Kysely

oma nimesi sekä koulun nimi tuohon haastatteluun.

1. 14v
2. raiskaus ( olin itse humalassa ja sammunut)
3. Olin liian nuori alkaa äidiksi, en katsonut pystyväni kasvattamaan lasta, enkä ollut toivonut raskautta. lisäksi tunsin inhoa raiskaajaa kohtaan, enkä voinut kuvitella synnyttäväni hänen lastaan. peruskoulu oli vielä kesken.
4. Abortti oli ainoa vaihtoehto, en edes harkinnut muita vaihtoehtoja.En ole koskaan jälkeenpäin asiaa katunut enkä syyllisyyttä potenut
5.?
6. Päätöksen tein täysin yksin, en kysellyt kenekään mielipiteitä.

1. n.17v.

2. Pillereiden kanssa möhlintä.

3. En halua elää köyhänä kaupungin vuokra asunnossa yksin lapsen kanssa. En olisi myöskään ikinä kehdannut kertoa vanhemmilleni. Jos lapsia hankin, haluan heille vaapaaehtoisen isän, joka rakastaa myös minua.

4. En kadu.

5. Ehkä elämässä on alkanut arvostamaan enemmän läheisiä...tai sitten vain ajattelen niin. Ainakin on tullut mietittyä, mitä elämässä oikeasti haluaa. Abortista kertominen kumppanille ja siitä keskustelemaan oppiminen on myös kasvattanut minua ihmisenä. Vieläkään puhuminen ei kovin helppoa ole.

5. Tein itse päätöksen, mutta sillä hetkellä minua paljon tukenut mies(ei lapsen isä) teki kantansa hyvin selväksi. Hänen mielipiteensä perusteella en silti päätöstäni tehnyt. Lapsen isä vaikutti poissaolollaan päätökseeni myös vaikkei hänellä edes tietoa raskaudestani ollut. Oli juuri jättänyt minut.

1. 24v.
2. Ehkäisy petti
3. En halua koskaan lapsia
4. En
5. Päätöksen tein yksin, kumppanin kanssa oli asiasta keskusteltu suhteen alussa ennen seksielämän aloittamista että abortti on ainut ratkaisu jos raskaudun.

1. 27

2. Sukupuoliyhteys? Yleensä meillä käytetään tuplaehkäisyä, mutta silloin tuli mokailtua sen aknssa usemamin, ei enää. Eli hormonaalinen ehkäisy petti, (mikä ei luonnollisestikaan yllättänyt, sillä senhän tiedetään useilla pettävän) harrastettiin seksiä ilman varmistusta, eli kondiomia.

3. Koska en kokenut olevani valmis alkamaan äidiksi. Päätös oli yksimielinen ja harvinaisen valmiiksi pureskeltu parisuhteessani.

4. En.

5. Sillä olen kokeva ja tiedostava ihminen, niin kaikki kokemani asiat vaikuttavat minuun, kuten kaikkien muiden kokemukset vaikuttavat heihin itseensä. Miten olisi muuttanut? noh, jaa... Ainakin se on lisännyt itsetuntemustani; tiedän ja tiedostan nyt varmasti millaisen elämän haluan, tiedän nyt mihin tekoihin pystyn, olen joutunut miettimään konkreettisesti lapsen tekoa, eli se millaisen elämän tulevalle (jos tulee) jälkeläisilleni haluan on vahvistunut reilusti. Aiemmin en uskonut pystyväni aborttiin, nyt tiedän senkin itsestäni paremmin.

6. Elän parisuhteessa, jossa isoista hankinnoista keskustellaan aina tasa-arvoisesti. Eli mieheni vaikutti. Suurin vaikuttaja oli varmaan kuitenkin vanhempani ja kaikki muut kasvatukseeni (/kasvamiseeni) vaikuttaneet ihmiset, jotka ovat luoneet minusta tämän mikä olen. Älä kuitenkaan ymmärrä väärin, mieheni ei olisi saanut tälläisessä asiassa tahtoaan edes kuuluviin, jos olisimme olleet suuntaan tai toiseen erimielisiä...

1.20
2. Minulla oli noin 2kk seksisuhde ja välinpitämättömyyttä olimme ilman ehkäisyä.
3.En halunnut lasta. Tietysti selitin aborttiin lähettävälle lääkärille muita syitä kuten nuori ikä, opiskelut kesken ja ei kunnollista parosuhdetta.
4.Kadun sitä toisinaan. Ymmärrän kuitenkin tehneeni oikean päätöksen(abortti), koska en olisi ollut ollenkaan hyvä äiti. En olisi kyennyt olemaan läsnäoleva ja kasvattava äiti. Tämä on suurin syy MIELESTÄNI tehdä abortti. Ehkä olisin ollut jotenkuten keskiverto äiti, mutta pahimmassa tapauksessa lapsi huostaanotettaisiin kuten minut aikoinaan.
5.Mietin abortin eettisiä kysymyksiä. Niitä en ole koskaan pohtinut näin paljon. Olen luonteeltani "pohdiskelija" joten ei ole uutta minulle pohtia ylipäätänsä elämän suuria kysymsyksiä.
6.Tein päätöksen yksin.Sain keskusteluapua läheisiltä mutta "isä" ei suostunut kommentoimaan asiaa.

1. 18

2. Kuten aika monessa muussakin tapauksessa, olimme kumppanini kanssa välinpitämättömiä ehkäisystä, sekä humalassa.

3. Lapsen saaminen ja sen kasvattaminen on suuri vastuu, ja tunnen olevani itsekkin vielä liian nuori sellaiseen vastuuteen, jossa pitäisi yrittää turvata lapsen elämä, hyvinvointi ja tulevaisuus.

4. Välillä kyllä, mutta en uskalla/halua puhua siitä kenenkään kanssa, johtuen jonkin sortin häpeäntunteesta, joka minulla on.

5. Olen huomannut enemmän ajattelevani asioita ja ihmissuhteita yksinkertaisemmin, enkä kanna niistä niin paljoa huolta, mutta toisaalta olen tunteellisempi.

6. Poikaystäväni kysyi minulta, kun kerroin raskaudesta, että mitäs nyt tegdään. Minä sanoin että abortti ja hän oli samaa mieltä. Tietenkin minuun vaikutti kaikki ulkopuoliset tekijät. Ensin monet ihmiset sanoivat, että teen aivan oikean ratkaisun elämäntilanteeseeni nähden. Mutta muutamat sanoivat myös, että olenko aivan varma päätöksestä, ja pakottivat minut miettimään, että sisälläni kasvaa uusi elämä. Nämä mielipiteet nimenomaan ovat saaneet minut katumaan tekoani välillä.

1.17
2.Ehkäisyn pettäminen
3.Kovan painostuksen takia. Kovasti olisin halunut pitää, mutta en pystynyt paineen alla pitää päätäni.
4.Kyllä ja ei. Kaduttaa, koska tiedän tehneeni väärin, mutta toisaalta helpotus, kokska jos olisin pitänyt lapsen niin en olisi luultavasti nykyisessä ihanassa parisuhteessani.
5.Todellakin! Painajaisia, ahdistusta, masennusta...
6.Todellakin muut vaikuttivat. Minä olisin halunnut kovasti yrittää ottaa vastuuta sattuneesta, mutta toisalta sekin kertoo etten olisi ollut valmis kun muut saivat minut tekemään vastoin tahtoani. Ei ollut mikään helppo päätös, mutta itsehän sen tein vaikka kuika muut painostaisivat.