Olen tyhmä

Yx samanlainen mutta vanhempi. Se on hyvä että sanot että sinua harmittaa käytöksesi ja haluat muuttaa käytöstäsi, antaa toisille paremmat lähtökohdat tukea tietäsi elämässä. Mutta varoitukseksi, jotkut vaan haluavat lietsoa huonoa käytöstäsi. Usko itseesi, pikkuhiljaa, pikku asia kerrallaan.
Minä teen listan itselleni mitä on pakko tehdä minäkin päivänä (aamupäivällä tekee jos mahdollista niin ilta on vapaa). Siitä ei saa luistaa vaikka tuntuisi miltä ja paljon tuntuu(!), ristiriitaisia tunteita. Vähitellen siihen oppii ja välillä palaa aimoharppauksin takaisin, mutta uudestaan aloittaminen muuttuu vähitellen hiukan helpommaksi. Vähän kuin lukemaan oppiminen, mitä enemmän harjoittelee sitä paremmaksi tulee, mutta hyväksi ei milloinkaan(tässä tarkoitan luetun sisällön ymmärtämistäkin). ;) Joten oppijaikäkaikki. Tämä oli nyt vain minun ajatukseni. Ja "tyhmyyden" voi testata ja löydätkin uusia puolia itsestäsi. Kokeile huviksesi joskus.
Pakko lisätä vielä, että tyhmä käyttäytyminen ei tee ihmisestä tyhmää. Sekin on eräänlainen opittu käyttäytymismalli. Ja kaikki mokailee, juju on se miten paljon antaa sen häiritä itseänsä. ;)
Ja onnea sulle opintoihin. =)

Kirjoituksesi perusteella et ole tyhmä lainkaan! Sinullahan on äärettömän hyvä kyky introspektioon, toisin sanoen osaathyvin purkaa sanoiksi omat ajatuksesi ja tuntemuksesi.

Minusta tuntuu siltä, että sinä et ole löytänyt omaa tietäsi vielä; et oikein tiedä mikä sinua kiinnostaisi niin paljon, että jaksaisit tehdä sitä ammatiksesi. Vaikutat impulsiiviselta ja luovalta ihmiseltä. Voisiko jokin luova-ala olla sinun juttusi? Graafinen suunnittelu, tai saahan sitä ihmiset nykyään palkkaa tietokonepelien pelaamisestakin. Ja sittenhän kannattaa ihan yrittää joidenkin psykologipalveluiden kautta selvittää omia taipumuksia. Tai itsekin voi tehdä testejä, oletko käynyt esim. työvoimatoimiston nettisivulla tekemässä ammatinvalintatestin? Käy kokeilemassa.

Tiedät varmasti senkin, että elämässä joutuu joskus tekemään asioita, jotka eivät ole hauskoja (mm. ne kelan hakemukset), silloin aivot narikkaan ja vain tee ne! Tee niistä asioista lista ja jokaisen homman jälkeen yliviivaa sieltä se minkä sait aikaan. Se helpottaa kummasti, usko mua. Ja se itseluottamuskin kasvaa kun saat jotain aikaiseksi. Ja vielä enemmän se kasvaa kun sulla on suunta, päämäärä, unelma, jota kohti sä pyrit. Eli hommaa niitä tulevaisuudennäkymiä itsellesi. Haasta itsesi. Hyppää tuntemattomaan. Ota riski. Unelman ja tavoitteen erottaa toisistaan vain aikataulu. Toimi.

Tsemppiä elämääsi! Terveisin, vanha mutta siirtymävaiheessa itsekin painiskeleva täti.

Moikka, mulla on ollu samanlaisia ongelmia kuin sinullakin. Et sinä tyhmä ole, mutta sinun etusi mukaista olisi, jos pääsisit testattavaksi ja puhumaan näistä asioista esim. neuropsykologille.

Ensinnäkin, et todellakaan vaikuta tyhmältä, päinvastoin!
Onko sulla koskaan ollut sellainen olo, että potentiaalia kyllä riittäisi, mutta ei yksinkertaisesti kiinnosta edetä?
Itse olen kohta 26v. nainen, eikä mulla ole koskaan ollut kunnianhimoa. Tai no, oli koulussa, mutta kun yo-paperit sain käteen niin siihen jäi. Ellen olisi suhteilla päässyt töihin missä ei koulutusta tarvita, en tiedä missä olisin.
Olen miettinyt, että olenkohan päässyt liian helpolla aikoinani. Sittemmin on elämä koulinut kylläkin.
Siis asiaan; mullakin olisi miljoona asiaa mitä pitäisi elämässä muuttaa. Tuntuu että olen ihan tuuliajolla! Päivästä päivään nothing!
Tarvitsisin jonkun persiiseen potkijan edetäkseni.
Aikuistuminenkin kammottaa. Ei kai se pakollista ole, mutta pelkään mitä ihmiset ajattelevat kun olen tällainen.
Toisaalta olen ihan suht tyytyväinen näinkin (muutamia asioita voisi kyllä muuttaa), mutta tuntuu ettei minulla ole samaa arvoa kuin "koulutetuilla", opiskelijoilla ja muuten hyvässä asemassa olevilla. Tunnen olevani duunarina kakkosluokan kansalainen. Ja tosiaankin, ilman tuuria olisin varmaan työttömänä.
Tässä tuli enemmän juttua kuin oli aikomus, mutta pointti oli se, että mä en jaksa sopeutua yhteiskuntaan. Enkä aikuistua. Aikuisena oleminen vaikuttaa tylsältä (ei saisi yleistää). Tahdon olla vapaa!

Kiitoksia vastanneille.
Tässä monta päivää kelaillut ja pyöritellyt tätä asiaa ja miettinyt. Ja tullut tulokseen, että jonkinlaisesta oppimis/hahmottamis jutusta varmaan voi olla kyse kun mikään "ei jää päähän".
Toinen asia tietty on ottaa yhteyttä neuropsykologeille, siinä on iso kynnys mutta uskon että sekin ajan kanssa järjestyy.

Mutta kovasti toivoa ja tukea antoi se että "Tuuliajolla" on meistä useampiakin. Ehkä me sitten jossain vaiheessa löydetään se ranta josta ponnistaa johonkin suuntaan.

ei ole mikään kiinteä synnynnäinen muuttumaton kyky.

olen umpityhmä. Joku sanoo, että ihminen jotenkin itse ei ole yhmä vaan ajatukset tms, mutta samaa tekoa ne on molemmat.

Käyttäydyn typerästi ja pääsääntöisesti puhun pelkkää paskaa. Sellaista lätinää kuuluu vain suusta ja vaikka en tarkoita sillä yleensä yhtään mitään ihmiset ottavat lätinän todesta. En siis tarkoita puheillani mitään. Jos sanon, että otan kahvia se voi tarkoittaa, että saatan ottaa kahvia kohta, mutta voi olla että en välttämättä ota. Katotaan sitten keveemmällä sitä ja sittenhän se selviää. Vittuako tuosta nyt tekee numeroa, jos en satu ottamaan kahvia vaikka aluksi sanoin, että sitä saatan ottaa.

En osaa luoda ihmissuhteita olipa kyse sitten naisista tai miehistä.Nuorempana se vaivasi, mutta ei enää. Viis veisaan muista ihmisistä ja niitten kuulumisien kyselyistä. Parhaat kännit saa yksin ja siis todellakin yksin. Ei tarvi tapella kuin itsensä kanssa ja jälkeenpäin ei tarvi kauheesti hävetä kun kukaan muu ei tiedä kännistä kuin itse. Jos joskus tulee tarve puhua ihmisten kanssa livenä, niin sen asian ajaa vaikka kaupan kassan "viistoista ja kuuskymmentä, kiitos". Ja jos oikein haluaa avautua voi ajaa taksilla korttelin ympäri.
En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi pitäisi puhua jonkun kanssa ja tilittää asioitaan hillittömästi.
Nuorena luulin olevani suosittu ja #kiva# ihminen, mutta tarkkailtuani ympäristöä olen huomannut, että minusta ei kukaan välitä. Siksi lopulta erakoiduin ja ainoa haaveeni enää onkin saada uusi ennätys "kauanko pysyy kämpässään kuolleena, että joku huomaa". Maunulan muumiolla lienee ennätys, 8 vuotta, mutta meikä tulee lyömään sen kyllä.

Kyse ei ole tyhmyydestä tosiaankaan, vaan lähinnä flegmaattisuudesta kun ei ole löytänyt sopivaa duunia.

Asian ydin on tuo mitä kirjoitit: "tarvitsisin jonku potkimaan persuuksiin".

Minulla oli 2 kaveria jotka haahuili samalla tavalla.
Kunnes toinen meni armeijaan. Vaikka siellä on säännöt ja kuri. Viihtyy siellä hyvin ja on aika iskussa!

Toinen meni poliisiksi ja on tällä hetkellä yksi pidetyimpiä virkavallan edustajia!

Tyhmyys ilmenee yleensä veemäisyytenä ja pahan tekona. Älyn täyttämän aukon paikkaa pahuus?
Eikä sellaiset tyhmät osaa ja jaksa itseään mitenkään punnita tai analysoida miks olen tällainen? Koska se syy löytyy aina ympäristöstä tai muista jos ei pärjää.

Hei!
Nuo juttusi kuullostavat tutuilta. Etsi netistä sivusto ADHD-aikuiset. Tutustu aiheeseen, meitä on monia. Opit ymmärtämään itseäsi paremmin ja nauttimaan elämästäsi "hieman erilaisena ihmisenä".
Kaikkea hyvää sinulle!

Olet vielä nuori ja tuossa iässä kaikki etsivät paikkaansa yhteiskunnassa. Olen varma, että sinullekin löytyy jotain mielenkiintoista työtä. Koulutusta voi aina petrata, jos aihe kiinnostaa. Kaikille taidoille löytyy kysyntää, ja älykkyys on vain yksi piirre monien joukossa. Ainstainkin oli " ihmisenä " aika törppö ja monilla neroilla on ollut vakavia persoonallisuuden häiriöitä. Yksi kiinnostava ala voisi olla nuorisotyö. Myös turva- tai pelastusaloilta voisi löytyä mielenkiintoisia koulutusmahdollisuuksia. Ei kannata vielä heittää pyyhettä kehään. Voit kysyä kavereiltasi, missä olet hyvä heidän mielestään ?

Jotkut on vaan saamattomia/tyhmiä/laiskoja/eivät löytäneet omaa "juttuaan ja mitä vielä. Ei siihen tarvitse laittaa mitään psykologisia termejä väliin.

Nykyään käytetään vaikka mitä psykologian termejä selittämään miksei tule toimeen puolisonsa kanssa, miksi on hyvä/huono koulumenestys, miksi ei ole uraohjus, miksi ei tule toimeen muiden ihmisten kanssa jne. Kaikkeen on Termi! "Katsos kun mulla on tää syndrooma/yliherkkyys tms!"

Häviävän pieni osuus meistä olisi "normaaleja" jos me kaikki käytäis testit lävitse.

minulla kävi samoin. tajusin toisaalta vasta lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen että olem tyhmä. tähän saattoi vaikuttaa se että olen saanut suoritettua opinnot kunnialla ja valmistunut yliopistosta sekä muutenkin menestynyt urallani. tyhmyyteni ilmenee sosiaalisissa kanssakäymisissä. ilhmisten kanssa puhuminen sekä luonteva oleminen tuottaa suuria vaikeuksia outoja tilanteita. en tiedä mikä minua vaivaa ja nyt on myös vi*uttanut kun vihdoin tiedostan asian.

Olen tajunnut että tyhmyydestäni johtuen minulla ei ole ketään todella läheistä ystävää ja muutenkin ystävien kanssa tuntuu raskaalta olla, jotenkin sosiaalinen kanssakäyminen kuluttaa voimia ja tekee minusta välillä myös epäystävällisen kun muut alkavat ottaa päähän. todellisuudessa ilmeisesti turhaudun omaan vajavuuteeni.

Kai viisautta ja tyhmyyttä on olemassa monessa muodossa. minulla on kykyä käyttää niin sanottua loogista päättelykykyä, mutta henkinen älyni tai miksi sitä sitten sanotaan on luokaton. ja olen huomannut että usein monilla kouluttamattomilla haahuilijoilla on kyky olla erittäin mielyttäviä ja supliikkeja.

mutta eipä siinä sen kummempaa oli kanssa pakko avautua, kun googletin "olen tyhmä" ja osui tämä keskustelu eteen. tsemppiä kaikille muillekkin tyhmille ja vajaaälysille!

Mä olen myös tyhmä, valitsin väärän alan jota varten kävin jopa kouluakin. Nyt mietin ett minkä takia mä yritin tunkea alalle, johon en kenenkään mielestä sopinut ja jätin sen alan väliin, johon jopa tuttujenkin mielestä olisin sopinut tosi hyvin ja olisin voinut tehdä useita vuosia niin kauan kuin terveys olis kestänyt ja jäänyt sitten vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle. Mikähän järjenköyhyys mut sai koulunpenkkiä kuluttamaan monet kerrat ja aivan turhan takia, ainoa mitä siitä loppujen lopuksi sai, oli opintovelat ja kasan turhia papereita. Kyllä se yks entinen tuttava oli oikeassa, kun sanoi mulle, ett sinuna rupeaisin siivoojaks, hän näki paremmin ettei mun kaltasesta vähä-älysestä ole muuhun työhön kuin siivoushommiin. No, enää en pysty sitä työtä tekemään vaikka haluaisinkin. Kornia, ett se työ mihin mun "älykkyys" riittäis, on just sellasta jota mun terveys ei enää kestä. Muihin töihin olen sitten liian tyhmä ja typerä, viimeisimmässäkin työpaikassa toinen työntekijä joutui korjaamaan mun tekemää työnjälkeä päivittäin, kun vein vääränlaisia astioita myyntiin ja pistin tavaroita vääriin hyllyihin. Onkohan ketään toista näin tyhmää, joka ei tuollaistakaan simppeliä työtä osaa tehdä oikein.Kun nuorempana tein siivoojan sijaisuuksia, niin kertaakaan kukaan ei tullut sanomaan, ett olisin siivonnut jonkun paikan väärin tai ollut väärään aikaan väärässä paikassa. Nyt harmittaa pirusti, ett meni monta vuotta hukkaan työelämässä, kun en tajunnut ettei musta ollut muuhun työhön kuin siivoojaks. Sitten mä älykääpiö kävin jopa atk-alan ammattitutkinnonkin suorittamassa, justjoo ihan kuin musta olis ollut sille alalle missään vaiheessa. Nyt en koskis tietsikkaan työelämässä vaikka pakotettais, onneks en ole joutunut sellasiin töihin. Mä en halua oppia mitään uutta, koska olen oppinut etten opi tekemään mitään oikein, koska olen niin vitun typerä ja kaikki oppi menis tälläsen vajaaälysen kohdalla harakoille ;D. Senkin olen huomannut ett toiset ihmiset pitävät mua oikeasti vähä-älyisenä ja sen takia eivät mielellään ole tälläsen tampion kans tekemisissä ja eivät halua mun kans liikkua ihmisten ilmoillakaan, koska häpeävät mun tyhmyyttäni. Joskus tuntuu, ett mun otsassa on joku teksti jossa lukee ett olen idiootti ja ainoastaan muut näkevät sen, mutt itse en sitä pysty näkemään. Välillä on olokin kuin aasilla, jonka takapuoleen on laitettu lappu, ett potkaise tähän ja muut tekevät työtä käskettyä ja potkaisevat mua ja mä vaan mietin ett minkä takia mua potkitaan ;D. Onneks sentään näin vanhempana olen tajunnut jo miten tyhmänä tosiaan muut ihmiset pitävät ja sen takia en enää edes mitään viitsi yrittääkään. Miks pitäis yrittää esittää olevansa fiksu, koska muut eivät ole samaa mieltä mun kans. Mä voin olla oikeastikin sitä mitä olen eli muita tyhmempi ääliö, joka ei mistään ymmärrä yhtään mitään vaikka sata kertaa selitettäisi ja ohjeet annettais käteen.

Näin vuotta myöhemmin vikasta viestistä liityn keskusteluun tai ainakin haluan sanoa että on jotenki helpottunu olo ku tajuaa et ehkä tän älyllisen vajauden kanssa ei ookkaa iha yksin. Osaan samaistuu suurimpaan osaan teksteistä. Itellä nyt tulee mittariin ikää 23v ja peruskoulu pohja vähä aikaa kokeilin datanomi opintoja mut sekin jäi ku itseluottamus oli nii nollilla. Tossa vähä aikaa sitte aloin tajuumaa että oon vähä hidas ja oikeesti tyhmä ja se oli todella nolo tunne ku ajatteli mitä kaikkea on tullu uunoiltua kännissä-.- ja selvinpäinkin. Koulu on aina ollu mullekki semmone vastenmieline mesta mihin ei halua mennä ku on nii syrjitty ja kukaa ei haluu ystävystyy tai "hengailla" mun kanssa. Mutta joo, jos tän mun viestin joku nyt joskus näkee nii voimia kaikille vajokeille niinkuin minä. Nyt lähen ulos ja etin teijät ja ystävystyn.

Loistavaa, en siis ole ainoa vähä-älyinen tunari. Minulla on koulutukset ja opinnot jääneet aina kesken, liian tyhmä olen oppimaan...Sen lisäksi, että olen saamaton vetys joka ei osaa ajatella huomista pidemmälle. Kaiken kukkuraksi olen pahemman laatuinen känniääliö sillon kun juon. Juon tosin vaan muutamia kertoja vuodessa, mutta otan silloin koko vuoden edestä ja häpäisen itseni erittäin lahjakkaasti (noh ainakin jossain edes olen hyvä...) Tälläkin hetkellä on sielua raastava morkkis... Että näillä eväille sitten eteenpäin :D

Joo on kyllä vaikeaa päästä elämään kiinni, ku on tällanen tollo.
Jospa sitä psykiatrilta jottain järkevää kuulis..

Ajatelkaa hyvät ihmiset, näin pitkä ketju eikä yhtään keljuilijaa, torppaajaa tai besservisseriä joukossa. Mielettömän hyvä juttu! Kun sanotaan että ihminen käyttää avoistaan vaan 10 % (??), niin minä sanon aina että minulla on koko blondin aivojen repertuaari käytössä ja siksi olen mukavasti luovinut tätä elämää.

Aika hullua löytää tämä ketju 8 vuoden jälkeen, lukea noita kaaoottisia ajatuksia mitä tuon ikäisenä pyöritellyt.
Mutta kyllä se olen minä; hieman yli parikymppisenä, ääni menneisyydestä. Vieläkin muistaa miltä tuntui avautua tuolla kaaoottisella hetkellä.. Huh.

Ja jukra miten kivoja vastauksia te "tyhmät" olette kirjoittaneet. :)
Toivottavasti jokaiselle käynyt siedettävästi tässä ihmeellisessä elämässä. Vilpittömästi.

Mitä minusta sitten tuli.

Luin kaksi ammattia, toisesta työllistyin vakituisesti. En ehkä ole se vuoden työntekijä pränäävän muistini ja huolellisuuteni (keskittymiseen liittyvät ongelmat kiusaavat edelleen) mutta pääosin viihdyn ja olen ollut perustyytyväinen työhöni. Palkka nyt toki voisi olla hivenen isompi työmäärään nähden mutta niin varmasti kaikilla..

Erosin pitkästä suhteesta, poikani joka oli kirjoitushetkellä 3 vuotias, on nyt reipas liikunnallinen nuori miehen alku, jolla myös samoja ongelmia jäsentää asioita koulussa mutta pääosin itse olen ollut tyytyväinen, että muistaa pukea kengät jalkoihinsa ennen lähtöä. Ei ole helppoa aina.

Edelleen en kykene suoriutumaan ajoissa paperiasioistani, virastojen byrokraattiset toimenpiteet ovat edelleen haaste. En muista hammaslääkäri aikojani ja aina vähän "riipinraapin" asiat yleisesti ottaen. Mutta minulle riittää, että edes sinne päin..
Kadehdin suunnattomasti johdonmukaisia, säntillisiä ihmisiä joilla pysyy elämä kurinalaisesti hallinnassa. Ihmisistä jotka saavat aikaan.. :)

Unelmia tullut ja mennyt, osa toteutunut ja osa jää toteutumatta. Edelleen käyn matalissa vesissä ajoittain tyhmyyteni kanssa, edelleen olen toisinaan keskusteluissa se sammakon pulauttelija, tyyppi joka aina tajuaa piiloviestit seuraavalla viikolla. Puhumattakaan piilovi**uilusta ;)
Edelleen toivon toisinaan olevani se joku toinen.

Nyt kun elämän pullamössön peruspilarit on joinkuin pystytetty, halu kehittyä itsenäiseksi selviytyjäksi kytee edelleen, prosessi on kesken eikä valmista tule mutta yritetään paikkailla mokia ja unohtaa jo unohdetut asiat, joille ei nyt enää mitään mahda.

Ei teistä kukaan tätä tule koskaan lukemaan, mutta kaikkien tyhmien puolesta, iso kiitos.

Enkä koskaan mennyt niihin neuropsykologisiin testeihin.. Pitäisiköhän vielä?

Mua taas luullaan tyhmäksi ja vähä-älyiseksi sekä hitaaksi koska en puhu ihmisten kanssa juuri lainkaan ja ulkonäkökin siihen vaikuttaa, että olettavat mun olevan tyhmä kuin saapas. Mutta koska niin kauan on tämä oletus ollut ihmisillä en ala sitä enää edes muuttamaan. On kiva vain seurailla kuinka ihmiset on itse niin tyhmiä ja läpinäkyviä kuin olla ja voi.

Mutta olen sosisaalisesti kömpelö enkä kykene puhumaan isommissa porukoissa johtuen psyyeestä, mutta silti tiedän yleensä jo heti lauseen alussa mitä ne aikoo sanoa. Samoin ihmisten kanssa on muutenkin tympeää jutella koska niiden jutut ei yksinkertaisesti kiinnosta koska ihmiset puhuu niin paljon jonnin joutavaa arkipäivänasioita ettei voi vähempää kiinnostaa.

Ihmiset esim. nauraa jollekin jutulle joka taas mua ei naurata vähääkään ajattelen vain miten voi aikuiset ihmiset nauraa katketakseen jollekin typerälle vitsille joka ei edes oikeasti naurata. Sitten ihmisten ylireagoinnit jostain jääkiekosta joka mua ei vois vähempää kiinnostaa kuten ei mikään muukaan urheilutapahtuman tulokset, en tunne mitään iloa tai pettymystä voitosta tai häviöstä, mulle siis ihan yhdentekevää.

Mahtava keskustelu! Nää on näitä hetkiä klo 2 yöllä kun ei uni tule ja alkaa pohtia mitä kaikkea tyhmää on tullut elämässä tehtyä, joten laittaa googleen "olen tyhmä". Keskustelu auttoi ymmärtämään, että en todellakaan ole ainut sosiaallisentyhmyyteni tai saamattomuuteni kanssa. Tosiaankin tulee tajuttua oma hitautensa ja tyhmyytensä useiden päivien päästä kun keskustelu on käyty..
Sitten tää oman tyhmyyden tajuaminen just, tuntuu nii lannistavalta ajatella, että onko sitä itse tosiaankin se tyhmä.
Tuntuuhan tää itsensä tyhmäksi sanominen vähän tyhmältä :D ja jotenkin tuntuu että ehkä vika on itsetunnossa, mutta toisaalta omien vikojen huomaaminen ja hyväksyminen tuntuu toisaalta helpottavaltakin. Se on todella tyhmä joka ei omaa tyhmyyttään ja vikojaan tajua.

Jokainen tekee virheitä. Olemme humans. Sen edessä on nöyrryttävä. Ei ole oikotietä onneen, vain kovalla työllä saa jotain aikaan ja itsekurilla.

tapio rapsutti äske se nenäähyi häpeis hyi human race

Olet niinkuin sekoitus mun siskosta ja musta ja en mä oo ikinä tarttenu tehdä mitään 22v ei ollu mullakaan ammattia 25v:nä vasta sain ammatin MUTTA tänään on tosi vaikeeta saada töitä te jotka pääsitte palkka töihin heti ammatti koulun jälkeen olkaa kiitollisia siitä mä juoksin työ kokeilusta toiseen 6 vuotta ilmaista töitä oon tehnyt ja nyt viimein 25v niin työ 9.83€/tunnissa jess ainakin jotain aika oudolta tuntuu saada palkkaa työstä no joo kun oon tottunut saamaan peruspäivärahaa (37€ -20% verot -50% koska asun kotona 70% ottaa multa mulle jää vaivaoset 12,60€ päivässä sillä pitäs elää ku on auto ja vaatteita ruokaa) vaikka oon ollu töissä ILMAN PALKKAA!! voisin ihan hyvin istua kotona ja saada saman verran suunnilleen

Siivoaminen on tosi hieno ammatti, kysy jostain vaikka harjottelupaikka ja lopeta opiskelu.

Tämä on hieno ketju, kuulostaa tutulle.Minä halusin merimieheksi, tiesin jo 10 v sen.15 v hain merimieskouluun yhteishaussa mutta olin alaikäinen.Jouduin siis lukioon jossa en lukenut mitään. Intin jälkeen (en päässyt merivoimiin) halusin tehdä töitä,

Vanhemmat laittoi paperit metsäkouluun. Oli se aluksi ok. Sitten rupesi tympimään Kävin opiston ja se "työ" on ollut sitten omien metsien raivuuta. Talouden opiskelin sivussa. Olin kortistossa samalla, mutta se loppui.Sitten 11v. Omaishoitajana, sekin piti hoitaa.

Nyt teen toimistohommia vähän metsähommiakin ja opiskelen MERENKULKUA omatoimisesti. Hienoa, todella.

En ihan tyhmä ole kun pääsin ylioppilaaksi,lukematta. Rakkaus hommista ei tullut mitään joten yssikseen ollaan.

Jatketaan.

minulle tehtiin asia selväksi jo esikoulussa yli 40vuotta sitten,vituttaa elää helvtinmoinen paino harteilla kokoajan,aivan joka tilanteessa

Kai se liittyy itsetuntoon pitkälti, ihminen ottaa turhaa taakkaa asioista, joista on aivan turha ottaa paineita.

Tavoitelkaa unelmianne. Ehkä se on se juttu. Eikä niiden unelmien tarvitse olla isoja, voihan ne olla pieniä tavoitteita esim. just soitto sinne kelaan. Tavoite sekin..

Valvoin kans viime yönä, kun ajatukset rallatteli pääkopassa. Tuli surkuteltua taas omia tehtyjä huonoja valintoja jne.
Analysoitua omaa itseä ja käsiteltyä mitä omituisimpia häpeän tunteita. Mistä lie nekin sitten loppujen lopuksi kumpuaa kaikki..

No, jokatapauksessa minä tykkään teistä, ketjuun kirjoittaneet. Ette te ole tyhmiä, kaukana siitä. Ripaus tervettä itsetuntoa ehkä tekisi meille vain terää. Heikko itsetunto mutta silti, jokainen on selviytyjä vaikka ns. omasta mielestämme ne huonommat kortit ollaan saatu

”Tyhmiä” ihmisiä on paljon. Et ole yksin. En itse tuomitse ketään älykkyyden perusteella. Jos tuomitsen, se on ilkeys tai empatian puute. Tuollainen vaikeus hoitaa asioita ei välttämättä johdu tyhmyydestä. Se voi johtua vaikka toiminnanohjauksen vaikeuksista (esim. Add tai adhd). Joillain on vaikeuksia ns. automaattisessa toiminnanohjauksessa, joka tuottaa vaikeuksia aloittaa asioita. Tällaisia automaattisen toiminnanohjauksen häiriöitä esiintyy ainakin add:saa, adhd:ssa, aspergerin oireyhtymäsä ja masennuksessa. Ulospäin se voi näyttää laiskuudelta. Toiminnanohjaus voi parantua jopa sinne 25v asti, kun aivojen otsalohkot vielä kehittyvät. Puhelinsoittojen vaikeus on todella yleistä, luin hiljattain jonkun jutun siitä. Erityisesti nuorilla ihmisillä tällaista ongelmaa.
Ei kannata tuhlata elämäänsä murehtimalla omia älyllisiä kykyjään. Jos on vaikeuksia hoitaa asioita, kannattaa selvittää olisiko mahdollisuutta tukihenkilöön, joka voisi auttaa siinä. Sellaisia on, että heidän kanssaan voi vaikka hoitaa kela-juttuja jne.

Jeesus pelastaa, eikä Hän saata häpeään sitä, joka Hänen luokseen tulee miltä ilmansuunnalta tahansa.

Olisit tarvinnut avustajan kouluun ja kotiin
Ja rajat tietokoneen käytölle.
Ja.tarvittaessa kasvatuslaitokseen
Tyttäreni on samantapainen ja lastenkodissa kun en osannut kasvattaa.
Kysyin puhelimesta psykologilta ja hän sanoi että anna puhelin takaisin ja pyydä anteeksi
Ja olin niin idiootti että noudatin ohjetta
Oma järki ei silloin toiminut minullakaan ja luulin että psykologiin voi luottaa.

Lol vitun akkka mene keittio

Siis se on sun vanhempien vika, ettei sulla ole itsekuria. Itsekuri on just keskeinen asia, jonka vanhemmat voi opettaa lapsilleen vaatimalla heiltä asioita ja laittamalla laiskottelulle rajat. Vanhempasi ottivat niiden suhteen rennosti, joten nyt saat ihan itse opetella niitä asioita.

Ole huoleti ! Oikein tyhmää ihmistä ei edes vituta koskaan.

lol

lol
lol

Mäkin oon tyhmä oon aina itekkin niin sanonut

Mistä sait tuon päähäsi? Asia ei ole näin. Tyhhmiä ihmisiä ei ole olemassa!

Kunhan jonkun ammatin nyt vaan itelles hommaat. Työntekohan on lähinnä tylsyyden sietämistä ja tottelemista, jos noihin luonto taipuu, ei mitään ongelmia. Sitte jos keskittymiskyvyttömyyttä ja sosiaalisia hankaluuksia voi tie olla jo kivisempi. Lastenteko voi olla ihan viisasta, pääsee hyväksytyksi kansalaiseksi sitä kautta ja paremmin kaikkien tukien piiriin kuin lapsettomana. Joten mahdollisuuksia on, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Eikä hukata aikaansa asioiden vatvomiseen joille ei voi mitään. Vahvuuksiensa hyödyntämistä, perusta siivouspalvelu tai joku vähän paremmansorttinen kotiapufirma.

Voi olla että voi??

Mutta kun itekkin oon ollu yks luuseri, no, ala-asteella oli 8han kivvoo mutta moukat muuttui.

El siis itse.

??

Kuitenniin mäntiin vuosia ja vuosia mutta häpeä oli välillä aivan käsittämätön.

Se helpotti vähän vähäks aikoo kun asuin täysin "pimennössä".

Nyjyjään aivan samallalailla ehken kuin toisilla, tai ainakin lähes


En tiedä, ei ihmisestä aina piällepäin näy kuinka vaikea tai ahdistunut se on.

Silti, tämä ei halua .

Noukun, eihän pyllyä voi ,,,,,

Että silleen.

Mä oon vaan niin tyhmä

Tsemppiä kaikkien tyhmyyden tunteeseen ja suoriutumisen tuskaan. Älkää uskoko tuntemuksia tämän suhteen... keskustelusta päätellen ketjussa on harvinaisen paljon timanttista havainnointia ja kykyä sanallistaa kokemuksellisuutta.

Laiskan ja tyhmän identiteetti on valitettavan monella keskittymis/oppimishäiriöisellä ja ihan todella turhaan. Se on kuitenkin ymmärrettävää, kun suorittaminen ja suoriutuminen elämässä vaihtelee loistavasta sinnepäin, mielenkiinnon ja kyvykkyyden mukaan, jossa on lisäksi keskivertoa suurempi variaatio ja häiriöherkkyys.

Itse vasta ymmärtämässä tätä omaa tyhmyyttäni, joka yllättäen onkin valtava määrä kompensoivia taitoja ja selviytymisstrategioita sekä epämukavuudensietokykyä.

Onnea kunkin omaan taisteluun maailmassa, jossa valitettavan usein hiljainen hätä jää huomioimatta. Toivottavasti mahdollisimman moni meistä erityisistä löytäisi itselle sopivaan oppimisympäristöön/alalle/asiassa tukevan tiedon luo! Tsemppiä!

Sama juttu mulla, tulen tänne joka aamu päivystämään pirteänä kuin peipponen ja olen toiveikas sen suhteen, että taas tänään löytyy jotain millä mustamaalata tai selittää skitsoa käytöstäni, vielä ei ole selitystä löytynyt

samaa mieltä