Mikähän siinä on että se jonka luona lapset on yrittää olla tietävämpi muutenkin kasvatusasioissa? Kun lapset ovat minun luona, häneltä tulee määräyksiä että pitäisi antaa lapsille ruokaa vaikka itse ei ole lapsille ruokaa antanut tuodessaan nämä joskus illalla klo 18 jälkeen.
Valitetaan että lapset ei näe isäänsä tarpeeksi vaikka melkein joka päivä ollaan lasten kanssa tekemisissä. Sitten itse kun on miestä etsimässä ravintolasta unohtaa hakea lapset ja tulee pari tuntia myöhässä ilmoittamatta tarkkaa aikaa vaikka haku olisi etukäteen sovittu. Tai valittaa että naiseni ei saisi tulla asunnolleni samaan aikaan kun lapset on siellä.
Kateutta ja halua rajoittaa toisen elämää eron jälkeen.
Valitetaan että lapset ei näe isäänsä tarpeeksi vaikka melkein joka päivä ollaan lasten kanssa tekemisissä. Sitten itse kun on miestä etsimässä ravintolasta unohtaa hakea lapset ja tulee pari tuntia myöhässä ilmoittamatta tarkkaa aikaa vaikka haku olisi etukäteen sovittu. Tai valittaa että naiseni ei saisi tulla asunnolleni samaan aikaan kun lapset on siellä.
Kateutta ja halua rajoittaa toisen elämää eron jälkeen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kappas vaan,tuttua tarinaa-aivan kuin meidän elämästä aikoinaan!Olisikohan joku säälittävä pätemisentarve kyseessä-näin minä asian tulkitsisin. Mitä oot asialle tehnyt?Luultavasti paljon parempi kun vaikenet;jos rupeet liikaa kommentoimaan ja kiistelemään asioista,exäsi saa vaan sairaaloista nautintoa siitä,että sinullakin on vielä "tunteita"(vihaa tms.)Älä alennu hänen leikkikaverikseen vaan sano suoraan,että jos terapiaa kaipaa niin ne on eri ihmiset,jotka sitä antaa!
olla mahdollisimman neutraali! Tuntuu siltä, että exäsi haluaa riitoja. Kaikkein ärsyttävintä exästäsi on jos et suostu riitelemään hänen kanssaan. Ja naisystäväsi vierailut eivät exällesi kuulu.. Jos hän raivoaa vaikka puhelimessa,lyö luuri kiinni ;)
Erohommissa varsinkin naispuoleista sapettaa eniten se, että hänen kiltti orjansa katoaa tekemästä niitä merkityksettömiä askareitaan joihin yhtäkkiä joutuukin itse syventymään auton huollosta lampun vaihtoon. Kiukku puretaan vedduilemalla lasten kautta, uusioneiti yrittää tällä tavoin elää vielä jonkinlaista suhdetta. Omalla kohdallani leikki väheni silloin, kun menin uuden suhteeni kanssa naimisiin ja miltei loppui silloin, kun meille tuli yhteinen lapsi. Taisi vasta silloin tajuta, ettei prinssi olekaan vähän pidemmällä työmatkalla... On tuota pikku pottuilua tietysti vieläkin, lapsi on puettu surkeimpiin rääsyihin mitä maa päällään kantaa kun käyn hakemassa vaan kotiin tullessa suihkuun, lumput odottamaan paluuta ja omasta varastosta asiallista päälle. Paluutemppuilut myöhästelyineen loppuivat, kun ilmoitin viettäneeni aikoinani 9 vuotta elämästäni odottaen arvon daamia milloin missäkin, vien lapsen mennessäni jos ei olla ajallaan ja hän saa omalla hakureissullaan miettiä hyviä selityksiä, jotka uppoavat myös sosiaalitäteihin. On nimittäin tapa. Sossutäteihin vetoaminen on muuten miespuoliselta kova yllätysveto, tädithän ovat yleensä siis tätejä ja aika pahasti yh-äidin puolella, mutta pelkästään se, että mies ehtii ensin mainitsemaan sossun joissain ongelmissa, saa yh:t sekaisin, opittu kaava alkaa rakoilla ja tarttis just saada neuvoa äidiltä tai bestikseltä :-)
Kannattanee pitää pientä päiväkirjaa sovituista asioista ja niiden toteutumisesta, jos tulee asiaa sossuun tai pidemmälle, niin tuollainen x-file auttaa kummasti ainakin jos on aihetta, jos ei muuta niin muistin vahvistamisessa. Mielenkiintoiset teksti- ja vastaajaviestitkin kannattaa talletella etenkin sisällön mennessä asiattomaksi.
Jukkis
Hei,
näin meilläkin! Minä tosin olen se uusi vaimo, jonka olemassa oloa exä ei tajua vieläkään, vaikka ollaan oltu naimisissa jo kolme vuotta. Exän ilmeisesti uskoo, että hänellä on edelleenkin jonkinlainen virtuaalisude mieheeni. Kun mentiin kihloihin, exän ainoa kommentti miehelleni oli, että "no, aiotkos sitten viettää koko loppuelämäsi poikamiehenä, vai..?" Poikamiehenäpä hyvinkin, kun on jo sormus sormessa :-p Kun asuttiin yhdessä, exä soitteli sunnuntai aamuna yhdeksältä, että mieheni pitäisi lähteä kiidättämään hänelle vessapaperia lainaksi. (Syy, koska miehelläni on auto, exällä ei ja siitä syystä hän ei nyt sitten muka päässyt paskapaperiaan itse ostamaan.) Ja niin edelleen...
Kaikkein huvittavinta on ehkä ollut se, että kun mieheni ilmoitti exälleen että "me" (tarkoittaen siis itseään ja vaimoaan, eli minua!) olemme ostaneet uuden asunnon alueelta Y. Exä kommentoi tähän, ettei ole tuolla Y-alueella koskaan viihtynyt ja että ei missään nimessä aio muuttaa sinne. Hei haloo?! Pyydettiinkö me häntä mukaan..? Kuinka hänellä saattoi edes käydä mielessä, että häntä sinne kaivattaisiinkaan?
Surullista hänen tapauksessaan on se, että hän on värkännyt jonkun baarituttavuutensa kanssa jo toisen lapsenkin, eikä silti osaa päästää miehestäni irti. Mankuu viinilasilliselle iltaisin ja niin pois päin... Luulee varmaan, että mieheni elättäisi tuon vieraankin tenavan, hän ei nimittäin ole ilmeisesti itsekään ihan varma kuka sen muksun isä todellisuudessa on. (Heidän yhteinenkin lapsi oli siis exän ihan oma "projekti", mutta siitä huolimatta mieheni toki kantaa vastuunsa, maksaen reilut elatusmaksut ja pitäen poikaa luonaan tosi usein.) No joo, en enää tiedä, pitäisikö noiden hänen sekoilujensa tähden itkeä vai nauraa!
Joo - tuttua tuokin, että mieheni lapsi tulee meille aina aivan hirvittävän likaisena, risoissa vaatteissa ja ennen kaikea, ihan hirvittävässä nälässä! Eli viikonloput alkavat aina samalla rutiinilla: sauna vaatteiden vaihto puhtaisiin ja ehjiin pieni kottikärryllinen ruokaa! Lapsi on kertonut, että sinä päivänä kun tulee meille, hän ei yleensä saa äidiltään ainakaan lämmintä ruokaa, vaikka siis olisi tulossa vasta illalla. Mitä luulee lapsen äiti voittavansa, kuin OMAA LASTAAN noin rankaisee? Me mieheni kanssa emme ole yleensä niin turhan tarkkoja mistään siivousasioista, emmekä normaalisti varjele autoammekaan aivan hysteerisesti, mutta tässä pari kuukautta sitten lapsi kotoaan haettaessa oli niin likainen, että oli kertakaikkiaan pakko laittaa koiran viltti takapenkille suojaksi tätä lievästi sanottuna likaista lasta varten. Äiti oli varmaan pyöritellyt lasta kuralätäkössä? Kuulostaa sairaalta, mutta valitettavasti on täyttä faktaa!
Lapsen likaisuuteen ja nälkään voin antaa omalta kohdaltani selityksen,huononko? Jokainen päätelköön itse!
Kun haen perjantaina lapset hoidosta,he ovat ulkona. Vaatteet voivat olla muutaman päivän "vanhat". Kotipihalla lapset näkee tutut kaverit ja haluavat hetken leikkiä,ennen viikonlopun poissaoloa. Välipalaa on syöty hoidossa iltapäivällä. Se on aika täyttävää,joten ruoka ei maistu heti kotiin tultaessa. Normaalisti hyvä juttu,koska sen laittaminenkin kestää.
Sitten saapuu samaan soittoon isä..lapset vaatteet vaihtamatta,pesemättöminä kuin NORMAALISTIKIN ARKENA. Mikään ruoka ei maistu,mutta varmasti tunnin kuluttua jo,kun pääsevät iskälle!
Olenkin esittänyt toivomuksen,että kävisivät ensin pesulla ja syömässä iskän luona ja vasta sitten lähtisivät shoppailemaan,hyväntuulisten ja siistien lapsien kanssa.
En minäkään veisi muksuja perjantai-iltapäivänä suoraan hoitopaikasta ostoksille !
(pväkotipyykit olen pyytänyt pesemättöminä takaisin.)
Ex-vaimonne on suurenluokan humoristi tai sitten joku osa-alue on jäänyt vaille voitelua.
...joissain tapauksissa tuo sinun selityksesi, mutta kun tämän kyseisen lapsen äiti on parhaillaan äitiyslomalla, elikkäs kaiket päivät kotona. Siitä huolimatta lapsi ei saa koko päivänä ruokaa, kun on tulossa meille! Monesti (esim. kun tulee meille vaikka kuuden aikaan illalla) lapsi kertoo syöneensä viimeksi aamulla jugurttia tai muroja tai vastaavaa, mutta sen jälkeen ei yhtään mitään. En myöskään tarkoittanut sitä, että lapsi pitäisi juuriharjalla kuurata meille tuloa varten, mutta murrosikää lähestyessä (täyttää syksyllä jo 11) noista siisteysasioista olisi hyvä muutenkin pitää huolta... Lapsen suusta on kuultu myöskin se, että ei ole käynyt pesulla pariin päivään, kun "meillä kuitenkin pääsee saunaan". (Äitinsä luona saunomismahdollisuutta ei ole, mutta kyllähän sitä suihkussakin puhdistuu ihan yhtä hyvin...) Musta tuo vaikuttaa enemmän perusasioiden laiminlyömiseltä hänen äitinsä taholta, eikä suinkaan minun/mieheni turhalta niuhottamiselta. Mutta toki voit olla eri mieltä kanssani - jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.
Toi edellisen kertoma päiväkoti-pihalla-olo selitys on aivan uskottava ja taatusti totta, mitä likaisiin vaatteisiin tulee.
Mutta meidän kaikkien tulisi muistaa että lapset liioittelevat, provosoivat. En sano että näin kaikkien kohdalla ja kaikissa tapauksissa, mutta usein. Ja tätä liioittelua kyllä esiintyy kaikenikäisissä, jopa yläasteikäisissä!!!! saatikka nuoremmissa.
eli: usko vain aivan kaikki mitä lapsi puhuu minusta, niin minäkin uskon aivan kaiken, mitä hän puhuu sinusta.
Tämän ohjeen anotoi lapseni 1.-luokan ope heti syksyllä, ja se pätee kyllä isompiikinkin.
Kyse ei siis ole vääristelystä tai valehtelusta varsinaisesti, mutta tarinat värittyvät...
Oma muksuni isä-viikonloppuna ahmi uunituoretta pullaa valtavat määrät mummolassa. Mummo ihmetteli, että eikö se äitinne leivo, eikö kotona ole pullaa tarjolla kun tuolla tavalla ahmii. Olin juuri leiponut ja nimenomaan pullaa samana päivänä, ennen lähtöä, ja toinen lapsista kertoi tämän. Mummo siihen: "niin, mutta jos se äiti ei tarjoa!"
Eli olisin leiponut mutta en olisi tarjonnut lapsille!!!! ?? kun tosiasiassa lapset -kuten aina ennenkin-osallistuivat myös leipomiseen ja söivätkin, mutta eivät toki koko pellillistä ja toistakin...
Kun toisen nykyarki on tavallaan tuntematonta, on helppo arvostella..
Mitä tulee vaatteisiin... en ymmärrä mitä äiti=päähuoltaja voittaa sillä, että pukee lapsensa vanhoihin tai huonokuntoisiin rätteihin kun lähettää lapset tapaamiselle isälleen.
Meilläkin kun on tuo sama tilanne mieheni lasten kohdalla. Vaatteet ovat huonokuntoisia rääsyjä / pieniä / tiukkoja tai löysiä / sellaisia, joista lapset eivät tykkää ja sitten on itkua ja kiukuttelua ...
Meilläkin on omat "isä-vaatteet" joihin lapset puetaan jos äidin laittamat ovat kovin rääsyisiä..
Kenkiä kuitenkin ihmettelen eniten. Ne äiti ostaa ilman että lapsi on mukana, tai vaikka olisikin, niissä on järkyttävän paljon kasvunvaraa.. lapsi, jonka kengännro on n. 29, kulkee isomman sisaren vanhoissa lenkkareissa, nro 33. Sopiihan ne, lenkkarit pysyy jalassakin, toisin kuin sandaalit, kokoa 31.
Toisella lapsella koko 35 ja ensi kesäksi on jo saanut sandaalit, nro 37 tai 38 (sopivat mullekin hyvin, ovat siis aikuisen osastolta). En eivät edes pysy lapsen jalassa!
Kun kysyin, mitä jos ovat isot ensi vuonnakin niin kuulemma hän on sitten ilman kenkiä!!!! uusia ja sopivia ei tule.
Koska äiti ei huoli isän ostamia, vaikka se lapselle kelpaisi, me ostamme siis tänne viikonloppukenkiäkin.. MInusta järjetöntä!
On erilaisia koteja ja ne vaatteet mitkä näyttää rääsyiltä voi olla jonkun mielestä ihan hyvät. Jopa lempivaatteet. Jos asia vaivaa niin itse voi tehdä jotain, hommaa vaatetta tms.
Ja ruokajuttu on sellainen, että pääasia että lapsi saa jostain sen ruuan. Lapsen laittaja voi ajatella että paremmin maistuu kuuden jälkeen kuin jos vaikka neljältä yrittää tarjota. tai sitten rahat on niukilla ja säästää. Meitä on onenlaisia. Jokaiseen juttuun löytyy joku järjellinen syy, ainakin jonkun mielestä. Exien ja uusien välillä ei rauhaa tunnetusti tule kuin lasten rippijuhlissa, jos sielläkään ;-)
No, tuota ruokailu-juttua en kritisoinutkaan enkä kommentoinutkaan, noin yleisesti sanoin ja sanon edelleen että joskus lapset vähän liioittelevat jutuissaan.. eli en tätä ihmettele..
Mutta ne vaatteet. Totta joo sekin: äidit vaatettavat lapsensa omalla tyylillään. Mutta eikö ne vaatteet voisi olla edes sopivia? Ja mieluisia?
Ma-aamulla päiväkotiin isä-viikonlopun jälkeen ja lapselle puetaan äidin laittamat vaatteet, tottakai, koska illalla lapsi menee äidilleen.. ja itku ja kiukuttelu kun housut on liian isot, ei pysy päällä. "sano siitä äidille" ja lapsi siihen että on sanonut mutta äiti sanoo että ne on hyvät.
Tai housun lahkeet ovat 10 cm liian lyhyet ja kerta toisensa jälkeen samat housut ovat vaihtovaatepussissa isä-viikonloppuina. Lapset eivät sano tai äiti ei kuuntele?
Tai yksinkertaisesti vaate ei kelpaa ja siitä tulee kiukuttelua. Isomman lapsen kommenttejen mukaan isän luo laitetaan huonompia vaatteita, siis noita jotka eivät ole sopivia tai joita lapsi ei huoli päälleen.
Rääsy on sellainen vaate, joka on niin kulunut ja huonokuntoinen että sillä mennään potun nostoon tai vast. mutta ei edes kotipihalle. Rääsyjä käytetään auton huoltohommissa, ei päiväkodissa. Jos rääsy on lempivaate, sitä voi käyttää kotona oikein mainiosti mutta julkisissa paikoissa se päällä ei liikuta.
Vai olenko jotenkin niuho tämän asian suhteen???
Vaatteita ja kenkiä toki mielellään ostaisimme, isä ja isovanhemmat ja minä, mutta ne eivät kelpaa lasten äidille siksi, että isä tai isovanhemmat ovat ne ostaneet. Yritetty on. Lapset eivät käytä niitä sen koommin. Vaatteet katoavat jonnekin ?? äiti laittaa ne kellariin ja myy joskus sitten kirpparilla??? tämä äiti ei pakkaa niitä edes tapaamiviikonloppu-vaatteiksi, ei vaikka pyydetään erikseen. kuten jotkut tekevät.
Jos pyydämme jotain erikoista (juhlavampi vaate, sisäkengät) äiti ei laita niitä tai laittaa liian pienet kengät. Miksi? Kenelle siinä kiusaa tehdään, isälle vai lapselle???
Ostamme vaatteita tänne isän luo. Jopa kengät on ostettu. Minusta siinä ei ole mitään järkeä. Ei ole järkevää pitää isoa vaatevarastoa kenkiä myöten ,kun käyttö on kuitenkin vähäistä (vain viikonlopputapaamiset) ja lapset kasvavat nopeasti.
Hmm. Tuo mieluisuus juttu on tietty makuasia. Olen läheltä nähnyt kun yh laittaa lapset isän luo ja isältä tulee palautetta kun rääsyissä kuljetaan. Vaatteet lasten ja äidin mielestä ok ja mukavat.
Varmaan se on niin että puolin ja toisin ei haluta ottaa toisia huomioon, kettuillaan edes jollain tavalla millä voidaan. Lapsellista käytöstä, mutta ah niin inhimillistä ;-) Ei tosin hauskaa ja järjen kanssa ei ole kyllä mitään tekemistä....
Nyt taisit taas tulkita kirjoitukseni. Ydinasiat uudelleen:
Lasten äiti laittaa viikonlopputapaamiselle isän luo hyvin usein, lähes joka kerta, sellaisia vaatteita joista lapset eivät pidä. Sitten on eteisessä itkua, kun on väärät vaatteet. Ei siihen voi sanoa muuta kuin että ei voi mitään, äitisi on nämä laittanut, sano äidille, meill ei ole muuta.
Vaatteet ovat myös liian isot tai liian pienet. Isälle laitetaan sellaisia vaatteita siis, joita lapset eivät muutoin käytä: huonompia vaatteita. Isompi lapsi tuumasi itse näin.
Heillä on kotona äidillään nättejä uusia ja mieluisia vaatteita, mutta niitä ei siis laiteta ainakaan isä-tapaamiselle, niitä käytetään muutenkin hyvin harvoin, äiti ei anna käyttää. Näin isompi lapsi on sanonut.
Lapsellista tuo on, eikä järjen kanssa mitään tekemistä, siinä olet oikeassa.
Vaikka uudet kengät mieluiset ovatkin, mukavat ne tuskin ovat, kun eivät edes jalassa pysy.... siksi ostimme sopivan kokoiset. Kuinka moni aikuinen kävelee kolme numeroa liian isoissa kengissä??Miksi lapsen pitäisi? Käyntivara on oltava, ja kasvunvaran ymmärrän, mutta eiköhän raja mene siinä, jos kenkä ei pysy jalassa vaan ihan kävellessä tippuu matkan varrelle..
No, tämä isä ei soittele eikä edes tekstaile äidin perään lasten huoltoon liittyvistä asioista. Lapsille ei mollata heidän äitiään.HE elävät äidillään ja äidin kanssa kuten elävät ja me täällä omalla tavallamme.
"Erikoisiin" juttuihin on pyydetty vaatteita erikseen,(esim. juhlavaatteet tai sisäkengät) mutta kun äiti ei laittanut, lakkasimme pyytämästä ja ostamme itse tänne vaatteita.
vaivaa meillä.
Ensin ajattelin, että äiti laittaa niitä huonoja vaatteita ja kenkiä siksi, että haluaa meidän ostavan uusia lapsille. Ikään kuin näyttää, että tään parempia ei ole. Ostimme vaatteita ja kenkiä. Molemmille. Mutta joka ikinen katosi jäljettömiin. Kysyimme kerran tytöltä (toinen on poika) minne nätti mekko katosi, johon tyttö vastasi, että äidiltä se meni vahingossa liian kuumaan pyykkiin ja se meni pilalle. Ostimme uuden, ja samanlaisen. Pitihän tytön saada, ja vahinkohan se oli ollut, ajattelimme.
Mutta niin katosi sekin. Oli kuulemma kadonnut narulta, kerrostalossa kun asuvat...
Tässä kohdin aloimme epäillä jotain outoa.
Koko ajan käydessään lapset itkivät huonoja vaatteitaan, olivat haluttomia lähtemään minnekään "rääsyissään".
Mieheni antoi exälle 200€ ylimääräistä rahaa ja sanoi suoraan, että kunnon vaatteet tällä rahalla tapaamisiin. Ei tullut...samat puhkikuluneet kuteet, joka viikonloppu. Rahat kyllä menivät.
Nyttemmin olen tästä ajatellut, ettei äiti halua, että lapset nauttivat olostaan isänsä luona. Hän tekee kaikkensa, etteivät lapset edes lähtisi tapaamisiin. Vaikka ovatkin ressut liian pienissä vaatteissa, he tulevat silti!
Säälittää äidin ymmärtämättömyys ja kiusanteko, koska se kohdistuu omiin lapsiin kaikkein kovemmin.
Ei meillä auttanut muu kuin järjestää "oma vaatekaappi" lapsille luoksemme. Olemme siitä kyllä myös saaneet kuulla monenlaista. Minun syyni se kuulemma etupäässä on. Olen niin vaativa uusi vaimo...vaikka lapset eivät edes ole minun.
En ole vaativa, mutta ajattelen lapsia, vaikkeivat omiani olekaan, kun heidän oma äitinsä ei ajattele...
lienee hommata tuplavaatteet etävanhemmankin luokse, pääsee helpommalla vaikka kallista ja typeräähän se on. Meitä on niin moneksi joten mitä sitä energiaa tuhlaamaan sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät ole yhteistyökykyisiä. Itse hommasin hammasharjoista lähtien lapsille tuplavarusteet kun äitinsä ei halunnut niitä mukaan laittaa reppuun.