,vähänkin,ettet sitä halua,voit katua myöhemmin todella paljon. Mies tekee todella pahasti,kun painostaa sinua! Älä suostu mihinkään manipulointiin. Olet varmaan melko nuori? Nuorena jaksaa paremmin ja myös neuvolan kautta voi pyytää apua ja on olemassa kaikenlaisia tukiverkkoja,äiti-lapsikerhoja,yksinhuoltajien kokoontumisia ja ystäviä sekä sukulaisia(toivottavasti) jotka voivat auttaa. Jos niin sattuu,ettei sinulla ole vielä ammattia,niin kouluun ehdit hyvin myöhemminkin. Itse olen 30-v ja saamassa ekaa lastani pian. Silti aion mennä opiskelemaan uuden ammatin,kunhan aika on sopiva..Kaikkea hyvää sinulle!
Ainakin itellä ei ollut mtn ongelmia tai pelkoja sen lapsen suhteen. Ainoastaan vastuuttomuutta.
Onhan se kiva tehdä jälkeläisiä ja jättää ne jonkun marttyyrin hotteisiin.
Itse voi sitten chillailla miten huvittaa. välillä toki voi todellisuus painaa päälle ja tunnontuskia ja syyllisyyttä tuntea. Mutta ah se vapaa ja vastuuton taiteilija elämä.
Olet vain taas yksi narkkarin uhri et yhtään sen enempää.
Narkkarien ja alkoholistien logiikka on toisesta hyötymisen logiikka. Sua käytetään vain hyväksi oman suvun jatkamiseen. Nyt olet sitten lapsen takia sidoksissa tyyppiin ja vielä hemmetin heikossa asemassa, juuri sen takia.
Koetat hyvällä ja pahalla häntä ohjata omiin intresseihisi, muttet onnistu. Ketä miestä kiinnostaa oikeasti joku kiljuva kakara ja sen takia yövalvomiset. Ei mua ainakaan. Silti vastuuni kannan toisen ihmisen takia, ajoittain ja silloinkin pitkin hampain.
20 vuotta sitten en tehnyt edes sitä vaan maailma houkutti. Ja se ahdistava perhe-elämä sai vaistyä.
Nyt 40 vuotiaanakin vielä on vaikeaa, lähteä sille radalle, että pitäs taas tehdä lapsia. Ei h...tti. Jokohan tuota ois sen verran kasvanut että jaksaisin. turha luulla. Kun kerran on sitä päihdeelämää maistanut niin se todellisuus on ja pysyy.
Sen verrran fiksu kuitenkin olen, että ossan jättää nykyisen naisen joka niitä lapsia haluaa, etten satuta enää muita.
Poikakaverisi on vain niin nuori, ettei tajua satuttavasi sua ja itsekäs tietty.
Voi voi, empä usko että kovin onnelisia tulette olemaan ikinä.
En ole ainut joka on tota paskaa elänyt. Oli meitä iso porukka siinä remmissä, eikä kukaan onnistunut. Joten jos sulle todennäköisyyden lasken niin 1/100 ehkä on sun chanssit. Riippuu miten fiksu ja "ovela" osaat olle. Ja miten paljon töitä jaksat jonkun pellen eteen tehdä.
kuules runttakulli, paitu v-i-t-t-u-u-n. eiks ni?
katos kun satun puhumaan niinkuin asiat todellisuudessa on.
Ei mun tartte esittää mitään kilttiä pojua täällä. Anonyyminä voi sanoa jopa totuuden.
Minkäs sille voi, jos se ei sun kokemattomaan pikku päähäsi mahdu.
et vain ole elänyt tarpeeksi jotta voisit ymmärtää.
"20 vuotta sitten en tehnyt edes sitä vaan maailma houkutti. Ja se ahdistava perhe-elämä sai vaistyä.
Nyt 40 vuotiaanakin vielä on vaikeaa, lähteä sille radalle, että pitäs taas tehdä lapsia. Ei h...tti. Jokohan tuota ois sen verran kasvanut että jaksaisin. turha luulla. Kun kerran on sitä päihdeelämää maistanut niin se todellisuus on ja pysyy."
Ja sinä luulet "eläneesi"? Menepä poika kotiin kasvamaan.
Heips,
Erilaiset riippuvuudet,kuten huume-ja alkoholiriippuvuudet voivat laueta uudestaan,kun elämäntilanne muuttuu. Miehelläsi ei ehkä ollut psyykkisiä keinoja tottua vielä ajatukseen lapsesta,joten hän pakenee muutos stressiä huumeisiin. Samaa tapahtuu myös alkoholisteille:eli huonon muutoksen lisäksi myös hyvä muutos elämässä voi aiheuttaa psyykkistä stressiä alussa ja jos silloin ei ole keinoja käsitellä asiaa,niin käännytään helposti uudestaan hakemaan apua päihteistä. Uskon että miehesi tarvitsisi terapiaa,jotta voisi päästä pian kuntoon ja olla isänä lapselleen. Soita sinä vaikka a-klinikalle tms ja pyydä apua jos hän itse ei suostu. Lapsella ja myös teillä vanhemmilla on oikeus päihteettömään elämään.
vai että huumeita.minun nuoruudessa juotiin vain kiljua ja haisteltiin jäteöljyä.voi kun ne hiihtäjätkin käyttää niitä huumeita ja sitte lähtee mitalit.ei ollu kännyköitä ei puudelin-nahkakenkiä ei nin mitään.onneksi elisabetti on viel hengissä,juo vaan olutta ja lapinkultaa..
teet sitten lapsen jollekki vitun nistille ja ihan pentuja olette itsekkin? Millaistahan porukkaa tekin olette?