Palaaminen perusasioihin

suggestoterapiasta kirjoitti:

Olen lukenut mielenkiinnolla kommentteja suggestoterapiasta, hypnoosista, SHY terapeuttien pätevyydestä ja hypnoosia käsittelevästä kirjallisuudesta, joihin Risto Santavuoren Tajunnan taito voitaneen lukea. Olen SHY suggestoterapeutti, joten mielipiteelläni lienee
jonkinlaista painoarvoa tällä foorumilla, vaikka haluan korostaa, että esitän tässä vain henkilökohtaisia näkemyksiäni hypnoosista ja suggestoterapiasta edustamatta mitään virallista tahoa, ja sellaisena toivon myös saavani palautetta, yksityishenkilönä, jolla on SHY suggestoterapeutin koulutus.

Hypnoosi tajunnan tilana voidaan toki vaikkapa mystifioida ja sitä voidaan itsessään kuvata metaforina, vaikkapa loveen lankeamisena, mielen matkana. Varmasti määrityksen luonteeseen vaikuttavat määrittelijän "omat taustamuuttujat". Näkymättömän ja kokemuksellisen kuvaaminen on aina ollut vapaa tulkinnoille ja hyvä niin, sillä juuri tämä vapaus tulkintaan on synnyttänyt maailmanhistoriamme taiteen ja teologiat, ihmiskuvat ja olemassaolon merkityksen lukuisat selitykset, selitykset maailmankaikkeuden olemassaolosta ja olemuksesta. Kokemuksemme suodattuu aina läpi sen mitä itse olemme. Totuus on jokaiselle jotakin yhteistä ja jotakin omaa. Näin myös hypnoosi kokemuksellisesti on jokaiselle jotakin omaa, myös sille, joka hypnoosia pyrkii jollakin tavalla laittamaan "raamiin".

Fysiologisena tilana hypnoosi on hyvin yksinkertainen asia: se on rentoutumisen ja levon, suggestiivisen puheeseen perustuvan ohjauksen avulla tuotettu tajunnantila, jossa aivojen sähköisen toiminnan taajuus on muuttunut normaalista päivätajunnasta unenomaisemmaksi olematta kuitenkaan unta. Tämä tajunnantila on yleensä melko hyvin saavutettavissa terapeuttisessa vuorovaikutuksessa asiakkaalle, jolla ei ole fysiologisia tai psyykkisiä kontraindikaatioita ja jonka kanssa on terapeuttisessa vuorovaikutuksessa määritelty luottamuksellinen, asiakkaan omaa maailmankuvaa ja hoidollisia tavoitteita tukeva hoitoprosessi, hypnoosiohjauksen sisältö. Korostan tässä, että ammattitaitoinen terapeutti ei ole oman maaimankuvansa levittäjä vaikka hänelläkin sellainen on, vaan toimii asiakkaan lähtökohtia ja maailmankuvaa kunnioittaen. Hypnoosi, näin oletamme asian olevan, avaa ihmisen tajunnan/mielen /vastaanottavaiseksemmaksi ja näin muutosherkemmäksi. Näin ilmeisesti myös onkin. Muutos voisi olla yleisnimike sille, mitä asiakas tulee terapiaan hakemaan.

Pidän mahdollisena, että suggestoterapeutti ja asiakas eivät aina löydä asiakkaalle sopivaa tapaa työstää hypnoosissa sitä, mikä vaatii muutosta, mutta lähtökohtaisesti: terapeutti ei ole se henkilö joka luo työskentelyn sisällön ja tavoitteet, vaan asiakas määrittelee terapeuttisessa prosessissa tämän terapeutin kanssa, joka taasen kokoaa asiakkaan omat tavoitteet tajunnalliseksi kokonaisuudeksi, joka hypnoosityöskentelyssä tuodaan asiakkaan vastaanottavaiseen hypnoositilaan muutostarvetta tukevina; sanallisina suggestioina hänen sisäiseen maailmansa, jossa ne asiakkaan itsensä kokemina ja oivaltamina ajatus- ja mielikuvaketjuina laittavat liikkeelle hänen elämäänsä paremmin tukevia, muutosta tuottavia sisäisiä prosesseja.
Näin siis ideaalitapauksessa ja "tyhjiöpakattuna".

Terapeuttisen työskentelyn ja vuorovaikutuksen haasteet ovat yhtäläiset, onpa kyseessä suggestoterapeutti ja hypnoosi tai jonkin toisen terapiamuodon edustajan ja asiakkaan vuorovaikutussuhde. Se on altis myös häiriöille, että terapeuttista tavoitetta ei yrityksestä huolimatta saavuteta. Ihminen ei ole yksiselitteinen eikä terapeuttinen vuorovaikutus ole liukuhihnatyöskentelyä. Mutta kun se kokemus syntyy, että nyt puhumme samaa kieltä ja työskentelyssä on keskinäisen ymmärräyksen kokemus, sen kyllä huomaa. Ja asiakas kokee saaneensa käynnilleen vastinetta. Muutos syntyy.

Terapia ja muutos prosessina eivät välttämättä ole mitään onnellisuuspillerikokemuksia, vaan asiakkaalle toisinaan kovaa psyykkistä työtä itsensä kanssa, ja kokemukset siis voivat olla myös vaikeita ja hankalia olematta silti vääriä.
Ne voivat olla myös ajallisesti hitaita. Vaikka hypnoosityöskentelyn intensiivisyys kyllä vaikuttaa usein siihen, että asiakas nopeammin kokee identifioituneensa muutokseensa kuin vain puhtaan keskustelun kautta, jolloi tunteiden kohtaaminen voi jäädä vähäisemmäksi tai puuttua kokonaan. Hypnoosi on metodina "oikotie" tunteiden maailmaan, ja siksi se on tehokas metodi, vaikka todellakin, minunkin mielestän aivan liian mystifioitu ja sidottu täysin perusteettomiin kytkentöihin shamanismista sun muusta huu haasta, jota tässä ajassa liikkuu. Hyvän terapeutin tehtävä on käyttämästään metodista riippumatta olla niin läsnä asiakkaan kohtaamisessa, että hän voi tukea asiakasta siinä määrin kuin asiakas kokee tukea tarvitsevansa. Ja vaikka on kyse lyhytterapiasta, ei voida antaa yleispätevää sapluunaa sille, milloin terapia on valmis. Se voi olla yhden tapaamisen kautta, mutta yhtä lailla prosessi voi luoda tarvetta työstää asiakkaan kokemuksia useamminkin.

On hyvä, että potilasvastuusta puhutaan. Hoitotyössä on paljon ihmisiä, joiden kohdalla ammattinimikkeestä huolimatta voisi olla perusteltua miettiä, ollaanko oikealla puolella pöytää. On myös paljon ihmisiä, jotka sysäävät vastuun itsestään hoitajille, niille jotka yrittävät auttaa ja antavat kokemuksensa ja ammattitaitonsa asiakkaan käyttöön. En yritä tässä määritellä totuutta, vain todeta, että virheitä tehdään joka alalla ja tehdään myös asioita, jotka ovat hyvin ja oikein. Sum summarum tarvitsemme avoimmuutta vaihtoehdoille ja tarvitsemme itsekritiikkiä, palautetta.

Hyvin mielelläni lukisin suggestoterapeutin asiakkaina olleiden henkilöiden omia kokemuksia.
Itse jatkan tässä työssä kysynnän mukaan juuri sen vuoksi, että onnistuneen muutoksen kokemuksia on asiakkaitteni kanssa saatu aikaan enemmän kuin pettymyksiä siitä, että toivottu muutos ei ole syntynyt asiakaskeskisessä keskustelu - ja hypnoosityöskentelyssä.

Hyvää kevättä
Tarja A. Suggestoterapeutti SHY

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä