Onko muille...

siinä menee jonkun aikaa että asiat "muuttuu taas normaaliksi". ne kaverit jotka susta oikeasti välittää, ne jää.. tää kavereiden "jääminen pois elämästä" johtuu yksinkertaisesti siitä että teillä on tällä hetkellä niin erinlaiset elämäntilanteet...

itsellani ei oo lasta mutta parilla kaverillani on (nuoria aiteja) ja on ihan totta etta heilta ovat osa kavereista "kaikonneet" mutta on tosi vaikeeta pitaa yhteyksia kun kiinnostuksen kohteet ovat taysin erinlaiset. soittelen kuulumisia ja musta tuntuu aina niin pahalta puhua jostain mun tekemisistani kun ystavani huokailee luurin paassa kun han ei ikina paase mihinkaan.. kun menen kaymaan niin kaikki asiat pyorii vaippojen ja lelujen ymparilla eika siina mitaan mutta on vaan paljon vaikeampaa tulla juttuun kun minulla ei ole kokemusta aitina olosta.. en tieda sun ystavistasi mutta voi olla etta heista tuntuu samalta..

Kyllä kävi niin. Kaikkosi jo raskaus aikana.. Sitten kun tyttönen syntyi, niin eipä kuulunut juurikaan mitään. Onnitteluja tuli parilta ja kaksi kävi muutaman kerran katsomassa. Olimme erittäin läheisiä ystäviä ainakin tämän yhden kanssa, jotenka en oikein ymmärrä miksi katosi.. Minä ainakin kaipasin raskaudenkin aikaan välillä ihan jotain muuta juteltavaa ja ajateltavaa, kun raskaus,pahoinvointi,tuleva vauva,vanhemmuus jne. Siihen olisin niitä ystäviä tarvinunut. Ihan vaan kahville ja samanlaista juttelua, kun ennenkin. Olen tästä maininnut yhdelle(läheisimmälle ystävälleni..) ja hän loukkaantui. Kyllä minäkin monet illat masun kanssa itkeskelin, että nyt on sitten rakas lapsi tulossa, mutta ystävät menossa..
Jos haluat sähköisen ystävän, niin minä voisin olla:) Laita vaikka meilios. jos haluat kirjoitella. Olen 22v. mies 24v.meidän tyttö 8kk. Iloista kesää! :)

Olisin melkein samoilla jäljillä Annen kanssa. Melkein kaikilla ystävilläni on nyt lapsia, ja kyllä se yhteydenpito osaa olla joskus vaikeaa kun vauva syntyy. Minun pitäisi olla aina se joka käy, joka soittaa.. jne. Yhtäkkiä minusta tulee myös tyhmä kun en tajua miten "onnellista" elämäni on ja miten "vapaa" olen kun ei minulla ole mitään velvolisuuksia tai yleensäkään tekemistä.
Onneksi läheisimmät ystävät ovat jatkaneet yhhteydenpitoa vaikka vauva onkin saapunut taloon ja osaavat yhä suhtautua minuunkin kuin normaali-ihmiseen vaikkei minulla ole miestä eikä vauvaa.. Mielelläni minä puhun vauva-asioista ja pidän vauvojen hoitelemisesta, mutta en sentään jaksa kuunnella turhanaikaista läpätystä siitä, miten tyytyväinen minä -yksinäinen ihminen saisin olla- ja miten minä en enää ymmärrä mistään mitään.
Varmasti on niitä, jotka eivät ole kiinnostuneet vauvajutuista ja "hylkäävät" ystävänsä kun he saavat jälkikasvua. Mutta aika usein on "vauvallisienkin" asenteissa korjaamisen varaa.

..mutta tuli takas kun teki itsekin lapsia

Mulla on kaverit kadonnut jo nyt vaikka lapsi ei ole syntynyt vielä, vaikka toisista kavereista on tullut läheisempiä. Ihmiset tuntuu ajattelevan että en voi tehdä mitään vatsan kanssa.

Näin kävi myös mulle! Aluks oltiin hirveän innoissaan tulevasta lapsesta. Syntymän jälkeen käytiin kerran tai kaksi. Mutta sitten kaverit kaikkosivat kuin tuhka tuuleen. Kukaan ei enää käynyt.
On itsellä hyvin paha olo, kun juuri nyt niitä ystäviä tarvitsisi. Ystäviä joille kertoa lapsen kasvusta ja kehityksestä, niin iloista kuin suruistakin. Onko niin että kaverit pelkää sitä vastuuta mikä minulla on? Pelkäävät arkea? Ovat jollakin tapaa kateellisia?
Kaikista eniten ottaa päähän kun tytön kummitäti ei edes viitsi vaivautua tulla katsomaan tätä. Pelkään että pian tyttäreni alkaa vierastamaan häntä!

...vaan äiti. En ole pahemmin kavereita nähnyt vuoden aikana.Mutta Kyllä se on ollut oma tiedostamaton tekoni.Ei ole aikaa eikä juuri haluakaan käyttää pientä vapaa-aikaa kylässä juoksuun tai ihmisten kestitykseen. Tiedän heidän olevan olemassa ja se riittää.