Hei, haluaisin jutella samaa kokeneiden kanssa.
Olen naimisissa 2.kertaa, kaikki on kulisseissa ok, ei rahahuolia, työ vaativaa ja palkitsevaa, lapset terveitä jne...mutta tässä kuviossa olen huomannut että nykyinen mieheni on alkoholisti(on myöntänyt). Olen itsekin luisunut juomaan hänen kanssaan 2-3 vuotta. Olen tehnyt vastalauseen baareille ja viikolla juomiselle. Viime syksy meni taistellessa asiani puolesta- sen puolesta että elämän täytyy muuttua. Olen uhannut erota, riitoja on jatkuvasti ja mies sanoo yrittävänsä. Ja kun hän ei yritä minäkin olen lohduttanut itseäni juomalla tai pakenemalla harrastuksiini(tässä suhteessa en ratkaise asioita pettämällä- ainakaan vielä!) Vasta pari viikkoa olen pystynyt pitämään omista päätöksistäni kiinni ja suunnannut ajatukseni oikeasti pois viinilasista(vaikeeta). Rakastan miestäni mutta elämän täytyy todella muuttua jotta voimme elää vuosia vielä yhdessä. Olisiko ketään joka elää samanlaisessa tilanteessa? Minnekään AA- kerhoon en tässä vaiheessa halua lähteä mutta tukea tarvitsisin:=)
Olen naimisissa 2.kertaa, kaikki on kulisseissa ok, ei rahahuolia, työ vaativaa ja palkitsevaa, lapset terveitä jne...mutta tässä kuviossa olen huomannut että nykyinen mieheni on alkoholisti(on myöntänyt). Olen itsekin luisunut juomaan hänen kanssaan 2-3 vuotta. Olen tehnyt vastalauseen baareille ja viikolla juomiselle. Viime syksy meni taistellessa asiani puolesta- sen puolesta että elämän täytyy muuttua. Olen uhannut erota, riitoja on jatkuvasti ja mies sanoo yrittävänsä. Ja kun hän ei yritä minäkin olen lohduttanut itseäni juomalla tai pakenemalla harrastuksiini(tässä suhteessa en ratkaise asioita pettämällä- ainakaan vielä!) Vasta pari viikkoa olen pystynyt pitämään omista päätöksistäni kiinni ja suunnannut ajatukseni oikeasti pois viinilasista(vaikeeta). Rakastan miestäni mutta elämän täytyy todella muuttua jotta voimme elää vuosia vielä yhdessä. Olisiko ketään joka elää samanlaisessa tilanteessa? Minnekään AA- kerhoon en tässä vaiheessa halua lähteä mutta tukea tarvitsisin:=)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jotain tuttua ja aikaisemminkin kuultua ja nähtyä on kertomassasi itselleni.
Tällä palstalla on paljon tietoa alkoholismista laidasta laitaan. Auttaisi, jos pystyisit kertomaan, millainen apu tai tuki pystyisi auttamaan sinua ja miestäsi, erikseen tai yhdessä.
Kuvaile siis, millaista tukea ja apua haluaisitte ottaa vastaan, millä tavalla tämän avun tulisi pystyä vaikuttamaan teidän perheenne juomistilanteeseen, saako se maksaa jotain ja kuinka paljon, minkälaisten ihmisten sitä tulisi antaa, jotta se auttaisi jne.
Hei, kiitos vastauksista kaikille.
Meillä tilanne on se että miehen äiti on pahasti alkoholisoitunut, ymmärtääkseni isoisäkin oli (en ole tavannut kumpaakaan, äitiinsä miehellä välit poikki tämän takia). On monia syitä juoda ja mieheni on selittänyt illan lipittelyjä(viiniä) raskaalla työllä sekä tietenkin naisen nalkuttamisella. Eli jos en valittaisi kaikesta niin paljon niin hänhän ei joisi niin paljon.
En nyt kerro kaikkea taustoja, siihen ei riittäisi aika, mutta on monia kipeitä asioita taustalla, minulla ja hänellä jotka ovat molemmille kasanneet paineita. Tällä hetkellä tilanne on se että mieheni koittaa olla juomatta arkena ma-to. Riitojen takia ei ole vielä ollut ehjää viikkoa- minullakaan. Itse olen rutkasti vähentänyt määriä, kyllä hänkin on juonut määrällisesti vähemmän. Töihin mieheni pystyy lähes aina ja työ on sellaista että sitä voi tehdä etänä myös kotoa aina silloin tällöin.
Al-anon voisi olla ajattelemisen arvoinen:=)
Vaikka alkoholistia ei saa järkiinsä kuin oma halu muutokseen, voivat läheiset silti tehdä jotain asialle.
Tärkeintä on huolehtia omasta jaksamisestaan ja hyväntuulisuudestaan. Eli pitää omat ystävät, harrastukset ja muut asiat jotka tuottavat iloa ja mielenvirkistystä itselle, ehkä hankkia uusikin harrastus, sellainen jota on pitkään haaveillut, jos toinen vain ei joisi... Sillä toisen juominen on monelle alkoholistin läheiselle se syy olla tekemättä hyviä muutoksia omaan elämään.
Tiolannetta perheessä rauhoittaa myös se, että läheinen lakkaa puuttumasta toisen juomiseen. Ei siis kosketa pulloihin, ei kielletä, kuulustella, läksytetä, neuvota tai vahdita, ei edes haistella hengitystä.
Kun tajuaa että toisen juomiselle ei voi tehdä yhtikäs mitään, omat voimavarat säästyvät omaan elämiseen. Toinen tekee siinä rinnalla sitten omat ratkaisunsa.
Minulle Al-anon on ollut ratkaiseva apu. kun aikoinaan ite olin juovassa suhteessa. Ilman sitä toveripiiriä olisin vain pyörinyt pääni sekaisin alkoholistin omassa hurjassa kuolonkarusellissa.
http://www.al-anon.fi/
Hei, juuri näin täytyy tehdäkin. Kiitos vinkeistä joista olen ottanut käyttöön jo sen harrastuspuolen, aloitin syksyllä erään kielen opiskelun ja nyt toisenkin harrastuksen joulun jälkeen, aikaa menee myös urheillessa. Tuo nalkutus, pulloista puhuminen ym. on minulla vielä "paheena". Olen kaivanut kaapeista piilopulloja ja räyhännyt niistä. Sanoin viimeksi että jos juot niin anna olla näkyvillä. Toisaalta lasten kannalta se ei ole fiksua. Täytyypä tehdä niin että annan toiselle aivan täysin vastuun omasta tekemisestään, itse voin elää siivommin. Koitin eilen juoda ruuan kanssa illalla lasin viiniä eikä maistunut lainkaan. Olin ihan tyytyväinen:D.
Minä lähden omassa näkemyksessäni siitä tosiasiasta, että alkoholistiksi ei tulla juomalla usein tai paljon. Eli jos sinä et sairasta alkoholismia, ei sinulla ole syytä huoleen - oman alkoholin käyttösi suhteen.
Muun elämän tilanteesi suhteen kylläkin.
Jos miehesi on alkoholisti (kuten vaikuttaa), ei sinulla ole paljoakaan tehtävissä. Hän lupailee lopettaa tai kohtuullistaa juomistaan, mutta lupaukset eivät pidä. Joitain hiukan pitempiä kuivia jaksoja hän sitten vauhdittaa juomalla tauon jälkeen taas entistä rivakammin.
Hän on tyypillinen suomalainen alkoholisti, jolla kaikki on niin sanotusti hyvin, on perhe, työpaikka, terveyttä ja rahaa. Ei siis mitään syytä juoda, mutta kuitenkin "jeppe juo".
Juominen tulee lisääntymään ja ongelmat alkavat kasaantua, lapset(?) alkavat oireilla ensin, sitten puoliso.
Jossain vaiheessa mukaan kuvioon tulevat benzot rauhoittamaan krapulaa ja päästämään juopon aamuisin työmaalle. Se onkin jo lopun alkua.
Sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä hänen juomisensa mahdollisimman vaikeaksi, eli lopettaa juomisen mahdollistaminen, jota mm. täydellisten perhekulissien pystyssä pitäminenkin on.
Sinun täytyy keskittyä itseesi ja omaan jaksamiseesi, muuten sairastut itsekin ajanoloon vaikeasti.
Parhaiten sinua voisi auttaa täältäkin hakemasi vertaistuki, mutta tältä palstalta sitä on vaikea riittävästi saada.
Sinuna kokeilisin esim al-anon ryhmää, siellä on takuulla samassa tilanteessa eläviä tai sen läpikäyneitä ihmisiä. He tietävät mistä alkoholistin kanssa elämisessä on kyse.
siihen myrkkyyn tulee riippuvaiseksi. Riippuvuudesta on todella vaikea päästä eroon. Jatkuvat raittiuslupailut ja pettymykset syövät jo ennestäänkin huonoa itsetuntoa rotan lailla.
Nyt tarkkana.
Lopettamisen jälkeen ensimmäiset kolme kuukautta on vaikeaa. Sen jälkeen helpottaa ja alkaa NÄKEMÄÄN ja HAISTAMAAN asioita oikein.
Elämä on täynnä valitoja ja sairastaakkin saa jos haluaa, se on lähinnä oma valinta.
AA:kin on valinta jos haluaa sairastaa oikein porukalla.
Aika upea tunne kun itse nujertaa viinan himon!
Usko pois!
Kirjoitit jotenkin ivalliseen sävyyn seuraavaa: -"Elämä on täynnä valitoja ja sairastaakkin saa jos haluaa, se on lähinnä oma valinta.
AA:kin on valinta jos haluaa sairastaa oikein porukalla."-
Aina silloin tällöin tänne kirjoittaa teitä "oman valinnan" puolestapuhujia, joidenka mielestä alkoholismi on pelkästään viinan kaatamista suuhun.
Eli kun juo paljon, on alkoholisti ja kun ei juo paljon, ei ole alkoholisti.
Entäs sitten väliajat, kun putkijuoppo on kuivilla jopa viikkoja tai kuukausia, ja sitten taas alkaa soppaa kulumaan. Tarkoittaako tämä sinun logiikkasi mukaan sitä, että putkijuoppo on alkoholisti kun putki on päällä, mutta ei sitten olekaan alkoholisti, kun kuivattelee itseään.
Kuinka kauan pitää juopon olla "lopettaneena", että on omavoimaisesti selättänyt viinanhimon, ja jos kuitenkin juoppo retkahtaa uudelleen (97%), oliko hän sitten välillä "ei-alkoholisti" ja retkahdettuaan sitten taas alkoholisti.
Kun tosiasia nyt on, etten minä ainakaan tuntenut viinanhimoa kuin korkeintaan joskus krapulassa. Silloin minun täytyi saada jotain alkoholipitoista, mitä tahansa missä oli alkoholia.
Muulloin minun oli vaan juotava alkoholia, vaikka mitään viinanhimoa ei ollutkaan. Jotkut kutsuvat sitä pakonomaiseksi tarpeeksi juoda.
Tiesitkö muuten, että alkoholistin läheiset, eli perhe, pitävät juopon kanssa elämisessä kaikkein rankimpana sitä aikaa kun juoppo on kuivilla!
Silloin jokainen perheenjäsen jännittää, että koska "se" taas alkaa... Ja minkä/kenen takia "se" alkaa...
Se on helkkarin vaikeata se viinanhimon selättäminen - ihan itse.
Erittäin vaikea elämantilanne sinulla. Moni alkoholistin kumppani sortuu myös juomaan. Jos nyt itse olet havainnut, että omakaan alkoholismi ei ole kovin kaukana, niin pelasta ainakin itsesi. Kaksi juoppoa samassa perheessä ei ole lapsille hyväksi.
Sinun pitäisi ottaa tilanne jotenkin hallintaan, sairastut muuten itse. Ennen kyseenalaistin sanonnan, että alkoholisti sairastuttaa koko lähipiirinsä, en enään. Ihminen , joka elää lupauksista, toivosta, pelosta, uskosta ja pettyy jatkuvasti menettää omat voimavaransa.
Pitkä keskustelu ja siinä omat tuntemukset esiin, niin selvittää tilannetta. Kaikki alkoholistit muuten sanoo yrittävänsä, saa ostettua aikaa ehkä viikon tai enemmän.
Alkoholisti juo juuri niin kauan kuin se sallitaan tai sitten loppuun asti. Meillä asiat tehtiin selviksi ja lupauksia satoi. Kun taas neuvottelu venyi ja kännissä tultiin, niin seuraavaba päivänä työpaikalle ilmoitin, että tarpeelliset on jätesäkissä portilla (onneksi kesäaika) ja avioerohakemuskin allekirjoitettavana. Ryyppäsi kai puoli vuotta, mutta sitten tuli tarpeeksi esteitä ja halu
normaaliin elämään, joten tänään seurustelen entisen aviomieheni kanssa ja kaikki tuntuu hyvältä. En kuitenkaan itse ole täysin toipunut kaikista epäluuloista, joten luottamuksen saaminen kestää. Käyn jopa tällä palstalla, että voisin ymmärtää ja luottaa. Kuitenkin minun mielipiteeni on, että elämä alkoholistin rinnalla on tuskaista.
Voimia sinulle toivon!Itse samassa pinteessä.Joka vikonloppu ja vähän viikollakin saa jännittää milloin se alkaa.Itse olen "raitistuva"alkkari.Jokainen selvä päivä on lahja.Ja vasta nyt kaksitoista viikkoa itse tipaton,mutta kumppani juo...
Hei, haluaisitko/koetko tarvetta vaihtaa ajatuksia kirjoittelemalla?Tsemppiä sullekin joka tapauksessa:D
ps. edellisiin kommentteihin,- miten voin tietää onko minulla alttius sairastua, milloin voin sanoa olevani alkkari?! Mies on selvästi, siitä ei ole epäilystä mutta itsestäni en tiedä.
Sehän olisi varmasti kiva!Vaihtaa ajatuksia,saisit sinä myös voimia itsellesi,ja minä myös näin raittiuden alussa...En osaa sanoa missä raja alkoholismiin kulkee mutta jos et voi katsella niinsanoakseni miestäsi kun hän juo,siis et kestä sitä ellet itsekin ota.Haet helpotusta tavallaan..se on jo merkki jonkinasteisesta riippuvuudesta..vai mitä?Itse olen vielä"tuttelitasolla"joten en tiedä kaikkea tästä aiheesta.Olisi kyllä kiva mailailla..
Joo. Mä oon elänyt ton vaiheen, se vaan paheni- siis että otin sitten myös lohtuuni kun mies teki töitä ja tissutteli, minä vietin iltoja yksin. Nyt on tilanne tosiaan vähän parempi mutta mistä tiedän miten tämä jatkuu. Itse olen ratkaissut asiani niin että olen paljon iltaisin muualla harrastamassa, tapaamassa ystäviäni yms. Eihän se parisuhteen kannata ole hyvä mutta enpä itse ole ainakaan juomassa jos olen autoilemassa. Eikä se auta puolisoa joka juo tietenkin myös sen takia kun hänet jätetään yksin...ainahan juomiselle löytyy syy, sen olen katkerasti huomannut!!
Jos haluat kirjoittaa tässä osoite: [email protected]
Haluaisin keskustella kanssasi enemmänkin koska huomasin että meillä molemmilla samansuuntaisia kipeitä asioita meneillään. Olisiko mahdollista vaihtaa sähköpostiosoitteita??
No heips vaan.Mielelläni minä keskustelisin kanssasi..
osoite olis [email protected]
Huomenta.Vastasin sinulle antamaasi osoitteeseen,saitko postia?