terapia

Vituttaa...Haluisin niin paljon päästä jollekkin psykologille/psykiatrille juttelee, mut tiiän ettei se auta. oon 21v, ja kävin 18 vuotiaana terapiassa. Oon aina ollu normaalipainon rajoissa, ja aina ne terapeutit in suoraa sanonu mulle että "ei sulla voi olla mikään ku oot noin hyvässä kunnossa". Mun pitäs ensin laihtuu tikuks jotta mua uskottais ;( Mä oksennan vaan ahmimisruokia, siks oon normaalipainonen, nyt kyl vähän läski. Kenelläkää muulla samoi kokemuksii??
2195
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Mä oon sua kyllä paljon nuorempi mutta mulla oli kans sillee et puhuin siitä että mua ahdistaa olla lihava ja ruoan tarkkailu ahdistaa ja jatkuva oksentelu, mut mulle aina sanottii et sähän oot ihan normaalipainoinen ja kaikkee, vaikka en oo ees oikeesti. Ihanku ne terapeutit haluaa vaa tahaltee, että me lihottas vaa eteenpäin ja maksettais niille vaa rahaa.

Mun mielestä terapeutit ei auta. Kaikki riippuu omasta tahdonvoimasta ja omasta kurista.
Mutta se on saakelin vaikeaa.
Koko tää bulimia homma nii syvältä. Ei tää laihduta yhtää, päinvastoin, vaan lihottaa...

Miten sä oot jaksanu? Kärsiksä bulimiasta tällä hetkellä? Koitatsä taistella sitä vastaan?

Äänestä
  • Kyl mun elämä on jokapäivästä taistelua...ei oo päivää etten joutus ajattelee et mitä söisin.Onneks en joka päivä ahmi, mutta sitten mulla on myös toi liikunnan pakko. Pakko juosta päivittäin tunnin lenkki, olin kipee tai en. Nytkin oon törkees flunssassa, mut pakko lähtee tonne pakkaseen... Mä uskon kans et tästä voi parantuu vain omal tahdonvoimalla. Terapioista sun muista voi joillekkin olla tukee, mut kaikki on kiinni susta itestäs. Oon mä monta kertaa saanu hillittyy itteeni, mut on liian mont kertaa ku en oo enää hallinnu itteeni. Kyl tää on rankkaa. Mietin että elänkö koko loppuelämäni näin?? Tää rasittaa jopa mun ihmissuhteitani. En välttämättä voi lähtee kavereiden kaa ulos, ku "pitää lenkkeillä", en voi käydä tarpeeksi usein mummolassa koska siellä aina tarjotaan kahvia ja pullaa :( En voi kuvitellakaan seurustelevani, sillä olen maailman hirvittävin läskiperse. Vihaan itseäni. Itsetunto nolla. Ruma läski.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


fättis kirjoitti:

Vituttaa...Haluisin niin paljon päästä jollekkin psykologille/psykiatrille juttelee, mut tiiän ettei se auta. oon 21v, ja kävin 18 vuotiaana terapiassa. Oon aina ollu normaalipainon rajoissa, ja aina ne terapeutit in suoraa sanonu mulle että "ei sulla voi olla mikään ku oot noin hyvässä kunnossa". Mun pitäs ensin laihtuu tikuks jotta mua uskottais ;( Mä oksennan vaan ahmimisruokia, siks oon normaalipainonen, nyt kyl vähän läski. Kenelläkää muulla samoi kokemuksii??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu