En tiedä millä sivuilla eduskunnassa surffaillaan, mutta itse en löytänyt lapsipornoa, vaikka sitä eräänä päivänä - sensuurikeskustelun nostaessa taas maassamme päätään - tietoisesti etsin yli neljä tuntia. Halusin nähdä, tietysti lapsipornon lisäksi, onko näissä heidän puheissaan yhtään pohjaa. En löytänyt kumpaakaan, en lapsipornoa, enkä myöskään siis pohjaa puheille.
Missä se siis piilottelee, kun sitä ei löydy? Vai etsinkö vain yksinkertaisesti väärästä paikasta? Enkö kuulu sisäpiiriin, jolla on oikeiden webbisivujen osoitteet? Vai eikö sitä olekaan lainkaan WWW-sivuilla? Jos sitä on, niin onko sitä ylipäätäkään siinä määrin olemassa tavallisille nettisivuilla, että sen johdosta pitää lähteä rakentelemaan sensuurijärjestelmiä? Ilmeisesti kyseessä todellakin on vain pelkkä netin sensuuripyrkimyksiä auttava valhe, joka on helppo myydä ihmisille, joiden ajattelukykyyn tai lähinnä sen puuttumiseen päättäjien on ollut helppo luottaa kautta vuosikymmenten.
Halusin löytää itse vastauksen sille, onko minkäänlaisia perusteita lähteä rakentamaan sensuurijärjestelmiä lapsipornoväitteen varaan, ja ainakin nykyinen käsitykseni on se, että koko keskustelu mitä aiheesta käydään on pelkkä poliittinen lyömäase, jossa tietoisella valheella yritetään oikeuttaa sensuurijärjestelmien synnyttäminen ja sensuurioven avaaminen. Enkä tarkoita sitä, etteikö netissä myös kyseistä materiaalia varmasti olisi, mutta ei se kyllä sieltä ihan silmille pomppaa, ei ainakaan siinä määrin kuin asia sensuuria vaativissa keskusteluissa halutaan esittää. Eikä tavalliselle ihmiselle olematon tai hänelle tavoittamattomissa oleva asia todellakaan ole pätevä syy lähteä rakentamaan valvontajärjestelmiä tai perustella niiden rakentamistarvetta, koska ne eivät poista sitä ongelmaa, mikä on olemassa, vaan luovat uusia ongelmia, joiden suuruudesta meillä ei ehkä vielä ole aavistustakaan.
Manipulatiivinen suggestio joka yksinkertaisille ihmisille syötetään, kulkee tässä asiassa selkeän yksinkertaisesti: ”jos et vastusta näiden asioiden sensuuria, olet joko narkomaani, huumekauppias tai pedofiili”. Harvapa sitä haluaa, että hänestä tuollaisia puhutaan, joten sensuuri ja lisääntyvä kontrolli on ihan jees. Samoja latuja kuljetaan yhdysvalloissa terrorismia ja sen alituista uhkaa aseena käyttäen. Valitettavasti myös muukin maailma on lähtenyt tähän leikkiin mukaan. Koska ihmiset eivät itse etsi tietoisesti totuutta, vaan yhä edelleen uskovat virallisen tahon tarjoamaan totuuteen (joka taas usein määritellään vain poliittisten agendojen läpiajamisen avaimiksi) totuus karkaa yhä kauemmas.
Ehkä nämä ihmiset ovat aivan yksinkertaisesti sitä tyypillistä massaa, jota suurin osa kansasta on eli hieman yksinkertaisia ihmisiä, joita voidaan ohjailla kepeillä ja porkkanoilla kuten aaseja, kulloisenkin poliittisen tarpeen mukaan. Demokratia on kautta aikojensa hyötynyt tästä ihmispopulaatiosta suunnattomasti ja käyttänyt heitä surutta hyväkseen tavalla, josta nykyinen maailmamme on oivallinen osoitus. Näille ihmisille voidaan kaupata keskentekoisia tuotteita, joissa nykyään on ehkä vikojen kaltaisia ominaisuuksia, mutta ei kuitenkaan vikoja. Jos digiboxi kaatuu kerran päivässä, se on vain ominaisuus. Tai jos tekstitys jumiutuu satunnaisen jatkuvasti. Tai auto sammuu itsekseen pari kertaa viikossa. Tai mikä tahansa ominaisuus, joka on tyypillinen nykyiselle elektroniikkaromulle, joita kaikkia voidaan kuvata yhdellä sanalla: epäluotettavuus.
Isovanhempiemme ja vanhempiemme sentimentaalinen höperyys ja tietämättömyys nykyajan ihmeellisistä koneista ja järjestelmistä toimii siis osaltaan erinomaisena kontrollipyrkimyksiä edistävänä voimana. Nuoret taas eivät äänestä, tai jos äänestävätkin, niin suurin osa heistä äänestää niitä, jotka lupaavat samaa kuin muutkin klovnit, eli eniten sirkushuveja, vähän työtä ja vähän veroja. Auvoista elämää ja auringonpaistetta. Vaikka tämä kaikki sitten olisikin vain pelkää sananhelinää - tyhjyyttä, turhuutta ja tuulen tavoittelua. Asioita, joita muuttuva tulevaisuus ei kykene tarjoamaan. Osa poliitikoista tietää tämän, mutta he eivät kerro sitä, sillä latomalla totuuksia tiskiin maailmasta ja sen tilasta ei saa ääniä, vaan ainoastaan huonon maineen. Ja huonolla mainella ei saa ääniä, mikä tarkoittaa sitä, että eduskuntapaikka menee sellaisille, joilla on äänestäjien silmissä parempi maine sirkushuvien järjestäjänä.
Työtä, leipää ja sirkushuveja – yksinkertainen ohje kansan ohjaamiseen, toimi silloin kun Rooma oli suuri ja toimii tänäänkin. Varsinkin sirkushuvien järjestäminen tässä maassa on ollut helppoa. Siihen riittää yksinkertaisesti halpa viina ja kaljateltta joka tilaisuuteen. Olipa se tilaisuus sitten raittiusseuran vuosijuhlat tai vaikkapa lasten päiväkodin teatterinäytös. Mutta tuonkin huvin kulissien takaa paljastuu synkkä raadollisuus, jota on vaikea voittaa, ja josta myös lankeaa hyvin suuri lasku lopulta maksettavaksi. Eikä tätäkään laskua kaikilta osin voi koskaan maksaa rahalla. Vai voidaanko tosiaan jollain keinoin määritellä minkähintainen on ehkä vuosikymmeniä jatkunut aviopuolison humalainen terrori ja väkivalta hänen läheisilleen?
Valtaosaan kansasta edellämainitun kaltainen psykologinen manipulointi sensuurin läpiajamiseksi varmasti siis tehoaakin, koska heillä ei ole vielä mitään käsitystä siitä, minkälainen Internet oikeasti on. Väestössämme on (niin oudolta kuin se kuulostaakin) vielä hyvin paljon ihmisiä, joille tietokone on yhä mystinen laite, vaikka sitä hämäävästi myydäänkin nykyään samalta hyllyltä kuin leivänpaahtimia ja kahvinkeittimiä, vaikka näillä laitteilla on kuitenkin aika suuria eroja keskenään. Ne ihmiset, jotka ostavat tietokoneen kuin kahvinkeittimen – kun muillakin sellainen on – huomaavat, että rahat alkavat yllättäen valua tietokoneita huoltaville liikkeille, jossa muutamassa minuutissa ja muutamalla hiirennäpäytyksellä tehdään hyvässä tapauksessa saman verran tiliä kuin tavallinen työläinen tekee päivässä tai kahdessa. Näin se kai oli tarkoitettu – rahat pois tavalliselta köyhäkansalta, kaikilla mahdollisilla keinoilla. Vaikka keskentekoisten romujen käyttötuella ja näennäishuollolla.
Demokratiassa erityisenä ongelmana on todellakin se, että se antaa päätöksentekoon ja äänestämiseen mahdollisuuden myös niille, joilla ei oikeasti ole mitään kykyä nähdä asioita edes kuukautta, vuotta tai perjantaipulloa kauemmas. He äänestävät niitä, jotka lupaavat eniten leipää ja sirkushuveja, eivätkä tajua lainkaan, ovatko heille annetut lupaukset koskaan lunastettavissa. Tai jos ovat, mikä tulee olemaan niiden hinta ja kuka sen maksaa. He vai tulevaisuuden sukupolvet, sikäli jos maailma sellaiseksi jää, että täällä ketään enää kykenee elämään. Tony Halmeen eduskuntapaikka on selkeä osoitus näiden ihmisten olemassaolosta ja vaikutusvallassa. Mikä on hyvin valitettavaa.
Myös Seitsemän Päivää-paskalehden ja vastaavien henkistä oksennusta tarjoavien paperisaasteiden suuri lukija- ja tilaajakunta valitettavasti kertoo kansamme joukossa olevan aivan liian paljon sellaisia ihmisiä, joiden henkinen rappeutuminen on ajautunut siihen pisteeseen, että heillä ei enää saisi olla oikeutta äänestää, koska he äänestävät - tai yrittävät äänestää - eduskuntaan niitä samoja idiootteja, joita näissä lehdissä esitellään, ja joita vaikkapa Ben Zyskowicz, Kimmo Sasi ja Lyly Rajala käyvät samaisten paskalehtien vuosijuhlissa värväämässä puolueensa riveihin. Mikäpä se onkaan parempi pätevoitymiskoulutus vaativiin poliitikontehtäviin kuin paistattelu juorulehtien palstoilla tai keikkuminen marketin kassalla. Kansa on saanut arvoisensa päättäjät, jotka se vielä vuosi vuoden jälkeen äänestää uudelleen päättämään asioista, joista se ei mitään itse ymmärrä. Valitettavasti asioista ei paljon ymmärretä eduskunnassakaan.
Jos demokratia mahdollistaa sen, että monet kansalaisista valitsevat päättäjänsä sen mukaan, kuka saa eniten palstatilaa juorulehdessä tai sen, että se on edes mahdollista, olisi ehkä korkea aika tajuta, että demokratia ei enää voi toimia. Jos se on koskaan kovinkaan hyvin ylipäätään toiminutkaan. Se on näyttänyt vuosien aikana huikeat kykynsä ja saattanut maailman kaaoksen partaalle, eikä todellakaan kykene järjestelmänä kääntämään suuntaa ennen huikeaa länsimaisen kertakäyttökulttuurin loppurysäystä. Sillä jos päättäjätkin alkavat edustaa sitä samaa geenialtaan matalaa päätä kuin äänestäjänsäkin, ei muutos ole mahdollinen, koska politiikkaa vaivaa järkyttävä näköalattomuus tulevaisuuden uhkakuvien suhteen. Joten ehkä olisi aika siirtyä johonkin toiseen hallitusmuotoon, vaikkapa diktatuuriin tai kapitalistiseen sosialismiin.
Ei ole poliittisen järjestelmän vika, jos jokainen tunnettu diktaattori tällä planeetalla tähän mennessä on ollut enemmän tai vähemmän huono tai sekopäinen johtaja. Onhan selvää, että itsekeskeisen ihmisen ahne perusluonne, yhdistettynä absoluuttiseen poliittiseen valtaan, korruptoi sangen helposti, minkä johdosta koko järjestelmää syytetään yksittäisen ihmisen virheistä. Tämän lisäksi jos johtajan lakeijat ja jees-miehet ovat myös vallanahneita pelkureita, joilla ei ole palleja riittävästi nasauttaa johtajalle niskalaukausta siinä vaiheessa, jos tämä alkaa sekoilla ja valloittaa maailmaa, tästäkin syytetään poliittista järjestelmää. Syyllinen kuitenkin löytyy ihmisistä, joista järjestelmä muodostuu, järjestelmän ollessa vain suoritettava poliittinen ohjelma.
Nykyaikainen nopeasti muuttuva maailma vaatii politiikalta nopeita ja hyviä ratkaisuja, joita demokratia ei kykyne tuottamaan koskaan. Demokratia on vain sarja epäonnistuneita päätöksiä matkalla kaaokseen, joka tulee ennemmin tai myöhemmin. Nyt se on jo lähellä..
Demokratiassa aika kuluu mietintöihin, komiteoihin, lausuntoihin ja toisten hyvien ideoiden haukkumiseen ja sabotoimiseen siitä syystä, että vastapuoli ei niitä itse keksinyt, ja maailma saa tämän kaiken poliittisen pseudotoiminnan ja irtopisteiden keräämisen laitamilla vapaasti ajelehtia kuin laho puupölkky vedessä kohti putousta. Järjestelmänä vaikkapa diktatuuri kykenisi vastaamaan yhteiskunnan ja maailman synnyttämiin nopeisiin haasteisiin nopeilla päätöksillä, ja päätöksien taso taas on täysin kiinni diktaattorista ja hänen lähipiiristään. Kansa ei ole oikeastaan koskaan tiennyt mikä sille tai maailmalle on hyväksi, mutta demokratiassa ei voi asettua kansan tahtoa vastaan, jos haluaa tulla uudelleen valituksi. Mutta jotta kansa ja yhteiskunta voisi säilyä, on joskus asetuttava myös kansaa ja loputtomia sirkushuveja vastaan, kansan, yhteiskunnan ja hyvinvoinnin säilymisen puolesta.
Missä se siis piilottelee, kun sitä ei löydy? Vai etsinkö vain yksinkertaisesti väärästä paikasta? Enkö kuulu sisäpiiriin, jolla on oikeiden webbisivujen osoitteet? Vai eikö sitä olekaan lainkaan WWW-sivuilla? Jos sitä on, niin onko sitä ylipäätäkään siinä määrin olemassa tavallisille nettisivuilla, että sen johdosta pitää lähteä rakentelemaan sensuurijärjestelmiä? Ilmeisesti kyseessä todellakin on vain pelkkä netin sensuuripyrkimyksiä auttava valhe, joka on helppo myydä ihmisille, joiden ajattelukykyyn tai lähinnä sen puuttumiseen päättäjien on ollut helppo luottaa kautta vuosikymmenten.
Halusin löytää itse vastauksen sille, onko minkäänlaisia perusteita lähteä rakentamaan sensuurijärjestelmiä lapsipornoväitteen varaan, ja ainakin nykyinen käsitykseni on se, että koko keskustelu mitä aiheesta käydään on pelkkä poliittinen lyömäase, jossa tietoisella valheella yritetään oikeuttaa sensuurijärjestelmien synnyttäminen ja sensuurioven avaaminen. Enkä tarkoita sitä, etteikö netissä myös kyseistä materiaalia varmasti olisi, mutta ei se kyllä sieltä ihan silmille pomppaa, ei ainakaan siinä määrin kuin asia sensuuria vaativissa keskusteluissa halutaan esittää. Eikä tavalliselle ihmiselle olematon tai hänelle tavoittamattomissa oleva asia todellakaan ole pätevä syy lähteä rakentamaan valvontajärjestelmiä tai perustella niiden rakentamistarvetta, koska ne eivät poista sitä ongelmaa, mikä on olemassa, vaan luovat uusia ongelmia, joiden suuruudesta meillä ei ehkä vielä ole aavistustakaan.
Manipulatiivinen suggestio joka yksinkertaisille ihmisille syötetään, kulkee tässä asiassa selkeän yksinkertaisesti: ”jos et vastusta näiden asioiden sensuuria, olet joko narkomaani, huumekauppias tai pedofiili”. Harvapa sitä haluaa, että hänestä tuollaisia puhutaan, joten sensuuri ja lisääntyvä kontrolli on ihan jees. Samoja latuja kuljetaan yhdysvalloissa terrorismia ja sen alituista uhkaa aseena käyttäen. Valitettavasti myös muukin maailma on lähtenyt tähän leikkiin mukaan. Koska ihmiset eivät itse etsi tietoisesti totuutta, vaan yhä edelleen uskovat virallisen tahon tarjoamaan totuuteen (joka taas usein määritellään vain poliittisten agendojen läpiajamisen avaimiksi) totuus karkaa yhä kauemmas.
Ehkä nämä ihmiset ovat aivan yksinkertaisesti sitä tyypillistä massaa, jota suurin osa kansasta on eli hieman yksinkertaisia ihmisiä, joita voidaan ohjailla kepeillä ja porkkanoilla kuten aaseja, kulloisenkin poliittisen tarpeen mukaan. Demokratia on kautta aikojensa hyötynyt tästä ihmispopulaatiosta suunnattomasti ja käyttänyt heitä surutta hyväkseen tavalla, josta nykyinen maailmamme on oivallinen osoitus. Näille ihmisille voidaan kaupata keskentekoisia tuotteita, joissa nykyään on ehkä vikojen kaltaisia ominaisuuksia, mutta ei kuitenkaan vikoja. Jos digiboxi kaatuu kerran päivässä, se on vain ominaisuus. Tai jos tekstitys jumiutuu satunnaisen jatkuvasti. Tai auto sammuu itsekseen pari kertaa viikossa. Tai mikä tahansa ominaisuus, joka on tyypillinen nykyiselle elektroniikkaromulle, joita kaikkia voidaan kuvata yhdellä sanalla: epäluotettavuus.
Isovanhempiemme ja vanhempiemme sentimentaalinen höperyys ja tietämättömyys nykyajan ihmeellisistä koneista ja järjestelmistä toimii siis osaltaan erinomaisena kontrollipyrkimyksiä edistävänä voimana. Nuoret taas eivät äänestä, tai jos äänestävätkin, niin suurin osa heistä äänestää niitä, jotka lupaavat samaa kuin muutkin klovnit, eli eniten sirkushuveja, vähän työtä ja vähän veroja. Auvoista elämää ja auringonpaistetta. Vaikka tämä kaikki sitten olisikin vain pelkää sananhelinää - tyhjyyttä, turhuutta ja tuulen tavoittelua. Asioita, joita muuttuva tulevaisuus ei kykene tarjoamaan. Osa poliitikoista tietää tämän, mutta he eivät kerro sitä, sillä latomalla totuuksia tiskiin maailmasta ja sen tilasta ei saa ääniä, vaan ainoastaan huonon maineen. Ja huonolla mainella ei saa ääniä, mikä tarkoittaa sitä, että eduskuntapaikka menee sellaisille, joilla on äänestäjien silmissä parempi maine sirkushuvien järjestäjänä.
Työtä, leipää ja sirkushuveja – yksinkertainen ohje kansan ohjaamiseen, toimi silloin kun Rooma oli suuri ja toimii tänäänkin. Varsinkin sirkushuvien järjestäminen tässä maassa on ollut helppoa. Siihen riittää yksinkertaisesti halpa viina ja kaljateltta joka tilaisuuteen. Olipa se tilaisuus sitten raittiusseuran vuosijuhlat tai vaikkapa lasten päiväkodin teatterinäytös. Mutta tuonkin huvin kulissien takaa paljastuu synkkä raadollisuus, jota on vaikea voittaa, ja josta myös lankeaa hyvin suuri lasku lopulta maksettavaksi. Eikä tätäkään laskua kaikilta osin voi koskaan maksaa rahalla. Vai voidaanko tosiaan jollain keinoin määritellä minkähintainen on ehkä vuosikymmeniä jatkunut aviopuolison humalainen terrori ja väkivalta hänen läheisilleen?
Valtaosaan kansasta edellämainitun kaltainen psykologinen manipulointi sensuurin läpiajamiseksi varmasti siis tehoaakin, koska heillä ei ole vielä mitään käsitystä siitä, minkälainen Internet oikeasti on. Väestössämme on (niin oudolta kuin se kuulostaakin) vielä hyvin paljon ihmisiä, joille tietokone on yhä mystinen laite, vaikka sitä hämäävästi myydäänkin nykyään samalta hyllyltä kuin leivänpaahtimia ja kahvinkeittimiä, vaikka näillä laitteilla on kuitenkin aika suuria eroja keskenään. Ne ihmiset, jotka ostavat tietokoneen kuin kahvinkeittimen – kun muillakin sellainen on – huomaavat, että rahat alkavat yllättäen valua tietokoneita huoltaville liikkeille, jossa muutamassa minuutissa ja muutamalla hiirennäpäytyksellä tehdään hyvässä tapauksessa saman verran tiliä kuin tavallinen työläinen tekee päivässä tai kahdessa. Näin se kai oli tarkoitettu – rahat pois tavalliselta köyhäkansalta, kaikilla mahdollisilla keinoilla. Vaikka keskentekoisten romujen käyttötuella ja näennäishuollolla.
Demokratiassa erityisenä ongelmana on todellakin se, että se antaa päätöksentekoon ja äänestämiseen mahdollisuuden myös niille, joilla ei oikeasti ole mitään kykyä nähdä asioita edes kuukautta, vuotta tai perjantaipulloa kauemmas. He äänestävät niitä, jotka lupaavat eniten leipää ja sirkushuveja, eivätkä tajua lainkaan, ovatko heille annetut lupaukset koskaan lunastettavissa. Tai jos ovat, mikä tulee olemaan niiden hinta ja kuka sen maksaa. He vai tulevaisuuden sukupolvet, sikäli jos maailma sellaiseksi jää, että täällä ketään enää kykenee elämään. Tony Halmeen eduskuntapaikka on selkeä osoitus näiden ihmisten olemassaolosta ja vaikutusvallassa. Mikä on hyvin valitettavaa.
Myös Seitsemän Päivää-paskalehden ja vastaavien henkistä oksennusta tarjoavien paperisaasteiden suuri lukija- ja tilaajakunta valitettavasti kertoo kansamme joukossa olevan aivan liian paljon sellaisia ihmisiä, joiden henkinen rappeutuminen on ajautunut siihen pisteeseen, että heillä ei enää saisi olla oikeutta äänestää, koska he äänestävät - tai yrittävät äänestää - eduskuntaan niitä samoja idiootteja, joita näissä lehdissä esitellään, ja joita vaikkapa Ben Zyskowicz, Kimmo Sasi ja Lyly Rajala käyvät samaisten paskalehtien vuosijuhlissa värväämässä puolueensa riveihin. Mikäpä se onkaan parempi pätevoitymiskoulutus vaativiin poliitikontehtäviin kuin paistattelu juorulehtien palstoilla tai keikkuminen marketin kassalla. Kansa on saanut arvoisensa päättäjät, jotka se vielä vuosi vuoden jälkeen äänestää uudelleen päättämään asioista, joista se ei mitään itse ymmärrä. Valitettavasti asioista ei paljon ymmärretä eduskunnassakaan.
Jos demokratia mahdollistaa sen, että monet kansalaisista valitsevat päättäjänsä sen mukaan, kuka saa eniten palstatilaa juorulehdessä tai sen, että se on edes mahdollista, olisi ehkä korkea aika tajuta, että demokratia ei enää voi toimia. Jos se on koskaan kovinkaan hyvin ylipäätään toiminutkaan. Se on näyttänyt vuosien aikana huikeat kykynsä ja saattanut maailman kaaoksen partaalle, eikä todellakaan kykene järjestelmänä kääntämään suuntaa ennen huikeaa länsimaisen kertakäyttökulttuurin loppurysäystä. Sillä jos päättäjätkin alkavat edustaa sitä samaa geenialtaan matalaa päätä kuin äänestäjänsäkin, ei muutos ole mahdollinen, koska politiikkaa vaivaa järkyttävä näköalattomuus tulevaisuuden uhkakuvien suhteen. Joten ehkä olisi aika siirtyä johonkin toiseen hallitusmuotoon, vaikkapa diktatuuriin tai kapitalistiseen sosialismiin.
Ei ole poliittisen järjestelmän vika, jos jokainen tunnettu diktaattori tällä planeetalla tähän mennessä on ollut enemmän tai vähemmän huono tai sekopäinen johtaja. Onhan selvää, että itsekeskeisen ihmisen ahne perusluonne, yhdistettynä absoluuttiseen poliittiseen valtaan, korruptoi sangen helposti, minkä johdosta koko järjestelmää syytetään yksittäisen ihmisen virheistä. Tämän lisäksi jos johtajan lakeijat ja jees-miehet ovat myös vallanahneita pelkureita, joilla ei ole palleja riittävästi nasauttaa johtajalle niskalaukausta siinä vaiheessa, jos tämä alkaa sekoilla ja valloittaa maailmaa, tästäkin syytetään poliittista järjestelmää. Syyllinen kuitenkin löytyy ihmisistä, joista järjestelmä muodostuu, järjestelmän ollessa vain suoritettava poliittinen ohjelma.
Nykyaikainen nopeasti muuttuva maailma vaatii politiikalta nopeita ja hyviä ratkaisuja, joita demokratia ei kykyne tuottamaan koskaan. Demokratia on vain sarja epäonnistuneita päätöksiä matkalla kaaokseen, joka tulee ennemmin tai myöhemmin. Nyt se on jo lähellä..
Demokratiassa aika kuluu mietintöihin, komiteoihin, lausuntoihin ja toisten hyvien ideoiden haukkumiseen ja sabotoimiseen siitä syystä, että vastapuoli ei niitä itse keksinyt, ja maailma saa tämän kaiken poliittisen pseudotoiminnan ja irtopisteiden keräämisen laitamilla vapaasti ajelehtia kuin laho puupölkky vedessä kohti putousta. Järjestelmänä vaikkapa diktatuuri kykenisi vastaamaan yhteiskunnan ja maailman synnyttämiin nopeisiin haasteisiin nopeilla päätöksillä, ja päätöksien taso taas on täysin kiinni diktaattorista ja hänen lähipiiristään. Kansa ei ole oikeastaan koskaan tiennyt mikä sille tai maailmalle on hyväksi, mutta demokratiassa ei voi asettua kansan tahtoa vastaan, jos haluaa tulla uudelleen valituksi. Mutta jotta kansa ja yhteiskunta voisi säilyä, on joskus asetuttava myös kansaa ja loputtomia sirkushuveja vastaan, kansan, yhteiskunnan ja hyvinvoinnin säilymisen puolesta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kyllä huomaa, että Mikke on lapsipornon ja demokratian asiantuntija.
En nyt jaksa lukea, kuinka paljon olet taas tekstiä väännellyt. Ilmoitan sen vain poistoon, koska varmasti olet taas jotain muuttanut tuosta vanhasta tekstistäni. Mikä siinä sitten omaani on, ei jaksa lukea läpi.
Alusta puuttuu mielestäni aika paljon tavaraa, voisitko sen myös laittaa, koska se muistaakseni oli johdanto tuohon lapsipornoon.
Edelleen pitää paikkansa se, että se joka eniten pelkää, käyttää alhaisimpia keinoja. Vaikka toisen tekstin väärentämistä.
...Alkaa ihminen sortua typeriin tekoihin, trollaukseen tai mollaukseen.
Mietin vain, kun VS on taas kerran "hiiltynyt" ja trollipostauksia tulee kuin sieniä sateella...
Mutta mutta, kukin tyylillään...
Kohta hän luultavasti tuumaa, että sinä oletkin minä ja minä olen joku muu kuin minä, kuten sinä tai joku muu...
Ja kaikki me ollaan törkeetä kannabispropakandaa lapsille ja Suomen kannabisyhdistyksen pääjohtajia ja samalla sheriffejä...
Ironista, että sinä mikke, joka olet aiemmin ollut väkevä sensuurin vastustaja, olet nyt kääntynyt sensuurin kannattajaksi. Ja haluat sensuroida oman sensurointia vastustavan kirjoitelmasi!
anteeksi nyt vain, mutta se vaikuttaa vähän - kuinka sen nyt nätisti sanoisin - skitsofreeniselta toiminnalta...
Jos ei päässä säteile, niin asiayhteyksistään irrotettu ja paloiksi pilkottu alkuperäinen kirjoitus ei ole enää se, mitä sen pitäisi olla.
Tosin en vaivaudu tuota edes lukemaan, koska en vain viitsi. Ei maksa vaivaa.
Lisäksi minulla kai alkuperäisen, raiskaamattoman tekstin kirjoittajana on oikeus päättää, saako joku toinen levittää tekstiäni, saatikka muuttaa sitä ja levittää sen jälkeen, jotta sillä voitaisiin vaikuttaa johonkin.
Tämä on tätä tyypillistä politiikkaa. Ensin kyllä vaaditaan lainkuuliaisuuteen ehdottomuutta toisilta, mutta kuitenkin ollaan itse valmiita tekemään rikoksia, kuten nyt tässä tapauksessa tekijänoikeusrikos, ja sen lisäksi vielä tekstiä muutetaan.
Jos oikeasti olit tosissasi, niin haista ite vaan!
Paljastettakoon se tässä. Minä olen Fleming, vaikken sillä nimimerkillä tänne kirjoitakaan.
Ja minua TYTÖTELLÄÄN vaikka itse pidän itseäni naisena.
Herättää ihmetystä, ettet ole kiinnostunut kommentoimaan, mitä itseasiassa tarkoitit mikke-kirjoituksessasi. Oliko se viiltävän terävää analyysiä kaikenkattavasta sensuurista?
Mielestäni kirjoituksesi oli melko ansiokas, se oli tinkimättömästi kirjoitettu sensuurinvastaiseksi peitseksi yhteiskunnan selustaan. Ilmeisesti haluat julkituoda kirjoituksessasi, että mitään ei tule sensuroida, ei edes lapsipornoa.
Nyt taas toimit täysin päinvastaisella tavalla ja haluat sensuroida jopa itseäsi. Ja vielä ennenkuin edes luet omaa kirjoitustasi!
Vituttaako?
Puristaako vanne päätäsi?
No eipä ihme, en kyllä minäkään haluaisi olla sitä Suomen alinta pohjasakkaa (vrt. kiljupöntön pohjahiivat), jopa kannabisnarkkareita alempaa.
Hyvää elämää sinulle, kusen sinun haudallesi, juoppo!
Olen sen vuosi sitten kirjoittanut, enkä aio sitä enää lukea. Miksi niin tekisin, siinä ei ole mitään sellaista enää mihin minulla olisi tarve palata. Paitsi ehkä ne muutokset, joita joku fanaatikko siihen on ehkä tehnyt, mutta niitä en aio etsiä.
Jos järkesi ei riitä tajuamaan tekstiä, jonka olet itse väärentänyt, en millään usko, että voin sinua auttaa sitä ymmärtämään. Kai tämän tajuat?
Luuletko oikeasti, että joku saa levittää jonkun toisen materiaalia ihan miten vain, ja ehkä jopa muutella sitä ennen levitystä? Joku kuten sinä, arvon alhaisen pelin mestari, pulushakin kiistaton ja paskaisin kuningas.
En aloittanut tätä keskustelua, koska en tekstiäni itse lähettänyt, joten en sitä aio paljon jatkaakaan. Jos olisin halunnut aikaansaada sensuurikeskustelua, olisi itse lähettänyt tuon tekstin – kokonaisuudessaan. Joten sanon kuten kuuluisa Kallokusi-vainaa aikoinaan: "Ei liity keskusteluun".
Sinä et voi minun tekstiäni muuttelemalla ja sitä tänne lähettämällä pakottaa minua lukemaan väärennöksiäsi. Olen tekstin kirjoittaessani lukenut, enkä edes siitä enää kaikkea muista, mutta silloin se oli mikä se oli, enkä aio katsoa kuinka paljon olet sitä sairaalla mielelläsi muutellut, jotta voisit haastaa nimimerkkini uskottavuuden jatkumon, joka on kestänyt aika kauan. Vaikka olet kyllä kaikki sikatemput jo tehnytkin, ja jatkat edelleen.
Jos haluat mielipiteeni sensuurista ja lapsipornosta, senkin kyllä saat. Ilman tekijänoikeusrikoksiakin ja väärentämisiä.
Oikeisto rikkoo lakia aina silloin kun siitä on sille hyötyä - eikö näin olekin? Ainakin viimeaikaiset poliisien huumekaupat ja sinun touhusi ovat tästä kiistaton osoitus.
Kuka johtaakaan huumekauppaa Suomessa? Sinä vai poliisikaverisi?
"...jotta voisit haastaa nimimerkkini uskottavuuden jatkumon, joka on kestänyt aika kauan"
Oletko huolestunut nimimerkkisi "uskottavuudesta" ? Taidat olla narsisti. Narsistinen kannabisnarkkari. Ei, älä sure, kyllä sinä olet ihan uskottava kannabisnarkkari. Kannabisnarkkari, joka on läpikäynyt omienkin sanojesi mukaan kahdeksan kannabispsykoosia.
Valitettavasti kannabisnarkkarikolleegasi eivät usko koko kannabispsykoosikäsitettä. Mutta koska olet kuitenkin kiistämättä läpikäynyt monia psykooseja, niin olet kannabisnarkkarikolleegojesi mukaan siis syntymähullu, aivan kuten he väittävät VS:n pojasta.
"Oletko huolestunut nimimerkkisi "uskottavuudesta" ?"
En ole huolestunut nimimerkkini uskottavuudesta. Egoton ihminen ei kaipaa narsismia. Tämä on sinulle ehkä vierasta, koska juuri egosi takia käyt edelleen sitä samaa sotaa, jonka hävisit jo vuosia sitten. Nyt olet minulle sellainen lemmikki, jota välillä rapsutan, jos olen sillä tuulella. Se vain välillä vituttaa, kun nostat minua koko ajan jollekin jalustalle, vaikka se on juuri se asia, jota vähiten kaipaan.
Sinä sen sijaan olet huolissani nimimerkkini uskottavuudesta, ja olet sitä jopa siinä määrin, että teet kaikkesi, lähinnä siis sikailet, mellastat ja valehtelet esiintyen sangen usein nimimerkilläni (seikka, joka sai minut rekisteröimään nimimerkin "Mikke_orig"), jotta nimimerkkini uskottavuus kärsisi.
Minä lähinnä vain pyrin ylläpitämään sen uskottavuuden - jos en muusta syystä, niin huvin vuoksi.
Huolehdi sinä kavereittesi kanssa vain Suomen huumekaupasta – niin, siksi kai minua inhoat. Olen bisneksiesi tiellä, uhka sinun raadolliselle bisneksellesi. Heh! Nyt voit sanoa, että skitsofrenia vaivaa... Tai mitä vaan, ethän sinä siitäkään aiheesta mitään oikeasti ymmärrä.
Joko riittää rapsutus? Oletko pari päivää hiljaa, vai vieläkö syyhyttää?
Mielipiteet vaihtelee tilanteen mukaan nähtävästi... Ei minkään näköistä itsekritiikkiä menneeseen, koska paatunut PSYKOPAATTI ei halua muuttua, se haluaa vaan mielipiteensä läpi. Omissa suuruudenkuvitelmissaan se raukka ei kuitenkaan ymmärrä mikä ero on vaikuttamisella ja suomi24 kirjoittelulla...
Oletko kenties avohoitopotilas?
Tämä Miken oivallinen aivopesu on nähtävästi tuottanut jo "hedelmää". Tästä se narsisti todellisen tyydytyksen saa, kun tekstejensä pauloissa olevat juntit puolustavat häntä...
"paatunut PSYKOPAATTI ei halua muuttua, se haluaa vaan mielipiteensä läpi"
Eroammeko siis toisistamme?
No, minä olen kyllä skitsofreeni, sinä taas olet mainitsemasi psykopaatti - tästä ei varmasti epäselvyyttä ole kenelläkään tällä palstalla.
Sinun vuosia jatkunut nimimerkkini kanssa leikkiminen ei voi muuta todistaa kuin sen, että et ole sinäkään kovinkaan terve.
Lisäksi minä vaikutan tai olen vaikuttamatta missä minä haluan, etkä sinä voi sitäkään estää.
ja ajattele kuin hienolta se mahtaa tuntua, kun niitä toiset peräti väärentää ja laittaa sitten tänne luoden äijälle omaa kulttia ja klaania
Huomaatko Mikke, että olit oikeassa tuosta latentista homosta jo vuonna 2008? Nythän asiat ovat vahvistuneet jo monille palstalaisille. Stereotyyppinen latentti oikeistohomohan se häirikkö on, Sairasboogie taas on sairaalloinen valehtelija, ja Pallari muuten vaan seinä- ja kannabishullu, kun kuvittelee kannabiksen olevan peräti paratiisin kielletty puu.
Iiiihan hyvä yritys leikkiä toista kirjoittajaa.
Vaan ei pure jos osaa lukea.
Jos halua tosissasi yhdistää lapsipornon kannabismyönteisyyteen, yritä enemmän.
ei tarvi 4 tuntia etsiä kun menet jollekin kuvapalveluja tarjoavalle .ru päätteiselle sivulle ja käytät hakutoimintoa.
Paljo siellä on perhekuvia tms. mitä kuuluukin, mutta venäläiset ei välitä mihin muuhun niitä sivuja käytetään.
Ja eipä niitä sivuja ole sensuroitu mitenkään vaikka googlen kautte lapsipornoa löytyy kuhan hakusanan kerkee näppäillä ja entteriä lyödä perään. Kaikkee muuta kyl sensuroidaan ihan aiheen vierestä
Tällaiset koodit löytyivät tuolta -> http://kirjatohtori.blogspot.com/ :
//
Mikke etsi siis lapsipornoakin aktiivisesti.
Mikke on umpihullu.
Late Lapista. SSSS ry, Tornion osasto!
Mutta perusteita nettisensuurille ei vain löytynyt, mikä on jännä asia. Kannatatko sinä nettisensuuria lapsipornon varjolla, jota netissä ei edes ole löydettäväksi asti?
Vastustat Mikke siis nettisensuuria, koska et löydä sen vuoksi lapsipornoa katsottavaksesi?
Hyi sinua Mikke!
Mikke-kerholaisten tyhmyys ei enää jaksa oikein yllättää. Välillä osa esittelee jopa jotain nettikommentteja Mikkelle kirjoitettuina, vaikka ne ovat kirjoitettu jollekin toiselle henkilölle. Osa kerholaisista taas ei selvästi ymmärrä mitään lukemaansa, eikä suurin osa osaa myöskään kirjoittaa. Eikä yksikään osaa soittaa.
mikke . älä sotkeennu lapsipornoon. olet sairas, ole vain pelkkä homo, mutta jätä lapset rauhaan
opettele sä sairasboogi soittaan niin ei tarvii porata koko ajan kuin joku hullu.