Moik!
Olen seurustellut 4 vuotta kihlattuni kanssa ja
3:na niistä minulla on ollut vauvakuume :)
Viimeisen puolenvuoden aikana olen ostellut vauva-
lehtiä, kirjoja, vaatteita..ja muutaman kerran
testinkin, jotka ovat osoittautuneet negatiivisik-
si.
Vuoden alussa päätimme mieheni kanssa, että
jätämme ehkäisyn pois toukokuun alussa.
Mutta. Kun tänään rakastelimme, mieheni ei
laittanutkaan kondomia. Tajusin mitä tapahtuu,
aluksi olin innoissani ajatuksesta, mutta
sitten yhtäkkiä aloin pelkäämään. Pelkäsin
sitä hetkeä milloin mieheni tulee sisälleni ja
minä mahdollisesti tulen raskaaksi!
Seksin jälkeen en tiennyt mitä ajattelisin,
itku meinasi tulla, ei sitten tullutkaan, mutta
tuli kumminkin.
Mitä ihmettä?!
Minä olen halunnut vauvaa enemmän kuin mitään
muuta! Olen kärvistellyt vauvakuumeen kourissa
useaan otteseen. Silloin olen itkenyt sitä etten
ole raskaana.
Mikä minuun oikein meni?
Tunnen oloni pettyneeksi. Luulin, että vauvanteon
aloitus olisi hankalaa miehelleni, mutta minä
olisin onnesta soikeana. Päinvastoin. Mies on
rauhallinen ja vakaa ja minä pillitän.
Olemme kesällä menossa naimisiin ja todella
onnellisia yhdessä. Lasten hannkimisesta on
puhuttu paljon.
Olisiko kenelläkään teoriaa, mikä voisi olla
syynä outoon kohtaukseeni?
Miehelleni sain itkun seasta vain sanottua:
"Iso asia."
Nyt pelkään, että mieheni luulee etten halua
lasta vaikka juuri sitähän minä halua.
Vai haluanko?
Olen ihan pihalla. o_O
Auttakaa jos suinkin voitte.
Olen seurustellut 4 vuotta kihlattuni kanssa ja
3:na niistä minulla on ollut vauvakuume :)
Viimeisen puolenvuoden aikana olen ostellut vauva-
lehtiä, kirjoja, vaatteita..ja muutaman kerran
testinkin, jotka ovat osoittautuneet negatiivisik-
si.
Vuoden alussa päätimme mieheni kanssa, että
jätämme ehkäisyn pois toukokuun alussa.
Mutta. Kun tänään rakastelimme, mieheni ei
laittanutkaan kondomia. Tajusin mitä tapahtuu,
aluksi olin innoissani ajatuksesta, mutta
sitten yhtäkkiä aloin pelkäämään. Pelkäsin
sitä hetkeä milloin mieheni tulee sisälleni ja
minä mahdollisesti tulen raskaaksi!
Seksin jälkeen en tiennyt mitä ajattelisin,
itku meinasi tulla, ei sitten tullutkaan, mutta
tuli kumminkin.
Mitä ihmettä?!
Minä olen halunnut vauvaa enemmän kuin mitään
muuta! Olen kärvistellyt vauvakuumeen kourissa
useaan otteseen. Silloin olen itkenyt sitä etten
ole raskaana.
Mikä minuun oikein meni?
Tunnen oloni pettyneeksi. Luulin, että vauvanteon
aloitus olisi hankalaa miehelleni, mutta minä
olisin onnesta soikeana. Päinvastoin. Mies on
rauhallinen ja vakaa ja minä pillitän.
Olemme kesällä menossa naimisiin ja todella
onnellisia yhdessä. Lasten hannkimisesta on
puhuttu paljon.
Olisiko kenelläkään teoriaa, mikä voisi olla
syynä outoon kohtaukseeni?
Miehelleni sain itkun seasta vain sanottua:
"Iso asia."
Nyt pelkään, että mieheni luulee etten halua
lasta vaikka juuri sitähän minä halua.
Vai haluanko?
Olen ihan pihalla. o_O
Auttakaa jos suinkin voitte.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tunne tuli minulle ku oltiin sitten ekan ja tokanki kerran jälkee oltu ilman ehkäsyä. Vaikka oon jo monet vuodet kuumeillu ja halunnu sitä enemmän ku mitään muuta! Kai se on vaa aika luonnollinen reaktio kun tajuaa että nyt mun unelmat vihdoinki on toteutumaan päin..
Kertomasi kuulosti niin tutulle. Odottelin aikani, että josko mies innostuisi vauva-ajatutuksesta ja sitten tuumasikin eräänä iltana, että mitä jos nyt sitten jätettäisiin se kondomi pois. Olin kuvitellut olevani ikionnellinen, kun tulee se hetki, että mieskin olisi valmis ottamaan vauvan vastaan. Väärin luulin, sillä minuun iski suunnilleen paniikki, nytkö, en muka ollutkaan varatautunut, tuli niin yllättäen ;)
Seuraavana aamuna vielä mietin, että olikohan tämä nyt ihan viisasta. Ovulaatioajankohta, niin saatan olla jo ekasta kierrosta raskaana. Oli hyvin levoton olo ja alkoi epäilyttää onko minusta tähän. Mutta mehän haluamme vauvan ja asiaa on pitkään harkittu. Olemmehan seurustelleet yli viisi vuotta.
Minusta tunteesi ovat ihan normaaleja. On iso päätös jättää ehkäisy pois ja valmistautua henkisesti mahdolliseen raskauteen. Kävin itse nuo samat tunteet läpi. Pian huomaat sopeutuneesi ajatukseen ja alat kuulostella itseäsi tapahtuuko tuolla masussa jotakin. Kuukautisten lähestyessä huomaatkin jo toivovasi yhä enemmän, ettei niitä kuulukaan.
Minulla taitaa alkaa hiipiä jo uusi jännitys pintaan. On niin epätodellinen olo, kun plussasinkin tuosta ekasta kierrosta. Ei tullut alkuraskauden oireita, mutta kuukautiset jäivät tulematta. Nyt olo kuitenkin paljon rauhallisempi kuin tuon vauvapäätöksen aikoihin. Kyllä luonto hoitaa tehtävänsä.
Onnea teille yritykseen! Anna itsellesi aikaa, äläkä ajattele, että teette nyt vauvaa, vaan nauttikaa vain toisistanne ja läheisyydestä.
Huh!
Helpottaa tietää, että tätä esiintyy muillakin.
Ja vielä enemmän helpottaa tietää, että tämä
ei tarkoita sitä ettenkö haluaisi lasta.