Minua kiusattiin ala-asteelta lähtien ja se jatkui kasi luokkaan asti. Nyt olen ysillä ja kiusaaminen loppui mutta minulla ei juurikaan ole kavereita koulussa. Minulle jäi levy päälle. Luulen kokoajan että joku haukkuu ja pilkkaa koska tätä oikeastaan jatkui vielä ysin alussakin. Me ilmotettiin rehtorille mutta rehtori alkoikin itse nolaamaan minut kiusaajien edessä. Tästä on huomautettu hänelle mutta anteeksi sanaa en ole kuullut. Minä tiedän että ei minua enään kiusata mutta silti aina pelkään ja inhoan olla koulussa koska en vaan pääse yli. Minua kiusattiin 1 luokasta asti. Tuntuu kauhelta. En tiedä mitä tehdä. Jankutan aina itselleni että se on loppunut vihdoin mutta se ei oikein näytä auttavan. Tuntuu että tulen kohta varmaan hulluksi.
kiusaaminen loppui mutta siti se jäi.
.sekaisin.
2464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kamalaa mitä olet joutunut kestämään! miten voi olla tällaista Suomessa, hyvinvointivaltiossa... joitakin suojellaan liikaakin (vaikkapa pääministerin yksityiselämästä kirjoittaminen on loukkavaa, jopa rangaistava rikos)ja joitain ei suojella ollenkaan. Kiusatut harvoin jaksaa julkisesti puolustaa itseään, ja tuntevat aiheettomasti siitä uhrina olemisesta häpeää. Lainsäätäjien pitäisi keskittyä heikompia suojeleman eikä pönkittämään omaa asemaansa.
No et sä vaikuta siltä että olisit tulossa "hulluksi", tervejärkistä kirjoitustahan tuo viestisi oli, onnea vaan kovasti että olet selviytynyt tähän saakka, ja varmasti selvitä tästä eteenpäinkin, mutta se toipuminen tosiaan vie aikaa, ja siihen voi tarvita tukea -toivottavasti sulla on hyviä kavereita tai muita läheisiä ettet ole yksin noiden kokemusten kanssa!
Itse olin koulukiusattu kaksi ensimmäistä ylä-asteen luokkaa ja lopulta kaikki (tämän ison ärsyttävän testosteroidisekopään kanssa) selvitettiin käsirysyllä, jossa otin pataan 100-0. Lähdin kotia ja lintsasin vanhemmilta salaa noin viikon ajan ja sitten tuli opettajalta soitto ja vanhempani kertoivat minulle siitä. Soitin opettajalle ja selvitin asian. Monesti tätä tapausta ennen kiusaajat selvisivät varoituksella, joka merkkaa kuin kilo paskaa. Aloin saada uusia kavereita. Oli vielä pientä kiusausta, mutta tajusin jotain. Avaamalla suuni saan toiset hiljaisiksi ja voin myös välttää tappelut. Sanojen piti vain olla harkittuja eikä vain raivon purkauksia, joista kiusaajat innostuvat.
Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen... kiusatusta on tullut kiusaaja, koska olen vieläkin niin vittuuntunut näille ääliölle. Testosteroidimonsteria voin haukkua ja pilkata niin paljon kuin haluan, koska hän joutuu kotiopetukseen, jos vielä tappelee.
Eli sanoisin, että kiusaus on vain keino estää kiusatuksi tulo ja sitä pitäisi yrittää välttää. Häpeän itseäni.
(Oli muute aika pirun vapauttavaa kirjottaa :))