Täällä on epätietoisuutta siitä, mikä on seurakunta.
Jotkut ovat jopa niin jumalattomia, että erottavat Jumalan sanan ja Pyhän Hengen toisistaan.
Laitan nöyrille ja yksinkertaisille luettavaksi pätkän Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta.
Se on luterilaista oppia, jota LLL sanoi tahtovansa seurata ja pitää arvossa:
Sen voi lukea sivulta www.concordia.fi
Raamattu ja tunnustuskirjat, ATP/VII ja VIII.
... Samalla tavoin määritellään kirkko uskontunnustuksessakin: siinä meitä käsketään uskomaan, että on olemassa pyhä katolinen kirkko. Mutta jumalattomat eivät ole pyhä kirkko. Ja jatkossa seuraavat sanat "pyhien yhteys" on nähtävästi lisätty ilmaisemaan, mitä niiden, joita yhdistää osallisuus samaan evankeliumiin eli oppiin ja Pyhään Henkeen, joka uudistaa, pyhittää ja hallitsee heidän sydämiään.
Tämän opinkohdan esittämiseen oli pakottava aihe. Me näemme loputtomia vaaroja, jotka uhkaavat kirkkoa perikadolla.
Kirkossa itsessään on ääretön määrä jumalattomia ihmisiä, jotka sortavat sitä. Näissä oloissa emme saa menettää toivoamme, vaan meidän on tiedettävä, että kirkko tulee kaikesta huolimatta säilymään. Samoin meidän on tiedettävä, että kirkko tulee jumalattomien suuresta lukumäärästä huolimatta yhtä kaikki pysymään voimassa ja että Kristus täyttää kirkolle antamansa lupaukset: antaa synnit anteeksi, kuulee rukoukset ja lahjoittaa Pyhän Hengen. Kaikki nämä lohdulliset asiat esittää mainittu uskontunnustuksen kohta. Edelleen siinä sanotaan kirkkoa katoliseksi, jottemme käsittäisi sitä tiettyjen kansakuntien ulkonaiseksi laitokseksi, vaan pikemminkin siten, että se sulkee piiriinsä kaikkialle maailmaan hajaantuneet ihmiset, jotka ovat yhtä mieltä evankeliumista, joilla on sama Kristus, sama Pyhä Henki ja samat sakramentit,
h u o l i m a t t a siitä, ovatko heidän inhimilliset perinnäissääntönsä samanlaiset vai erilaiset.
Erääseen dekreettiin liittyvässä selityksessä sanotaan, että kirkko, sanan laajemmassa mielessä, käsittää sekä hyvät että pahat, edelleen että pahat kuuluvat kirkkoon vain nimellisesti, eivät todellisesti, kun sen sijaan hyvät kuuluvat siihen sekä todellisesti että nimellisesti. Monet lausumat kirkkoisien kirjoituksissa ovat juuri tämänsuuntaisia. Hieronymus sanoo: "Sitä, joka on synnintekijä ja jonkin saastan tahraama, ei siis voi nimittää Kristuksen kirkkoon kuuluvaksi eikä Kristuksen alamaiseksi."
Jotkut ovat jopa niin jumalattomia, että erottavat Jumalan sanan ja Pyhän Hengen toisistaan.
Laitan nöyrille ja yksinkertaisille luettavaksi pätkän Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta.
Se on luterilaista oppia, jota LLL sanoi tahtovansa seurata ja pitää arvossa:
Sen voi lukea sivulta www.concordia.fi
Raamattu ja tunnustuskirjat, ATP/VII ja VIII.
... Samalla tavoin määritellään kirkko uskontunnustuksessakin: siinä meitä käsketään uskomaan, että on olemassa pyhä katolinen kirkko. Mutta jumalattomat eivät ole pyhä kirkko. Ja jatkossa seuraavat sanat "pyhien yhteys" on nähtävästi lisätty ilmaisemaan, mitä niiden, joita yhdistää osallisuus samaan evankeliumiin eli oppiin ja Pyhään Henkeen, joka uudistaa, pyhittää ja hallitsee heidän sydämiään.
Tämän opinkohdan esittämiseen oli pakottava aihe. Me näemme loputtomia vaaroja, jotka uhkaavat kirkkoa perikadolla.
Kirkossa itsessään on ääretön määrä jumalattomia ihmisiä, jotka sortavat sitä. Näissä oloissa emme saa menettää toivoamme, vaan meidän on tiedettävä, että kirkko tulee kaikesta huolimatta säilymään. Samoin meidän on tiedettävä, että kirkko tulee jumalattomien suuresta lukumäärästä huolimatta yhtä kaikki pysymään voimassa ja että Kristus täyttää kirkolle antamansa lupaukset: antaa synnit anteeksi, kuulee rukoukset ja lahjoittaa Pyhän Hengen. Kaikki nämä lohdulliset asiat esittää mainittu uskontunnustuksen kohta. Edelleen siinä sanotaan kirkkoa katoliseksi, jottemme käsittäisi sitä tiettyjen kansakuntien ulkonaiseksi laitokseksi, vaan pikemminkin siten, että se sulkee piiriinsä kaikkialle maailmaan hajaantuneet ihmiset, jotka ovat yhtä mieltä evankeliumista, joilla on sama Kristus, sama Pyhä Henki ja samat sakramentit,
h u o l i m a t t a siitä, ovatko heidän inhimilliset perinnäissääntönsä samanlaiset vai erilaiset.
Erääseen dekreettiin liittyvässä selityksessä sanotaan, että kirkko, sanan laajemmassa mielessä, käsittää sekä hyvät että pahat, edelleen että pahat kuuluvat kirkkoon vain nimellisesti, eivät todellisesti, kun sen sijaan hyvät kuuluvat siihen sekä todellisesti että nimellisesti. Monet lausumat kirkkoisien kirjoituksissa ovat juuri tämänsuuntaisia. Hieronymus sanoo: "Sitä, joka on synnintekijä ja jonkin saastan tahraama, ei siis voi nimittää Kristuksen kirkkoon kuuluvaksi eikä Kristuksen alamaiseksi."
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tässä on samasta Augsburgin tunnustuksen puolustuksen kohdasta 7-8, kohta niille, jotka tahtovat erottaa Pyhän Hengen sanasta ja rakentaa donatolaisten harhaoppisten seurakunnan:
... Siksi me Raamatun mukaisesti käsitämme asian niin, että kirkko sanan varsinaisessa merkityksessä on niiden pyhien yhteisö, jotka todella uskovat Kristuksen evankeliumin ja joilla on Pyhä Henki. Yhtä kaikki me kuitenkin tunnustamme, että heihin on tässä elämässä sekoittuneina monia teeskentelijöitä ja jumalattomia, joita heihin yhdistävät ulkonaiset merkit. He ovat kirkon jäseniä ulkonaisten merkkien puolesta, ja sen nojalla he hoitavat kirkon virkoja. Myöskään eivät sakramentit menetä vaikutustaan sen tähden, että arvottomat niitä hoitavat, koska he kirkon kutsun perusteella edustavat Kristuksen persoonaa. Omaa persoonaansa he eivät edusta, niin kuin Kristus todistaa: (Luuk. 10:16) "Joka kuulee teitä, se kuulee minua." Kun he saarnaavat Kristuksen sanaa ja toimittavat sakramentteja, he tekevät sen Kristuksen puolesta ja hänen sijassaan. Näin opettaa meitä tuo mainittu Kristuksen sana, jotta emme loukkaantuisi virkaa hoitavien kelvottomuuteen.
Mutta tästä asiasta olemme kyllin selvästi lausuneet käsityksemme Tunnustuksessa: me emme hyväksy donatolaisia emmekä Wycliffin kannattajia, joiden mielestä ne syyllistyvät syntiin, jotka kirkossa ottavat vastaan sakramentteja kelvottomilta...
Tätä on tutkiskeltu esikoislestadiolaisuudessa ja yksinkertaisen erotuksen eli kelvottoman palvelijan kautta Jumala myös puhuu, silloin on vaikuttava Pyhä-henki ja taas joka on puhdistettu Jeesuksen verellä, hänessä asuvainen Pyhä-henki...ja se ero näissä on et vaikuttavaisen Pyhän-henken julistaja ei voi johdattaa ihmisiä pidemmälle kuin itse on päässyt, mutta asuvaisen Pyhän-hengen saanut taas voi johdattaa ihmisiä lammashuoneeseen ahtaanportin kautta jolloin janoavaisesta tulee vesilähde.
Sinä kelvoton palvelija, kuka pani sinut vielä kerskumaankin omavanhurskaudellasi. Häpeä!
Suostu syntinen syntiseksi, ja ota vastaan lahjaksi tarittu Jumalan armo, niin ei tarvitse katua.
Minusta asia ei haukkumisella parane.
Jumalan sanaa ei tunneta.
Nimetönkin on vain uhri, ja heitä on paljon.
Haukkumisesta sen verran, että esimerkiksi Lestadius vertaa paimenen työtään koiraan
joka haukkuu.
Syntiä (omavanhurskaus) on takoitus haukkua,
ei siis syntisiä ihmisiä. Omaa vanhurskautta pelastuksen tieksi ehdottavaa henkilöä on pakko nuhdella Jeesuksen nimessä.
Syy on siinä että niin moni lestadiolainen rimpuilee liekanarussa oman vanhurskauden vankeina, vailla Kristuksen evankeliumin vapautta. Sanalla sanoen vailla uskon vanhurskautta.
He eivät ole tulleet vielä niin syntisiksi,
että olisivat tarvinneet kokonaisen Kristuksen vanhurskauden pahuutensa peitoksi, - LAHJAKSI.
Omavanhurskaus on ovela, se tulee luoksemme valkeuden enkelinä. Piru tulee ylimmäisenä tuomarina tälläkin sivulla palvelijoineen hyvin usein todistamaan, että et saa uskoa koska olet syntinen. Sellainen "evankeliumi" on saatanasta.
Me kristityt olemme jokainen Kristuksen kirjeitä tässä maailmassa. Lähetettyjä todistamaan, ei syntiluetteloita pelastuksen tieksi, vaan todistamaan Jeesuksesta joka pelastaa syntisiä.
Missä minäkin olisin, ellei Jumala olisi johdattanut pois omasta vanhurskaudesta, sen tuomasta syyllisyydestä pelosta ja häpeästä pois, Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen.
USKOMAAN omakohtaisesti Jumalan armoon ja syntieni anteeksiantamukseen.
Koska laki osoittaa meidät jokaisen kokonaan syntisiksi, niin on vain yksi tie: Se on USKO JEESUKSEEN KRISTUKSEEN JUMALAN POIKAAN, SYNTISTEN VAPAHTAJAAN. Muuta tietä ei ole joka veisi taivaaseen.
Minun rukoukseni on että kaikki mekin jotka tänne kirjoitamme, pääsisimme taivaaseen.
Siksi tänne kirjoittelen, että jokainen tulisi sen tien päähän jolla yritetään lain täyttämisellä ansaita Jumalan hyväksyntä. Ja tahdotaan kilttiä hurskasta ihmistä esittämällä lepytellä vihaista Jumalaa.
Jumalalle ei kelpaa muut uhrit, ainoastaan hänen Poikansa Jeesus Kristus. Tämä on kristinuskon ydinkysymys.
Aamen , Aameen.
Kaikki allekirjoitan jos tarvii .
Silloin kun ihmisellä on Pyhä Henki hän kirjoittaa sen johdattelemana. Sellainen jolla ei sitä ole joutuu koko ajan plärääämään jonkun suuremman auktoriteetin kirjoja ja sittenkin löytää sieltä sellaista että joutuu päivittäin muuttamaan selityksiä osuvammaksi.
Kerropa hieman lähteestäsi :-))) Ilmeisesti sinulta puuttuu itsellinen ymmärrys, kun täytyy tukeutua toisten hengen tuotoksiin.:-))):-)))
Nimimerkki "Nimeton" julistaa hyvin vahvasti omanvanhurskauden oppia. Se oppi mitä hän edustaa, ei tule PYHÄSTÄ HENGESTÄ.
Pyhä Henki kirkastaa Kristusta syntisten Vapahtajaa AINA JA KAIKKIALLA!!
Tämän tunnistaa jokainen jonka sisimmässä Kristus asuu, yhdessä Pyhän Hengen kanssa, Nimetön on väärällä asialla.
Pyhä Henki on sidottu Jumalan sanaan, eikä
"Pyhän Hengen saaneeseen ihmiseen".
vaikka jotkut ymmärtämättömät niin opettavatkin,
Luther ja Laestadius olivat asiasta eri mieltä.
Tässä pari katkelma Lutherin saarnasta Kirkkopostillassa. Postillaa myytiin EL:n rukoushuoneella.
Ote saarnasta
saatat arvostella kaikkia, joilla kristikunnassa on virka. Sillä eivät kaikki, jotka ovat virassa ja saarnaavat, ole kristittyjä ja hurskaita ihmisiä.
Siitä ei Jumalakaan välitä, vaan persoona olkoon minkälainen hyvänsä, mutta virka on kuitenkin oikea ja hyvä eikä ihmisen, vaan Jumalan oma. Niinmuodoin ei Kaifas ennusta Kaifaana, murhaajana ja pahana konnana, vaan ylimmäisenä pappina. Samoin ei myöskään kirkkoherra tahi pappi kasta eikä johdata ijankaikkiseen elämään jonkummoisena Juhana Pommerina, vaan kirkkoherrana. Sillä Jumala antaa sen tapahtua viran kunnioittamiseksi ja vahvistamiseksi. Koska nyt Judas on oikeassa, julkisessa virassa, jonka Kristus on säätänyt, kunnioitetaan hänessä virkaa, mutta ei persoonaa.
Jos esimerkiksi Herodes, Pilatus, Kaifas ja Hannas saarnaisivat evankeliumia, on minun se omaksuttava; jos taas ne, joita pidetään pyhinä, nousisivat kuolleista saarnaamaan valheita munkkisäännöistä, viitoista, paljaslaista, juhlamenoista ja muista ihmiskeksinnöistä, minä en saa niitä uskoa. Ei tässä toki ole otettava huomioon henkilöä, vaan se, mitä saarnataan.
Sana omistaa heidät ja he omistavat sanan, mutta Lutherin he antavat mennä, olkoon sitten veijari tai pyhimys. Jumala voi puhua sekä Bileamin että Jesajan kautta, niin Pietarin kuin Kaifaan kautta, jopa aasin suulla.
on omavanhurskaus;se sopii aiheeseen kun aiheeseen ei siihen tarvi pyhää henkeä,mutta perkeleen ystävä täytyy olla kun sitä sanaa levittää..aaaaaaaaaaamen
"Nimetön on väärällä asialla". Mistä sen eriseuralaiset tietävät.
Hän osaa käyttäytyä sivistyneesti, entä Abi?.
Ei kuule ole Nimettömän tekstiä .