Olen tyhmä

vähäsenälyinen

Tajusin asian tässä pari vuotta sitten.. Olen ollut niin tyhmä, etten ole sitä 20 vuoteen edes ymmärtänyt...
Se oli aika karmea oivallus, että ihmiset pitävät minua tyhmänä ja "vähän hitaana". Oon vaan niin tyhmä etten sitä ole tajunnut.. Mutta kaikki muut tietävät... En ole edes ajatellut asiaa ennen, aavistellut mutta kun olenkin tälläinen vähä-älyinen niin kesti 20 vuotta että se aavistus tuli perille.. Siitä asti vit*ttanut..

En ole ikinä pärjännyt koulussa, olen vain laiska enkä jaksa keskittyä kun se ei ole mielekästä tekemistä, niinpä ala-asteelta lähtien olen vaan lusmuillut aina kun mahdollista.. niin pitkälle ettei 22 ole vielä mitään ammattia... Miksi? No kun ei tarvi ikinä tehdä mitään. Oon sellainen tyypillinen räkä mitä ihmiset kauhistelevat; tollanen se sitten on tuokin, huomaa etteivät vanhemmat ole koskaan laittaneet tekemään mitään!
No eivät juurikaan ole mutta onkohan se sitten niitten vika, paljon lähtee myös ihan itestä.

Nyt kun oikein rupean miettimään miten kaikki koe palautuksetkin menivät.. Alut ammattiin valmistavassa koulussa peruskoulun jälkeen alkoivat aina hienosti ja olin puhtia täynnä!
ja koulun käynti oli niinkauan hauskaa kunnes tuli eka takapakki ja sitten minä itse ihan kuin muutuin toiseksi ihmiseksi, luovutin; homma jäi siihen eikä kiinnosta-> vaihdan tekemistä johonkin hauskempaan.. tunneilla sähläsin omia juttujani lapsena. Yleensä kyllä kuuntelin ja tein tehtäviä ala-asteella mutta yläasteella moni aine meni korvista sisään ja toisesta ulos.

Nyt mikään ei yleensäottaen pysy hanskassa. Laskujen hoitaminen on vstenmielistä eikä pelkästään että menettää rahaa, kun sitä joutuu oikein huolehtimaan niistä eräpäivistäkin! Ja jonnekin kelaan soittaminen.. Sitä lykkään viikko kausia ja sitten itken nälästä kun tuet on katkolla.. Siis oonko ihan idiootti.. Miten jokin tollanen asia voi olla niin vaikeeta huolehtia!

Huolimaton hälläväliä oon ollut ihan naperosta pitäen. Faija siitä jaksaa muistuttaa ja kiroaa kun ei ole antaneet mulle enemmän vastuuta.. Kun en ole oppinut asioistani huolehtimaan. Äitini kyseli muutama vuosi sitten miksi lopetin lukion, kerroin että kun "ostitte tietokoneen ja netin, paljon hauskempaa kuin koulutehtävät." Hän luuli että en selviytynyt koulusta koska olin tyhmä... Olinpas punainen sen kommentin jälkeen häpeästä.
Ja ihan oma moka.. Ei kai vanhemmat voi enää melkein täysi-ikäistä ihmistä pakottaa kouluun..? Kai sen ikäisellä pitäisi olla jo omat aivot..?
No joillakin on..

Luoja että hävettää olla tälläinen ääliö.. Ja totuuden nimissä yritin niitä kouluja käydä, matematiikka oli ehkä maailman hankalin aine, kun ei mene niin ei mene... paitsi itseluottamus..

No en minä ihan pallo ole.. Kyllähän moni käytännön asia onnistuu, olen kova siivoamaan.. jee. Ja verbaalisesti aika urpo, sanon asiat vähän tönkösti ja saattaa vastapuolelle tulla väärinkäsityksiä. Ja sitten kun ei aina ole suodatin päällä, sanon ja käyttäydyn niin tyhmästi että jälkeen päin vasta tajuan.. Ja taas miettii voinko sitä ihmistä enää ikinä tavata, kun olin niin moukka, enkä edes sitä itse tajunnut kuin vasta 3 päivän päästä.. Nyt viime viikot on olleet niin ahdistavia kun uusi kouluyritys lyö itseään läpi ja voi että kun mua pelottaa ja hävettää jo valmiiksi kaikki mokailuni mitä tulen tekemään..

Oon ihan pullamössöä.. :( Se hävettää eikä itsesäälistä oel tullut loppua..

Sekava purkautuminen mutta onko tää ihan tervettä?
Miten mä voisin muuttaa itseäni niin että en olisi näin tyhmä? voiko itseään ja älykkyyttään muuttaa..

32

9025

Vastaukset

  • Yx samanlainen mutta vanhempi. Se on hyvä että sanot että sinua harmittaa käytöksesi ja haluat muuttaa käytöstäsi, antaa toisille paremmat lähtökohdat tukea tietäsi elämässä. Mutta varoitukseksi, jotkut vaan haluavat lietsoa huonoa käytöstäsi. Usko itseesi, pikkuhiljaa, pikku asia kerrallaan.
    Minä teen listan itselleni mitä on pakko tehdä minäkin päivänä (aamupäivällä tekee jos mahdollista niin ilta on vapaa). Siitä ei saa luistaa vaikka tuntuisi miltä ja paljon tuntuu(!), ristiriitaisia tunteita. Vähitellen siihen oppii ja välillä palaa aimoharppauksin takaisin, mutta uudestaan aloittaminen muuttuu vähitellen hiukan helpommaksi. Vähän kuin lukemaan oppiminen, mitä enemmän harjoittelee sitä paremmaksi tulee, mutta hyväksi ei milloinkaan(tässä tarkoitan luetun sisällön ymmärtämistäkin). ;) Joten oppijaikäkaikki. Tämä oli nyt vain minun ajatukseni. Ja "tyhmyyden" voi testata ja löydätkin uusia puolia itsestäsi. Kokeile huviksesi joskus.
    Pakko lisätä vielä, että tyhmä käyttäytyminen ei tee ihmisestä tyhmää. Sekin on eräänlainen opittu käyttäytymismalli. Ja kaikki mokailee, juju on se miten paljon antaa sen häiritä itseänsä. ;)
    Ja onnea sulle opintoihin. =)

    • Moni asia tekstissäsi viittaa Aspergeriin tai johonkin vastaavaan oireyhtymään.

      - Mielenkiinnon puute kaikkiin paitsi omiin juttuihin - onko sinulla intensiivisiä harrastuksia, joihin kuluu kaikki aika?
      - Arkipäiväisten asioiden (laskut tms.) hoitaminen hankalaa. Yksinkertaisia asioita lykätään ja lykätään...
      - Suusta lähtee vahingossa "sammakoita", eikä tajua loukanneensa toista

      Tässä Asperger testi:
      http://www.asperger.fi/testi.htm


  • Kirjoituksesi perusteella et ole tyhmä lainkaan! Sinullahan on äärettömän hyvä kyky introspektioon, toisin sanoen osaathyvin purkaa sanoiksi omat ajatuksesi ja tuntemuksesi.

    Minusta tuntuu siltä, että sinä et ole löytänyt omaa tietäsi vielä; et oikein tiedä mikä sinua kiinnostaisi niin paljon, että jaksaisit tehdä sitä ammatiksesi. Vaikutat impulsiiviselta ja luovalta ihmiseltä. Voisiko jokin luova-ala olla sinun juttusi? Graafinen suunnittelu, tai saahan sitä ihmiset nykyään palkkaa tietokonepelien pelaamisestakin. Ja sittenhän kannattaa ihan yrittää joidenkin psykologipalveluiden kautta selvittää omia taipumuksia. Tai itsekin voi tehdä testejä, oletko käynyt esim. työvoimatoimiston nettisivulla tekemässä ammatinvalintatestin? Käy kokeilemassa.

    Tiedät varmasti senkin, että elämässä joutuu joskus tekemään asioita, jotka eivät ole hauskoja (mm. ne kelan hakemukset), silloin aivot narikkaan ja vain tee ne! Tee niistä asioista lista ja jokaisen homman jälkeen yliviivaa sieltä se minkä sait aikaan. Se helpottaa kummasti, usko mua. Ja se itseluottamuskin kasvaa kun saat jotain aikaiseksi. Ja vielä enemmän se kasvaa kun sulla on suunta, päämäärä, unelma, jota kohti sä pyrit. Eli hommaa niitä tulevaisuudennäkymiä itsellesi. Haasta itsesi. Hyppää tuntemattomaan. Ota riski. Unelman ja tavoitteen erottaa toisistaan vain aikataulu. Toimi.

    Tsemppiä elämääsi! Terveisin, vanha mutta siirtymävaiheessa itsekin painiskeleva täti.

  • Moikka, mulla on ollu samanlaisia ongelmia kuin sinullakin. Et sinä tyhmä ole, mutta sinun etusi mukaista olisi, jos pääsisit testattavaksi ja puhumaan näistä asioista esim. neuropsykologille.

    • kans samaa mieltä. samanlaisia vaikeuksia mulla elämä täynnä, mutta olen tuplat aptä vanhempi. vasta vuosi sitten mut diagnosoitiin ns "erilaiseksi oppijaksi", minulla on ainakin hahmottamishäiriö (ei siis luki- tai kirjoitushäiriötä, tuntemattomampi ja siksi vaikea edes löytää syytä). sitten on vaikea erottaa mikä syytä, mikä seurausta, mutta kärsin vakavasta masennuksesta tuossa 10v sitten, itse olen sitä mieltä, että juuri toi kesken jättäminen jne söi itsetuntoni silloin nollille. nyt sitten todettiin vielä adhd-piirteitä, epätyypillisesti mutta voimakkaina(liittyy tuohon keskittymiskykyyn voimakkaasti ja loppuunsaattamisen vaikeuksiin) :D eli oman elämäni kautta suosittelen, että haet apua nyt, kun olet nuori. ei tarvi kaikkea tehdä vaikeimman kautta! apua nimittäin löytyy jos sitä jaksaa ja haluaa hakea. nuorena saat sitä helpommin kuin mä "vanhus".


  • Ensinnäkin, et todellakaan vaikuta tyhmältä, päinvastoin!
    Onko sulla koskaan ollut sellainen olo, että potentiaalia kyllä riittäisi, mutta ei yksinkertaisesti kiinnosta edetä?
    Itse olen kohta 26v. nainen, eikä mulla ole koskaan ollut kunnianhimoa. Tai no, oli koulussa, mutta kun yo-paperit sain käteen niin siihen jäi. Ellen olisi suhteilla päässyt töihin missä ei koulutusta tarvita, en tiedä missä olisin.
    Olen miettinyt, että olenkohan päässyt liian helpolla aikoinani. Sittemmin on elämä koulinut kylläkin.
    Siis asiaan; mullakin olisi miljoona asiaa mitä pitäisi elämässä muuttaa. Tuntuu että olen ihan tuuliajolla! Päivästä päivään nothing!
    Tarvitsisin jonkun persiiseen potkijan edetäkseni.
    Aikuistuminenkin kammottaa. Ei kai se pakollista ole, mutta pelkään mitä ihmiset ajattelevat kun olen tällainen.
    Toisaalta olen ihan suht tyytyväinen näinkin (muutamia asioita voisi kyllä muuttaa), mutta tuntuu ettei minulla ole samaa arvoa kuin "koulutetuilla", opiskelijoilla ja muuten hyvässä asemassa olevilla. Tunnen olevani duunarina kakkosluokan kansalainen. Ja tosiaankin, ilman tuuria olisin varmaan työttömänä.
    Tässä tuli enemmän juttua kuin oli aikomus, mutta pointti oli se, että mä en jaksa sopeutua yhteiskuntaan. Enkä aikuistua. Aikuisena oleminen vaikuttaa tylsältä (ei saisi yleistää). Tahdon olla vapaa!

    • Hei itse kans olen tyhmä ehkä tyhmempi.Koulu nyt kans meni jotenkuten,kun ei kiinnostanut ja ei siis kerta kaikkiaan älynnyt mitään!.Yläasteen jälkeen menin metsäkonekouluun josta en saanut papereita,kun ei älynnyt mistään mitään,kyllähän nyt konetta osas käyttää,mutta kun tuli jotku johdon viritykset ja ynm.niin sormi meni suuhun!!.No sit lähdin hesaan töihin raksalla nyt ei tarvii paljon tietää,kun on timpurin apulaisena siinäpä se vuosi meni ja armeija tuli jossa,sitten kiusattiin ja simputettiin,kun ei oo älyä ja on tyhmä.Itsemurhaa ajattelin parikin kertaa onneks oli sen verran järkeä,että en tehnyt!.Nyt olin töissä 10v. ja olen jotenkuten pärjännyt kun sitten pitää ajatella jotakin lapsen eteen esim:matikkatehtäviä,niin sormi menee suuhun kyllä liikunta ja nostelu onnistuu,mutta kun pitää ajatella jotakin niin tenkkapoo.Onkohan,kun äiti synnytti minut niin hänellä oli shokki jotakin vaikutusta tähän!!


  • Kiitoksia vastanneille.
    Tässä monta päivää kelaillut ja pyöritellyt tätä asiaa ja miettinyt. Ja tullut tulokseen, että jonkinlaisesta oppimis/hahmottamis jutusta varmaan voi olla kyse kun mikään "ei jää päähän".
    Toinen asia tietty on ottaa yhteyttä neuropsykologeille, siinä on iso kynnys mutta uskon että sekin ajan kanssa järjestyy.

    Mutta kovasti toivoa ja tukea antoi se että "Tuuliajolla" on meistä useampiakin. Ehkä me sitten jossain vaiheessa löydetään se ranta josta ponnistaa johonkin suuntaan.

    • Samaa jankutan minäkin eli kirjoituksesi perusteella et ole tyhmä. Niitä tyhmien kirjoituksia täällä keskustelupalstoilla riittää... Osaat analysoida itseäsi ja elämääsi. Itsekkin huonon itsetunnon omaavana ja masentuvuuteen taipuvaisena ymmärrän hyvin fiiliksesi, mutta se, että suunta on kadoksissa ei merkitse tyhmyyttä. Et vain ole löytänyt "omaa juttuasi". Minut on pelastanut se, että olen "taiteellisesti lahjakas" eli piirrän ja maalaan ja saan sillä tavalla paikattua huonoa itsetuntoani. Välillä kun oikein ottaa pattiin esim. se, että minulla ei ole kielipäätä (ehkä johtuu lukihäiriöstä, kaikki vaikeammat sanat aihetuttaa minulle hahmottamisvaikeuksia enkä osaa aina sanoa niitä), niin mietin kumman taidon haluaisin: kielipään vain taiteilun ja vaaka kallistuu taiteilun puolelle. Kunhan löydät oman vahvuutesi, niin eiköhän se elämä siitä suttaannu. Olet nuori vielä.


  • ei ole mikään kiinteä synnynnäinen muuttumaton kyky.

  • olen umpityhmä. Joku sanoo, että ihminen jotenkin itse ei ole yhmä vaan ajatukset tms, mutta samaa tekoa ne on molemmat.

    Käyttäydyn typerästi ja pääsääntöisesti puhun pelkkää paskaa. Sellaista lätinää kuuluu vain suusta ja vaikka en tarkoita sillä yleensä yhtään mitään ihmiset ottavat lätinän todesta. En siis tarkoita puheillani mitään. Jos sanon, että otan kahvia se voi tarkoittaa, että saatan ottaa kahvia kohta, mutta voi olla että en välttämättä ota. Katotaan sitten keveemmällä sitä ja sittenhän se selviää. Vittuako tuosta nyt tekee numeroa, jos en satu ottamaan kahvia vaikka aluksi sanoin, että sitä saatan ottaa.

    En osaa luoda ihmissuhteita olipa kyse sitten naisista tai miehistä.Nuorempana se vaivasi, mutta ei enää. Viis veisaan muista ihmisistä ja niitten kuulumisien kyselyistä. Parhaat kännit saa yksin ja siis todellakin yksin. Ei tarvi tapella kuin itsensä kanssa ja jälkeenpäin ei tarvi kauheesti hävetä kun kukaan muu ei tiedä kännistä kuin itse. Jos joskus tulee tarve puhua ihmisten kanssa livenä, niin sen asian ajaa vaikka kaupan kassan "viistoista ja kuuskymmentä, kiitos". Ja jos oikein haluaa avautua voi ajaa taksilla korttelin ympäri.
    En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi pitäisi puhua jonkun kanssa ja tilittää asioitaan hillittömästi.
    Nuorena luulin olevani suosittu ja #kiva# ihminen, mutta tarkkailtuani ympäristöä olen huomannut, että minusta ei kukaan välitä. Siksi lopulta erakoiduin ja ainoa haaveeni enää onkin saada uusi ennätys "kauanko pysyy kämpässään kuolleena, että joku huomaa". Maunulan muumiolla lienee ennätys, 8 vuotta, mutta meikä tulee lyömään sen kyllä.

    • kaikesta huolimatta ottaa sitä kahvia.

      Eihän sitä koskaan tiiä mitä se kahvi voi tuoda tullessaan..


  • Kyse ei ole tyhmyydestä tosiaankaan, vaan lähinnä flegmaattisuudesta kun ei ole löytänyt sopivaa duunia.

    Asian ydin on tuo mitä kirjoitit: "tarvitsisin jonku potkimaan persuuksiin".

    Minulla oli 2 kaveria jotka haahuili samalla tavalla.
    Kunnes toinen meni armeijaan. Vaikka siellä on säännöt ja kuri. Viihtyy siellä hyvin ja on aika iskussa!

    Toinen meni poliisiksi ja on tällä hetkellä yksi pidetyimpiä virkavallan edustajia!

    Tyhmyys ilmenee yleensä veemäisyytenä ja pahan tekona. Älyn täyttämän aukon paikkaa pahuus?
    Eikä sellaiset tyhmät osaa ja jaksa itseään mitenkään punnita tai analysoida miks olen tällainen? Koska se syy löytyy aina ympäristöstä tai muista jos ei pärjää.

  • Hei!
    Nuo juttusi kuullostavat tutuilta. Etsi netistä sivusto ADHD-aikuiset. Tutustu aiheeseen, meitä on monia. Opit ymmärtämään itseäsi paremmin ja nauttimaan elämästäsi "hieman erilaisena ihmisenä".
    Kaikkea hyvää sinulle!

  • Olet vielä nuori ja tuossa iässä kaikki etsivät paikkaansa yhteiskunnassa. Olen varma, että sinullekin löytyy jotain mielenkiintoista työtä. Koulutusta voi aina petrata, jos aihe kiinnostaa. Kaikille taidoille löytyy kysyntää, ja älykkyys on vain yksi piirre monien joukossa. Ainstainkin oli " ihmisenä " aika törppö ja monilla neroilla on ollut vakavia persoonallisuuden häiriöitä. Yksi kiinnostava ala voisi olla nuorisotyö. Myös turva- tai pelastusaloilta voisi löytyä mielenkiintoisia koulutusmahdollisuuksia. Ei kannata vielä heittää pyyhettä kehään. Voit kysyä kavereiltasi, missä olet hyvä heidän mielestään ?

  • Jotkut on vaan saamattomia/tyhmiä/laiskoja/eivät löytäneet omaa "juttuaan ja mitä vielä. Ei siihen tarvitse laittaa mitään psykologisia termejä väliin.

    Nykyään käytetään vaikka mitä psykologian termejä selittämään miksei tule toimeen puolisonsa kanssa, miksi on hyvä/huono koulumenestys, miksi ei ole uraohjus, miksi ei tule toimeen muiden ihmisten kanssa jne. Kaikkeen on Termi! "Katsos kun mulla on tää syndrooma/yliherkkyys tms!"

    Häviävän pieni osuus meistä olisi "normaaleja" jos me kaikki käytäis testit lävitse.

    • Oletko itse käynyy "testit" läpi. On ihan yleistä, että neuropsykologisista testeistä tulee tulokseksi "ei mitään diagnoosin kiriteerit täyttävää". Ei kenenkään täydy olla "normaali". Omalaatuisia piirteitä saa olla kuinka paljon tahansa.

      Aspergerilla esimerkiksi ei kuitenkaan ole mitään tekemistä "omalaatuisuuden" kanssa. Eivät he huvikseen käytä pakkomieleteisesti lähes kaikkea aikaansa yksinään jonkin omituisen "harrastuksen"(kuten hyönteisten nimien ulkoa opettelu tms.) kanssa.

      Kehityshäirö vain pakottaa heidät tietynlaiseen käyttäytymiseen. Ulkopuolisesta varmasti näyttääkin sille, että kyse on vain luonteenpiirteistä. Siksi diagnoosin voi tehdä ainoastaan neurologian ammattilainen.


  • minulla kävi samoin. tajusin toisaalta vasta lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen että olem tyhmä. tähän saattoi vaikuttaa se että olen saanut suoritettua opinnot kunnialla ja valmistunut yliopistosta sekä muutenkin menestynyt urallani. tyhmyyteni ilmenee sosiaalisissa kanssakäymisissä. ilhmisten kanssa puhuminen sekä luonteva oleminen tuottaa suuria vaikeuksia outoja tilanteita. en tiedä mikä minua vaivaa ja nyt on myös vi*uttanut kun vihdoin tiedostan asian.

    Olen tajunnut että tyhmyydestäni johtuen minulla ei ole ketään todella läheistä ystävää ja muutenkin ystävien kanssa tuntuu raskaalta olla, jotenkin sosiaalinen kanssakäyminen kuluttaa voimia ja tekee minusta välillä myös epäystävällisen kun muut alkavat ottaa päähän. todellisuudessa ilmeisesti turhaudun omaan vajavuuteeni.

    Kai viisautta ja tyhmyyttä on olemassa monessa muodossa. minulla on kykyä käyttää niin sanottua loogista päättelykykyä, mutta henkinen älyni tai miksi sitä sitten sanotaan on luokaton. ja olen huomannut että usein monilla kouluttamattomilla haahuilijoilla on kyky olla erittäin mielyttäviä ja supliikkeja.

    mutta eipä siinä sen kummempaa oli kanssa pakko avautua, kun googletin "olen tyhmä" ja osui tämä keskustelu eteen. tsemppiä kaikille muillekkin tyhmille ja vajaaälysille!

  • Mä olen myös tyhmä, valitsin väärän alan jota varten kävin jopa kouluakin. Nyt mietin ett minkä takia mä yritin tunkea alalle, johon en kenenkään mielestä sopinut ja jätin sen alan väliin, johon jopa tuttujenkin mielestä olisin sopinut tosi hyvin ja olisin voinut tehdä useita vuosia niin kauan kuin terveys olis kestänyt ja jäänyt sitten vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle. Mikähän järjenköyhyys mut sai koulunpenkkiä kuluttamaan monet kerrat ja aivan turhan takia, ainoa mitä siitä loppujen lopuksi sai, oli opintovelat ja kasan turhia papereita. Kyllä se yks entinen tuttava oli oikeassa, kun sanoi mulle, ett sinuna rupeaisin siivoojaks, hän näki paremmin ettei mun kaltasesta vähä-älysestä ole muuhun työhön kuin siivoushommiin. No, enää en pysty sitä työtä tekemään vaikka haluaisinkin. Kornia, ett se työ mihin mun "älykkyys" riittäis, on just sellasta jota mun terveys ei enää kestä. Muihin töihin olen sitten liian tyhmä ja typerä, viimeisimmässäkin työpaikassa toinen työntekijä joutui korjaamaan mun tekemää työnjälkeä päivittäin, kun vein vääränlaisia astioita myyntiin ja pistin tavaroita vääriin hyllyihin. Onkohan ketään toista näin tyhmää, joka ei tuollaistakaan simppeliä työtä osaa tehdä oikein.Kun nuorempana tein siivoojan sijaisuuksia, niin kertaakaan kukaan ei tullut sanomaan, ett olisin siivonnut jonkun paikan väärin tai ollut väärään aikaan väärässä paikassa. Nyt harmittaa pirusti, ett meni monta vuotta hukkaan työelämässä, kun en tajunnut ettei musta ollut muuhun työhön kuin siivoojaks. Sitten mä älykääpiö kävin jopa atk-alan ammattitutkinnonkin suorittamassa, justjoo ihan kuin musta olis ollut sille alalle missään vaiheessa. Nyt en koskis tietsikkaan työelämässä vaikka pakotettais, onneks en ole joutunut sellasiin töihin. Mä en halua oppia mitään uutta, koska olen oppinut etten opi tekemään mitään oikein, koska olen niin vitun typerä ja kaikki oppi menis tälläsen vajaaälysen kohdalla harakoille ;D. Senkin olen huomannut ett toiset ihmiset pitävät mua oikeasti vähä-älyisenä ja sen takia eivät mielellään ole tälläsen tampion kans tekemisissä ja eivät halua mun kans liikkua ihmisten ilmoillakaan, koska häpeävät mun tyhmyyttäni. Joskus tuntuu, ett mun otsassa on joku teksti jossa lukee ett olen idiootti ja ainoastaan muut näkevät sen, mutt itse en sitä pysty näkemään. Välillä on olokin kuin aasilla, jonka takapuoleen on laitettu lappu, ett potkaise tähän ja muut tekevät työtä käskettyä ja potkaisevat mua ja mä vaan mietin ett minkä takia mua potkitaan ;D. Onneks sentään näin vanhempana olen tajunnut jo miten tyhmänä tosiaan muut ihmiset pitävät ja sen takia en enää edes mitään viitsi yrittääkään. Miks pitäis yrittää esittää olevansa fiksu, koska muut eivät ole samaa mieltä mun kans. Mä voin olla oikeastikin sitä mitä olen eli muita tyhmempi ääliö, joka ei mistään ymmärrä yhtään mitään vaikka sata kertaa selitettäisi ja ohjeet annettais käteen.

  • Näin vuotta myöhemmin vikasta viestistä liityn keskusteluun tai ainakin haluan sanoa että on jotenki helpottunu olo ku tajuaa et ehkä tän älyllisen vajauden kanssa ei ookkaa iha yksin. Osaan samaistuu suurimpaan osaan teksteistä. Itellä nyt tulee mittariin ikää 23v ja peruskoulu pohja vähä aikaa kokeilin datanomi opintoja mut sekin jäi ku itseluottamus oli nii nollilla. Tossa vähä aikaa sitte aloin tajuumaa että oon vähä hidas ja oikeesti tyhmä ja se oli todella nolo tunne ku ajatteli mitä kaikkea on tullu uunoiltua kännissä-.- ja selvinpäinkin. Koulu on aina ollu mullekki semmone vastenmieline mesta mihin ei halua mennä ku on nii syrjitty ja kukaa ei haluu ystävystyy tai "hengailla" mun kanssa. Mutta joo, jos tän mun viestin joku nyt joskus näkee nii voimia kaikille vajokeille niinkuin minä. Nyt lähen ulos ja etin teijät ja ystävystyn.

  • Loistavaa, en siis ole ainoa vähä-älyinen tunari. Minulla on koulutukset ja opinnot jääneet aina kesken, liian tyhmä olen oppimaan...Sen lisäksi, että olen saamaton vetys joka ei osaa ajatella huomista pidemmälle. Kaiken kukkuraksi olen pahemman laatuinen känniääliö sillon kun juon. Juon tosin vaan muutamia kertoja vuodessa, mutta otan silloin koko vuoden edestä ja häpäisen itseni erittäin lahjakkaasti (noh ainakin jossain edes olen hyvä...) Tälläkin hetkellä on sielua raastava morkkis... Että näillä eväille sitten eteenpäin :D

  • Joo on kyllä vaikeaa päästä elämään kiinni, ku on tällanen tollo.
    Jospa sitä psykiatrilta jottain järkevää kuulis..

  • Ajatelkaa hyvät ihmiset, näin pitkä ketju eikä yhtään keljuilijaa, torppaajaa tai besservisseriä joukossa. Mielettömän hyvä juttu! Kun sanotaan että ihminen käyttää avoistaan vaan 10 % (??), niin minä sanon aina että minulla on koko blondin aivojen repertuaari käytössä ja siksi olen mukavasti luovinut tätä elämää.

  • Aika hullua löytää tämä ketju 8 vuoden jälkeen, lukea noita kaaoottisia ajatuksia mitä tuon ikäisenä pyöritellyt.
    Mutta kyllä se olen minä; hieman yli parikymppisenä, ääni menneisyydestä. Vieläkin muistaa miltä tuntui avautua tuolla kaaoottisella hetkellä.. Huh.

    Ja jukra miten kivoja vastauksia te "tyhmät" olette kirjoittaneet. :)
    Toivottavasti jokaiselle käynyt siedettävästi tässä ihmeellisessä elämässä. Vilpittömästi.

    Mitä minusta sitten tuli.

    Luin kaksi ammattia, toisesta työllistyin vakituisesti. En ehkä ole se vuoden työntekijä pränäävän muistini ja huolellisuuteni (keskittymiseen liittyvät ongelmat kiusaavat edelleen) mutta pääosin viihdyn ja olen ollut perustyytyväinen työhöni. Palkka nyt toki voisi olla hivenen isompi työmäärään nähden mutta niin varmasti kaikilla..

    Erosin pitkästä suhteesta, poikani joka oli kirjoitushetkellä 3 vuotias, on nyt reipas liikunnallinen nuori miehen alku, jolla myös samoja ongelmia jäsentää asioita koulussa mutta pääosin itse olen ollut tyytyväinen, että muistaa pukea kengät jalkoihinsa ennen lähtöä. Ei ole helppoa aina.

    Edelleen en kykene suoriutumaan ajoissa paperiasioistani, virastojen byrokraattiset toimenpiteet ovat edelleen haaste. En muista hammaslääkäri aikojani ja aina vähän "riipinraapin" asiat yleisesti ottaen. Mutta minulle riittää, että edes sinne päin..
    Kadehdin suunnattomasti johdonmukaisia, säntillisiä ihmisiä joilla pysyy elämä kurinalaisesti hallinnassa. Ihmisistä jotka saavat aikaan.. :)

    Unelmia tullut ja mennyt, osa toteutunut ja osa jää toteutumatta. Edelleen käyn matalissa vesissä ajoittain tyhmyyteni kanssa, edelleen olen toisinaan keskusteluissa se sammakon pulauttelija, tyyppi joka aina tajuaa piiloviestit seuraavalla viikolla. Puhumattakaan piilovi**uilusta ;)
    Edelleen toivon toisinaan olevani se joku toinen.

    Nyt kun elämän pullamössön peruspilarit on joinkuin pystytetty, halu kehittyä itsenäiseksi selviytyjäksi kytee edelleen, prosessi on kesken eikä valmista tule mutta yritetään paikkailla mokia ja unohtaa jo unohdetut asiat, joille ei nyt enää mitään mahda.

    Ei teistä kukaan tätä tule koskaan lukemaan, mutta kaikkien tyhmien puolesta, iso kiitos.

    Enkä koskaan mennyt niihin neuropsykologisiin testeihin.. Pitäisiköhän vielä?

  • Mua taas luullaan tyhmäksi ja vähä-älyiseksi sekä hitaaksi koska en puhu ihmisten kanssa juuri lainkaan ja ulkonäkökin siihen vaikuttaa, että olettavat mun olevan tyhmä kuin saapas. Mutta koska niin kauan on tämä oletus ollut ihmisillä en ala sitä enää edes muuttamaan. On kiva vain seurailla kuinka ihmiset on itse niin tyhmiä ja läpinäkyviä kuin olla ja voi.

    Mutta olen sosisaalisesti kömpelö enkä kykene puhumaan isommissa porukoissa johtuen psyyeestä, mutta silti tiedän yleensä jo heti lauseen alussa mitä ne aikoo sanoa. Samoin ihmisten kanssa on muutenkin tympeää jutella koska niiden jutut ei yksinkertaisesti kiinnosta koska ihmiset puhuu niin paljon jonnin joutavaa arkipäivänasioita ettei voi vähempää kiinnostaa.

    Ihmiset esim. nauraa jollekin jutulle joka taas mua ei naurata vähääkään ajattelen vain miten voi aikuiset ihmiset nauraa katketakseen jollekin typerälle vitsille joka ei edes oikeasti naurata. Sitten ihmisten ylireagoinnit jostain jääkiekosta joka mua ei vois vähempää kiinnostaa kuten ei mikään muukaan urheilutapahtuman tulokset, en tunne mitään iloa tai pettymystä voitosta tai häviöstä, mulle siis ihan yhdentekevää.

  • Mahtava keskustelu! Nää on näitä hetkiä klo 2 yöllä kun ei uni tule ja alkaa pohtia mitä kaikkea tyhmää on tullut elämässä tehtyä, joten laittaa googleen "olen tyhmä". Keskustelu auttoi ymmärtämään, että en todellakaan ole ainut sosiaallisentyhmyyteni tai saamattomuuteni kanssa. Tosiaankin tulee tajuttua oma hitautensa ja tyhmyytensä useiden päivien päästä kun keskustelu on käyty..
    Sitten tää oman tyhmyyden tajuaminen just, tuntuu nii lannistavalta ajatella, että onko sitä itse tosiaankin se tyhmä.
    Tuntuuhan tää itsensä tyhmäksi sanominen vähän tyhmältä :D ja jotenkin tuntuu että ehkä vika on itsetunnossa, mutta toisaalta omien vikojen huomaaminen ja hyväksyminen tuntuu toisaalta helpottavaltakin. Se on todella tyhmä joka ei omaa tyhmyyttään ja vikojaan tajua.

  • Jokainen tekee virheitä. Olemme humans. Sen edessä on nöyrryttävä. Ei ole oikotietä onneen, vain kovalla työllä saa jotain aikaan ja itsekurilla.

  • tapio rapsutti äske se nenäähyi häpeis hyi human race

  • Olet niinkuin sekoitus mun siskosta ja musta ja en mä oo ikinä tarttenu tehdä mitään 22v ei ollu mullakaan ammattia 25v:nä vasta sain ammatin MUTTA tänään on tosi vaikeeta saada töitä te jotka pääsitte palkka töihin heti ammatti koulun jälkeen olkaa kiitollisia siitä mä juoksin työ kokeilusta toiseen 6 vuotta ilmaista töitä oon tehnyt ja nyt viimein 25v niin työ 9.83€/tunnissa jess ainakin jotain aika oudolta tuntuu saada palkkaa työstä no joo kun oon tottunut saamaan peruspäivärahaa (37€ -20% verot -50% koska asun kotona 70% ottaa multa mulle jää vaivaoset 12,60€ päivässä sillä pitäs elää ku on auto ja vaatteita ruokaa) vaikka oon ollu töissä ILMAN PALKKAA!! voisin ihan hyvin istua kotona ja saada saman verran suunnilleen

  • Siivoaminen on tosi hieno ammatti, kysy jostain vaikka harjottelupaikka ja lopeta opiskelu.

  • Tämä on hieno ketju, kuulostaa tutulle.Minä halusin merimieheksi, tiesin jo 10 v sen.15 v hain merimieskouluun yhteishaussa mutta olin alaikäinen.Jouduin siis lukioon jossa en lukenut mitään. Intin jälkeen (en päässyt merivoimiin) halusin tehdä töitä,

    Vanhemmat laittoi paperit metsäkouluun. Oli se aluksi ok. Sitten rupesi tympimään Kävin opiston ja se "työ" on ollut sitten omien metsien raivuuta. Talouden opiskelin sivussa. Olin kortistossa samalla, mutta se loppui.Sitten 11v. Omaishoitajana, sekin piti hoitaa.

    Nyt teen toimistohommia vähän metsähommiakin ja opiskelen MERENKULKUA omatoimisesti. Hienoa, todella.

    En ihan tyhmä ole kun pääsin ylioppilaaksi,lukematta. Rakkaus hommista ei tullut mitään joten yssikseen ollaan.

    Jatketaan.

  • minulle tehtiin asia selväksi jo esikoulussa yli 40vuotta sitten,vituttaa elää helvtinmoinen paino harteilla kokoajan,aivan joka tilanteessa

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.